sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Top 40 1977-1954 sija 2: ABBA - My Love, My Life

Artisti: ABBA
Kappale: My Love, My Life (1976)
Albumi: Arrival
Mieleenjäävin lause: "But I know I don't possess you, so go away, god bless you."

Kun aloin suunnitella tätä Top40 listaa tiesin kaksi ensimmäistä sijaa heti. Tai oikeastaan melkein sillä laitoin Abban heti kakkossijalle ja päätin valita biisin myöhemmin. Tein valinnan vasta tunti sitten ja vaistoni olivat olleet oikeassa sillä juuri oikea kakkossijahan heidän tuotannostaan löytyikin ilman suurta etsimisen vaivaa. Täytyi vain löytää se kappale jolla on suurin tunteellinen vaikutus minuun ja hieman yhteistä historiaakin.

Ei valinta toki aivan päivänselvä ollut vaikka sitä helpotti hieman se, että The Album julkaistiin tasan viikko syntymäni jälkeen, joten sen kappaleet eivät olleet valittavissa. Move On ja nyt valitsemani kappale olisivatkin käyneet kovan taiston valinnasta, mutta onneksi siltä nyt vältyttiin. Oli Abban neljän ensimmäisen albuminkin biisien joukossa mietittävää. Tähän lisäksi kokoelman bonusbiisi sekä singlejen B-puolet jotka eivät löytyneet albumeilta.

Mutta miksi ehkä hieman vähemmän tunnettu My Love, My Life paremmin tunnettujen hittien sijasta. Kaikki kunnia Waterloolle, Mamma Mialle, Dancing Queenille, Knowing Me Knowing Youlle, SOS:lle ja monille muille Abbaklassikoille, mutta eikö jonkun asian fanittajan tunnista juuri siitä että hänen suosikkinsa ei osu välmättämättä siihen ilmeisimpään? Eikä tämän listan vuosilta ole yhtään toista biisiä jonka aikana olisin itkenyt. Eikä voitto silti tullut kyynelten mitalla vaan lähes täydellisestä popkappaleesta johtuen.

My Love, My Life (joka oli demonimeltään Monsieur, Monsieur) oli viimeisiä levytettyjä biisejä Abban neljännelle Arrival albumille. Benny ja Björn ovat haastattelussa maininneet, että kappale kuuluu sävellyksellisesti heidän suosikkeihinsa ja että Agnethan tulkinta on hänen parhaitaan. Mutta samalla he totesivat, että eivät mielestään ikinä saaneet sovitusta aivan niin hyväksi kuin olisivat halunneet. Voi olla että kappaleesta puuttuu hitunen sitä täydellisen popkappaleen kultapölyä mitä Abba osasi sirotella suurimpiin hitteihinsä mutta minusta se kääntyy My Love My Lifen voitoksi.

Se aivan viimeisen hiomisen poisjäänti tekee My Love, My Lifesta mielestäni inhimillisemmän ja kosketuspinnaltaan suuremman. Vaikka kuinka pitäisin Fridasta hivenen Agnethaa enemmän ei voi kuin ihailla Agnethan kykyä tulkita melankolisia särkyneen rakkauden lauluja. Alun pidätelty tulkinta valmistaa kuulijan siihen hetkeen kun kertosäe aukeaa kuin kesäinen sadekuuro. Mutta sadekuuro on vasta alku sillä kastuminen on vasta sen tajuamista, että omista haaveista ei tullutkaan mitään. Kurjempaa on olla hetkeä myöhemmin täysin surun ja epätoivon kastelema. Järkytys, asian kieltäminen ja murskaava toivottomuus seuraavat toisiaan. Onneksi vain teini-iässä ja lauluissa asiat ovat näin ehdottomia.

