Frida - Tre kvart från nu

Artisti: Frida
Kappale: Tre kvart från nu (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Tre kvart från nu."

Joskus levyhyllyyn hankkii levyjä joita ei niinkään hanki kuunneltavaksi vaan kokoelman täydennykseksi. Näin ainakin ajattelin kun ostin joskus 90-luvun lopussa Frida 1967-1972 kokoelman, joka kattaa Fridan levytysuran ennen Abbaa. Abba-fanina olin luonnollisesti utelias kuulemaan miltä suosikkijäseni oli kuulostanut musiikillisesti ennen mahtinelikkoon päätymistään.

Vaikka olin tuolloin lukenut kirjan tai pari Abban ja sen jäsenten historiasta ja olin Abba-aiheisen sähköpostituslistan tilaaja niin taisin olla silti ensikuulemalla kokoelmasta hieman hämmentynyt. Mitä oli tämä jatsahtava iskelmää, easy listeningiä, folkkia ja schlageria sisältävä kokooma biisejä? Levy taisi jäädä pitkälle kuuntelutauolle tuossa kohti. Vuosien varrella olen lämmennyt kokoelman biiseille yksi kerrallaan, mutta luulen etten ikinä tule olemaan kaikkien albumin biisien suurin ystävä.

Tre kvart från nu on lähtöidealtaan kunnianhimoinen jos ei muuta. Otetaan venäläisen säveltäjän Anton Rubinsteinin Melodie in F pianoteos 1800-luvun lopusta, sovitetaan se easy listening popiksi ja tehdään siihen ruotsinkieliset sanat. Jälleen kerraan täytyy todeta, että toinen kotimainen ei ole vahvuuteni, mutta uskoisin että sanoitus on tehty ns. toisen naisen näkökulmasta. Kolme varttia salatun tapaamisen jälkeen mies on kotona ja selittelee vaimolleen olevansa myöhässä ruuhkan takia. Mies juttelee jalkapallosta ystävänsä kanssa olutta nauttien ja katsoo iltauutiset vaimonsa kanssa. Tuona aikana tuo toinen nainen on yksin kotonaan ja miettii miten jaksaa elämäänsä salattuna rakastettuna. Kaikki tuo sopii kappaleen apeaan tunnelmaan.

Melodia on lainattu klassikosta, sanoitus kohtaa sovituksen kanssa ja vokaaleista vastaa aina tulkinnassaan onnistuva Frida. Tämänhän täytyy olla vähintään pieni helmi voisi ajatella. Jollekulle luonnollisesti näin voikin olla sillä onhan musiikista yhtä monta mielipidettä kuin on kuulijaakin. Mutta minua Tre kvart från nu ei tavoita sillä siitä puuttuu se draama mikä teeman ympärille olisi voinut rakentaa. Melodiat soljuvat toisiin tasaisesti ja Fridakin laulaa hyvin hillitysti vaikkakin toki onnistuneesti toisen naisen apeutta kuvastaen. Minulle ei jää tästä kappaleesta mieleen mitään. Luultavasti jos minulta kysyttäisiin siitä jotakin huomenna en välttämättä muistaisi edes nimeä saatika kertosäkeen sanoja tai melodiaa.   

Dynamiikka on pientä, joka saa toki kuulemaan kaikki pienet korostukset laulu- ja soitintulkinnassa mutta en silti saa tästä palkintoa keskittyneestäkään kuuntelusta. Joskus täytyy vain tunnustaa että kappale ei tyylillisesti istu omaan musiikilliseen palettiin joka sentään mielestäni on nykyään suhteellisen laaja. Mutta ainakin on mielenkiintoista ajatella, että kaksi vuotta myöhemmin Frida oli osa lähitulevaisuudessa Abbaksi nimettyä yhtyettä laulamassa jotakin huomattavasti popinpaa. Tre kvart från nu:ta ei pystyisi mitenkään kuvittelemaan osaksi Abban albumeita ja hyvä niin.   

Arvosana: 3,5/10

Frida - Jag är beredd

Artisti: Frida
Kappale: Jag är beredd (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Och alltid va' beredd, jag är beredd."

