Kemopetrol - Overweight & Underage

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Overweight & Underage (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "It's never random, I always land on a Brandon Walsh."

Jäikö vuoden 2011 A Song & A Reason Kemopetrolin viimeiseksi albumiksi jää nähtäväksi, muttei olisi ihme jos näin kävisi. Laura Närhi keskittynee soolouraansa, joka tuonee paremmin leipää artistin pöytään kuin tasaisesti hiipunut Kemopetrol. Kemopetrol on itselleni näitä artisteja/bändejä joidenka jokainen albumi on innostanut edellistä vähemmän.

Kahden kelpo albumin jälkeen putous on ollut omasta mielestäni albumi albumilta kovempi. Yhtye kykeni maalailemaan tunnelmallisia äänimaisemia alkuaikoinaan, mutta terveiden rosojen vähennyttyä vuosi vuodelta jotakin katosi.

Yhtyeen neljännellä albumilla oli vielä hetkensä, mutta se ei innostanut läpikuunteluun. Ehkä yleinen soundimaailma oli liian kuunteluväsymystä herättävä ja keihäänkärkibiisit loistivat poissaolollaan. Suurisoundinen Overweight & Underage julkaistiin albumilta kolmantena singlenä, mutta se ei aiheuttanut suurempia laineita toisin kuin albumin debyyttisingle Planet. Overweight & Underage on näitä biisejä joidenka sanoituksen merkityksestä en saa sataprosenttisesti kiinni, mutta sehän on useimmiten vain plussaa. 

Onko Overweight & Underagen päähenkilö alemmuuskompleksista kärsivä erokrapulainen vai onko kyse jostakin muusta? Ainakin sanoitus viittaa siihen tyypilliseen käytökseen, jossa jokainen puoliso valikoituu loppujen lopuksi samanlaisten perusteiden mukaan ja lopputuloskin on aina sama. Hieman kuin nämä tapaukset joissa puolisoksi tulee kerta kerran jälkeen esimerkiksi alkoholisti tai väkivaltainen tapaus.

Tällä kertaa päähenkilömme kärsii siitä, että hän saa puolisoikseen kerta kerran jälkeen herra täydellisiä ihannevävyjä, joihin sanoituksessa viitataan mainitsemalla Beverly Hills 90210:n kiiltokuvapoika Brandon Walsh. Kun ei pidä itsestään tarpeeksi on helppo tuntea alemmuuskompleksia ja tällöin suhteiden kariutuminenkin tuntuu selittyvän itselle sillä, että epätäydellinen ei voi onnistua täydellisen parina. 

Toimistotuolipsykologia sikseen (pelkillä psykologian perusopinnoilla ei vielä kannata lähteä pätemään) ja mietitäänpä lunastaako kappale musiikillisesti sen mitä ajatuksia tuottava vaatisi. Ikävä kyllä samalla kuin kappaleessa lauletaan epäsuhtaisesta parisuhteesta niin Overweight & Underagen tapauksessa sanoitus selättää musiikin ja joutuu jopa kärsimään sen vuoksi. Intron synapöräys antaa lupauksen jostakin mitä loppukappale ei lunasta. Mahtipontinen äänimatto ei sisällä tarpeeksi toistoa tai nyansseja ja se onnistuu jotenkin puskemaan Närhen laulun taustainstrumentiksi.

Tätä ennen en ollut ikinä ajatellut kappaleen sanoitusta, koska instrumentaatio vaimentaa ne niin voimakkaasti taustalle. Ylitsekäyvä pauhu jää tauolle vain lyhyeksi ajaksi, mutta sekin riittää todistamaan kuinka väärä ratkaisu Närhen tulkinnan puskeminen taustalle on. Miten pisteyttää kappale jonka sanoituksesta pitää, mutta jonka loppuosa pyrkii lakaisemaan sen vahvuudet maton alle? Overweight & Underage on menetetty mahdollisuus. Olisi mielenkiintoista kuulla se vaikkapa akustisena versiona. Kyseessä on malliesimerkki siitä, kuinka tuotannolliset ratkaisut voivat lähes pilata kappaleen.   

Arvosana: 5,5/10

Kemopetrol - Planet

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Planet (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "And I could teleport myself to you, if your planet planet is big enough for two."

En tiedä mikä on se polttoaine joka artisteilta tai yhtyeiltä ennemmin tai myöhemmin loppuu puhuttaessa kaupallisesta menestyksestä. On selvää että toiset ovat varustettuja suuremmalla bensatankilla kuin toiset ja joidenkin kohdalla ei ikinä päästä edes liikkeelle. Kemopetrol sai hyvän alun uralleen kahdella ensimmäisellä albumillaan jonka jälkeen menestys lähti selvään laskuun. Asiaa ei auttanut Laura Närhen nousu suosituksi sooloartistiksi joka söi suuren yleisön mielenkiintoa vaikeammin lähestyttävää Kemopetrolia kohtaan. Onhan toki myös omasta henkilökohtaisesta mielestäni niin ettei Kemopetrol onnistunut kahden ensimmäisen levyn jälkeen tekemään yhtä tarttuvia singlejä kuin vaikkapa Child is My Name tai Saw it on TV. Toki myöhemmätkin albumit ovat olleet tasalaatuisia mutta menestyksen kannalta voimasoittoon pääsevien sinkkujen merkitystä ei voi vähätellä.

Hankin Kemopetrolin neljännen Teleport albumin vasta vuosia sen ilmestymisen jälkeen paljolti siksi etteivät albumilta lohkaistut singet tehneet aikoinaan juurikaan vaikutusta. Näin myöhemmin kuunneltuna ensisinglenä julkaistu Planet ei ole toivoton tapaus vaikka siitä puuttuukin sellainen maaginen taikapöly jota tällainen avaruusbiisi tarvitsisi. Alkuintro lupaa paljon enemmän mitä loppujen lopuksi tarjotaan sillä se antaa lupauksen jota tasaista potkua loppuun asti puksuttava biisi ei lunasta. Ehkä Kemopetrolin biisien tunneskaala alkoi neljännellä albumilla käymään jo liian kapeaksi. Etäinen tyylikkyys joka maustetaan joko kevyellä ilolla, surulla tai kyynisellä narttumaisuudella olisi tarvinnut jo toisen albumin jälkeen uusia variaatioita.

Mutta on Planetilla ansionsakin. Kertosäe aukeaa kauniisti kun se tuodaan sisään sopivasti alustettuna. Se myös kuulostaa suurelta mikä ei ole ikinä huono asia. Laura Närhen ääni on erinomainen joskin hieman yksipuolinen työkalu tulkinnaltaan. Hänen tulkinnassaan on positiivisimmillaankin aina taustalla pieni surumielisyyden häivähdys samoin kuin esimerkiksi Karen Carpenterilla. Planet on elektronisuudessaan liian kliininen ja pieni soundeilla leikkiminen tai rouhea kitarasoolo olisi voinut piristää kokonaisuutta. Tai sitten vain olen avaruusbiiseissä avaruusdiscon ystävä eikä Planetin kasarihtavampi soundimaailma ole niin makuuni. Kelpaa muttei innosta.

Arvosana: 5,0/10

Kemopetrol - Facing Yourself

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Facing Yourself (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "Facing yourself can be like breaking your neck."

Suomalaisten kansainvälisten mega-artistien puuttuessa lohdutamme usein itseämme sillä että tuotamme sitäkin enemmän erilaista ja persoonallista musiikkia. Meillä onkin monia artisteja ja bändejä joilla on oma pieni tai jopa huomattava ihailijakunta maamme rajojen ulkopuolella.

Toki on harhakuvitelmaa ettei jokainen maa tuottaisi pienempien piirien persoonallista musiikkia; kyllähän esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy suuri underground- ja indiemusiikin alakerta. Tästä huolimatta on piristävää huomata ettei yleinen suomalainen alemmuuskompleksi ole vahvimmillaan musiikista puhuttaessa. Kerromme mielellämme ja ylpeänä kotimaisista artisteista jos joku ulkomaalainen niistä tiedustelee, käännämme sanoituksia ja suosittelememme vastaavia artisteja. Käypää puskamarkkinointia.

Joskus on hankala päästä syntyneistä ennakkokäsityksistä eroon. Yksi niistä on se, että mielestäni Kemopetrolin albumit menevät parhausjärjestyksessä vanhimmista uusimpaan. Tämä käsitys on riittämättömällä pohjalla koska omistan vain Slowed Downin, Everything's Finen ja Teleportin. Uusinta en ole kuullut ensisingleä lukuunottamatta ja Play For Me on jäänyt myös singlejen varaan. Teleportinkin ostin vasta vähän aikaa sitten kun se tarttui mukaan riskittömällä kolmen euron hinnalla. Mutta käsitykseni on se että kahden hyvän levyn jälkeen Kemopetrol on muuttunut hieman totisemmaksi ja tylsemmäksi muutamaa yksittäistä biisiä lukuunottamatta. Jos myöhempi kuuntelu osoittaa  toisin, olen valmis tunnustamaan olleeni väärässä.

Facing Yourself on rauhallinen ja hieman melankolinen kappale joka nojaa vahvasti sanoitukseensa. Laura Närhi ei ehkä pääse voimisteluttamaan äänijänteitään, mutta hän osaa tuoda olennaisen pinnalle tulkinnassaan. Katumus tehdyistä ja tekemättömistä asioista, itseinho ja pieni masentuneisuus ovat Facing Yourselfin sanoituksen elementit. Ainakin itselleni kappale on samaistuttava ja se sopiikin hyvin tietynlaisiin fiiliksiin koska siinä on kuitenkin positiivinen pohjavire. Elämässä tulee tehtyä virheitä mutta siitä huolimatta elämä jatkuu. On kappaleella omat pienet popansionsakin, kertosäe nousee juuri sopivasti esiin muuten hieman meltosta kokonaisuudesta. Facing Yourself ei ole kappale joka jäisi päähän soimaan mutta se on kuin musiikillinen ystävä joka sopivassa tilanteessa saapuu paikalle ja laskee käden olkapäällesi.

Arvosana: 6,0/10

Kemopetrol - Night After Night

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Night After Night (2000)
Albumi: Slowed Down
Mieleenjäävin lause: "I don't know you."

Kun Kemopetrolin edellisestä Teleport -albumista on kulunut jo viisi vuotta ovat monet varmasti ehtineet jo kaivata todennäköisesti tänä vuonna julkaistavaa uutta albumia. Oli varmasti viisasta olla ajoittamatta Laura Närhen soololevyä ja Kemopetrolin albumia liian lähelle toisiaan vaikka se siirsikin jälkimmäistä jonkin verran myöhemmäksi. Odotellessa uutta voi hyvin myös käydä hieman läpi vanhaa yhden kappaleen verran joka on Kemopetrolin debyyttialbumilta Slowed Down.   

Night After Night on hieman haikea ja surumielinen kappale olematta silti kumpaakaan todella paljon. Laura Närhi laulaa ihmisestä johon ei saa kunnolla yhteyttä edes unissa. Jokin on yksinkertaisesti liian pelottavaa että edes alitajunta sallisi sen tapahtua ihmisen pään sisällä unissa. Ja vaikka jos jotakin haluamaansa ei tavoita unessa, on se silti vain unta vaikka kyse voikin hyvin olla tosimaailman heijastumasta. Se mitä yritän selittää on se tapa millä kappale on haikea olematta surullinen mikä on varsin mielenkiintoinen vaikka kappale itsessään on jopa hieman tylsähkö.

Night After Night ei sanoituksensa idean lisäksi tarjoa mitään erityisen mielenkiintoista. Närhi laulaa lakonisesti ja bändi luo kappaleen sanoituksen ympärille yhteensopivan äänimaailman niin hyvässä kuin pahassa. Kertosäettä ei voi kutsua erityisen iskeväksi eikä kappale muutenkaan missään vaiheessa saa uutta vaihdetta silmään. Night After Night on mielestäni Kemopetrolia heikommasta päästä. Pikkukivan sanoituksen ja virkamiesmäisen toteutuksen voimin jäädään kauas bändin tähän asti parhaimmista hetkistä joista moni osui myös debyyttialbumille.   

Kuuntele kappale Spotifysta   

Arvosana: 4,5/10

Kemopetrol - African Air

Artisti: Kemopetrol
Kappale: African Air (2000)
Albumi: Slowed Down
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "That's the local way to keep their children wise."

Kemopetrol sai aikoinaan kunnian olla ensimmäinen kotimainen artisti levyhyllyssäni. Aloin ostamaan levyjä vuonna 1993 ja koko 90-luvun aikana en ostanut ainuttakaan kotimaista albumia tai singleä. Kaikki kotimainen tuntui joko liian itsestäänselvältä (ja sitä tuli radiosta koko ajan muutenkin) tai musiikista puuttui se pop-aspekti joka on minulle tärkeä. Vasta Kemopetrol osasi yhdistää monilta kotimaisilta bändeiltä löytyvän persoonallisen soundin tarpeeksi poppiin kuoreen. Vaikka Kemopetrol onkin myöhemmillä levyillään ollut mielestäni hieman epätasaisempi, heidän kaksi ensimmäistä albumiaan ovat hyviä kokonaisuuksia.

African Air on Kemopetrolin debyyttialbumin Slowed Downin kolmas singlejulkaisu. Kappale on alkuaikojen Kemopetrolille tyypillinen sekoitus monia erilaisia elementtejä. Elektronisia soundeja käytetään rohkeasti perinteisiä bändisoittimia unohtamatta. Soipa kappaleella jopa Leri Leskisen soittama haitari joka on yhdistetty vuosituhannen vaihteessa suosiossa olleeseen vinyylin rahina -efektiin. Yksi mielenkiintoinen lisä äänimaailmaan ovat myös DJ Slown skrätsäykset.  

Pidän kappaleista joissa sanoitus ja äänimaailma tukevat toisiaan. African Air luo sekä sanoituksellisesti että soundillisesti mielikuvia raukeasta ja lämpimästä iltapäivästä jossa kuuma ilma väreilee. Laura Närhen raukea muttei laiska laulu sopii hyvin kokonaisuuteen. Kappaleen möyrivä ja muriseva basso on African Airin parhaita ominaisuuksia. African Air on lämpimän melankolinen mikä on vaihtelua monille kotimaisille kylmän melankolisille kappaleille. Afrikan lämpöä joulukuun ensimmäisen päivän pimeyteen, kyllä sattumallakin on satunnaiset hetkensä.

  

Arvosana: 8,0/10