Yaki-Da - Show Me Love

Artisti: Yaki-Da
Kappale: Show Me Love (1994)
Albumi: Pride
Mieleenjäävin lause: "I, I'm not beautiful."

Pienellä paikkakunnalla nuoruuteni asuneena minun piti ostaa levyni muualta. Nettikaupat eivät olleet 90-luvun puolivälissä vielä nykyisenkaltaisessa kukoistuksessa. Yksi kohokohta "isoon" kaupunkiin päästessä oli päästä levykauppoihin. Kun katson levyhyllyyni niin juuri tuon vuosikymmenen levyistä muistan monista mistä levykaupasta ne olen ostanut. Muistan myös milloin ja mistä ostin ruotsalaisduo Yaki-Dan Pride albumin. Jostakin syystä olin käymässä tulevassa kotikaupungissani ja yllätyksekseni löysin melko rockpainotteisesta levykaupasta jo vähän aikaa etsimäni albumin jota en ollut löytänyt edes Oulusta. Lukiolaisena jokainen täysihintainen albumi oli suuri investointi mutta Pride albumiin laittamiani rahoja en ole ikinä katunut.

Marie Knutsenin ja Linda Schönbergin muodostama popduo Yaki-Da syntyi Ace of Basesta tutun Jonas "Joker" Berggrenin avustamana. Berggren ehti Ace of Basen ensimmäisen ja toisen albumin välillä tuottaa Yaki-Dan debyyttialbumin ja säveltää sen kappaleetkin kahta lukuunottamatta. I Saw You Dancing oli yhtyeen biiseistä se joka parhaiten muistetaan vaikkei maailmanlaajuinen suosio päässyt lähellekään Ace of Basen hulluja vuosia. Teini-ikäisenä pidin erikoisena sitä että perustamisen aikaan toinen duon jäsenistä oli 30-vuotias ja toinen vasta 18. Nyt huomaa miten rajoittunut suhtautuminen ikään silloin on ollutkaan.

Hyvin ysärityylinen slovari Show Me Love oli Pride albumin debyyttisingle mikä ei vielä aiheuttanut suurempia menestyksiä. Kappaleen ainoaksi listamerkinnäksi jäi singlelistan 16. sija Norjassa. Ilmeisesti kappaleen tehnyt Jonas Berggren piti siitä niin paljon että Ace of Base versioi sen vuoden 2002 Da Capo albumilleen. Show Me Love on sen tyylinen slovari ettei sillä tällä vuosikymmenellä olisi asiaa menestykseen kuin korkeintana raskaasti uudelleensovitettuna. Mutta tämä ei tietenkään häiritse sisäistä ysäriteiniäni joka tätä kuunnellessaan aikoinaan haaveili pääsystä tanssimaan hitaita sen tahtiin. Tätä ei tietenkään kaltaiseni nörtin kohdalla tapahtunut sillä en käynyt discoissa ja baareihinkin päädyin vasta lähes 19-vuotiaana.

Sokerisuus ja paatos ovat olennaisia slovareissa ja Show Me Lovessa ainesosien mittasuhteet ovat varsin onnistuneesti annosteltu. Nuoren naisen epävarmuus ei sanoituksessa poikkea klassikoista mutta tällä kertaa haavoittuvuutta ja uskonpuutetta omaan vetovoimaan on lisätty tavallista enemmän. Päähenkilö fantasioi kuten teinitytöt (ja pojatkin myönnettäköön) usein miten uskaltaisi lähestyä ihastuksen kohdetta ja mitä hänelle sanoisi ja mitä hänen kanssaan sitten tekisi. Kuten teini-ikäisillä yleensäkin jokainen ihastuminen tuntuu elämän ja kuoleman kysymykseltä. Jos jotakin en kaipaa siitä iästä on juuri tuo kaiken äärimmäisyys.

Tiivistettynä Show Me Love on tyylikäs ja yksinkertaisella mutta toimivalla taustalla varustettu ysäriballadi jonka laulupuoli on hyvin kunnossa. Marien ja Lindan äänet täydentävät toisiaan ja aikoinaan ihmettelemäni ikäero kääntyy äänten sävyissä vahvuudeksi. Olen balladien ystävä eikä Show Me Lovella ole genressään mitään hävettävää vaikka siitä puuttuu se pieni annos magiaa joka tuo kuulijan tunteet pintaan. Ehkä hieman liian kliinen konetausta syö inhimillistä kosketusta. Mutta toisaalta se myös antaa sille ilmaisuvoimaisimmalle instrumentille eli ihmisäänelle tilaa. Ehkä minä vielä joskus tanssin sen hitaan tämän tahtiin, vaikka sitten omissa häissäni..

Arvosana: 7,5/10

The Cardigans - Daddy's Car

Artisti: The Cardigans
Kappale: Daddy's Car (1995)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."

Edellisessä arvostelussa pääsin sanomaan että minulla varovaiset odotukset vanhojen suosikkien uusista levytyksistä. Mutta jos The Cardigans päättäisi vielä palata studioon niin minulla riittäisi uskoa siihen että heiltä voisi vielä irrota jos ei loistava niin ainakin kelpo albumikokonaisuus. Bändin albumien laatukaari pysyi mielestäni tasaisena loppuun asti vaikka toiset pitävätkin enemmän joko 90-luvun tai nolkytluvun villatakeista. Yhtye pysyi mielenkiintoisena kiitos tasaisen muttei tempoilevan muutoksen albumien välillä. Toisin kuin joillakin bändeillä uran edetessä kasvava melankolia ei haitannut sillä se oli läsnä jo ensimmäisillä levyillä, mutta enemmän pinnan alla.

Vaikka Daddy's Caria ei katsottu singlejulkaisun arvoiseksi bändin kakkosalbumilta Life niin se löytyy silti viralliselta kokoelmalta. En tiedä onko valinnan takana levy-yhtiö, bändi itse vai onko biisillä kannatusta fanien puolelta. Jos minun pitäisi valilta Lifelta biisi joka edustaa hyvin albumia tyylillisesti muttei ole sen parasta eikä huonointa antia niin Daddy's Car voisi hyvinkin olla valintani. Siinä ei ole Rise and Shinen energisyyttä tai tarttuvuutta muttei se myöskään ole yksi bändin lähes tunnistamattomaksi muutetuista Black Sabbath covereista. Yhtye kuulosti ensilevyllään uusretrolta ja heidän tyylinsä sai kopioijia Suomestakin. Samalla tavalla kuin voisi sanoa että Nina Persson on naapurintyttö jollaista kellään ei oikeasti ole niin yhtyeen retrommat biisit ovat pastisseja jollaisia ei oikeasti ennen olisi ollut.

Huomaan väisteleväni Daddy's Car biisin kommentointia ja se johtunee siitä että koetan kovasti päättää kuunnellessani mihin suuntaan makumittarini pitäisi tällä kertaa heilahtaa. Biisi on hieman tylsähkö varsinkin alkupuolelta ja se saa energiaa siinä vaiheessa kun mukaan tulee vähän raskaampaa kitarointia. Yksi mielenkiintoinen huomio on että mielestäni Daddy's Car toimii paremmin silloin kun Persson ei laula. Ei ole montaa The Cardigansin biisiä joista voisin niin sanoa. Instrumentaatio on vain tällä kertaa laulua mielenkiintoisempi.

Sanoitus ei ole innostavimpia varsinkin kun se käsittelee matkustamista joka ei ole mieliaktiteettejani. Toki kappaleessa muistellaan vanhoja matkoja jossa juuri ajokortti-ikäiset lainaavan isukin autoa ja lähtevät ajelemaan ympäri Eurooppaa. Minä en ikinä haaveillut lähteväni ulkomaille saatuani ajokortin, hyvä jos uskalsin ajella kotikylän tanhuvilla tai korkeintaan lähimpään kaupunkiin. Jos Daddy's Car olisi instrumentaaliversio antaisin sille hivenen korkeammat pisteet sillä kappaleen hedelmäliha on nimenomaan soitannollisissa ansioissa. Ne ovat toiset biisit joissa Nina Persson saa loistaa.

Arvosana: 5,5/10

Texas - Put Your Arms Around Me

Artisti: Texas
Kappale: Put Your Arms Around Me (1997)
Albumi: White on Blonde
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."

Texas on yksi niitä bändejä joiden on ollut vaikea toistaa menestyksen hetkiään myöhemmin. Ilmiö ei ole harvinainen ja toisaalta yhtye ei missään nimessä saanut menestystään heti tai helpolla. Kuten monen muunkin vanhan suosikin kanssa kuuntelen kyllä mielenkiinnolla aina kun vastaan tulee uutta tuotantoa mutta kohtuullisen pitkään musiikkia kuunnellessa suurimmat ennakko-odotukset ovat karisseet. Parempi pitää odotukset matalalla ja yllättyä positiivisesti silloin tällöin.

Muistan kun Radio Mafia alkoi soittaa Texasin White on Blonde levyn singlebiisejä ja videotkin alkoivat näkymään MTV:llä ja Jyrkissä. Yhtye ei heti tarttunut haaviini sillä tämä tapahtui vasta seuraavan albumin The Hushin myötä. White on Blonde tuli hankittua melkein samaan aikaan myöhemmän albumin kanssa ja totesin molemmat hyviksi. Pidin silloin The Hushista enemmän mutta näin jälkikäteen White on Blonde on ehkä kestänyt paremmin aikaa. Toki se omasta mielestäni ässin biisi eli Summer Son löytyy The Hushilta. Myöhemmillä levyillä Texas koetti ehkä vähän liikaakin olla hip ja crossover mutta hyviä yksittäisiä raitoja löytyy niiltäkin.

White on Blonde albumin neljäntenä singlenä julkaistiin kuulas valerakkauslaulu Put Your Arms Around Me. Aina kun painan nextiä arpoakseni kappaleen ehdin lukea arvotun biisin nimen hetkeä ennen kuin se alkaa soimaan ja rehellisesti sanottuna en tällä kertaa heti muistanut mistä Texasin biisistä oli kyse. Tämä ei tietenkään ole hyvä merkki vaikka toki kappale palasi mieleen parin kuuntelun jälkeen. Vika taitaa olla siinä että Texas on tehnyt tämäntyylistä paremminkin. Pidän yleensä kun biisi kasvaa hiljalleen mutta tällä kertaa palkinto tuntuu tinalusikalta kultamitalin sijasta.

Rakkaus ei kestä liikaa epäilyä ja ystävyys ei kestä sitä ollenkaan. Put Your Arms Around Me esittää suhteelle paljon kysymyksiä muttei anna muuta vastausta kuin että parempi teeskennellä että kaikki on hyvin. Luodaan maaginen yhteinen hetki vaikka se ei oikeasti olisikaan totta. Otetaan henkinen pikavippi suhteen tueksi johon ei välttämättä ole varaa huomenna. Sanoitus toimii ideansa puolesta mutta jotakin puuttuu kun kaksi mieleenjäävinta hetkeä ovat Sharleen Spiterin makea äänen narautus ja ooh-ooh huudahdus. Ja tämänkin jälkeen kolmanneksi mieleenjääväksi jäisivät lopun shala-la-laat.
   
Ehkä Put Your Arms Around Me:ssä on vääränlaista pateettista mahtipontisuutta. Tai ainakin vääränlaista minulle. Kuin seinään päättyvä loppu on mielenkiintoinen ratkaisu. On vaikea arvottaa kappaletta joka toimii paremmin albumikokonaisuuden osana kuin irrallaan. Jos biisi jossa kerrotaan tunteiden feikkaamisesta epäonnistuu tunteiden välittämisessä kuulijalle niin onko se onnistuminen vai olisiko sittenkin kannattanut paistaa leivos sisältä asti kypsäksi? (Toisaalta jos paljon kysymyksiä esittävä kappale saa kuulijassa aikaan kysymyksiä niin onko se mitä?)  

Arvosana: 5,0/10