Artisti: Army of Lovers
Kappale: Mondo Trasho (1990)
Albumi: Disco Extravaganza
Mieleenjäävin lause: "Mondo. Trasho."
Tämänkertainen kappale tuo minulle mieleen sen ajan kun omistin ensin Amiga 500 ja sitten Amiga 1200 kotitietokoneet. Tuolloin ns. tracker musiikki oli suosittua jossa biisejä tehtiin tracker ohjelmilla joissa käytettiin sampleja joita jaettiin mm. kokoelmina levykkeillä.
Tekijänoikeuksista ei juuri välitetty ja samplekorpuilta löytyi pätkiä tutuista hittibiiseistä. Joistakin biiseistä jopa kuulin ensi kertaa tuollaisen karkean kasibittisen samplen muodossa ennen kuin kuulin sen ns. oikeasti. Minäkin koetin tehdä trackereillä omaa musiikkia, mutta lahjakkuuden puuttuessa sain aikaan lähinnä äänikollaaseja tai pieniä äänitarinoita.
Army of Loversin vuoden 1990 debyyttialbumilta Disco Extravaganza löytyy kaikenlaista eikä se ole erityisen yhteneväinen kokonaisuus kuin ehkä kaikessa eurotrashin määrässä. Yksi biisityyppi mitä albumilta löytyy muutaman kappaleen verran ovat palapelimäiset puoliäänikollaasit jotka eivät ole vanhentuneet erityisen arvokkaasti. Luultavasti vuoden 1969 kulttielokuvasta nimensä lainannut Mondo Trasho on juuri edellämainitun kaltainen. Onko kappaleella nimensä lisäksi muuta yhteyttä elokuvan kanssa en osaa sitä näkemättömänä sanoa.
En voi väittää pitäväni Mondo Trashoa mitenkään erityisenä raitana Army of Loversin katalogissa. Tässä kohden Alexander Bardin luomus etsi vasta suuntaansa ja kaikki mitä musiikillisessa muodossa heitettiin seinään ei tarttunut. Varsinkin nykykorviin turhankin puolimielisesti vaihtuvat musiikilliset osaset töksähtelevät yhteen kömpelöhkösti eikä kaikkia elementtejä olisi tarvinnut jättää lopulliseen versioon mukaan. Kertosäe puolestaan tulee liiankin tutuksi ainakin aineeksinsa nähden puolitoistaminuuttia liian pitkässä kappaleessa.
Toisaalta mitä voi odottaa kappaleelta joka ei nimessäkään puolesta lupaa olla kuin roskaa? Mondo Trashossa on muuta pieni semityylikäs hetki, mutta ne eivät kanna pitkälle vaihtuen viidessä sekunnissa johonkin aurallisesti paljon vähemmän hivelevämpään. Ehkä tämä onkin enemmän taidetta kuin popmusiikkia. Tai poptaidetta? Mondo Trasho on musiikillisesti sitä mihin joskus syyllistyn kokatessani, kun alan tehdä kokeiluja ainesosilla jotka sitten osoittautuivat epäyhteensopiviksi kuten vaikkapa uuniomenat leipäsiirapilla. Army of Loversin huonoin biisi omasta mielestäni? -Mondo huono.
Arvosana: 2,0/10
-Satunnaisia kappaleita satunnaisessa järjestyksessä, jotka random play on arponut levykokoelmani joukosta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Disco Extravaganza. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Disco Extravaganza. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
maanantai 21. tammikuuta 2019
Army of Lovers - Love Me Like a Loaded Gun (The 1990 Remix)
Artisti: Army of Lovers
Kappale: Love Me Like a Loaded Gun (The 1990 Remix) (1990)
Albumi: Disco Extravaganza
Mieleenjäävin lause: "Love me, love me like a loaded gun."
Tekninen kehitys kuuluu hyvin varsinkin musiikissa ja tietyt kappaleet pystyy täysin varmasti ankkuroimaan oman aikansa tuotteiksi. Toki uusretrot kappaleet hämärtävät nykyään tuota varmasti tunnistettavuutta samoin kuin artistien mahdollisuus poimia vaikutteita kaikilta popmusiikin vuosikymmenilta niin halutessaan.
Mutta uudempien tekijöiden on vaikeaa välttyä kuulostamasta siloitellummalta kuin aikalaiset ja toisaalta jälkikäteen lisätyt kohinat tai vinyylirahinat eivät ole minusta oikea tapa yrittää kuulostaa tiettyyn aikaan kuuluvalta. Ei vinyylin hienous ole rahinassa tai popsahduksissa vaan siinä analogisessa soundissa ja erilaisessa tavassa kuunnella.
Jos puhutaan musiikista joka ei ole vanhentunut erityisen arvokkaasti niin Army of Loversin vuoden 1990 debyyttialbumilta löytyvä Love Me Like a Loaded Gun käy malliesimerkista. Vaikka kyseessä onkin albumia varten päivitetty miksaus niin se ei auta edellämainitun vaikutelman häivyttämisessä. Alunperin Love Me Like a Loaded Gun julkaistiin singlenä jo 1988 ja vaikka uudempi miksaus kieltämättä vähentää alkuperäisversion äänikollaasimaisuutta niin kömpelöltä sekin nykykorvaan kuulostaa. Toki aina teknisten rajoitusten aiheuttama kömpelyys ei heikennä kappaleen arvoa, mutta silloinkin kappaleen sävellyksen pitää toimia.
Love Me Like a Loaded Gun toki osoittaa, että jo varsin alkuvaiheessa Army of Loversin monet tavaramerkeistä olivat läsnä. On kitchiä ja eurotrashia, Alexander Bardin seminyrjätänyttä puoli-intellektuaalihuumoria ja Jean-Pierre Bardan coolit ranskaksi puhutut väliosat. Mutta toisin kuin Army of Loversin myöhemmässä tuotannossa juuri tuotantopuoli pykii tässä tapauksessa pahasti. Love Me Like a Loaded Gun tamppaa välillä liian tasaisesti ja itseääntoistavasti ja kömpelöt samplet kuulostavat pahalta nykykorvaan. Aivan kuin noista tuolloisen studiotekniikan uusista mahdollisuuksista oli innostuttu liikaa.
Love Me Like a Loaded Gun on musiikillinen sillisalaatti, joka on lopuksi vielä pyöräytetty tehosekoittimessa joka on hajonnut melkein heti käynnistämisen jälkeen. Niinpä sen lähes kaikki musiikilliset ainesosat ovat kokkaremaisia möhkäleitä joita toisiinsä sitoo imelänhapan kastike aineksista joita ei yleensä sekoiteta yhteen. Omalla tavallaan mielenkiintoinen ajankuva toki mutta ei missään nimessä se kappale jonka Disco Extravaganzalta ottaisin erikseen varta vasten kuunteluun. Yhtye löysi onneksi tyylinsä kakkosalbumillaan Massive Luxury Overdose säilyttäen omintakaisuuteensa, mutta samalla löytäen sujuvammat tuotannolliset keinot.
Mitähän hyvää tästä osaisi sanoa? Noh, Bardan puhutut ranskankieliset väliosat ovat aina yhtä käypiä Army of Loversin biiseihin. Melkein viisiminuuttisena kappale on tuplasti liian pitkä vaikka intro lupaakin hiukan enemmän kuin mitä loppukappale kykenee ikävä kyllä tarjoamaan. Ladatulla aseella ei pidä sinun rakasteleman eikä tätä kappaletta repeatilla kuunteleman. (Kappale josta en paljoa välittänyt alunperinkään muttui täysin sietämättömäksi tämän arvostelun kirjoittamisen aikana kiitos peräkkäisten kuuntelukertojen.)
Arvosana: 3,0/10
Alkuperäinen vuoden 1988 singleversio:
Kappale: Love Me Like a Loaded Gun (The 1990 Remix) (1990)
Albumi: Disco Extravaganza
Mieleenjäävin lause: "Love me, love me like a loaded gun."