Kun aloitin basson soiton opettelun aika lailla kaksi vuotta sitten mietin että entä jos minusta tulee sellainen kuiva musiikko joka kuuntelee vain musiikkia jota muusikot tekevät toisilleen. Ainakin toistaiseksi pelko on ollut aiheeton sillä hitaasti kehittyvä soittotaitoni on tuonut muassaan vain lisää musiikkia josta pitää. Tosin aiemmin syy biiseistä pitämiseen oli harvemmin se että niitä on mukava soittaa. Pientä lisäarvoa saa myös nykyään siitä kun koettaa katsella millä tavalla basisti/kitaristi soittaa jonkun biisin mitä itse koettaa opetella. Soittamisen opettelu on ongelmiin ratkaisun keksimistä paljon enemmälti kuin olisin ikinä ennen osannut arvata. Toki harjoittelulla on tärkeä osa mutta sillä että keksii millä soittotekniikalla pääsee helpoimmalla on suurempi merkitys kuin luulisi.

Ruotsin kieli ei ole koskaan motivoinut minua koulussa ja se olikin ainoa asia mikä meinasi estää valmistumiseni ensin lukiosta ja sitten ammattikorkeasta. Pientä apua sain ruotsinkielisten kappaleiden kuuntelusta ja painoinkin ainekirjoitusten alla mieleeni lauseita biiseistä jotka voisivat olla hyödyllisiä. Abbafanina yksi ruotsinkielisen musiikin lähteistä oli tietenkin yhtyeen jäsenten ruotsinkielinen soolotuotanto. Nelikon tiet ristesivät jo yllättävän varhain ja tämä päti Fridan samannimiseen sooloalbumiin joka julkaistiin 1971. Tuottajan pallilla istui jo tuleva aviomies Benny Andersson ja tämänkertaisen sattuman saneleman kappaleen (Jag är beredd) käännötekstin on kirjoittanut Abban managerina toiminut Stikkan Anderson. On tunnustettava etten muistanut mitä beredd (valmis) tarkoitti suomeksi mutta internetaikana käännökset eivät onneksi ole kaukana.

Kuulin Fridan version ennen The Peppermint Rainbow yhtyeen And I'll Be There -kappaletta joten joskus käännösversiot ovatkin tie alkuperäisversioon eikä päinvastoin. Alkuperäisversio on positiivisempi ja Fridan versio haikeampi ja jotenkin pohjoismaisempi kuinka ollakaan. Kotimaisen käännösversion levytti Ernos nimellä Tässä olen vain. Löytyykö Jag är bereddistä Abbamaisuutta? Eipä oikeastaan sillä Frida löysi rokimman ja menevämmän esiintymistyylinsä vasta Abban myötä samalla kun hän jätti jatsahtavamman tulkintatapansa pois. Kappaleessa ei ole myöskään sellaista hienoa kerroksellisuutta ja äärimmäisen hiottua tuotantoa että sitä voisi verrata Abbaan. Jag är beredd on vain pätevä käännösbiisi jossa ei ole sentään menty siitä mistä aita on matalin ja yritetty tehdä mahdollisimman hiilikopiota alkuperäisestä.

Frida on monipuolinen tulkitsija ja hänen mezzosopraanonsa kuultaa hyvin myös tämänkaltaisessa tunnelmoinnissa. Uskon häntä pienestä kielimuurista huolimatta kun hän vannoo antavansa tukensa tuli vastaan vaikka mitä. Hän laulaa olevansa valmis kahden ihmisen yhteiseen matkaan parina ja puolisoina ja kappale voisikin sopia hyvin vaikka häämusiikiksi. Tunnelma ja tulkinta ovatkin Jag är bereddin vahvuudet mutta usein kaipaamaani vahva kertosäe ei. Kyseessä onkin oikeanlaisen mielentilan vaativa biisi ja näin lauantai-iltana se soi mieleni kanssa samalla taajuudella. Varsinainen Fridan ruotsinkielisen soolotuotannon helmi tämä ei ole mutta mukava tunnelmapala kuitenkin.    

Arvosana: 6,0/10

Frida - Telegram för fullmånen

Artisti: Frida
Kappale: Telegram för fullmånen (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Nej, karlar är ena svin."