Koska tapana on ollut mainita käännösiskelmäversiot kappaleista jos sellainen löytyy niin ketään ei yllättänet että tästäkin on tehty peräti kaksi erilaisella sanoituksella olevaa versiota. Barbarelan Silmäs kaiken heijastaa ei ole minulle tuttu, enkä löytänyt sitä kuultavaksi, mutta useamman Abbabiisit suomeksi esittänyt Monica Aspeludin versio Ainut mulle oot on varsin pätevä coverointi. On aina riski lähteä sovituksellisesti hieman omille teilleen, mutta tässä tapauksessa se toimii vaikka tietenkään alkuperäisen kanssa ei katsella edes samaan horisonttiin.

Minulla oli joskus kirjaston vinyyleiltä nauhoitettu autokasetti, jossa toisella puolella oli Arrival albumi ja toisella puolella The Album. Ajoin treffeille ja laitoin jo valmiiksi kohdille soittimeen My Love, My Lifen. Kuvastaa hyvin kuinka vähän uskoin itseeni ja mahdollisuuksiini teini-ikäisenä. En miettinyt sekuntiakaan mikä biisi sopisi jos asiat olisivat menneet hyvin, mutta olin jo tehnyt soundtrackin epäonnistumiselleni.

Kun uskoo niin vähän itseensä niin mahdollisuudet ovat silloin lähellä nollaa, mutta sen opin vasta hieman myöhemmin. Odotukseni täyttyivät ja palasin autoon ja laitoin My Love, My Lifen soimaan ja itkin hetken verran pettymystäni. Kuunneltuani biisin päätin kääntää kasetin, mutta sieltä lähtikin soimaan toinen tilannetta alleviivaava sentimentaalinen biisi One Man, One Woman. (Joka myös olisi voinut taistella paikasta tällä listalla jos ei olisi tullut julkaistuksi viikkoa liian myöhään.) Satunnaissoitolla on joskus pirullista ironiantajua.

Kun ennen tämän kirjoittamista kävin Abban biisiehdokkaita kuunnellen läpi tuo edellämainittu muisto palasi mieleen ja olin taas hetken siinä autossa. Silloin tiesin että valinta osuu My Love, My Lifeen. Yli 20 vuotta myöhemmin tuo sama biisi tavoittaa jotakin minussa niin kuin silloinkin. Osaan edelleen pedata itselleni epäonnistumista, mutta onneksi paljon vähemmän kun tuolloin.

My Love, My Life on kappale, joka toimisi vaikka pelkkänä puhtaana Agnethan lauluraitana. Mutta kaikki siinä ympärillä yhdessä sen kanssa luovat sen täydellisen draaman kaaren mitä rakastan popmusiikissa. Minä välitän tästä biisistä ja vaikkei se rationaalisesti ajateltuna ole totta niin sekin välittää minusta. Olen iloinen, että tämä on osa oman elämäni soundtrackia.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)

maanantai 19. marraskuuta 2018

Frankie Goes to Hollywood - Relax (Original New York 12" mix)

Artisti: Frankie Goes to Hollywood
Kappale: Relax (1983)
Albumi: The Best of Techno & Classics
Mieleenjäävin lause: "Hit me with those laserbeams."

En ole varma onko minulla muistikuvaa Frankie Goes to Hollywoodin Relax hitistä kappaleen ilmestymisen aikoihin, sillä olinhan tuolloin vasta ekaluokkalainen. Varmasti muistan kappaleen kuulleeni vasta 90-luvulla kun kappaleesta tehty remix pyöri MTV:llä vuoden 1993 uudelleenjulkaisun aikaan.

Pikainen uudelleenkuuntelu varmisti muistijälkeni oikeellisuuden. Nuo 90-luvun alun dancesoundit yhdistettynä kasarihittiin jäivät tuolloin vasta musiikista innostuneen nuoremman versioni mieleen. Enemmän yhtyeen tuotantoon tutustuin lainattuani kaveriltani kokoelmalevyn, mutta Frankie Goes To Hollywoodin tuotanto kuulosti tuonaikaisille korvilleni liian kasarilta. 15-vuotiaana kuuntelemani musiikin piti tulla joko 90- tai 70-luvuilta. Ah tuota ehdotanta nuoruutta. 

