The Prodigy - Voodoo People

Artisti: The Prodigy
Kappale: Voodoo People (1994)
Albumi: Music for the Jilted Generation
Mieleenjäävin lause: "Voodoo people, magic people."

Muistan joskus 90-luvun puolivälissä sanoneeni että raskainta musiikkia mistä pidän on The Prodigy. Se ei ehkä pidä paikkansa 2016 mutta ei musiikkimakuni ole silti paljoa raskautunut 20 vuodessa. 1993 istetut musiikkimakuni juuret ovat vain laajenentuneet ja etsivät yhä uusia äärilaitoja joista löytyy mieltäni ravitsevaa musiikkia. Siinä mielessä olen kuitenkin huono muuttamaan makuani että mielipiteeni ei ajan myötä juurikaan muutu. En ala inhoamaan musiikkia josta olen pitänyt mutta voin joskus alkaa tykkäämään biiseistä jotka eivät alunperin iskeneet.

Prodigyn Voodoo People oli niitä kappaleita jotka nauhoitin radiosta kasetille ja melkein vieläkin muistan sitä kuunnellessani kohdan jossa juontaja alkoi lopussa puhumaan päälle. Ollessani itse radiotoimittajana lyhyen aikaa pyrin välttämään tekemästä samaa mutta jouduin joskus keskeyttämään biisin esimerkiksi pykivän cd:n vuoksi. Tapasin pitää varabiisiä esimerkiksi minidiscillä tai c-kasetilla näitä tapauksia varten jotta saisin sujuvasti korvattua biisin toisella. Mukavaa että nykyään lähes kaikki musiikki soi radiossa digitaalisesti kovalevyiltä sillä edellämainittujen ongelmien nostalgisointi on vääränlaista menneiden haikailua.

Voodoo People oli kova biisi ilmestyessään ja se on minulle sitä yhä. Moni suomalainen lienee ollut ainakin ilmestymisaikaan samaa mieltä sillä yllettiinhän tällä meillä ihan singlelistan ykköseksi asti. Aivojen tanssihermostot aktivoivat breakbeatit meinaavat irrottaa minut tuolistani tätäkin kirjoittaessani. Tällaisissa tapauksissa on aivan sama mitä kappaleessa lauletaan tai oikeastaan on puhesample jota toistetaan. Kaikki on tehty tanssittavuus edellä ja kyllähän tätä kelpaa tanssilattialla vedellä. Kun samplet tulivat puheeksi niin pääriffi on samplattu Nirvanan Very Apesta. Ei hassumpi biisi sekään.

Muistan ajatelleeni Music for the Jilted Generationia ja Fat of the Landia kuunnellessani että biisit ovat hyviä mutta liian pitkiä. Parempien biisien kohdalla en ole enää samaa mieltä. Voodoo People kantaa kyllä yli kuusiminuuttisen albumimittansa. Ainahan Prodigyn biiseissä on toistoa mutta kun se toisto on hyvää ja toimii. Onhan Voodoo People myös tavallista monipuolisempi Prodigymittapuulla. Pidän puhallinsampleosiosta ja narskuvista leadeista. Prodigyllä on täyskäsi klassikoita ja Voodoo People on yksi niistä. Eikä se ole voodoota tai hoodoota.  

Arvosana: 8,0/10

The Prodigy - One Love

Artisti: The Prodigy
Kappale: One Love (Edit) (1993)
Albumi: Music For the Jilted Generation
Mieleenjäävin lause: "One love."

On aina faneja jotka alkavat nurista heidän suosikkinsa saavuttaessa kaupallista suosiota. Joko artistin tai bändin sanotaan myyneen itsensä tai sitten sanotaan että vanha materiaali oli parempaa kuin uusi. Prodigy oli tällaisessa tilanteessa ensimmäisen kokopitkän albumijulkaisunsa jälkeen. Nokkamies Liam Howlett keksi kuitenkin julkaista One Loven vuonna 1993 nimettömänä ns. white label julkaisuna jota DJ:t kehuivatkin vuolaasti. Vasta kun Howlett paljasti kenen biisi oli kyseessä kääntyi tiskijukkien mielipide mutta ainakin jonkinlainen moraalinen voitto äänekkäimistä kriitikoista oli saavutettu. One Love oli Music For the Jilted Generation albumin ensimmäinen singlejulkaisu.