Tavat kuunnella musiikkia muuttuvat ja minä päätin näin striimattavan musiikin aikakautena tilata vinyylisoittimen. (Rega RP1 update packillä) Minulla oli vinyylisoitin viimeksi vuosituhannen vaihteessa mutta se lyhyt vaihe katkesi soittimen hajottua ja niukan opiskelijabudjetin rajoittaessa musiikinhankinnan vain yhteen formaattiin. Tuolloin hankitut levyt olen onneksi pitänyt tallessa niin minulla on vinyylikokoelmalle pohja. LP-soittimen hankinta on ollut mielessäni jo pitkään sillä olen halunnut tänä digitaalisena aikakautena jolloin miljoonia biisejä on hiirenklikkauksen päässä palata hieman taaksepäin aikaan kun musiikkia tuli kuunneltua keskittyneemmin. Toisaalta vinyylin erilainen äänimaailma kiehtoo myös. Tahdon kuulla onko pop vihreämpää analogisemmalla puolella aitaa.

Tämänkertainen random playn valinta onkin edellämainittuun sopivasti artisti jota minulta löytyy vinyyliltäkin. Ei tosin Telegram för fullmånen kappaleen muodossa joka on ajalta ennen kuin Fridasta tuli yksi neljäsosa Abbaa. Kaikilla Abban jäsenillä oli soolo- tai bändiura ruotsissa ennen Abban syntymistä ja näin jälkikäteen katsottuna Frida olisi soolouransa puolesta ollut ehkä kaikkein vähiten Abbankaltainen. Jazzia, käännösiskelmää ja tangoa kuullessaan voi miettiä onko tämä sama artisti joka oli se Abban energisin lavaesiintyjä.

Fridan omaa nimeään kantaneelta albumilta (jonka tuotti muuan Benny Andersson) vuodelta 1971 löytyi alunperin ruotsissa rakastetun hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin kappale Telegram för fullmånen. Tämä alle kaksiminuuttinen jazzahtava tunnelmapala ei ehkä ole sitä mitä Abbafani ensimmäisenä etsii alkaessaan tutustua jäsenten soolouriin. Kappaleen on myöhemmin versioinut mm. Lisa Nilsson.

Varsinkin näin repeatilla kuunneltuna Telegram för fullmånen lipuu läpi kuin laiskasti virtaava sulamisvesipuro loppukeväästä. Mutta tuollainenkin puro voi oikeassa valossa ja mielentilassa olla kaunis ja samanlainen ristiriita pyörii mielessäni tätä kuunnellessani. Pidän siitä miten Fridan ääni pujottelee näennäisen huolettomasti mutta jossakin piilee kuitenkin näennäinen harmaus. Tämä harmaus löytyy enemmän sanoituksesta mutta se tulee läpi tulkinnassa vaikka ruotsinkielentaitoni onkin heikko. Minulla ei ole tarpeeksi kuuntelutaustaa tästä genrestä joten se kuulostaa liian samalta muun kevyen jazzin kanssa. Mutta silti kyseessä on sympaattinen eikä pateettinen kaksiminuuttinen. Ehkäpä tässä on kyseessä "wrong dress in a right girl" -tapaus. Tapaan pitää kaikesta missä Frida on mukana vaikka tässä tapauksessa se vie minut mukavuusalueeni rajoille.  

Arvosana: 5,0/10

Frida - Sovrum

Artisti: Frida
Kappale: Sovrum (1996)
Albumi: Djupa andetag
Mieleenjäävin lause: "Hon som var ditt liv, din älskade och bästa vän."

Fridan vuonna 1996 julkaisema ruotsinkielinen Djupa andetag oli ensimmäinen ikinä ostamani ruotsinkielinen albumi. En koskaan pitänyt kouluruotsista mutta musiikilla on aina ollut kyky riisua minut aseista. Abbafanina oli luonnollista bändin oman tuotannon ohella laajentua soolomateriaaleihin ja muihin Abbaan liittyviin musiikillisiin projekteihin. Lista Top40 ohjelmassa näin ensivilauksen Även en blomma kappaleesta ja kiinnostukseni heräsi. Ajatus siitä että yksi Abban jäsenistä tekisi uutta musiikkia vaikkakin soolona kiinnosti ja kun Yle ystävällisesti teki Fridan Suomen vierailun ohessa hänestä lyhyen dokumentin oli levy ostettava. Voisi kuvitella että 18-vuotias ei voisi pitää yli 50-vuotiaan naisen hyvin kypsästä levystä mutta musiikin voima on sen kyvyssä rikkoa rajoja ja ennakkoluuloja. Mitä enemmän saan itse ikää, sitä enemmän pidän Djupa andetag albumista.