Omistamallani sekalaisia konemusiikkiklassikoita sisältävällä kokoelmalla on Relaxista peräti yli seitsenminuuttinen versio, joka pienen tutkimustyön jälkeen selvisi olevan nimeltään Original New York Mix 12" mix. Koska blogini peritaatteena on arvostella random playn valitsemista kappaleista juuri se versio joka levyltä kohdalle osuu niin muistutettakoon, että tämä ei ole siis arvostelu Relaxin albumi- tai videoversiosta vaan edellemainitusta remixista. Sen lisäksi että New York Mix on pidempi se sisältää hi-nrg tyylisiä italosoundeja, joita perusversiosta ei löydy.

Relax ei noussut hitiksi nopeasti Atlantin kummallakaan puolella vaan kappaleen maine siiviitti sen hiljalleen listojen huipuille. Maine luotiin harkitusti pahennusta aiheuttaneella mainoskampanjalla, singlen alakulttuurisella kansikuvalla ja luonnollisesti myös suuseksiin viittaavalla sanoituksella. BBC antoi vanhanaikaista pontta laitettuaan kappaleen soittokieltoon ymmärtämättä että mikäpä sitä ihmisiä kiinnostaisi enemmän kuin kielletty hedelmä.

Yhtyeen itsensä tekemä alkuperäinen demoversio oli myöhemmin kappaleen melko lailla uusiksi tuottaneen Trevor Hornin mielestä alunperin lähinnä jingle. Mutta se sopi Hornin makuun, sillä hän halusi täyden kontrollin ja riittävän raakileen, mutta lupaavan kappaleen käsittelyynsä. Bändin jäsenet jäivät studiossa lähinnä nyökytteleviksi jeesmiehiksi seuratessaan ihaillen Hornin työskentelyä. Loppujen lopuksi itse yhtyeestä kappaleella esiintyi vain laulaja Holly Johnson. Levytykseen muu yhtye sai jälkensä vain siten, että heidän uima-altaaseen hyppäämisääntään käytettiin kappaleella. En tiedä mitä yhtyeen jäsenet ajatellivat tuosta, mutta koska sävellyskrediitit kuuluivat yhtyeen jäsenille niin ehkä heitä myöhemmin lähinnä nauratti matkalla pankkiin.

Relaxin pidempi miksaus ei muuta kappaletta niin radikaalisti, etteikö mielipiteeni olisi hyvin samanlainen kuin perus radio- ja videomiksauksen kanssakin. Kappale on mielestäni kestänyt varsin hyvin aikaa ja sen parissa käytetty pitkä studioaika kuuluu äänimaailman siisteydessä. Hassua kyllä itse en ennen tämän kirjoittamista ole edes tullut ajattelleeksi, että biisissä laulettaisiin mitään hävytöntä. Toisista biiseistä kuuntelee sanat ajatuksen kanssa ja toisista ei. Relaxin kaltainen sykkivä synabiittibiisi innostaa enemmänkin heilumaan kuin heristämään korvia sanoitukselle.

Onneksi olen nelikymppisenä huomattavasti musiikillisesti moniulotteisempi kuin teininä joten osaan arvostaa myös kasarisoundeja tätä nykyä. Niinpä osaan arvostaa Relaxin popmusiikillisia ansioita. Onhan kappale tarttuva, selvästi ajatuksen kanssa rakennettu ja sisältää jopa jonkinverran kerroksia joihin tarttua myöhemmillä kuuntelukerroilla. Samalla se on selvästi oman aikansa tuotos joka on kuitenkin jäänyt elämään. Kappale joka käskee relata kuvaa hyvin sitä kehitystä minkä itsekin olen musiikillisesti käynyt teini-iän ehdottomuudesta nykypäivän kaikista genreistä voi löytyä kuunneltavaa asenteeseen. 

Arvosana: 7,0/10

maanantai 12. marraskuuta 2018

Top 40 1977-1954 sija 3: Bee Gees - How Can You Mend a Broken Heart

Artisti: Bee Gees
Kappale: How Can You Mend a Broken Heart (1971)
Albumi: Trafalgar
Mieleenjäävin lause: "Please help me mend my broken heart and let me live again."