Vaikka pidänkin Music For the Jilted Generationia hyvänä albumina, kärsii se mielestäni hiukan ylipitkistä biiseistä. Varsinkin albumin rivibiisit jäävät junnaamaan liian pitkäksi aikaa, mutta One Love saa pituudestaan puhtaat paperit. Tämä johtuu siitä että kappaletta jouduttiin lyhentämään jotta kaikki biisit saataisiin mahtumaan cd-masterille. Lyhennettynäkin kappaleelle kertyy mittaa karvan verran alle neljä minuuttia. One Love on rave-henkistä Prodigyä joka olisi tyylillisesti sopinut myös debyyttialbumille. Kappaleen ainoa laulusample on joikaavan pikkuoravahtavasti laulettu "one love" laulahdus joka toistuu kappaleessa yli 30 kertaa. 

Mitä tulee tanssittavuuteen ja tarttuviin rytmeihin harva yhtye taitaa ne yhtä varmasti kuin Prodigy. Vaikka One Love ei mielestäni ole aivan terävintä Prodigyä on siinäkin hetkensä. Itse kertosäe on kappaleen tylsintä antia ja mielenkiintoisemmat jutut löytävätkin muista osista. Mukavat elektroniset säksätykset ja näpäkät breakbeatit ovat parasta mitä One Lovella on tarjottavana. Viimeinen ajatus joka kappaletta kuunnellessa tuli mieleen on se että milloinkahan tämäkin tyyli tulee uudestaan muotiin kevyesti uudistetuissa kuorissa? 

Arvosana: 6,0/10

The Prodigy - No Good (Start the Dance)

Artisti: The Prodigy
Kappale: No Good (Start the Dance) (1994)
Albumi: Music for the Jilted Generation
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Don't need no one, that's no good for me."

The Prodigy on monella tapaa varsin erikoislaatuinen yhtye. Bändin ura on kestänyt jo 20 vuoden ajan mikä on (hard)danceyhtyeelle paljon. He ovat myös onnistuneet saamaan faneja yli genrerajojen; jos jotalkin rokkarilta tai hevarilta kysyy mitä konemusiikkia he kuuntelevat tai kuuntelisivat jos olisi pakko niin useimmiten vastaus kuuluisi: "No Prodigya varmaan." Prodigylla on myös kovan livebändin maine, mikä sekään ei ole heidän genressään kovin yleistä.

No Good käyttää vokaalisamplea Kelly Charlesin kappaleesta You're No Good For Me. Tuon pätkän lisäksi kappaleessa ei muuta sanoitusta sisälläkään, "Come on, who can, can hear the bassdrum?" -huudon lisäksi. (Käsi ylös kuka on lyriikoista lukematta ymmärtänyt mitä tuossa kohden on laulettu.) Tämä ei haittaa, sillä kukaan tuskin Prodigya sanoitusten vuoksi kuunteleekaan.

No Good sisältää Prodigylle tyypilliset tanssittavat breakbeatit ja kappaleessa on vielä myös hieman vanhempien raveaikojen soundia. Vaikka albumiversiolla on mittaa 6:17, se ei tunnu niin pitkältä. Tämä on hyvä saavutus kun ottaa huomioon kuinka suuri osa kappaleesta on samojen looppien toistoa. En tiedä miten mutta jotenkin Prodigylla on aina ollut kyky saada toistolla aikaan energiaa kappaleisiinsa.

No Good onkin hyvin energinen kappale alusta loppuun. Siinä on myös kaikki niskasta kiinni ottavan ja tanssilattialle vaikka väkisin raahaavaan dancebiisin elementit. Se on kappale jonka kuuleminen vie ainakin allekirjoittanen väkisin tanssilattialle. No Good on Prodigyn parhaimpia kappaleita ja yksi klassikoista joista heidät tullaan aina parhaiten tuntemaan. 

Arvosana: 8,5/10