Tekninen kehitys kuuluu hyvin varsinkin musiikissa ja tietyt kappaleet pystyy täysin varmasti ankkuroimaan oman aikansa tuotteiksi. Toki uusretrot kappaleet hämärtävät nykyään tuota varmasti tunnistettavuutta samoin kuin artistien mahdollisuus poimia vaikutteita kaikilta popmusiikin vuosikymmenilta niin halutessaan.
Mutta uudempien tekijöiden on vaikeaa välttyä kuulostamasta siloitellummalta kuin aikalaiset ja toisaalta jälkikäteen lisätyt kohinat tai vinyylirahinat eivät ole minusta oikea tapa yrittää kuulostaa tiettyyn aikaan kuuluvalta. Ei vinyylin hienous ole rahinassa tai popsahduksissa vaan siinä analogisessa soundissa ja erilaisessa tavassa kuunnella.
Jos puhutaan musiikista joka ei ole vanhentunut erityisen arvokkaasti niin Army of Loversin vuoden 1990 debyyttialbumilta löytyvä Love Me Like a Loaded Gun käy malliesimerkista. Vaikka kyseessä onkin albumia varten päivitetty miksaus niin se ei auta edellämainitun vaikutelman häivyttämisessä. Alunperin Love Me Like a Loaded Gun julkaistiin singlenä jo 1988 ja vaikka uudempi miksaus kieltämättä vähentää alkuperäisversion äänikollaasimaisuutta niin kömpelöltä sekin nykykorvaan kuulostaa. Toki aina teknisten rajoitusten aiheuttama kömpelyys ei heikennä kappaleen arvoa, mutta silloinkin kappaleen sävellyksen pitää toimia.
Love Me Like a Loaded Gun toki osoittaa, että jo varsin alkuvaiheessa Army of Loversin monet tavaramerkeistä olivat läsnä. On kitchiä ja eurotrashia, Alexander Bardin seminyrjätänyttä puoli-intellektuaalihuumoria ja Jean-Pierre Bardan coolit ranskaksi puhutut väliosat. Mutta toisin kuin Army of Loversin myöhemmässä tuotannossa juuri tuotantopuoli pykii tässä tapauksessa pahasti. Love Me Like a Loaded Gun tamppaa välillä liian tasaisesti ja itseääntoistavasti ja kömpelöt samplet kuulostavat pahalta nykykorvaan. Aivan kuin noista tuolloisen studiotekniikan uusista mahdollisuuksista oli innostuttu liikaa.
Love Me Like a Loaded Gun on musiikillinen sillisalaatti, joka on lopuksi vielä pyöräytetty tehosekoittimessa joka on hajonnut melkein heti käynnistämisen jälkeen. Niinpä sen lähes kaikki musiikilliset ainesosat ovat kokkaremaisia möhkäleitä joita toisiinsä sitoo imelänhapan kastike aineksista joita ei yleensä sekoiteta yhteen. Omalla tavallaan mielenkiintoinen ajankuva toki mutta ei missään nimessä se kappale jonka Disco Extravaganzalta ottaisin erikseen varta vasten kuunteluun. Yhtye löysi onneksi tyylinsä kakkosalbumillaan Massive Luxury Overdose säilyttäen omintakaisuuteensa, mutta samalla löytäen sujuvammat tuotannolliset keinot.
Mitähän hyvää tästä osaisi sanoa? Noh, Bardan puhutut ranskankieliset väliosat ovat aina yhtä käypiä Army of Loversin biiseihin. Melkein viisiminuuttisena kappale on tuplasti liian pitkä vaikka intro lupaakin hiukan enemmän kuin mitä loppukappale kykenee ikävä kyllä tarjoamaan. Ladatulla aseella ei pidä sinun rakasteleman eikä tätä kappaletta repeatilla kuunteleman. (Kappale josta en paljoa välittänyt alunperinkään muttui täysin sietämättömäksi tämän arvostelun kirjoittamisen aikana kiitos peräkkäisten kuuntelukertojen.)
Arvosana: 3,0/10
Alkuperäinen vuoden 1988 singleversio:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