Biisin tälle listalle valitseminen Bee Geesin tuotannosta tarjosi positiivisen ongelman. Kun aikajana kattaa Bee Geesin uran alun discoaikakauden alkuun asti niin valinta olisi voinut kohdistua moneen muuhunkin. Se ensimmäinen falsettibiisi Nights on Broadway olisi ollut loistava valinta. Words on yksi hienoimpia rakkauslauluja ikinä. To Love Somebody, Lonely Days, I've Gotta Get a Message To You, I Started a Joke, First of May, Don't Forget To Remember, Run to Me.. ..hyviä vaihtoehtoja kaikki. Bee Geesin discografian tason kanssa ei moni yhtye tai artisti pysty omissa kirjoissani kilpailemaan.

Bee Geesin veljestrio joutui hajaannuksen partaalle 60-luvun lopussa kun Robin Gibb lähti bändistä ja pyrki soolouralle. Barry ja Maurice julkaisivat kahdestaan Cucumber Castle albumin, mutta onneksi sopu syntyi ja veljekset palasivat yhteen. Ensimmäiset yhteiset levytyssessiot välirikon jälkeen olivat jännittäviä, mutta vanha taika oli tallella. How Can You Mend a Broken Heart oli sopiva sopubiisi ja lisäksi siitä tuli Bee Geesin ensimmäinen ykköshitti Amerikassa.

Gibbin veljesten tarinaan liittyy muutakin draamaa. Andy Gibb joka oli neljästä veljeksestä nuorin sai menestystä sooloartistina, mutta huumeet veivät hänet ennenaikaiseen hautaan vain 30-vuotiaana vuonna 1988 juuri kun hänet olisi päätetty ottaa virallisesti Bee Geesin neljänneksi jäseneksi. Maurice Gibb menehtyi suolistosairauteen 2003 ja Robin Gibb paksusuolen syöpään vuonna 2012. Niinpä jäljelle jäi vain Barry Gibb, veljeksistä vanhin.

On ymmärrettävää että veljessarjan vanhin ei oleta jäävänsä viimeisenä muistelemaan nuorempia veljiään mutta hän on kertonut haastattelunsa saavansa lohtua yhdessä tehdystä musiikista ja kaikista muistoista. Eräässä tv-konsertissa hän esitti yksin How Can You Mend a Broken Heartin haastattelun yhteydessä. Barry Gibb kertoi, että ihmiset olivat usein kertoneet hänelle kuinka juuri tuo kappale oli auttanut heitä surusta ylipääsemisessä ja että se auttoi häntä itseäänkin.

Hieno popsävellys, loistavat harmoniat ja soololaulut, taitava toteutus soitannollisesti ja sovituksellisesti. Kuvasin juuri perusosat Bee Geesin parhaimmista kappaleista ja se sopii erityisen hyvin How Can You Mend a Broken Heartiin. Kappale loppuu ja alkaa samaan hienoon bassoliutukseen ja onpa se muutenkin hieno ja tunnelmallinen biisi soitettavaksi. Introssa on kaikkien kolmen yhteislaulua ja lyhyt Robinin soolo-osa, mutta minulle kappale toden teolla alkaa Barryn ensimmäisestä henkäyksestä. Tuo henkäys on minulle pophistorian hienoimpia hetkiä.

Kuten monet hienot biisit How Can You Mend a Broken Heart sisältää täydellisen dynamiikan ja draaman kaaren. Vaikkei sanoituksen pohdinta siitä miten maailma saattaa jatkaa kulkemistaan vaikka yksilö tuntisi suurta kipua ja menetyksen tuskaa ei ole ideana uniikki, mutta liekö sitä toteutettu koskaan yhtä koskettavasti? Musiikin parantava voima on tässä voimakkaasti läsnä. Surusta pääsee yli vain ajan ja itselle armollisuuden voimalla. Eikä tämänkaltainen musiikkikaan ole varmasti haitaksi.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Top 40 1977-1954 sija 4: The Beatles - Something

Artisti: The Beatles
Kappale: Something (1969)
Albumi: Abbey Road
Mieleenjäävin lause: "You're asking me will my love grow, I don't know.."