Sovrum on Djupa andetag albumin rauhallisinta osaa vaikka toki koko albumi on enemmän juuri rauhallisempaan puoleen kallellaan. Fridan tuotantoon tutustuneet tietävät hänen kykynsä tulkita laajasti erilaisia tyylejä jazzista rokkiin. Ei pidä kuvitella että romanttinen päiväunelmointi sopisi vain teineille sillä Sovrum tyyliltään kappale joka sopisi monenikäisen suuhun mutta toki tulkinta muuttuisi. Sanoitus kertoo kauniisti kaikesta siitä mitä nainen haluaisi miehelle olla jos vain saisi mahdollisuuden. Vaikka laulun päähenkilö haluaisi olla miehelle makuuhuone, ei erootikan puolelle astuta vaan pysytään unelmoinnin tasolla. Valinta on sopiva vaikka toki Fridasta on tarpeen tullen tulkitsijana löytynyt myös se syöjättärempi (tai jopa pirttihimpumpi) puoli.

Suomen kieli ei tunnetusti kuulu universaalisti kauneimpina pidettyjen kielten joukkoon eikä varmasti ruotsikaan mutta yhtä lailla kummallakin voidaan laulaa kauniisti. Kokenut artisti tietää ylitulkinnan vaarat eikä liiallisen revittelyn tai makeilun kanssa edes flirttailla. Sovrum ei ole se biisi jota alkaisin kesken työmatkan hyräilemään mutta se on oleellinen osa Djupa andetag albumia kuuntelukokemuksena. En voi toki antaa lisäpisteitä tästä mutta olen viime aikoina löytänyt albumikuuntelun ilot pienen tauon jälkeen. Kaikki kunnia iskuhiteille joidenka ympärille kasataan puolivillainen levy mutta albumikokonaisuuksissa on sitä jotakin. Eikä minua todellakaan harmita kun Sovrum alkaa soimaan erikseenkään onhan kyseessä mitä sympaattisin pieni helmi.

Arvosana: 6,0/10

Frida - Threnody

Artisti: Frida
Kappale: Threnody (1982)
Albumi: Something's Going On
Mieleenjäävin lause: "Lips that taste of tears they say are the best for kissing."

Threnody tulee latinan sanoista threnos (valitus) ja oide (oodi). Threnody on siis laulu edesmennen muistoksi. Random play on arvamaaton mutta joskus valitettavan ajankohtainen, siirtyihän isäni ajasta iäisyyteen tämän arvostelun kirjoitusviikon maanantaina. Olenkin tällä viikolla kuunnellut runsaasti kaikkea tapahtuneeseen sopivaa, käsittelenhän usein asioita musiikin kautta. Musiikki on hyvä lohduttaja ja myös ajatusten uusille urille ohjaaja. Kumma kyllä Fridan vuoden 1982 soololevylle Something's Going on levytetty Threnody ei noussut mieleeni. Tai ei sittenkään kumma, sillä en ole ennen tätä arvostelua tiennyt sanan threnody merkitystä. You live and you learn.

Threnodyn sanoitus on itseasiassa alunperin ollut amerikkalaisen runoilija-kirjailija Dorothy Parkerin samanniminen runo vuodelta 1926. Frida pyysi Per Gessleä tekemään runoon musiikin ja lopputulos päätyi Fridan ensimmäiselle englanninkieliselle soololevylle. Ajoitus on mielenkiintoinen, sillä vuonna 1982 Gessle ei vielä ollut Roxetten hittinikkari mutta toki kotimaassaan suositun (ja muuallakin pohjolassa tunnetun) Gyllene Tiderin nokkamies. Frida varmasti näki Gesslen oikeaksi mieheksi sävellystyöhön enkä voi väittää että hän olisi ollut väärässä. Threnody on albuminsa kärkipäätä ja tavoittaa runon katkeransuloisen tunnelman hyvin. Luulen että jos suomalainen bändi olisi levyttänyt runon niin sävy olisi kuitenkin toisenlainen. En vain osaa kuvitella että esimerkiksi Timo Rautiainen tekisi aivan yhtä kuulasta jälkeä. Ehkä kyseessä on taas se perustavanlaatuinen ero suomalaisen ja ruotsalaisen mielenmaiseman välillä.

Threnody on kuin Mike Oldfieldin Moonlight Shadowin hieman taiteellisempi sisko. Ja kuten siskot usein ovat molemmat samanlaisia mutta silti hyvin erilaisia. Anssi Kelaa lainataksen toinen sisko ei sentään vie minua helvettiin eikä toinen kauneimpiin uniin. Käsittelen Moonlight Shadowin sitten kun sen sattuma tähän blogiin arpoo mutta sympaattisesta Threnodysta pidän. Fridan ääni sopii kappaleeseen hyvin ja hän laulaa myös taustat. (Something's Going On albumin kaikki taustat lauloi Frida itse tai tuottaja Phil Collins)

Jos Threnody olisi vuodenaika se olisi alkusyksy. Kesä on selvästi jo loppunut mutta kaikki ei ole vielä muuttunut ruman ruskeaksi ja aurinkokin lämmittää vielä viimeisiä kertoja. On hyvä että kuolemaakin käsitellään lauluissa monella tavalla ja Threnodyn tapa ei ole kaikkein raskain. Surullistenkin asioiden pimeyteen on hyvä tuoda valonpilkahdusta. Ehkä kyseessä ei ole surun ensimmäisten päivien kappale mutta kun suurin alkujärkytys on ohi, se voi olla juuri sitä mitä (musiikki)lääkäri määräisi.
   
Arvosana: 7,0/10

Frida - The Face

Artisti: Frida
Kappale: The Face (1984)
Albumi: Shine
Mieleenjäävin lause: "You didn't know what to say so you are going away."


Fridan Abbanjälkeisen soolouran toisen englanninkielisen albumin tuottajan piti olla sama kuin ensimmäisenkin, mutta Genesiskiireet estivät Phil Collinsia tarttumasta puikkoihin toista kertaa. Niinpä Shine albumi levytettiin Ranskassa vuonna 1984 Steve Lillywhiten toimiessa tuottajana. Frida halusi edellistäkin albumia enemmän etäisyyttä Abbamaiseen poppiin joten Shinesta tuli hyvin moderni ja aikansa uusimpia soundeja hyödyntävä. Tämän päivän kuulijalle tämä on mielestäni sekä vahvuus että heikkous. Albumi huutaa kantta myöten vuotta 1984 mikä ei välttämättä ole huono asia, mutta kyse on enemmänkin palasta tiettyä musiikillista ajanjaksoa kuin ajattomasta klassikosta.


The Face ei tullut valituksi singleksi Shine albumilta, mutta sillä oli silti varsin nimekäs tekijäkaksikko. Säveltäjä Daniel Balavoine oli yksi Ranskan pidetyimmistä laulaja-lauluntekijöistä ennen tapaturmaista kuolemaansa vuonna 1986. Myöskin jo edesmennyt Kirsty MacColl joka vastaa The Facen sanoituksesta kynäili monia hittejä 80- ja 90-luvuilla ollen lisäksi Steve Lillywhiten puoliso (1993 asti) laulaen monilla hänen tuottamillaan levyillä. The Face kertoo tarinan laukkunsa pakkaavasta naisesta joka poistuu miehen elämästä vähin äänin. Tarina on kerrottu monessa muussakin laulussa vuosien varrella mutta tietyt teemat ovat luonnollisesti runsaammin käytettyjä kuin toiset. Ihmiset kohtaavat, rakastuvat ja sitten usein myös lopulta eroavat ja musiikki tulkitsee koko tämän kirjon miljoonin eri versioin.


