Vaikka blogini onkin ollut keväästä asti julistamattomalla tauolla, niin nyt jo seitsemän vuotta jatkunutta perinnettä en tietenkään katkaise. Eli vuoden 2020 eniten itselleni kolahtaneet biisit palkitaan tässä hyvin vapaamuotoiset palkintokatergoriat omaavassa listauksessa jälleen kerran.
Vuoden 2020 erityislaatuisuudesta on varmaan jo kirjoitettu ja puhuttu kyllästymiseen asti, mutta sen verran pitää minunkin siitä jauhaa, että tänä vuonna on sattuneesta syystä ollut enemmän aikaa keskittyä musiikin kuuntelemiseen. Etätöiden ohessa ja vapaa-ainakin musiikki on ollut tärkeä osa omaa jaksamista. Artisteillakin on ollut aikaa keskittyä studiossa olemiseen kiertämisen sijasta ja tämäkin näkyi julkaistun musiikin määrässä ja määrän myötä tulee väkisin laatuakin. 2020 on ainakin itselleni ollut varsin kelpo musiikkivuosi.
Puun takaa tullut kappale: Jaakko Rossi & Aurinko Kioski - Justiina
On mukava edelleen yllättyä, kun voimasoittooni päättyvä biisi tulee suunnasta mistä en olisi ikinä osannut odottaa. Marko Haavista ja Poutahaukat on minulle nimenä tuttu muttei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Enkä olisi tiennyt että yhtyeen kitaristin nimi on Jaakko Rossi. Enkä tiennyt sitäkään että hänellä on Aurinko Kioski -niminen sooloprojekti. (Inhoan, kun yhteenkirjoitussääntöjä rikotaan.) Kun kuulin töihin kävellessä Ylen podcastista Jaakko Rossin & Aurinko Kioskin kappaleen Justiina koin sen harvaisen, mutta mukavaan tunteen, että nyt kuulin biisin jonka haluan kuulla monta kertaa lisää. Enkä ollut väärässä, sillä soittokerroissani Justiina on varmasti vuoden Top3:ssa. Kappale itsessään on jonkinlaista suomipoprockiskelmää, jossa myös hieman räpätään. Se on sopivan alakuloinen pilkettä silmäkulmassa unohtamatta, mikä on sellaista mitä tänä vuonna tarvitsin.
Vuoden albumi: Maustetytöt - Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä
Viime vuonna suosikikseni nousseet Maustetytöt jatkoivat toisella albumillaan oikeastaan juuri sillä tavalla kuin toivoinkin. Yhtye piti linjansa eikä iloisia kappaleita löydy tältäkään kappaleelta ainuttakaan. Sanoitusten painopiste on siirtynyt alkoholiongelmasta enemmän kuolemaan ja mielenterveysongelmien suuntaan mikä myös on toimiva suunta.
Soundillisesti kakkoslevy on hivenen koneellisempi mikä luo mukavasti eroa yhtyeen albumi ja liveversioiden välille. Itse tykkäänkin kuunnella kappaleista sekä live- että albumiversioita niiden tarjoaman erilaisen tunneman vuoksi. Sanoitukset ovat kehittyneet debyytistä ja vaikutteiden annetaan edelleen näkyä ja kuulua.
Kolmoslevystä tulee varmasti mielenkiintoinen haaste, mutta vuonna 2020 kuuntelin eniten tätä haikeilua ja kuuntelen varmasti jatkossakin.
Vuoden tulokas: Behm
Päälle nelikymppisenä sitä alkaa olla iloinen, joka kerta kun radiot sattuvat voimasoittamaan jotakin mikä on itsellekin mieleen. Vuosi 2020 oli Rita Behmille menestyksekäs: jo vuonna 2019 julkaistu Hei rakas soi edelleen ja jatkosinglet Tivolit ja Frida jatkoivat suosion kasvattamista.
Mukavaa, että joku suomalainen artisti ymmärtää popsanoitusten päälle eikä pelkää käyttää koukkuja tai mieleen jääviä kielikuvia. Frida kappaleen maalausvertaus eroprosessin osana on hyvä esimerkki tästä. Tulokkaiden kanssa herää aina yleensä se sama kysymys, miten käy jatkossa toisen albumin myötä? Onko kaikki vuosien varrella kertyneet paukut käytetty jo debyyttialbumiin? Jos pitäisi veikata niin Behm tulee pärjäämään jatkossakin tai jos hänen suosionsa välillä laantuisikin hänen voisi hyvin kuvitella tekevän pienen tauon jälkeen comebackin.
