Meja - Life is a River

Artisti: Meja
Kappale: Life is a River (2004)
Albumi: Mellow
Mieleenjäävin lause: "Live for a moment just let go and trust in the feeling."

Sokeana levyn ostaminen on nykyään harvinaista sillä niiden etukäteen kuunteleminen on helppoa. Mutta vielä vähän yli 10 vuotta sitten vuonna 2004 tilasin ruotsalaisen Mejan Mellow albumin kuulematta siitä etukäteen biisiäkään. Pidin niin paljon edeltäneestä Realitales albumista että seuraajan hankkiminen tuntui riskittömältä. Mutta riski on silti aina olemassa, varsinkin kun albumien väli venyy neljään vuoteen. Se mitä sain ei ollutkaan edeltäjän kaltaista ruotsipoppia vaan artistin eronjälkeinen terapia-albumi joka soljui enimmäkseen bossa novan tahtiin. Kuuntelin kyllä albumia siinä toivossa että se aukeaisi mutta aukeaminen on tapahtunut hyvin hitaasti vuosien varrella.

Näin tammikuun pakkasten keskellä annos lattarikeinuntaa käy auringon korvikkeesta. Life is a River on Mellow albumin helpoiten lähestyttävimpiä tuotoksia yhdessä Carole King cover It's Too Laten kanssa. Life is a Riverin sanoitus ammentaa osittain samasta lähteestä kuin Mejan suurin hitti All About the Money. Mutta nyt sävy on kepeämpi ja leppoisampi kun maailmantuskan tilalle on tullut viisautta. Siinä missä All About the Moneyn päähenkilö oli stressaantunut länsimaisen elämän kiireisiin osaa Life is a Riverin kertoja hidastaa. Vedet virtaavat, vuodenajat vaihtuvat ja aika menee eteenpäin. Voit räpiköidä vastaan tai mennä lastuna laineilla, valinta on sinun. Jossakin vaiheessa matkasi joella päättyy silti elämän mereen.

Kahden kielen käyttäminen on riski siinä missä kahden eri musiikkityylinkin. Life is a Riverin tapauksessa espanjan kielellä lauletut lauseet tuntuvat loksahtavan paikoilleen kiitos musiikkityylin. Ehkä tämä genre ei ole omimpiani mutta tässä tapauksessa on kunniaksi että se edustaa minulle parasta laatuaan. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä. Olen 11 vuotta vanhempi kuin kuullessani tämän ensi kertaa ja ymmärrän paremmin rauhoittavien "terapiabiisien" tarpeen. Nyt voisin jopa poimia tämän varta vasten soimaan silloin kun mieli tarvitsee hellää piristystä. Antaa sen virrata.

Arvosana: 6,5/10

Meja - Dindi

Artisti: Meja
Kappale: Dindi (2004)
Albumi: Mellow
Mieleenjäävin lause: "Oh Dindi, if I only had words I would say all the beautiful things that I see."

Mejan vuoden 2000 Realitales albumi kuuluu suosikkeihini joten ostin sitä seuranneen Mellow albumin ilman suurempaa ennakkotutustumista. Ensikuuntelua seurasi pieni järkytys, sillä Mellow osoittautui artistin eronjälkeiseksi terapialevyksi joka oli tyylillisesti jazzia ja bossa novaa. Ainakin albumin nimi oli kerrankin hyvin kuvaava sillä kokonaisuutena se on hyvin rauhallinen ja kypsä. Tässä tapauksessa 10 vuotta on tehnyt hyvää sillä sinä aikana levyn biiseihin on tullut hiljalleen tutustuttua ja vaikka Mellowista ei ikinä tulle suosikkilevyäni sillä on ansaittu paikka levyhyllyssäni. Joskus on tarvetta rauhalliselle himmailulle bossanovan tahdissa.

Dindi ei ole erityisen tarttuva tai näppä popsävellys sillä ainakin epäasiantuntevaan korvaani se kuulostaa hieman liian tyypilliseltä jazzahtavalta bossa novalta. Pohjimmiltaan kyseessä on iloinen rakkauslaulu vedettynä ikävän kauhoisan hunnun taakse. Dindi on bossa nova musiikin klassikko jota on versioitu ahkeraan. Dindi oli brasilialaisen bossanovalaulajattaren Sylvia Tellesin lempini joka menehtyi auto-onnettomuudessa vain 32-vuotiaana. Kyseessä on historialtaan traaginen kappale sillä Telles ehti levyttää lauluosuutensa (uutta versiota varten) juuri ennen onnettomuuttaan.

Mejan tulkinta on moitteeton ja ainakin omaan korvaani taustaorkesteri hoitaa hommansa niin kuin pitääkin. Mitään irtiottoja tai crossoverpyrkimyksiä tässä versiossa ei ole vaikka toki mukana on Mejan musiikissa usein mukana olevia amerikkalaisvaikutteisia sävyjä. Se mitä yritän sanoa on että tyylillisesti musiikki on liikahtanut Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikan suuntaan. Toki kielen muuttuminenkin vaikuttaa asiaan. Dindi keinuu kauniisti ja se on genreä jonka itse olen nimennyt lauantaiaamumusiikiksi. Mielestäni lauantaiaamuihin sopivat hieman haikeat ja rauhalliset kappaleet. Carpenters on esimerkki musiikista joka myös sopii mielestäni lauantaiaamuihin.

Dindi on musiikkia jota on vaikea arvottaa pisteillä. Toisaalta se ei ole musiikkia jonka ottaisin autiolla saarelle eikä se myöskään ala soimaan päässäni. Kuitenkin olen aina ollut haikeaniloisen musiikin ystävä eikä minulla ole ylitarjontaa bossa novasta levyhyllyssäni. Meja on artisti jonka vahvuus on juuri kappaleissa joissa on pieni alavire. Näin syksyn pimetessä on hyvä saada musiikillista aurinkoa joka ei kuitenkaan muistuta liikaa kesästä. Dindi voi olla juuri sitä musiikillista d-vitamiinia kapselimuodossa joka ei maistu niin hyvältä mutta tulee tarpeeseen aika ajoin.

Arvosana: 5,5/10

Sheryl Crow - Light in Your Eyes

Artisti: Sheryl Crow
Kappale: Light in Your Eyes (2004)
Albumi: The Very Best of Sheryl Crow
Mieleenjäävin lause: "Talk to the one who gave you all the light in your eyes."

Vuoden pimeimpänä päivänä suurin osa valosta tulee jostakin muualta kuin taivaalta. Niinpä onkin sopivaa että tämänkertainen satunnaisvalittu kappale on Sheryl Crown Light in Your Eyes. Kyseessä on toinen single Crown vuonna 2004 julkaistusta kokoelma-albumista The Very Best of Sheryl Crow. Siinä missä ensimmäinen singlejulkaisu oli First Cut Is the Deepest lainabiisi, niin Light in Your Eyes oli Crown omaa sävellystuotantoa joka oli tehty yhdessä John Shanksin kanssa. Crown mukaan innoitus oli saatu George Harrisonin My Sweet Lordista ja sen voikin kuulla eritoten kitaroista. Tässä kohti onkin varmasti jo selvää ettei esikuvan tasolle ole voitu päästä, mutta ei kyseessä ole mikään häpäisykään.

Miestäni Shery Crow on parhaimmillaan huolettomissa ja iloisissa poprockralleissa, vaikka toki hän on osunut maaliin myös hieman tummempisävyisissä tulkinnoissaan. Näin leppoisan kipaleen ollessa kyseessä ei tekisi mieli olla negatiivinen, mutta jostakin syystä ensimmäisenä tulee mieleen mitä tästä kappaleesta puuttuu. Light in Your Eyes ei ole tarpeeksi iskevä päästäkseen sille tasolle että se alkaisi soimaan päässä satunnaisina hetkinä, eikä se pysty luomaan samanlaista tunnereaktiota kuin vaikkapa esikuvana ollut My Sweet Lord. Hyvänä puolena siinä onkin ainoa heikkous minkä tästä pystyn keksimään. Näinkin positiivinen kappale tulee tarpeeseen eikä tämäntyylinen iloisuus ala ärsyttämään ainakaan minua.

Katso eteenpäin sillä paras on vasta tulossa, ole kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässäsi ja pidä ne lähelläsi. Siinä on sanomaa kerrakseen yhdelle kevyelle poprallille. Kirarat ovat yhdistelmä nykyaikaista radioystävällistä tuotantoa pienellä annoksella retroilua. Tämä pienikin annos riittää maustamaan Light In Your Eyesin paremmaksi vaikka Sherylin ääni onkin ehkä miksattu hieman liian taakse. Hitusen vähemmän kiillotusta ja enemmän analogista rosoa olisi voinut lisätä charmia. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mukava biisi juuri satunnaiskuunteluun, sillä eihän tästä voi tulla kuin paremmalle tuulelle.

Mukava lopettaa tämän vuoden sattuman sanelemat tähän 52:een eli tämän vuoden keskimääräinen tahti oli arvostelu per viikko. Ehkäpä pukki tuo lisää vaihtoehtoja arvontakoriin jotka voivat jo ensi vuonna päätyä tänne arvosteltavaksi. Sattuman saneleman hyvää joulua ja uutta vuotta, palataan asiaan tammikuussa.

Arvosana: 6,5/10

Irina - Seinät

Artisti: Irina
Kappale: Seinät (2004)
Albumi: Vahva
Mieleenjäävin lause: "Et tahdo tuntee varmaa, roihussa poltat karmaa."

Asennevammat tai vahvat periaatteet ovat hankalia asioita muuttaa, koskivat ne sitten suuria tai pieniä asioita. Kotimainen musiikki oli itselleni pitkään melkoinen mörkö, sillä se edusti sitä musiikin pakkokuuntelua mitä sai kuunnella lapsena auton takapenkillä pitkillä automatkoilla joita perheemme teki harva se viikonloppu. Vaikka vanhempieni musiikkimaku edustaakin 90 prosenttisesti kotimaista iskelmää, näin jälkikäteen ajatellen oli siellä helmiäkin seassa. Esimerkiksi monien käännösbiisien takaa on löytynyt paljon hyviä alkuperäisversioita kun vuosien varrella on saanut eräänkin ahaa -elämyksen: "Tämähän on se jonka suomeksi teki.." Onneksi musiikkimakuni on hiljalleen vapautunut asemasotavaiheesta ja seinät (kömpelö aasinsilta) ovat kaatuneet yksi kerrallaan.

Irinan vuoden 2004 debyyttialbumi Vahva on edelleen mielestäni hänen tasalaatuisin albuminsa. Myöhemmillä albumeilla on isompia hittejä ja itse artistikin on kehittynyt niin tulkisijana kuin sanoittajana mutta yhtä ehjiä kokonaisuuksia ei silti ole syntynyt. Eikä kyse ole edes "eka demo/single/ep/albumi oli paras" -ilmiöstä jota vastaan olen. Irinan luottomies Toni Wirtanen on vahvasti myös Seinät kappaleessa mukana, säveltäjän, sanoittajan ja tuottajankin ominaisuudessa. Wirtasen lisäksi sanoituksen takana on Irina itse. Marzi Nyman tekee hyvä työtä kitaran varressa.

Seinät kertoo sisäisistä konflikteista, estoista ja kyvyttömyydestä kontrolloida riittävästi omia tekemisiään. Joskus välittää liikaa ja liian vähän yhtä aikaa mikä vain pahentaa asioita. Soitannollisesti kappale on hetkittäin vaarassa mennä tukkoon mutta äänimatto saadaan kuin saadaankin pidettyä riittävän puhtaana. Kun poprockista on kyse on löydettävä oikea tasapaino ettei synny liiian kliinistä "mukarokkia" muttei myöskään liian rasvaista suurta yleisöä karkoittavaa räimettä. Eikä tämä ole ongelma sillä Seinät on tuotettu taiten oikein mukavaksi rivibiisiksi. (Kirjoitin ensin täytebiisiksi mutta ei tämä ole täytettä vaan kelpo kokonaisuuteen istuva nelosraita hyvällä albumilla.) 

Arvosana: 6,0/10

Agnetha Fältskog - I Can't Reach Your Heart

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: I Can't Reach Your Heart (2004)
Albumi: My Colouring Book
Mieleenjäävin lause: "Once I caught a glimpse of your unguarded, untouched heart."

Moni artisti varmasti haaveilee täydellisestä vapaudesta toteuttaa omaa taidettaan juuri niin kuin haluaa. Agnetha Fältskogin paluulevy My Colouring  Book joka julkaistiin vuonna 2004 17 vuoden levytystauon jälkeen oli varmasti tehty niin paljon artistin ehdoilla kuin mahdollista. Levyn idea levyttää coverversioita Agnethan omista nuoruuden suosikeista tuli juuri häneltä. Hän levytti kappaleet hiljalleen omaan tahtiinsa ja valitsi taustalaulajiksi mm. oman tyttärensä Linda Ulvaeuksen. Agnetha päätti itse miten ja kuinka paljon hän albumiaan markkinoi. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi albumi sai mukavan vastaanoton. Toisaalta pop-historia on täynnä esimerkkejä niin eri tavalla tehdyistä klassikkoalbumeista ettei pelkän albumin tekoprosessin perusteella voi mitenkään kertoa albumin hyvyyttä.

Connie Francis oli yksi Agnethan nuoruuden suosikkiartisteista joten ei ole ihme että hän on coverlevylleen valinnut tulkittavaksi hänen tunnetuksi tekemänsä kappaleen. I Can't Reach Your Heart ei tosin ollut Connie Francisin tunnetuimpia kappaleita, mutta mielestäni coverlevyt joiden kappalevalikoima koostuu vain päivänselvistä valinnoista ja suurista hiteistä  ovat tylsiä. Kun kyseessä on surumielinen balladi mahdottomaksi osoittautuneesta rakkaudesta niin valinnan ymmärtää. Kysehän on juuri osa-alueesta jossa Agnetha on mielestäni parhaimmillaan tulkitsijana.

I Can't Reach Your Heart voisi kuulostaa ilman soundien paljastavaa puhtautta 60-luvun alkupuolen tuotokselta. Modernisointia en tosin sovitukseen kaipaisikaan vaikka kappale onkin ehkä hieman liian salonkikelpoinen. Hillitty orkestraatio antaa tilaa Agnethan äänelle mutta kappaleen suurin heikkous on selkeän huippukohdan puute jossa sitä voisi hyödyntää. The Day Before You Came, yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani kulkee tasaista tahtia alusta loppuun joten välttämättömiä nostatukset ja paisuttelut eivät toki ole. I Can't Reach Your Heart ei vain ole sanoituksellisesti, musiikillisesti ja sovituksellisesti yhtä mielenkiintoinen. Se on vain kaunis, siististi tehty uusretro balladi jossa ei ole mitään suurta vikaa mutta ei myöskään mitään erityisen innostavaa.  

Arvosana: 5,5/10

Nightwish - Nemo

Artisti: Nightwish
Kappale: Nemo (2004)
Albumi: Highest Hopes: The Best of Nightwish
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Oh how I wish for soothing rain."

Nightwish on suomalaisille bändi joka ei esittelyjä kaipaa. Eikä myöskään päivän sattuman sanelema joka on Nightwishin suurimpia hittejä ellei jopa suurin eli Nemo. Kappale julkaistiin vuonna 2004 hieman ennen bändin suurta vedenjakajahetkeä eli laulajanvaihtoa Tarja Turusesta Anette Olzoniin. Ihmeen suuri jakava vaikutus asialla on ollut myös bändin faneihin, koettakaapa vaikka etsiä Youtubesta Nightwishin video jonka kommenteissa ei asiasta väännetä jomman kumman laulajattaren puolesta tai vastaan.  

Nightwishin tyyli kypsyi nykyiseen muotoonsa Once albumin myötä. Runsas sinfoniaorkesterin käyttö toi soundeihin aitoa mahtipontisuutta ja sävellysten taso tasoittui huomattavasti verrattuna vanhempien levyjen epätasaisuuksiin. Tarja Turusen englanninlausuntakin oli parempaa kuin aiemmin. Oncella Nighwish myös löysi hyvän tasapainon tarttuvampien ja kokeilevampien kappaleiden välillä.

Siitä huolimatta että Nemo oli suuri hitti ja sai meillä paljon radiosoittoa se ei kolahtanut itselleni erityisen lujaa. Vuonna 2004 Nightwish oli minulle bändi joka silloin tällöin julkaisi yksittäisen mukavan kappaleen mutta levyhyllystäni sitä ei vielä löytynyt. Itselleni bändin löytäminen tapahtui vasta laulajanvaihdoksen ja Dark Passion Play -albumin myötä. 

Siinä missä Tarja Turusen laulu oli ja on monille se tärkein elementti niin itselleni huomasin sen olleen bändin heikoin lenkki. Tarja on loistava silloin kun kappale on räätälöity sataprosenttisen tarkasti hänen vahvuuksiensa mukaan (Sleeping Sun, Wish I Had an Angel), mutta kun näin ei ole hän paljastuu hieman yksiulotteiseksi laulajana. 

Nemo on paremmasta päästä Nightwishin Tarja Turusen ajan kappaleista mutta jotakin siitä jää puuttumaan. Kappaleen kuuntelee yhä tänäkin päivänä sujuvasti vaikka sen onkin kuullut monen monta kertaa sen ilmestymisen jälkeen joten huono kappale ei ole kyseessä. Pidän erityisesti kitarasoolosta ja tokihan kappaleen pianomelodia on kiistämättä varsin kelpo. En pysty haarukoimaan yksittäistä tekijää jonka vuoksi Nemo jää minulle tunnetasolla haaleaksi kappaleeksi, mutta juuri tunnepohjaltahan musiikin kokeminen on tärkeintä. Sen vuoksi vuoksi Nemo onkin minulle vain "ihan kiva" biisi. 

Arvosana: 6,5/10

Within Temptation - The Swan Song

Artisti: Within Temptation
Kappale: The Swan Song (2004)
Albumi: The Silent Force
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Winter has come for me, can't carry on."

Levyjen bonusraidat ovat tasoltaan yhtä monenlaisia kuin varsinaiset albumiraidatkin. Joskus ne ovat pieniä helmiä tai jopa parempia kuin monet albumin varsinaisista kappaleista. Joskus kyse on ylijäämäkappaleista jotka eivät sopineet yhteen muun albumin kanssa tai vaikkapa akustisista- ja liveversioista. Harva levynostaja vastustanee bonusraitoja, vaikka toki joskus ostaessaan klassikkoalbumin remasteroidun painoksen toivoo että sisältö olisi säilytetty alkuperäisen kaltaisena ilman lisukkeita.     

Kuten johdannosta jo saattoi arvatakin, päivän sattuman sanelema on hollantilaisen Within Temptation orkesterin The Silent Force albumin bonusraita. Kappale ei kuulosta irtonaiselta muuhun albumiin verrattuna joten tarkoituksena lienee ollut vain saada hieman lisäarvoa digipak- ja keräilyversioille.

The Swan Song on rauhallinen balladi jossa on hieman kansanmusiikkivaikutteita. Kappale kertoo oman kuoleman läheisyyden kohtaamisesta. Laulun päähenkilö on valmis vastaanottamaan väistämättömän rauhallisesti. Kaikki ystävät ovat jo menneet rajan toiselle puolelle ja oma puolisokin on jo poissa. Elämä on eletty ja on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, mikä se sitten onkin. The Swan Song kuvaa elämän viime hetket hyvin kauniisti ja toiveikkaasti.

Within Temptationin ainoa merkittävä heikkous bändinä on mielestäni kappaleiden hienoinen samankaltaisuus. Heidän musiikilleen voisi tehdä hyvää esimerkiksi ulkopuolisten säveltäjien kappaleiden käyttäminen suuremmassa määrin kuin tähän asti. Hyvä tuottaja voisi varmasti myös auttaa. Vaikka The Swan Song ei ole kovin erilainen verrattuna esimerkiksi saman albumin Memories tai Angels -biiseihin, on Within Temptation oma tyyli silti tarpeeksi vahva että pienen samankaltaisuuden tunnun kestää. Jos ei pidä Within Temptationin muusta tuotannosta ei taatusti pidä tästäkään ja päinvastoin.

Sharon den Adel on kaunisääninen ja karismaattinen johtohahmo joka tässäkin kappaleessa on kantavin voima. Muu kappale on maltillisesti rakennettu tarinan ja laulun ehdoilla eikä liialliseen paisutteluun ole syyllistytty. Kappale kasvaa loppua kohden juuri sopivasti. The Swan Song on varsin hyvä muttei loistava kappale joka vaatinee sopivan mielentilan parhaiten toimiakseen. 

Arvosana: 6,5/10

Indica - Scarlett

Artisti: Indica
Kappale: Scarlett (2004)
Albumi: Pahinta tänään - kokoelma
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Scarlett jää pihaan katsomaan."

Sattuma on satunnaista ja blogin ensi kertaa kahdesti edustetuksi tullut artisti/bändi sai kunnian olla Indica. Todennäköisyydet eivät olleet Indican puolella, sillä blogaajalla on heidän tuotantoaan vain yhden kokoelmalevyn verran. Jos edellinen poiminta oli kokoelman uusi raita niin tämänkertainen on toisesta ääripäästä eli Indican ensisingle Scarlett.

Sanoja kuunnellssa hyvin pian käy selväksi että laulun Scarlett on Tuulen viemää -elokuvan Scarlett O'Hara ja Rhett saman elokuvan Rhett Butler. Laulun päähahmo vertaa omaa romanssiaan Tuulen viemääseen ja sen tapahtumiin. Mutta toisin kuin ihmiset ovat vuosikymmeniä nyyhkineet ja myötäeläneet elokuvan päähahmojen kohtaloita ei laulun päähenkilön kohtalon vuoksi kukaan pudota kyyneltäkään. Niinhän se yleensä onkin että kaikki on suurempaa elokuvissa kuin tavallisen tallaajan elämässä.

Scarlett on keskitempoinen poprockbiisi, jossa on ehkä hieman enemmän kuultavissa perinteisiä suomirock -elementtejä kuin myöhemmillä singleillä. Varsinkin koskettimet ja rummut voisivat hyvin olla jostakin Zen Cafen biisistä. Se ei ole hyvä eikä huono asia kun muu kuorrutus on onneksi erilaista eikä kappale mene itsesääli-ironia-patetian puolelle. Jonsun vokaalit ovat Indican suurin vahvuus tässäkin kappaleessa kertosäkeen ollessa ok tasoa. Toki biisi voisi olla koukuttavampikin tai sisältää hieman enemmän vaihtelua. Mutta kyllä näillä sympaattisilla elementeillä jäädään selkeästi plussan puolelle.

Arvosana: 6,0/10