Kappale: Way Down (1977)
Albumi: Elvis' Gold Records Volume 5
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Way down where the music plays."
Sattuman sanelemien viikko alkaa rockin kuninkaan viimeisen hurraan voimin. Way Down oli nimittäin viimeinen Elviksen elämän aikana julkaistu single. Kappale luonnollisesti sai nostetta listoilla ajoituksen vuoksi, mutta se ei selitä sitä miksi kappaleen uudelleenjulkaisu vuonna 2005 ylsi singlelistan sijalle kaksi Englannissa. Ehkäpä kappaleen ansiot ovat suuremmat kuin vain ajoitukselliset?
Elviksen 70-luvun tuotanto on nauttinut hitaasta mutta varmasta arvonnoususta vuosikymmenten aikana. Vaikka herra itse ei enää ollutkaan aivan parhaissa sielun- ja ruumiinvoimissa elämänsä loppuvuosina, eivät karisma ja lahjakkuus olleet kadonneet minnekään. Way Down osoittaa että Elvis taisi rokkaamisen jalon taidon elämänsä loppuun asti.
Way Down on rokkaavampi ja sähköisempi kuin monet muut 70-luvun elvissinglet. Koko bändi ja taustalaulajat tekevät hyvää työtä luodessaan kappaleeseen elävän tunnelman. Viimeisen kerran kappaleen lopussa kuuluva syvä "way on down" on päässyt Guinnessin Ennätystenkirjaan matalimpana koskaan ihmisäänen tuottamana äänenä levyllä. Tuon kohdan (kuten muutkin matalat way on down -kohdat kertosäkeiden lopussa) lauloi amerikkalainen gospellaulaja J.D. Sumner.
Way Down on mukava yhdistelmä rokkia, soulia ja gospelia. Kappaleeseen on jätetty sopivasti säröä eikä se ole liian sliipattu tai siloiteltu. Vähän yli kahteen ja puoleen minuuttiin jäävä mitta on juuri sopiva tällaiselle klassiselle rockbiisille. Kannattaa lopettaa silloin kun on vielä voitolla. Elvis laulaa kappaleella kuten Elviksen kuuluukin. Lopun häämöttäminen kuuluu vain hienoisena voiman puutteena verrattuna uran parhaimpiin vetoihin. Aivan klassikkosarjaan puhtailla musiikillisilla ansioillaan ei Way Down mielestäni yllä, mutta se todistaa Elviksen olleen loppuun asti ilmaisuvoimainen artisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti