Army of Lovers - Say Goodbye to Babylon

Artisti: Army of Lovers
Kappale: Say Goodbye to Babylon (1991)
Albumi: Massive Luxury Overdose
Mieleenjäävin lause: "Baby's riding a neutron bomb, say goodbye to Babylon."

Huvittavana yksityiskohtana ennen tämän arvostelun kirjoittamista pelasin vuoden 2016 versiota Doomista jossa demoni-invaasiossa kuolleiden listan ensimmäinen nimi sattui olemaan Alexander Bard. En tiedä onko Army of Lovers, Vacuum, Bodies Without Organs ja Gravitonas -miehen nimi tullut listalle sattumalta vai fanittaako joku ID Softarelta kenties miestä. Tällä kertaa nimi oli enne ja pääsen ruotimaan Army of Loversin menestyneimmän albumin Massive Luxury Overdosen ei singleksi päässyttä riviraitaa.

29. maassa listaykköseksi noussut Crucified kiidätti Massive Luxury Overdose albuminkin mukaviin ainakin kahden miljoonan myyntilukuihin. Kyseinen albumi onkin huomattavasti kypsempi ja tasapainoisempi kokonaisuus kuin yhtyeen debyyttialbumi Disco Extravaganza. Riippuu kuitenkin päivästä sanoisinko lempialbumikseni yhtyeen tuotannosta kolmatta Gods of Earth and Heavenia vai Massive Luxury Overdosea. Ja jonakin hassuna päivänä Glory, Glamour and Goldkin voi saa ääneni. Ehkä kannattaisi vain todeta, että pidän kaikista debyytin jälkeisistä Army of Lovers albumeista.

Alexander Bard rakastaa laittaa historiallisia teemoja tai viittauksia kappaleisiinsa ja tätä ei ole edes yritetty piilottaa Say Goodbye to Babylonissa. Olen kirjoittanut tämän ennenkin, mutta pidän siitä kun huumoribändi yrittää vakavoitua sillä tuloksena on yleensä tunnelma johon vakavammat yhtyeet eivät ikinä voi päästä. Pelkästään sanoituksen lukemalla voisi ajatella että kyseessä on kerran suuren imperiumin luhistumishetkestä kertova laulu. Mutta kun tämä teksti saa Army of Lovers kuorrutuksen niin tuloksena on yksi niistä syistä miksi niin kovasti yhtyeestä pidän.

Rauhallisella poljennolla alkava Say Goodbye to Babylon saa kertojaäänekseen Alexander Bardin ohuen ulosannin joka näennäisestä vakavuudesta huolimatta on silti aina koominen. Kertosäkeessä kappale nousee mahtipontisiin korkeuksiin kuten suuren imperiumin viimeisistä hetkistä kertoessa kuuluukin. Tekijätiedoista löytyvät naisäänet Katarina Wilczewski, Erika Essen-Möller ja Malin Bäckström tekevät hyvää työtä laulaessaan taustoja. Kuka edellämainituista revitteleekin kappaleen taustalla ansaitsee erityismaininnan.

Say Goodbye to Babylonin kaltaista biisiä kuunnellessa jään kaipaamaan niitä aikoja kun albumeita tuli kuunneltua enemmän kokonaisuuksina alusta loppuun. Nykyajan digitaalisessa musiikkimaailmassa tämä toki yhä olisi mahdollista, mutta houkutus hyppiä musiikillisesta kukasta kukkaan on usein liian suuri. Oli mukava löytää tämänkaltaisia suuria ja vähän pienempiäkin helmiä albumeilta joista pelkät singlet kuulemalla olisi jäänyt paitsi. Say Goodbye to Babylon toimii koska se ei ole liian eksentrinen, mutta siinä on kuitenkin omanlaistaan charmia ja se on on hyvän popkappaleen juuresta leivottu. Tälle ei sanota hyvästi vaan näkemiin.         

Arvosana: 7,0/10

Celine Dion - Lovin' Proof

Artisti: Celine Dion
Kappale: Lovin' Proof (1993)
Albumi: The Colour of My Love
Mieleenjäävin lause: "I need lovin' proof."

Mikä on albumin ihannemitta ja biisien määrä lienee sellainen asia johon ei voida antaa universaalia vastausta. Mitä pidempi albumi tai mitä tiiviimmin kaikki kappaleet yritetään sitoa yhden teeman ympärille niin sitä vaikeampi on saada koherentti alusta loppuun pelkkää hyvää sisältävä kokonaisuus joka on enemmän kuin osiensa summa. Kappalejärjestyksestäkin on paljon mielipiteitä, mutta jotakin on tehty silloin oikein kun tietyn biisin kuullessaan odottaa sen tietyn biisin soivan heti sen perään.

The Colour of My Love albumi olisi ehkä ollut soivampi kokonaisuus jos siitä olisi karsittu pari biisiä. Albumi toki sisältää monta Celine Dion klassikkoa ja fanisuosikkejakin, mutta myös peruslaadukasta täytettä. Ehkäpä juuri Lovin' Proof kappaleen pudottaminen albumin loppupuolelta ei olisi ollut suuri vääryys ja biisin olisi voinut jättää vaikkapa singlen B-puoleksi. Toki Diane Warrenin biisejä ei helpolla jätä pois, mutta kun niitä otettiin albumille neljä niin ehkä kolmekin olisi ollut ihan hyvä määrä. Ei Warrenkaan sataprosenttisella tarkkuudella ole kultaa vuollut vaikka parhaista tuotoksista onkin tullut klassikoita.

Enkä sano että Lovin' Proof olisi kannattanut jättää pois pelkästään albumikokonaisuuden vuoksi. Se ei ihan ole samaa tasoa muun albumin kanssa. Se on pikkukiva nopeatempoinen rakkauslaulu joka on ehkä jopa hieman Euroviisumainen. Ehkäpä aika ei ole ollut Lovin' Proofin tapauksessa kovin suosiollinen sillä se kuulostaa tuotannollisesti ajan jäytämältä. Äänimaailma on tasapaksua ja Dionin parhaiden biisien dynamiikka loistaa poissaolollaan. Artisti itse kyllä tekee parhaansa, mutta hän on antanut kaikkensa niin paljon parempienkin biisien eteen ettei se yksinään kanna.

Lovin' Proof voi olla sellainen biisi joka toimisi paremmin visuaalisen yhteyden kanssa eli lavalla taustatanssijoiden kanssa vauhdikkaana numerona. Silloin artistin karisma voisi napata yleisön biisin menoon mukaan ja laulamaan mukana. Jos kävisin joskus toista kertaa Celine Dionin konsertissa niin hämmästyisin ensin biisivalintaa jos Lovin' Proof siellä alkaisi soimaan mutta taatusti eläisin sen mukana niin kuin kaikkien muidenkin biisien. Mutta en ole täällä arvostelemassa biisiä albumikokonaisuuden osana tai livepotentiaalilla vaan omana irrallisena itsenään.

Kritiikin syyt on myös hyvä ymmärtää. Lovin' Proof kärsii siitä, että se on osa hyvin tuotettua ja laadukasta albumia ollen sen heikoin lenkki. Jonkin toisen artistin albumilla samalta vuodelta se voisi olla jopa parempaa keskitasoa. En inhoa mitään kappaleen osaa ja sanoituskin toimii todista lempesi sanojen lisäksi teoin -teemallaan. Lopussa kiusoitellaan, että nyt tulee kunnon nostatus, mutta sitä ei varsinaisesti annetakaan.

Kun irrotetaan kappale albumiyhteydestään niin mikä tuntuu olevan tässä kohdin minulle yllättävän vaikeaa niin on todettava on sehän on keskinkertainen biisi jota ei kaipaa mutta jonka kuuntelee silloin tällöin. (Paitsi jos satun muistamaan että albumilla sen jälkeen tulee loistava Just Walk Away.) Loppuknoppitietona mainittakoon vielä, että Dusty Springfield versioi kappaleen viimeiseksi jääneellä vuoden 1995 A Very Fine Love albumillaan. Uskaltaisinkohan sanoa, että pidän siitä hitusen enemmän kuin Celinen versiosta..         

Arvosana: 5,0/10

Bananarama - Help

Artisti: Bananarama
Kappale: Help (1989)
Albumi: The Very Best of Bananarama
Mieleenjäävin lause: "Help!"

Tällä kertaa ei olla aivan helpoimman arvioitavan äärellä sillä hyväntekeväisyyscoversinglet ovat yhtä työläitä analysoitavia kuin koko sanan mitta suomeksi kirjoitettuna. Asiaa ei auta se, että alkuperäisversio on yli 50 vuoden aikana kruunattu pesunkestäväksi klassikoksi, jota toki on versioitu paljon ja monin eri lähestymistavoin. Kun soppaan vielä lisätään huumorimusiikin mauste tulee mieleen, että helpoimalla pääsisi kun kirjoittaisi vain että kamala nenäpäiväsingle joka olisi kannattanut jättää tekemättä. Mutta annetaanpa Bananaraman versiolle The Beatles Help klassikosta reilu mahdollisuus.

Brittein saarilla Comic Relief järjestön Red Nose Day tapahtuma on auttanut keräämään vuodesta 1985 yli miljardi puntaa hyväntekeväisyyteen. Rahaa on kerätty televisioshown lisäksi oheistuotteilla kuten punaisilla nenillä sekä useimpina vuosina myös hyväntekeväisyyssingleillä. Nämä ovat menestyneet listoilla paremmin kuin voisi olettaa sillä vain yksi kappaleista on jäänyt Englannissa Top10:n ulkopuolelle.

Komediaduo French ja Saunders tekivät vuonna 1988 yhdessä Kathy Burken kanssa sketsin jossa parodioitiin tuolloin huippusuosittua tyttötrio Bananaramaa. Sketsi päätyi Bananaramankin tietoisuuteen ja heillä ilmeisesti oli huumorintajua sillä seuraavana vuonna päätettiin tehdä kuuden hengen yhteistyösingle jossa kaikki edellämainitut olivat mukana. Komediennet olivat mukana nimellä Lananeeneenoonoo joka oli sekin parodia Bananarama nimestä. Coveroinnin kohteeksi valittiin The Beatlesin Help ja se sai luonnollisesti Stock, Aitken ja Waterman tuotannonllisen käsittelyn. Tämä vuoden 1989 Red Nose Day hyväntekeväisyyssingle nousi Englannin listoilla parhaimmillaan kolmanneksi.

En liene kummoinenkaan meedio jos arvelen, että tämän coverin hyvyys riippuu kuulijan korvissa siitä mitä mieltä hän sattuu olemaan Stock, Aitken ja Watermanin hittikaavatuotannosta 80-luvun lopusta ja myös siitä kuinka pyhä Beatles hänelle on. Kappaleen huumoriaspekti toimii hieman paremmin musiikkivideomuodossa kuin pelkästään musiikkina kuunnellessa. Ymmärrän kappalevalinnan hyväntekeväisyysyhteydessä sillä apuahan siinä ihmisiltä pyydetään. Mutta minä en niin välitä noista huumoriväliosista, jotka eivät varsinkaan toistona kuunnellessa tee muuta kuin katkovat biisin. 

Minulla ei ole mitään SAW tuotantoa vastaan sillä mielestäni heidän käsistään lähti myös hyvää ja aikaakin kestänyttä poppia. Toki siinä sivussa myös ajanhampaiden pahasti nakertamaa shovelwarea mutta niinhän käy kaikelle muodikkaalle kun sitä tehtaillaan paljon. Tuottajatrio osasi ottaa vanhan hitinkin ja tehdä siitä kasarisoundeissa toimivan kuten vaikkapa Bananaraman Venus versioinnissa mutta Help on jotenkin halvan ja nopeasti kasatun kuuloisen.

Simppeli ja täyteen ahdattu konepoppitausta aiheuttaa kuunteluväsymystä mutta laulu toimii siinä missä muissakin Bananarama kappaleissa. Tämä versio Helpista on minulle semihauska kuriositeetti jonka kestää kuunnella ja mieluummin nähdä videomuodossa ehkä kerran vuodessa. Suurempi annos ei maistu ja kun sen kuuntelu ei enää auta ketään niin mikäpä siihen enempää pakottaisikaan? 

Arvosana: 4,0/10