PMMP - Onnellinen päivä

Artisti: PMMP
Kappale: Onnellinen päivä (2003)
Albumi: Kuulkaas enot!
Mieleenjäävin lause: "Onnellinen päivä meidän paratiisissa on aluillaan."

PMMP:n debyyttialbumi Kuulkaas enot! möi minulle idean lupaavasta uudesta yhtyeestä ja seuraava Kovemmat kädet lunasti lupaukset. Hieman ironisesti yhtyeen viimeinen albumijulkaisu Matkalaulu joka sisälsi uusia versioita vanhoista kappaleista myös osoitti, että nyt on hyvä aika lopettaa kun on vielä voitolla. Mielestäni on parempi ettei yhtye lopeta juuri silloin kun se on parhaimmissa luomisvoimissaan vaan silloin kun parhaat paukut on käytetty.

Debyyttialbumilta löytyvä Onnellinen päivä oli levyn ainoa biisi jonka sanoituksesta Mira Luoti vastasi yksin. Sävellyksen takana oli luonnollisesti Jori Sjöroos. Onnellista päivästä tulee sellainen tunne, kuin sen sävellys olisi hakenut vaikutteensa niiltä 90-luvun rockbändeiltä jotka ammensivat puolestaan 60-luvun psykedeliasta. Voi lapsi pysyä enää tallessa kun pesuvettä on vaihdeltu näin hurjasti? -Ikävä kyllä ei.

Onnellinen päivä kuulostaa kyllä tarpeeksi PMMP:n biisiltä eikä se laadullisestikaan ole mikään äpärälapsi ottaen huomioon debyyttialbumin vielä hieman suuntaan hakevan tyylin. Mutta silti se tuntuu kuin konseptilta, jota ei saatu aivan parhaimmalla tavalla toimimaan. Siinä ei ole sellaista iloista naisenergistä teinimäistä riehakkuutta kuin parhaimmillaan eikä siinä myöskään ole koskettavuutta. Koskettavuuteen toki Onnellinen päivä ei selvästi pyrikään vaan tarkoituksenani oli vain luetella yhtyeen tyypillisiä vahvuuksia.

Ehkäpä Onnellinen päivä on todiste siitä kuinka Sjöroos, Vesala ja Luoti tulivat myöhemmin paremmiksi poimimaan vaikutteita ja tekemään niistä omia versioitaan. Prototyyppi joka jo lähti lentoon, muttei ikinä päässyt määränpäähänsä asti. Huomaan, että kappale alkaa ärsyttämään kun kuuntelen sitä toistolla tätä kirjoittaessa ja se on aina huono merkki. Varsinkin kun PMMP:n tuotannossa on paljon sellaista mitä kuuntelisin tätä mieluummin. Ei Onnellinen päivä ole mikään keväällä sulavan hangen alta paljastuva koirankakka, vaan ennemminkin se viimeiseksi jäävä paha konvehti joka on syötävä, jotta voi avata uuden kerroksen herkkuja.   

Arvosana: 4,5/10

PMMP - Ikuinen leikki

Artisti: PMMP
Kappale: Ikuinen leikki  (2003)
Albumi: Kuulkaas enot!
Mieleenjäävin lause: "Koskettaa, hajottaa, rajoittaa, voittaa."

PMMP:n vuoden 2003 debyyttialbumi Kuulkaas enot! on mielestäni hieman aliarvostettu. Toki se on eräänlainen prototyyppi tulevasta mutta minusta on aina parempi jos bändi ei julkaise ensimmäisenä albumina heti parastamaan. On mukavampaa yllättyä eteenpäin menosta kuin pettyä kerta toisensa jälkeen huippualbumia seuranneisiin sukelluksiin. Enkä ole ikinä kuulunut "ensimmäinen demo oli paras" -ihmisiin. Yleensä jos alan pitämään jostakin teen sen loppuun asti paitsi niissä tapauksissa joissa tapahtuu totaalinen linjan- tai tasonmuutos.

Kuulkaas enot! albumin päätösbiisi Ikuinen leikki voisi hyvin olla hieman bändimäisemmällä sovituksella toiselle albumille Kovemmat kädet istuva biisi. PMMP:n kaikki ainekset löytyvät ja biisi on tietysti Jori Sjöroosin sävellys sekä Paulan ja Miran sanoitus. Rakkaus joka on menetetty tai jota ei koskaan tule saamaan tekee kipeää ja on linkitetty lapsuuteen on Ikuisen leikin teema. Aihe ei ole PMMP:lle epätyypillinen tosin ei se ole tyypillinen musiikissa muutenkaan. Keijuja ja menetyksen tuskaa, itsepetosta joka ei onnistu. Elektroninen, hieman Gary Numanin Are Friends Electricistä sävyjä mieleen tuova alkuintro antaa lupausta paremmasta mutta se lupaus jää osittain lunastamatta. Ehkä hieman iskevämpi kokonaisuus fiilistelyn sijasta olisi voinut toimia paremmin.

Mutta ei Ikuinen leikki hutikuti ole. Se on hieman keskeltä raa'aksi jäänyt kananmuna sellaiselle joka haluaa munansa täysin kypsänä. Kelpaa aamiaiseksi muttei pääruoaksi. Vaikka teemat on saatu sanoitukseen kirjoitettua, ne eivät hyppää kuulijan korvan sisälle yhtä hyvin kuin PMMP parhaimillaan sen teki. Olen varma että levyn tai pari kypsempi trio Sjöroos-Vesala-Luoti olisi jalostanut tästä paremman lopputuloksen. Mutta se ei estä nauttimasta tästä sellaisena kuin se on. Todistus siitä että myöhemmin pystyttiin parempaan eikä alussakaan oltu toivottomia, vain epätasaisempia.

Arvosana: 5,0/10