The Face ei kuulu suosikkeihini Fridan englanninkielisestä soolotuotannosta. Vika ei ole artistissa, sillä Frida ottaa kappaleesta irti sen minkä pystyy ja luo ne vähät mielekiintoiset hetket tulkinnallaan mitä tästä tuotoksesta löytyy. Vika ei ehkä ole niinkään biisissä kuin minussa itsessäni. Tahtoisin tällaiset erobiisit mahtipontisempina, paatoksellisimpina ja jopa surullisempina. Toki The Facen tarina suhteesta joka vuosien varrella menetti kipinänsä on omaperäisempi ja ehkä realistisempikin kuin tuo edelläoleva toiveeni. Ehkä aihe oli Fridalle itselleen läheinen, sillä Shine albumilta samaa aihetta käsitteli myös Slowly. En ole myöskään kasari-ihminen (vaikka kirsikat siitäkin kakusta löytyy) joten The Facen kylmänpöyheä äänimaailma ei ole täsmäsuunniteltu minua varten. Tiivistettynä: Kelpo tulkinta, keskinkertainen biisi. 


Arvosana: 5,0/10

Frida - I Know There's Something Going On

Artisti: Frida
Kappale: I Know There's Something Going On (1982)
Albumi: Something's Going On
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I know a good thing must come to an end, but it's hard to take losing a friend."

Viikko on hyvä polkaista käyntiin juuri tällä kappaleella sillä maanantai ei sovi minkään musiikillisen kalkkunan arvostelupäiväksi. Totta puhuen olinkin jo odottanut että sattuma poimisi jonkun lempibiiseistäni ja vaikka tähän asti onkin tullut ihan mukavia lähiosumia niin vasta nyt päästiin itse musiikkimieltymysteni ytimeen. Mutta blogin ideahan ei ollutkaan poimia arvosteltavaksi suurimpia suosikkejani vaan mitä tahansa mitä levyjeni joukosta sattumalta tulee.  

ABBA:n jäätyä 1982 määrittelemättön mittaiselle tauolle sekä Fridan että Agnethan kansainväliset soolourat käynnistettiin nopeasti. Fridan soololevylle kaikki tehtiin vimeisen päälle; Polar studios oli tuohon maailmanaikaan yksi maailman moderneimmista ja Phil Collins hankittiin tuottajaksi ja rumpuihin. Biisejä levylle tekivät mm. Collins, Giorgio Moroder, Bryan Ferry, Per Gessle sekä Russ Ballard joka on vastuussa tämänkertaisesta sattuman sanelemasta.

I Know There's Something Going on starttaa Collinsin lujaa hakkaavilla rummuilla jotka luovat kappaleelle jykevän pohjan alusta loppuun. Mutta aivan yhtä luja instrumentti on myös Fridan ääni joka tässä kappaleessa kuulostaa yhtä aikaa suututetulta, petetyltä ja loukatulta. Naiselta jonka taipuu mutta ei katkea vaikka pahin mahdollin asia on tapahtunut seurustelusuhteessa. Mies on pettänyt selän takana. Ehkä uskottavuus tuleekin siitä että sekä laulun henkilö että itse laulaja tosielämässä ovat kokeneet samankaltaisia asioita. 

Kappaleen yksi vahvuuksista on se että vaikka se on voimakas, se ei ammu yli. Lataus pidetään yllä ja se kestää alusta loppuun. Kitarasoolokin on pidetty juuri sopivan mittaisena ilman turhaa paisuttelua. Toiset laulajat ovat hyviä vain pysyessään tiettyjen tyylirajojen sisällä mutta tässä biisissä Frida osoittaa että hän voi halutessaan olla uskottava rocklaulajanakin. Ja se on on hyvä saavutus ottaen huomioon että hän aloitti laulu-uransa 60-luvulla laulaen ruotsinkielistä jazzia ja tangoja. Aika harva on päässyt siihen pisteeseen että moisista lähtökohdista 20 vuotta myöhemmin kilpailee Phil Collinsin kanssa siitä kumpi rokkaa biisissä kovempaa. Kaikki muut osa-alueet ovat tässä biisissä hyviä, mutta Frida on erinomainen.

Arvosana: 8,5/10