Kappale: Planet (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "And I could teleport myself to you, if your planet planet is big enough for two."
En tiedä mikä on se polttoaine joka artisteilta tai yhtyeiltä ennemmin tai myöhemmin loppuu puhuttaessa kaupallisesta menestyksestä. On selvää että toiset ovat varustettuja suuremmalla bensatankilla kuin toiset ja joidenkin kohdalla ei ikinä päästä edes liikkeelle. Kemopetrol sai hyvän alun uralleen kahdella ensimmäisellä albumillaan jonka jälkeen menestys lähti selvään laskuun. Asiaa ei auttanut Laura Närhen nousu suosituksi sooloartistiksi joka söi suuren yleisön mielenkiintoa vaikeammin lähestyttävää Kemopetrolia kohtaan. Onhan toki myös omasta henkilökohtaisesta mielestäni niin ettei Kemopetrol onnistunut kahden ensimmäisen levyn jälkeen tekemään yhtä tarttuvia singlejä kuin vaikkapa Child is My Name tai Saw it on TV. Toki myöhemmätkin albumit ovat olleet tasalaatuisia mutta menestyksen kannalta voimasoittoon pääsevien sinkkujen merkitystä ei voi vähätellä.
Hankin Kemopetrolin neljännen Teleport albumin vasta vuosia sen ilmestymisen jälkeen paljolti siksi etteivät albumilta lohkaistut singet tehneet aikoinaan juurikaan vaikutusta. Näin myöhemmin kuunneltuna ensisinglenä julkaistu Planet ei ole toivoton tapaus vaikka siitä puuttuukin sellainen maaginen taikapöly jota tällainen avaruusbiisi tarvitsisi. Alkuintro lupaa paljon enemmän mitä loppujen lopuksi tarjotaan sillä se antaa lupauksen jota tasaista potkua loppuun asti puksuttava biisi ei lunasta. Ehkä Kemopetrolin biisien tunneskaala alkoi neljännellä albumilla käymään jo liian kapeaksi. Etäinen tyylikkyys joka maustetaan joko kevyellä ilolla, surulla tai kyynisellä narttumaisuudella olisi tarvinnut jo toisen albumin jälkeen uusia variaatioita.
Mutta on Planetilla ansionsakin. Kertosäe aukeaa kauniisti kun se tuodaan sisään sopivasti alustettuna. Se myös kuulostaa suurelta mikä ei ole ikinä huono asia. Laura Närhen ääni on erinomainen joskin hieman yksipuolinen työkalu tulkinnaltaan. Hänen tulkinnassaan on positiivisimmillaankin aina taustalla pieni surumielisyyden häivähdys samoin kuin esimerkiksi Karen Carpenterilla. Planet on elektronisuudessaan liian kliininen ja pieni soundeilla leikkiminen tai rouhea kitarasoolo olisi voinut piristää kokonaisuutta. Tai sitten vain olen avaruusbiiseissä avaruusdiscon ystävä eikä Planetin kasarihtavampi soundimaailma ole niin makuuni. Kelpaa muttei innosta.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti