LAB - Trapped

Artisti: LAB
Kappale: Trapped (2000)
Albumi: Porn Beautiful
Mieleenjäävin lause: "You're much sweeter than I'm strong."

Eniten puhtaita osumia kerännyt arvosteluni tässä blogissa ei johtunut siitä, että sanansäiläni olisi viuhunut terävästi ja herättänyt keskustelua vaan se johtui Kylie Minoguen Spinning Around arvosteluun ajattelemattomasti valitsemastani kuvasta. Otin arvosteluun pysäytyskuvan kappaleen musiikkivideosta johon joku oli ottanut monta framea kohdasta jossa Kylie pyörähtää niissä kuuluissa kultaisissa hotpanteissaan. Pian kävi niin, että ilmeisesti kuvasta tuli kuuma Googlen kuvahaun kautta ja siinä missä normaali tekstini saa vuodessa noin 20-200 katselua niin tuo kuva heilautti lukuihin pari uutta nollaa perään. Vaihdoin kuvan hillitympään, sillä en halunnut blogiini ei sen varsinaiseen sisältöön liittyvää liikennettä ja huomiota.

Tämä tuli mieleen nyt kun random play ensi kertaa poimi kappaleen kotimaisen LABin debyyttialbumilta Porn Beautiful. Sana ei tosin esiinny ensi kertaa blogissani, sillä onhan yhtye The Porn Kings ollut jo käsittelyssä aiemmin. Onneksi netistä löytyy aikuisviihdesisältöä niin runsaasti ettei yksi sana sentään tuossa tapauksessa ohjannut tänne ei toivottua liikennettä. Ei mitään aikuisviihderyysistä tänne kiitos.   

Random play tuntuu LABin tapauksessa suosivan albumeiden lopetusbiisejä sillä aiemmin käsittelyssä ollut kakkosalbumin päätösbiisi I Used To Hide saa nyt jatkokseen debyyttialbumi Porn Beautifulin päättävän Trappedin. Trappedissa on omanlaisensa lopetusbiisin tunnelma sillä siinä on jotakin uneliasta hämyisyyttä. Slovari ei ole huono tapa päättää albumi joten siinä mielessä valinta on varsin onnistunut. Mutta kun irrotetaan kappale albumiympäristöstään niin mitä jää käteen?

Trapped ei ole jäänyt minulle erityisen hyvin mieleen, sillä en muistanut biisistä mitään pelkän nimen perusteella. Vasta kertsiin päästyäni sain hämärän muistikuvan siitä, että olen minä tämän joskus kuullut. Mutta annoin kappaleelle silti mahdollisuuden, sillä tämän blogin aikana mielipiteeni joistakin biiseistä on muuttunut arvostelun kirjoittamisen aikana. Tehosoitto erottaa jyvät akanoista ja osoittaa kuuntelukestävät tai hitaammin arvoonsa nousevat tuotokset.

Trapped toimii nimenomaan albumiympäristössään mutta ei ikävä kyllä niinkään hyvin ilman sitä. Toki Anan ääni toimii persoonallisena elementtinä, mutta ehkä LAB on parempi menevämmissä biiseissä tai niissä joissa on enemmän dynaamista vaihtelua. Korvani yrittävät tätäkin riviä kirjoittaessaan löytää Trappedista syitä pitää siitä enemmän, mutta tällä kertaa auraalinen kullanhuuhdonta jättää köyhäksi. 

Mutta se mikä nostaa Trappedin keskinkertaisuuteen on liian simppeliksi jäävän sanoituksen antama lupaus. Narsistin vangiksi suhteeseen jäävästä naisesta olisi saanut enemmänkin kerrottavaa. Kaiken kurjuuden jälkeen annetaan sen verran hyvää ettei tulekaan voimia erota. Tätä kierrettä viedään kerta kerralta vähän syvemmälle kuin heiluri, joka heilahtaa joka kerta vähän lähemmäksi seinää. Yllättävää kyllä tämä superlyhyt sanoitus ei tuntunut lyhyeltä ennen kuin luin lyriikat. Tähän kun olisi rakennettu säkeistö tai pari lisää ja hieman maustettu sovitusta, niin oltaisiin jo varsin mielenkiintoisen lopputuloksen äärellä. Mutta kappale, jonka ajatuksia herättävin puoli on se mitä se olisi voinut olla ei voi olla erityisen hyvä. 

Arvosana: 5,0/10

LAB - I Used To Hide

Artisti: LAB
Kappale: I Used To Hide (2002)
Albumi: Devil is a Girl
Mieleenjäävin lause: "Suddenly you change my mind: I used to fake, I used to hide."

Fyysisen musiikin hitaan kuoleman saavuttaessa meilläkin sen pisteen että digimyynti ylittää fyysisen levymyynnin joudun itsekin puntaroimaan kuinka hankin kuuntelemani musiikin vastaisuudessa. Jo nyt on melko paljon musiikkia jota olisin ostanut jos sitä olisi ollut fyysisesti saatavilla. Tämä kehitys ei taatusti lopu. Musiikki tiedostoina kovalevyllä tai soittimessa on käytännöllistä mutta toisaalta mihin jäävät ne muistot joita nykyiset cd:t levyhyllyssäni edustavat? Muistan edelleen mistä ostin minkäkin levyn tai tilanteita joissa niitä kuuntelin. Tätä lisäarvoa ei mp3 tarjoa.

Pelien suhteen siirryin nopeasti ja kivuttomasti digiostamiseen sillä halvemmat hinnat ja tilansäästö painavat pelien suhteen enemmän kuin musiikissa. Tuskin pelaan enää vuonna 1999 ostamaani peliä, mutta vuonna 1999 ostamani albumi voi edelleen olla yksi suosikeistani. Ikävä kyllä en ole havainnut samanlaista hintojen laskua digimyynnin kautta musiikkipuolella vaan hintojen alentuminen on tapahtunut enemmän fyysisten levyjen hinnoissa. Luettuani audiovideo.fi sivuston vinyylisoitinarvostelusarjan pieni vinyylikärpäsenpuremakin kirpaisi mutta toisaalta luultavasti ostaisin vanhoja tuttuja klassikkolevyjä uudestaan nauttiakseni niistä eri formaatissa. Oli miten oli, formaatit tulevat ja menevät mutta musiikin kuuntelu pysyy.

Vuosituhannen alkupuolella minulla oli musiikin suhteen hieman synkempi kausi. Lähes kaikki se mistä 90-luvun musiikissa katosi ja elämässäkin oli hieman harmaampi kausi. Kun jälkikäteen mietin millaisia levyjä silloin ostin niin yleissävy on huomattavasti synkempi kuin levyhyllyni keskivertosisältö. Suomalaisen konerockbändi LAB:n Devil is a Girl -albumi päätyi omistukseeni juuri tuona kautena. Ensimmäisen seitsemän vuoden (1993-1999) aikana kun ostin levyjä en ostanut ainuttakaan kotimaista albumia. En löytänyt kotimaisesta skenestä mitään kiinnostavaa ja muutenkin suomalainen musiikki tuntui itsestäänselvyydeltä johon ei kannattanut vähiä rahojaan tuhlata. Vasta vuosituhannen vaihteen paikkeilla tuntui että suomalainen musiikki ja minä aloimme hiljalleen lipua toisiamme kohti.

Ei ole varmaankaan ole kovin monia albumeita jotka päättyisivät raskaimpaan tai nopeimpaan biisiinsä. Tätä ei myöskään tee LAB:n kakkosalbumi Devil is a Girl. Levyn päättävä I Used To Hide on rauhallinen ja tunnelmallinen kappale joka yllättävästi voisi tyylillisesti sopia t.A.T.u:n albumille. Kappale kertoo naisesta joka ei mahdollisesti fobiansa vuoksi uskaltanut lähteä kotoaan. Mutta tilanne ratkesi kun nainen löysi rinnalleen ihmisen joka hyväksyi hänet sellaisena kuin on ja samalla pelotkin lievenivät. Työni puolesta olen välillä tekemisissä vastaanlaisista peloista kärsivien ihmisten kanssa joten en voi olla pitämättä I Used To Hiden simppelistä tarinasta. Tuoko toiselta ihmiseltä lainattu voima pysyvän muutoksen vai palautuuko kaikki ennalleen jos tuki pettää alta? Sitä tämä tarina ei kerro.

Joskus raja tunnelmoinnin ja patetian välillä on hiuksenhieno mutta ainakin minun mielestäni I Used To Hide välttää sudenkuopat. Anan ääni saa leijua hillityn konetaustan etualalla ja vasta lopussa tuleva pieni mutta tarpeellinen taustan noste kertoo siitä että tarina on mennyt positiiviseen suuntaan. Mielenkiintoinen ratkaisu on se että tämä ei kuulu niinkään laulutulkinnasta vaan nimenomaan musiikissa. I Used To Hide ei ole iloinen voimaantumisbiisi vaan tarina siitä että fobia ulosmenosta on vaihtunut siihen että onnellisuus on sen yhden ainoan ihmisen varassa. Eihän tämä mikään voimakertsibiisi ole eikä sopiva kaikkiin mielialoihin mutta aikansa ja paikkansa ansaitsevaa musiikkia silti. Musiikki sekä ihmiset joille lasi on aina puoliksi tyhjä ansaitsevat olla olemassa.      
 
Arvosana: 6,0/10

Lab - Machine Girl

Artisti: Lab
Kappale: Machine Girl (2002)
Albumi: Devil Is A Girl
Mieleenjäävin lause: "And soon she won't feel a thing."

Suomalainen rockbändi Lab todisti että radiosoitto ei välttämättä aina johda korkeaan levymyyntiin. Tämä tapahtui vuonna 2005 kun When Heaven Gets Dirty oli soitetuin kotimainen biisi kaupallisissa radioissamme albumin ja singlen jäädessä siihen nähden hyvin vähäisille myyntiluvuille. Itse single vietti singlelistallemme vain kolme viikkoa ollen parhaimmillaan sijalla yhdeksän ja Where Heaven Ends albumi nousi parhaimmillaan vain sijalle 24. Bändiltä ei tämän jälkeen ole tullut uutta musiikkia.

Labin Machine Girl oli se biisi joka sai minut kiinnostumaan bändistä siinä määrin että huomattuani niin sanotun "kolmen hyvän biisin" -sääntöni täyttyneen ostin Devil Is A Girl albumin. Periaatteenani on ollut että albumi on ostamisen arvoinen jos siltä löytyy kolme hyvää biisiä, tosin siitä on aina silloin tällöin täytynyt lipsua. Koska musiikillinen heräämiseni tapahtui 90-luvulla, ajatus koneiden yhdistämisestä eri musiikkigenreihin ei koskaan ole ollut minulle ongelma. Machine Girl onkin kappale jossa koneet jyrisevät mukavasti tärkeimmän elementin ollessa silti laulaja Anan ääni.

Kahden kielen yhdistäminen on riski joka joskus toimii ja joskus ei. Pidän säkeestä joka tämänkertaisessa sattuman sanelemassa lauletaan venäjäksi. Koska en itse osaa kuin muutaman sanan venäjää kysyin taannoin venäläiseltä ystävältäni kommenttia ja hän sanoi että Anan venäjänlausunta on selkeää mutta harjaantumattoman puhujan suusta. Tunne on usein sanojakin tärkeämpää ja tuo erikielinen säkeistö ei riko tunnelmaa vaan antaa sopivasti persoonallista plussaa. 

Itselleni Machine Girlin huippukohta on lopussa kun Anan ääni lähes hajoaa ja särkyy pysyen juuri ja juuri kasassa. Angstinen biisihän Machine Girl on, muttei sillä tavalla että se iloisempana päivänä kuuluessaan alkaisi ärsyttämään. Äänellinen nuorallatanssi on pilannut monta muuta kappaletta mutta kokonaisuutena Machine Girl onnistuu monista riskialtteista ratkaisuistaan huolimatta jäämään plussan puolelle. 

Arvosana: 7,5/10