James Brown - Regrets

Artisti: James Brown
Kappale: Regrets (1980)
Albumi: The Best of
Mieleenjäävin lause: "I have regrets, regrets."

Tämänkertainen blogilohkaisu on osoitus siitä että suhteellisen paljon hittejä tahkonneiden artistien halpiskokoelmat voivat silti sisältää täytebiisejä jotka eivät olleet kaksisia hittejä tai edes fanien suosikkeja. Halpakokoelmat tunnisti siitä että ne sisälsivät ehkä vain kymmenen biisiä tai sitten osa oli liveversioita tai uudelleenlevytyksiä. Jos joku levy tuntui uudena liian halvalta piti takakannen pikkutekstit lukea tarkasti ja etsiä mainintoja mahdollisista ei alkuperäislevytyksistä. Muutaman kerran haksahdin ennen kuin opin kantapään kautta. Ostin The Supremesin kokoelman jossa kaikki klassikot oli uudelleenlevytetty 90-luvulla kokoonpanolla jossa oli yksi alkuperäisjäsen. Taustat olivat halvan kuuloiset eivätkä laulusuorituksetkaan olleet missään nimessä alkuperäisten tasolla.

Vuonna 1980 singlenä julkaistua Regretsiä ei voi hyvällä tahdollakaan pitää James Brownin uran suurimpana hittinä. Sija 63 kotimaansa R&B listalla ei ole kummoinen meriitti soulin kummisedälle. Mutta tuohon aikaan Brownin suuruuden päivät olivat takana ja epäonnistuneet discosinglet vieneet uran alamäkeen. Epätoivosta kertoo se että Regretsin kanssa samalta People albumilta löytyvä That's Sweet Music jossa yritettiin ylistää kaikkia popmusiikin genrejä kantrista uuteen aaltoon. Miksipä ei siis discojytkeen lisäksi yritettäisi slovarillakin.

Olen hyvin tehtyjen balladien ystävä mutta en voi lukea Regretsin kuuluvan siihen joukkoon. Katuva mies purkamassa tuntojaan ei ole huono lähtökohta ja parhaansa Brown tekeekin vaikkakin kesken kappaleen tulevat yskäisyt ihmetyttävät. Tarkoittaako se että kappale on otettu sisään yhdellä otolla tuli mitä tuli vai yritetäänkö sillä kuvastaa epätoivoa ja äänen pettämistä? Sydänverensä vuodattaminen tulkinnassa ei ole väärin mutta yskiminen harvoin toimii laulussa missään yhteydessä. James Brown ei pääse loistamaan näin siloitellun musiikin yhteydessä. Barry White voisi olla kotonaan tämän sovituksen kanssa muttei funkmestari itse.

Ehkä ongelmia aiheuttaa myös se että kappale oli alunperin tarkoitettu Marie Osmondille. Totta kai tulkinnalla ja sovituksella saadaan tarvittaessa näppylähanskatkin sopimaan prinsessan käteen mutta tällä kertaa kohdistukset eivät osu. Ehkä tässä vaiheessa Brown oli menettänyt osan mojostaan ja kova kiertue-elämä vaatinut veronsa äänestäkin. Mies joka oli kuin nitroglyseriiniä 60-luvulla ja vielä 70-luvun alussakin tuntuu tässä kohden kostuttaneen ruutinsa. Parasta antia on kantrityylinen hillitty kitarointi joka kulkee taustalla ja varsinkin alkuintrossa mukavasti. On vain todettava että tässä kohden keisarilla ei enää ollut vaatteita.

Arvosana: 4,0/10

James Brown - America Is My Home Pt. 1

Artisti: James Brown
Kappale: America Is My Home Pt. 1 (1968)
Albumi: 20th Century Masters: The Best of James Brown
Mieleenjäävin lause: "When I tell you that one  time I was a shoeshine boy."

Poliittista tai kantaaottavaa musiikkia ei levyhyllystäni paljoa löydy. Toki jonkin verran mutta en tietoisesti ole niitä hankkinut. Minulla oli jo teininä ystäviä jotka kuuntelivat vain musiikkia jossa oli sanoma siinä missä itse halusin vain mahdollimman tarttuvaa poppia. Iän myötä pop ei ole menettänyt hohtoaan mutta myös sanoma ja ajatus sanoituksissa on alkanut maistua minulle. Mitä sanoituksiin tulee ensin ole erityisen hyvä niitä muistamaan enkä kiinnitä niihin usein huomiota. Mutta toisaalta välillä joku biisi nappaa korvasta kiinni ja saa kuuntelemaan. Ehkä se on vain niin että biisi mikä ei herätä halua kuunnella sen sisältöä ei sitä edes ansaitse.

Levyttäessään America Is My Homen vuonna 1967 ja julkaistessaan sen vuotta myöhemmin James Brown tiesi uivansa vastavirtaan. Kasvava vastarinta Vietnamin sotaa vastaan ja rodulliset epätasaarvoisuudet kuohuttivat tavalla joka on jäänyt muistiin historian lehdille. Mutta näistä asioista ei James Brown laulanut vaan hän ylistää Amerikkaa ja sen vapautta. Hän ei ole vaatimaton kaveri ja kertookin nousseensa kengänkiilottajasta asemaan jossa on päässyt kättelemään presidenttiä ja tämä on hänen mielestään tietenkin mahdollista vain Amerikassa. Liian kiihkoileva isänmaallisuus on aina pahasta mutta ei Brownin paatos sentään vastareaktiota herätä. Hänellä on mielipiteensä ja hän on valmis taistelemaan sen puolesta ja se on hänen oikeutensa.

Musiikillisesti America Is My Home ei tarjoa paljoakaan. Brown puhuu laulamisen sijasta ja bändi vetää taustalla ja nimenomaan taustalla nousematta esiin. Bändi saa pienen hetken lopussa mutta lupaa irroitella he eivät saa mikä on sääli sillä Brownin taustapumppu osasi parhaimillaan kunnon kurinalaisen grooven jalon taidon. Onneksi kappale ei kokonaisuudessa koostu vain amerikkalaisuuden ylistämisestä vaan siinä myös kehotetaan olemaan antamatta periksi tai jos annetaan periksi niin ei kuitenkaan pidä lopettaa kokonaan. Kiitos mielipiteestänne herra Brown, mutta musiikillisesti pystyitte paljon parempaankin.

Arvosana: 2,5/10

James Brown - I Got You (I Feel Good)

Artisti: James Brown
Kappale: I Got You (I Feel Good) (1965)
Albumi: Classic James Brown - Universal Masters Collection
Mieleenjäävin lause: "I feel nice, like sugar and spice."

Tietyt klassikkobiisit ovat lähes mahdottomia välttää. Suurinta osaa ei toki haluaisikaan, mutta vaarana on että kappaleen hienous kärsii jos sen kuulee jatkuvasti radiossa, mainoksissa, elokuvissa ja vastaavissa. Tällä kertaa kohdalle osuneen klassikon olen kuullut radiosta, televisiosta, mainoksista (ainakin jotakin keittiövälineitä) ja lähes kaikista musiikkia käyttävistä medioista useita kertoja. I Got You (I Feel Good) on myös ollut samplauksen kohteena kuten suurin osa muistakin James Brown klassikoista. Vaikka hypettäminen ja ylisanat ovat aina hieman vaarallisia, niin tässä tapauksessa lienee turvallista sanoa että kyseessä on ikivihreä klassikko joka ei kuole niin kauan kun musiikkia soitetaan.

Ensikosketukseni James Browniin lienee ollut Rocky IV ja siinä esitetty Living in America. 80-luvulla en vielä kuunnellut aktiivisesti musiikkia, mutta tuokin vähemmän tärkeä osa James Brownin laulukirjasta jäi silti mieleeni. I Got You sen sijaan jäi ensi kertaa mieleeni Simpsonien jaksosta jossa James Brown vieraili. En muista missä vaiheessa laulua käytettiin meillä mainosmusiikkina mutta mielikuvissani kappaleen kanssa pyörii keittiövälineitä ja hedelmiä. Kiitos näistäkin mielikuvista kaupallisten tiedotteiden suunnittelijat. Jos urheilijoista sanotaan että he ovat tietyssä vaiheessa parhaimmillaan niin James Brown oli sitä taatusti vuonna 1965. Tämän todistaa sekin että I Got You on omassa lajissaan huippusuoritus.

50- ja 60-lukujen äänityksissä minua joskus vaivaa niiden heikko tekninen taso. En tarkoita tällä ajankuvaan kuuluvia asioita sillä esimerkiksi monolla on tehty hienompaa musiikkia kuin surroundäänillä ikinä. Tarkoitan joissakin kappaleissa esiintyvää korkeaa kohinatasoa ja hieman latteaa äänikuvaa. I Got You sen sijaan kuulostaa raikkaalta, ilmavalta ja siinä on myös yksi vähiten itseäni ärsyttäviä saksofonisooloja. Torviosaston mahti on luonnollisesti läsnä kun James Brownin tuotannosta on kyse ja muutenkin kaikki muusikot tekevät hienoa jälkeä kautta linjan.

Mutta luonnollisesti I Got Youn kuningas on soulin suurvisiiri Brown itse. Maailmasta varmasti löytyy orkestereita jotka soittavat tämän yhtä hyvin, muttei yhtään vokalistia joka kykenisi samantasoiseen tulkintaan. En voi olla pitämättä tavasta jolla kuuntelijaa tartutaan kurkusta ensimmäisestä wow -kiljaisusta alkaen aina viimeiseen torventörähdykseen. Kaikki turha on jätetty pois ja kokonaisuus on vähärasvainen muttei mauton. Niinpä ikävä kyllä ainoaksi huonoksi puoleksi jääkin kappaleen ylikäyttö kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Ilman sitä antaisin mielelläni ainakin yhtä paremman arvosanan mutta kyllä tämä näinkin tuntuu vielä hyvältä.

Arvosana: 7,5/10

James Brown - Papa's Got a Brand New Bag - Pt. 1

Artisti: James Brown
Kappale: Papa's Got a Brand New Bag Pt. 1 (1965)
Albumi: 20th Century Masters: The Best Of James Brown
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "He's doing the Monkey, the Mashed Potatoes, Jump back Jack, See you later alligator." 

James Brown oli mies jolla oli monta lempinimeä eikä oikeastaan yhtään niistä suotta. Soulin kummisetä ja funkin kantaisä hän kieltämättä oli. Ja yksi suurista viihdyttäjistä. Kuten aina suurten persoonien ollessa kysymyksessä, uran aikana ehtii yleensä sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista.

Papa's Got a Brand New Bag on ylistys vanhalle herrasmiehelle joka uskaultuu tanssilattialle näyttämään parhaat tanssiliikkeensä nuoremmille. Se on 2:07 kestonsa ajan puhdasta, tiivistettyä ja tehokasta James Brown soulfunkkia. Napakka torvisektio aloittaa kappaleen ja on mukana koko kappaleen ajan rytmittämässä kappaletta. Yhtä terävä on myös kitara, onnistuen samalla olemaan myös rytmikkään letkeä. Mutta tiukin kaikista on itse herra Brown joka ei pitkään malta olla kappaleen aikana hiljaa. Eikä tarvitsekaan.

Papa's Got a Brand New Bag on ensimmäinen arvotuksi tullut kappale blogissani jota voidaan kiistatta kutsua klassikoksi. Se on kappale joka näytti suuntaa niin James Brownin kuin kokonaisen musiikkigenren tulevaisuudelle. Jotkut kappaleet ovat oman aikansa lapsia joiden tehno hiipuu ajan kuluessa ja toiset ikiklassikoita jotka tulevat sukupolvet löytävät aina uudestaan ja uudestaan. Kyseessä on kuin laulun kertoma vanha herra josta on vielä näyttämään mallia nuoremmilleen.

Arvosana: 8,0/10