Kappale: How High The Moon (1975)
Albumi: Universal Masters Collection
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Somewhere there's music, it's where you are ."
70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla discoversioiksi kääntyi lähes kaikentyylinen musiikki. Osoituksena siitä on tämänpäiväinen kappale How High the Moon, joka on alunperin jazzstandardi vuodelta 1940. Ihmisten kyky sovittaa kappaleita aivan toisenlaiseksi ei ole vielä lakannut hämmästyttämästä allekirjoittanutta.
Kappaleen levyttänyt Gloria Gaynor on hieman suotta jäänyt pääosin tunnetuksi suurimman hittinsä eli kaikkien tunteman I Will Surviven kautta. Gloria on pitkällä levytysurallaan ehtinyt julkaista lähes 20 albumia ja lukemattomia kokoelmia ja varsinkin 70-luvun tuotannosta löytyisi paljon muutakin hyvää kuin se suurin hitti. Eikä tämänpäiväinen sattuman sanelema ole siitä huonoin esimerkki, joskaan ei aivan paraskaan.
Jos How High the Moon on alunperin ollut jazzia, niin tästä vuoden 1975 discoversiosta sitä on vaikea kuulla. Kappale on varsin tyypillinen discobiisi lukuunottamatta jossakin määrin persoonallista orkesterityöskentelyä. Viulusoundit sykkivät välillä kuin mehiläisparvi mikä antaa kappaleelle eloa. Myös Gloria on hyvässä iskussa tehden hyvin eläväisen ja heittäytyvän laulusuorituksen.
Kuten jo aiemmin mainitsin, alkuperäänsä ja muutamaa pientä seikkaa lukuunottamatta How High the Moon on varsin ajalleen tyypillinen discobiisi. Tällainen hienoinen joukosta erottumattomuus tuomitsisi monet kappaleet keskinkertaisuuden harmaalle vyöhykkeelle, mutta tässä tapauksessa yksi tekijä pitää pään pinnan yläpuolella. How High the Moonissa on energiaa ja positiivista virettä joka tuntuu aidolta. Ehkä kyseessä ovat piirteet jotka ovat jääneet mukaan alkuperäisversiosta tai sitten kyse onnistuneesta sovituksesta. Kyllähän maailmaan tällaista hieman keskivertoa parempaa discoa aina mahtuu.
Arvosana: 6,0/10