Ei ollut helppoa poimia sitä yhtä Beatlesbiisiä tälle listalle. Kyse on kuitenkin yhtyeestä, joka on varmasti se merkittävin ja vaikutusvaltaisin popmusiikin historiassa. Enkä puhu nyt makuasioista kuten mielipiteestä paremmuudesta vaan siitä kuinka paljon he vaikuttivat oman aikansa ja tulevaisuuden populaarikulttuuriin ja musiikkikenttään. Nykyajan genrekirjo on niin paljon pirstaleisempi, ettei Beatlesin kaltaisia sukupolvikokemuksia voisikaan enää syntyä.

Mietin mielessäni voisinko sanoa lyhyesti miksi valitsin juuri George Harrisonin säveltämän Somethingin yli kaikkien legendaaristen Lennon-McCartney tuotosten. Kirjoittaminen musiikista lyhyesti ei ole minulle helppoa ja tulen epäonnistumaan siinä nytkin, mutta jos yhdellä lauseella pitäisi perusteella niin: Something on yksi kauneimmista rakkauslauluista koskaan.

Something on todellakin kaunis rakkauslaulu joka on samalla herkkä, mutta siinä se pieni realismin häivä mikä minua tämänkaltaisissa biiseissä usein viehättää. Mikä on se tuntematon tekijä mikä saa meidät viehättymään toisesta niin, että haluamme viettää mahdollisen loppuelämämme hänen kanssaan? On helppo luetella yksittäisiä syitä, mutta kaikkia emme varmasti koskaan tajua. Miksi tuo toinen on yhä vierelläni vaikka on jo oppinut tuntemaan kaikki heikkouteni niiden suhteen alussa esille tuotujen vahvuuksien lisäksi?

Mitä tulee ihmissuhteisiin niin niissä ei ole koskaan sataprosenttista varmuutta. Mielestäni on hyvä niin, sillä se promillen osan pieni epävarmuus on se mikä saa meidät olemaan parempi ihminen toiselle. Toisesta ei tule ikinä itsestäänselvää osaa elämää joka pysyy vaikka tekisit mitä. Minusta on mukava päästä sanomaan yli 15-vuoden jälkeekin, että nyt kun löysin sinusta tuon uuden ominaisuuden niin rakastan sinua sen vuoksi vielä entistäkin enemmän.

Something on kolme minuuttia täysin oikeita ratkaisuja mitä tuotantoon tulee. McCartneyn basso antaa kappaleelle sen sydämensykkeen. Harrison laulaa omaa tekstiään uskottavasti ja soittaa myös sataprosenttisen istuvan kitarasoolon. Ringon rumpalointi on sitä takuuvarmaa mitä häneltä voi odottaakin, sillä hänelle oli tyypillistä soittaa kuten kappaleen ehdoilla oli parasta. Lennonin osuus jää varsin pieneksi vaikka hänen pianonsoittoaan voikin kuulla jonkin verran. Alunperin Somethingissa oli pidempi Lennonin soittama piano-osa mutta se päätettiin leikata pois.

Something on niitä kappaleita joita kelpaa kuunnella kaikessa rauhassa kuulokkeet päässä ja upota sen musiikilliseen keinuntaan kuin täydellisesti istuttavaan sohvaan. Edes Cliftersin kamala käännösversio ei latista sillä se unohtuu heti kun alkuperäisversion alkutahdit lähtevät soimaan. Aikalaiskäännösversion teki 1970 Lea Laven nimellä Se jokin. Tuo käännös on mukiinmenevä, muttei silti kuuluu niihin harvoihin hyviin kotimaisiin Beatlesversiointeihin.

Jos kappale synkronisoituu omien tunteiden kanssa kuin itsestään niin siitä ei voi olla pitämättä. Tässä kohden lienee kirjoittamattakin selvää että Something on minulle yksi noista biiseistä. Kun kuuntelen sitä alan hymyillä ja ajatella sitä omaa onneni avainta.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)