The Nolans - I'm Never Gonna Let You Break My Heart Again

Artisti: The Nolans
Kappale: I'm Never Gonna Let You Break My Heart Again (1982)
Albumi: The Best of the Nolans
Mieleenjäävin lause: "But I'm never gonna let you break my heart again."

Tapa jolla löysin irlantilais-englantilaisen sisarusbändi The Nolansin on tullut kerrottua aiemmassa arvostelussa. Tuon arvostelun jälkeen yhtyeen rivit ovat harventuneet yhdellä kun päävokalisti Bernie Nolan menehtyi rintasyöpään vuonna 2013. Tämä pisti kiertueen jäihin vaikka jonkinlaista uutisointia jatkosta onkin välillä ollut. The Nolans oli menestyksellisesti huipulla vuosina 1978-1984 ja kotimaansa lisäksi nautti suosiosta erityisesti Japanissa.

The Nolansin vahvuutena voidaan pitää sisarusten hyvin yhteensoivia lauluharmonioita ja mielestäni myös heidän discommat kappaleensa ovat vahvempia kuin hitaammat. Liekö tämänkertainen kappale nimeltään pisin blogini historiassa sillä I'm Never Gonna Let You Break My Heart Again on nimenä niin pitkä että sen lukeminen on melkein aloitettava alusta kun loppun päästessä sen on jo ehtinyt unohtaa. Käytänkin jatkossa siitä lyhennettä INGLYBMHA joka sekin on lyhenteeksi pitkä. INGLYBMHA oli B-puoli singlellä jonka A-puoli oli Crashing Down. Vuoden 1982 Portrait albumi tarjosi yhtyeelle viimeiset singlemenestykset kotimaassaan ja edellämainittu Crashing Down olikin yhtyeen ensimmäinen ei Top20 single 80-luvulla. Nimi on joskus enne.

INGLYBMHA on kahtiajakoinen kuuntelukokemus. Slovarina se ei ole sellainen powerballadi joista eniten pidän mutta siinä on myös hyviä äänimailmallisia tekijöitä. Nolanin sisarukset eivät petä vokaalipuolella vaikka pieni heittäytyminen sydänsuruisen naisen asemaan uskottavammin olisi voinut vielä parantaa lopputulosta. Ehkä jopa pieni kostonhaluisuus olisi tuonut sanoitukseen persoonallisuutta. Sanoitus on varsin perustarina sydämensä särkeneen naisen kannalta joka on kyllä vielä valmis tapaamaan petturimiehen muttei anna tämän enää ikinä tuottaa pettymystä.

Soittannollisesti taustat ovat siistit joskin hieman kliiniset vaikka muutama kiinnostavampi mutta liian lyhyeksi jäävä hetki palkitsee tarkkakorvaisen. INGLYBMHA:ssa on liikaa formaattibiisin makua. Kappaleen eväät on syöty liian nopeasti sillä sen tarina on kerrottu jo hyvin aikaisin eikä uutta tuoda mukaan. Ensimmäisen kertsin jälkeen ei ole enää paljoakaan uutta kuultavaa. Loppunostatus toki saadaan mutta siinäkään ei räjäytellä maailmoita vaan sekin on hieman ponneton. Slovareiden tanssiaisissa INGLYBMHA jää seinäruusuksi.
 
Arvosana: 4,5/10

The Nolans - Let's Make Love

Artisti: The Nolans

Kappale: Let's Make Love (1979)

Albumi: The Best of The Nolans

Mieleenjäävin lause: "Let's make love, let's make love."

Ensikosketukseni englantilais-irlantilaiseen sisarusbändi The Nolansiin sain erään kuluneen radionauhoituskasetin kautta jonka kaverini toi minulle 90-luvun loppupuolella. Hän väitti että hänellä on vanhempiensa joskus nauhoittamalla kasetilla sellainen Agnetha Fältskogin biisi jota minultakaan ei löydy. Otin epäuskoisena haasteen vastaan ja kuuntelin biisin joka oli mukavankuuloinen mutta en uskonut sen olevan Agnethan tuotantoa. Aikana ennen Spotifyita ja Youtubeja biisi jäi tunnistamatta ja tasaisin väliajoin yritin etsiä ratkaisevaa tietoa netistä. Kymmenen vuotta ensikuuleman jälkeen lopulta tärppäsi ja selvisi että kyseessä oli The Nolansin biisi Gotta Pull Myself Together vuodelta 1980. Tämän jälkeen ei kestänyt kauan että kokoelma lähti tilaukseen, sillä moista kymmenvuotista mysteeriä ei voi ratkaista hankkimatta biisiä hyllyyn. Eikä edes kolmen hyvän biisin sääntökään jäänyt täyttymättä.

Let's Make Love julkaistiin silloin vielä nimeä Nolan Sisters kantaneen bändin samannimisellä levyllä vuonna 1979. Singlejulkaisuksi asti kappale ei yltänyt, mutta omistamalleni kokoelmalle se on kuitenkin jostakin syystä laitettu. Vaikka The Nolans koostuikin vaihtelevasta määrästä sisaruksia, Let's Make Lovella äänessä on vain Linda Nolan jonka ääni on mielenkiintoinen sekoitus pehmeyttä ja raspia. Hiekkapaperiasteikolla verraten kyseessä on viimeistelyyn tarkoitettu vesihiomapaperiääni. Tämä laulusuoritus onkin hieman tasapaksun ja laiskan viisun ainoa pelastus joka nostaa sen täpärästi keskitason yläpuolelle. 

Paria pientä nostatusta lukuunottamatta meno on liian mielikuvituksetonta vaikka toki tämän tahdissa sujuvasti keinuisi mielitiettynsä kanssa. Siinä mielessä slovarin perusvaatimustaso täyttyy eli riittävän herkkä tunnelma saavutetaan mutta oppikirjaesimerkikkiä tästä ei saa tekemälläkään. 70-luvun fiilis ja äänimaailma ovat toki lähes aina minulle plussia ja esim. kasarisovituksena mikään riittäisi pelastamaan Let's Make Lovea. The Nolasin vahvuus on mielestäni menevämmissä kappaleissa joissa käytetään enemmän koko sisaruskatraan äänikapasiteettia hyväksi. Mutta slovariosastollakin The Nolans pystyi parempaan kuin tämä.

Arvosana: 5,5/10