Artisti: Beastie Boys
Kappale: Fight For Your Right (1986)
Albumi: Licensed To Ill
Mieleenjäävin lause: "Now your mom threw away your best porno mag."
Ironia on yksi huumorin vaikeimmista osa-alueista ja sen sai kokea myös Beastie Boys mutta he sentään saivat nauraa erehdykselleen matkalla pankkiin. Licensed To Ill albumin neljäntenä singlenä julkaistun Fight For Your Rightin piti olla parodia partyhenkisille biiseille kuten I Wanna Rock tai Smokin' in the Boys Room mutta niinhän siinä kävi että se enimmäkseen otettiin todesta. Ehkäpä Beastiet eivät alleviivanneet parodiaa tarpeeksi sillä minäkin pidin Fight For Your Rightia partybiisinä. Miksipä sitä ei toki voi siihen tarkoitukseen käyttääkin sillä onhan tulkinta jokaisen kuulijan korvien välissä. Kun artisti päästää hengentuotteensa maailmalle ei voi koskaan sanoa varmaksi onko kohtelu sellaista kuin toivoisi.
Run-D.M.C. ja Beastie Boys yhdistivät molemmat räppiä ja rokkia kappaleissaan tavalla mikä voi nykyään tuntua normaalilta mutta sen on täytynyt 80-luvun puolivälissä suututtaa ainakin rokkipoliisit. Toisaalta rokkipoliisien kuuluu virkansakin puolesta loukkaantua enemmän tai vähemmän kaikesta. On vaikuttavaa miten Beastie Boysin onnistui päästä myöhemmin ensilevyn hönöimagosta ja nousta arvostettujen bändien joukkoon.
Fight For Your Right pelaa tyypillisillä stereotypioilla kuten parodiabiisin kuuluukin. Koulu on teinille pakkopullaa, opettajat idiootteja, vanhemmat kalkkiksia ja siistejä juttuja ovat pornolehdet, Beastie Boys ja juhlinta. Loppusoinnuttelut ovat ilmeisimpiä mutta silti omalla tavallaan nokkelia. Tämänkaltaisen biisin ei kuulukaan olla mitään progea joten taustakin on pidetty yksinkertaisena. Vuoden kitaraa treenanneena uskoisin soittavani biisin kitaraosuuden tunnistettavasti (en toki hyvänkuuloisesti) parin päivän harjoittelulla vaikka soolo onkin lyhyydestä huolimatta hieman muuta perusriffittelyä vaikeampi. Minulle yksinkertaisuus ei ole synti vaan on sitä hienompaa mitä yksinkertaisimmista aineksista saa kasattua hyvänkuuloisen biisin.
Tiedän että enimmäkseen pidän Fight For Your Rightista. Se on vähän kuin sellainen vanha kaveri joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi ja jonka kanssa on ok hengailla hieman aina silloin tällöin mutta jonka jatkuva seura kävisi kestämättömäksi. Ja tämä tekeekin arvosanan päättämisen vaikeaksi. Mutta tämä onkin ehkä se tieto minkä tarvitsen. Jos kappale ei kestä jatkuvaa kuuntelua eikä herätä halua ottaa sitä erityisesti kuunteluun se on omalla arvosana-asteikollani aina alle 7,5 arvoinen. Mutta siitä huolmatta minua ei koskaan harmita kun kuulen kappaleen aloittavan Kick it! -huudahduksen.
Arvosana: 6,5/10
-Satunnaisia kappaleita satunnaisessa järjestyksessä, jotka random play on arponut levykokoelmani joukosta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Licensed to Ill. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Licensed to Ill. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Beastie Boys - Slow Ride
Artisti: Beastie Boys
Kappale: Slow Ride (1986)
Albumi: Licensed to Ill
Mieleenjäävin lause: "I got money, I got juice, I got to the party and I got loose."
Beastie Boysin Licensed to Ill saattoi hyvinkin olla ensimmäinen rap/hip-hopalbumi jonka olen ostanut. Jos kyseessä ei ollut edellämainittu albumi niin se toinenkin vaihtoehto olisi saman yhtyeen Hello Nasty. Beastie Boys ei ole minulle albumibändi sillä en saa debyyttiä lukuunottamatta kiinni heidän albumikokonaisuuksistaan. Yhtyeen tapa kokeilla villisti kaikenlaista tuottaa omaan makuuni niin monenkirjavia tuloksia että poimin mieluiten kirsikat kakusta. Toki aina kun yhtye osuu maaliin niin tulos on hyvä ja juuri siksi heidän musiikkinsa on löytänyt tiensä levyhyllyni pieneen urbaanin musiikin osastoon.
Rumpukone potkii primitiiviset mutta tehokkaat biitit, sekaan heitetään sampleja menneiltä vuosikymmeniltä ja päälle räpätään mielellään loppusoinnutellen. Kaava oli yleinen 80-luvulla ja jostakin syystä tunnen eniten sympatiaa juuri tuon ajan hip-hopia kohtaan. Ehkä kyseessä on tunnettu mieltymykseni loppusointuja kohtaan mutta nostalgiasta ei ainakaan ole kyse sillä en muista kuulleeni genreä 80-luvulla juuri ollenkaan. Beastie Boysin debyyttialbumilta Licensed to Ill tahkottiin seitsemän singleä mutta Slow Ridea ei valittu näiden joukkoon ehkä siitä syystä että se on enemmänkin välijamittelu kuin potentiaalinen hittiraita.
Mieleenjäävin asia Slow Ridessa on funkyhtyeen Warin Low Rider kappaleesta napattu torvisample. Muut kappaleessa samplatut biisit ovat Fat Larry's Bandin Down on the Avenue ja Steve Miller Bandin Take the Money and Run. Vaikka biisi onkin kasattu oman aikansa tyyliin vain lähinnä rumpukonebiitit kuulostavat vanhahtavilta. Muuten tuotanto on yllättävänkin raikkaan kuuloista näin 30 vuotta myöhemmin (tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi) kuunneltuna. Näin toistuvasti kuunneltuna käy se mieleenkiintoinen ilmiö että huomaan lämpiäväni Slow Ridelle.
Näytetään opelle keskaria, tullaan heitetyksi koulusta pihalle, ajetaan low riderilla rennosti keskisormea heilutellen ja mennään bileisiin ja vedetään mitä vedetään ja otetaan mitä otetaan. Saadaan toisaalta paheksuntaa ja toisaalta kunnioitusta. Siinä Slow Riden sanoitus tiivistettynä ilman ilman Beastie Boysin näppäriä loppusointuratkaisuja. Ei kuulosta sellaiselta meiningiltä mitä itse harrastan mutta toisaalta roolipelaajana voin aina asettua kolmeksi minuutiksi henkisesti löysempiin kuoseihin. Mitään erityisen mieleenjäävää ei Slow Ride tarjoa mutta se on hyväntyylinen jamiraita ja sellaisilla parannetaan ei pahenneta maailmaa.
Arvosana: 5,5/10
Kappale: Slow Ride (1986)
Albumi: Licensed to Ill
Mieleenjäävin lause: "I got money, I got juice, I got to the party and I got loose."
Beastie Boysin Licensed to Ill saattoi hyvinkin olla ensimmäinen rap/hip-hopalbumi jonka olen ostanut. Jos kyseessä ei ollut edellämainittu albumi niin se toinenkin vaihtoehto olisi saman yhtyeen Hello Nasty. Beastie Boys ei ole minulle albumibändi sillä en saa debyyttiä lukuunottamatta kiinni heidän albumikokonaisuuksistaan. Yhtyeen tapa kokeilla villisti kaikenlaista tuottaa omaan makuuni niin monenkirjavia tuloksia että poimin mieluiten kirsikat kakusta. Toki aina kun yhtye osuu maaliin niin tulos on hyvä ja juuri siksi heidän musiikkinsa on löytänyt tiensä levyhyllyni pieneen urbaanin musiikin osastoon.
Rumpukone potkii primitiiviset mutta tehokkaat biitit, sekaan heitetään sampleja menneiltä vuosikymmeniltä ja päälle räpätään mielellään loppusoinnutellen. Kaava oli yleinen 80-luvulla ja jostakin syystä tunnen eniten sympatiaa juuri tuon ajan hip-hopia kohtaan. Ehkä kyseessä on tunnettu mieltymykseni loppusointuja kohtaan mutta nostalgiasta ei ainakaan ole kyse sillä en muista kuulleeni genreä 80-luvulla juuri ollenkaan. Beastie Boysin debyyttialbumilta Licensed to Ill tahkottiin seitsemän singleä mutta Slow Ridea ei valittu näiden joukkoon ehkä siitä syystä että se on enemmänkin välijamittelu kuin potentiaalinen hittiraita.
Mieleenjäävin asia Slow Ridessa on funkyhtyeen Warin Low Rider kappaleesta napattu torvisample. Muut kappaleessa samplatut biisit ovat Fat Larry's Bandin Down on the Avenue ja Steve Miller Bandin Take the Money and Run. Vaikka biisi onkin kasattu oman aikansa tyyliin vain lähinnä rumpukonebiitit kuulostavat vanhahtavilta. Muuten tuotanto on yllättävänkin raikkaan kuuloista näin 30 vuotta myöhemmin (tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi) kuunneltuna. Näin toistuvasti kuunneltuna käy se mieleenkiintoinen ilmiö että huomaan lämpiäväni Slow Ridelle.
Näytetään opelle keskaria, tullaan heitetyksi koulusta pihalle, ajetaan low riderilla rennosti keskisormea heilutellen ja mennään bileisiin ja vedetään mitä vedetään ja otetaan mitä otetaan. Saadaan toisaalta paheksuntaa ja toisaalta kunnioitusta. Siinä Slow Riden sanoitus tiivistettynä ilman ilman Beastie Boysin näppäriä loppusointuratkaisuja. Ei kuulosta sellaiselta meiningiltä mitä itse harrastan mutta toisaalta roolipelaajana voin aina asettua kolmeksi minuutiksi henkisesti löysempiin kuoseihin. Mitään erityisen mieleenjäävää ei Slow Ride tarjoa mutta se on hyväntyylinen jamiraita ja sellaisilla parannetaan ei pahenneta maailmaa.
Arvosana: 5,5/10
lauantai 25. elokuuta 2012
Beastie Boys - Slow and Low
Artisti: Beastie Boys
Kappale: Slow and Low (1986)
Albumi: Licensed To Ill
Mieleenjäävin lause: "Like a volcano I erupt."
Adam "MCA" Yauchin menehdyttyä keväällä 2012 on Beastie Boysin tulevaisuus jäänyt avoimeksi. Ainakin välittömästi kuoleman jälkeen annetuissa haastatteluissa jäljelle jäänyt kaksikko epäili ettei Beastie Boys nimellä tulee enää uutta vaikka he saattaisivat tehdä jotakin yhdessä tai julkaista loppuvuodesta 2011 äänitettyjä julkaisematta jääneitä biisejä. En ole tutustunut bändin ehkä viimeiseksi jääneeseen Hot Sauce Comittee Part Twohon joten en tiedä kuinka hieno bändin joutsenlaulu oli, mutta tämän päivän biisi on puolestaan hiphop Beastie Boysin alkutaipaleelta vuoden 1986 klassikkoalbumilta Licensed To Ill.
Slow and Low oli alunperin tarkoitettu Run-D.M.C:n kakkosalbumille mutta se jätettiin kuitenkin lopullisen julkaisun ulkopuolelle. Beastie Boys piti biisistä ja sai luvan tehdä siitä oman versionsa. Alunperin Run-D.M.C:n suuhun tarkoitetut riimittelyt sopivat hyvin myös Beastie Boysien suuhun ja hieman vähemmän humoristisena tuotoksena tasapainottaa sopivasti koko albumia. Kuten ajankohdan hopille oli tyypillistä rumpukone nakuttaa paljaita biittejä joidenka päälle räpätään mutta tällä kertaa mukaan ei ole eksynyt sampleja muusta musiikista. Slow and Low on nimensä mukainen sillä tahti on varsin rauhallinen mutta meno ei ole silti kevyttä.
Sanoituksessa on uhoa kuten tässä kohti asiaan kuuluukin ja luonnollisesti myös bändin ja sen jäsenten nimet tulevat mainituksi. Uho ei kuitenkaan ole koskaan ollut Beastie Boysin tapauksessa liian vakavasti otettavaa mikä on hyvä sillä poseeraus ja turha uhma ei kiinnostaisi ainakaan minua. Loppujen lopuksi Slow and Low on varsin simppeli tapaus, kolmikko sylkee riimejä vähän yli kolme ja puoli minuuttia kertoen kuinka kovan menon he saavat aikaan ja kuinka kaikki siitä pitävät. Jään kaipaamaan hieman sitä vinksahtaneempaa puolta Beastie Boysista eikä kyseessä ole muutenkaan bändin kaikkein paras tuotos. Biitti hakkaa, beastit riimejä viskoo, tää bloggaaja keskivertoo arvosanaa kiskoo.
Arvosana: 5,0/10
lauantai 4. helmikuuta 2012
Beastie Boys - Posse In Effect
Artisti: Beastie Boys
Kappale: Posse In Effect (1986)
Albumi: Licensed To ill
Mieleenjäävin lause: "I do the Smurf, the Popeye and the Jerry Lewis."
Beastie Boys on levyhyllystäni löytyvistä artisteista laadullisesti epätasaisemmasta päästä mutta samalla myös yksi arvaamattomimmista. Tuskin moni olisi yhtyeen läpimurtoalbumin Licensed To illin aikaan vuonna 1986 osannut ennakkoon arvata kuinka pitkäikäinen ja arvostettu bändi tulee olemaan. Hardcore punkbändinä aloittanut Beastie Boys on myös siitä harvinainen tapaus että he huumoribändin leimasta huolimatta ovat tulleet otetuksi vakavasti. Monen muun artistin ja bändin tapauksissa huumorileima on estänyt arvostuksen saamisen tai mahdollisuuden esittää menestyksekkäästi vakavampaakin tuotantoa.
Posse In Effect on varsin primitiivisen kuuloinen hip hop biisi tämän päivän korvilla kuunneltuna. Simppeli rumpukonebiitti jauhaa alusta loppuun ja musiikillista vaihtelua tuovat vain skrätsäykset ja pari samplet. Pituutta ei onneksi ole kuin 2:21 mikä antaa paljon anteeksi sillä neliminuuttisena tämä olisi vaikeata kuunnella alusta loppuun. Kun musiikillinen toteutus on hyvin simppeli jäävät laulusuoritukset paljon vartijaksi eivätkä Beastie Boysille tyypilliset huutoräpit täysin petäkään. Mike D, Ad-Rock ja MCA saavat jokainen vuorotellen sylkeä sanottavansa ilmoille ja yllättävän paljon nokkelia riimittelyjä heistä on saatukin irti. On kuitenkin todettava että mieleenpainuvimpiinkin lopputuloksiin on Beastie Boys usein pystynyt.
Posse In Effect ei ole Licensed To ill albumin terävintä kärkeä muttei yhtyeen koko vaihteleva tuotanto huomioon ottaen heikoimmastakaan päästä. Ilkikurinen ja hieman nyrjähtänyt sanoitus on biisin pelastus; vain Beastie Boys voi onnistuneesti mainita samalla lauseessa smurffin, Kippari-Kallen ja Jerry Lewiksen. Puisevahko toteutus häiritsee allekirjoittanutta kuitenkin sen verran että tietyissä mielentiloissa Posse In Effect joutuu ylihypätyksi eikä näin ollen siis ansaitse keskivertoa tai parempaa arvosanaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