Vuoden kappale: Maustetytöt - Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin
"Pidän sinusta mutten itseäni siedä, en tarvitse muita, sinusta en tiedä." Elämisen siedettävä raskaus on aihe, joka ei Maustetytöt tuntevalle yllätä sillä se on yksi heidän sanoitustensa kulmakivistä. On jotenkin sopivaa että Covid-19 vuonna 2020 lauletaan kuolemasta tällä tavoin. Surullisesti mutta kuitenkin muistuttaen että se polku on taivallettava loppuun ja maan povessa ehtii sitten olla iäisyyden. Kappale on melodisesti kaunis, tietää mittansa ja tämän kappaleen aloittanut lainaus on eniten tänä vuonna päässäni pyörinyt laulunsanoitus.
Joskus sitä tarvitsee vain yhden asian, jonka vuoksi jatkaa elämistä vaikka olisi vaakakupissa ne 99 jotka väittävät toisin. Minullakin on omani, onneksi. Kiitos Maustetytöt kun jatkoitte omalla linjallanne ja tuotatte melankolisia sointuja jotka kuitenkin vähentävät kuulijoissaan sitä.
Tulihan se toinenkin hyvä biisi sieltä: Litku Klemetti - Mona
Joskus käy niin, että artisti tai yhtye julkaisee kappaleen joka on itselle mieleen, mutta muusta tuotannosta ei toiveista huolimatta löydä mitään vastaavaa. Litku Klemetti lunasti yhden suosikkibiisin artistin Juna Kainuuseen -kappaleellaan ja toista olen odottanut siitä asti. Litkun tuotannosta löytyy ihan kuunneltavaakin materiaalia, muttei sellaista henkilökohtaiseen voimasoittoon innostavaa toista kertaa ennen tänä vuonna julkaistua Monaa. Väittäisin, että kappaleen Mona on discoiskelmäprinsessa Mona Carita. Katsoohan päähenkilö kappaleessa Monaa julisteesta ja levynkansista jolla on "päällä bikinit ja niiden alla lihaa".
Mona Carita oli oma musiikillinen ensi-ihastukseni jo ennen kouluikää, joten Litkun valinta kappaleen aiheeksi kylvettiin minun kohdallani sopivaan maaperään. Sounditkin ovat ehtaa uuskasarointia ja Litkun hieman äkkiväärät riimittelyt sopivat kokonaisuuteen hyvin. Litku mon amour, ei kahta ilman kolmatta, eihän?
Vuoden paras rock ja cover: Amaranthe - 82nd All the Way
Sabaton taas on toinen ruotsalaisyhtye, joka menee vähän sille osastolle, että he eivät ole tarpeeksi hauskoja omassa gimmickissään ja laulaja on omaan makuuni hieman liian kankea. Mutta kun Sabatonin alun perin tekemä amerikkalaisesta ensimmäisen maailmansodan sotasankarista tekemä kappale 82nd All the Way päätyi Amaranthen käsittelyyn niin kokonaisuushan toimii. Yhtyeellä on selvästi ollut hauskaa omaa tulkintaansa tehdessään ja itse biisi on parempi kuin Amaranthen omat. (Eri mieltä saa olla, mutta tämä on omani.)
Ehkä coverin teko on tuonut rentoutta eikä kappaletta ole ahdettu ihan niin tukkoon kuin Amaranthen biisit liian usein ovat. Kolme eri laulajaa tuovat kaikki jotakin tarpeellista mukaan tähän sekametelisoppaan. Ruotsalaisen yhtyeen coveri ruotsalaisen bändin kappaleesta, joka kertoo amerikkalaisesta sotasankarista joka meni sotimaan Ranskaan ja otti siellä kerralla vangiksi toistasataa saksalaista. Siitä ei kappale paljon kansainvälisemmäksi mene. Ja parempi sotia lauluissa kuin oikeasti.
Ehkäpä tämä riittää tämän vuoden musiikillisistä mieliteoistani tällä kertaa. Oli mukava blogata pitkän tauon jälkeen. Uskon että vuonna 2021 teen blogia jos en vanhaan tyyliin niin ehkä johonkin uuteen. Kuunnella kaikki sellaista musiikkia mistä tykätään eikä olla puristeja!
