Muse - City of Delusion

Artisti: Muse
Kappale: City of Delusion (2006)
Albumi: Black Holes and Revelations
Mieleenjäävin lause: "Destroy this city of delusion."

Muse on niitä yhtyeitä joidenka suhteen käänsin kelkkani totaalisesti. Black Holes and Revelations albumiin asti inhosin yhtyettä mutta Knights of Cydonia avasi korvani yhtyeen musiikille. Ehkä onkin niin ettei lopullisia mielipiteitä kannatakaan ikinä musiikin suhteen muodostaa. On vain se tämänhetkinen mielipide joka pidetään alttiina mahdollisille hienosäädöille ja muutoksille. Mietin parista youtubevideosta idean saaneena että koetan työstää sadan suosikkibiisini listan ihan ajan kanssa. Samalla mietin kuinka paljon tuollainen lista eläisi jos sen tekisi joka vuosi. Tietyt ikisuosikit varmasti säilyisivät mutta samalla varmasti tulisi myös vaihtelua. Lista varmaan eläisi vaikka sen miettisi joka päivä.

Vuoden 2006 Black Holes and Revelations on suosikkini Musen albumeista. Mielestäni tuolla albumilla biisimateriaali on parasta ja tasaisinta ja albumikokonaisuus kuulostaa yhtenäisimmältä. Jopa pienet tempoilut tyyleistä toiseen istuvat kokonaisuuteen hieman samaan tamaan kuin Tarantino keittää elokuvansa kokoon erilaisista saamistaan vaikutteista. City of Delusion edustaa tässä tapauksessa erinomaisen albumin laadukasta rivibiisiä. Kyseessä on myös albumin henkeen sopivasti erilaisilla tyyleillä maustettu kokonaisuus. Lähi-itä, Itä-Eurooppa ja Etelä-Amerikka lyövät musiikkivaikutteellisesti kättä eikä lopputulos ole sekametelisoppa. Itse sanoitus on perustavaraa mistä Museen tulee; anarkisti joka vannoo kostoa ei ole uutta bändin lyriikkakatalogissa.

Ikävä nurista tästä jokaisen Black Holes and Revelations albumin biisin kohdalla mutta City of Delusion kärsii loudness wars ilmiön aiheuttamasta dynamiikan puutteesta. Ehkä juuri tämä kappale on hienoine jousineen se joka kärsii eniten. Nyt kaikki puuroutuu yhdeksi äänimassaksi ja poistaa dynamiikan ja suureellisuuden tunnun. Tästä huolimatta kappale ei mene pilalle mikä on osoitus sen laadusta. Alunperin kappaleesta kaavailtiin akustista mutta yhtye päätti kuitenkin tehdä siitä raskaamman ja lisätä siihen vielä jouset. Toisenlaista versiota kuulematta on vaikea sanoa oliko päätös oikea vai väärä ja koska masteroinnissa kärsinyt kappale kuulostaa heikoimmalta juuri eeppisimmissä kohdissaan ja parhaimmalta riisutuimmissaan niin ehkä valinta olisi kallistunut tästä syystä akustiseen versioon.    

Olen taipuvainen pitämään kappaleista joissa on sekoiteltu vaikutteita ja tyylejä ja City of Delusion on mielestäni onnistunut tyylihybridi. Masteroinnissa tehdyt väärät ratkaisut ovat luku sinänsä ja olisi mielenkiinoista kuulla kappale vaikkapa vinyyliversiona. (Tai LP:nä niille jotka vastustavat vinyyliä sanana.) En pidä monesta kappaleesta jossa on meksikolaisvaikutteista torvisoittoa mutta on hyvä että poikkeuksiakin sääntöön löytyy.    

Arvosana: 6,5/10

Muse - Knights of Cydonia

Artisti: Muse
Kappale: Knights of Cydonia (2006)
Albumi: Black Holes and Revelations
Mieleenjäävin lause: "Don't waste your time or time will waste you."

Mitä tehdä kun inhokkibändi tekeekin hyvän biisin ja vieläpä hyvän levynkin? Minun tapauksessani se levy ostetaan hyllyyn ja jatketaan sen hyvää edeltävän tuotannon inhoamista. Olen iloinen että satunnaissoitto päätti valita juuri Knights of Cydonian sillä tämä oli juuri se vaa'ankielibiisi joka käänsi Musekelkkani. Siinä missä 90-luvulla tuntui että hyviä biisejä tuli radiostakin tämän tästä, niin 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen tuntui pahimmallaan lähes masentavalta. Niinpä muistan sitäkin selkeämmin kun ulkona kävellessä kuuntelin taskuradiosta YleX:ää ja juontaja kertoi että nyt tulee seuraava uutuussingle Muselta. Onneksi minulla oli vanhanmallinen taskuradio josta olisi ollut työlästä vaihtaa kanavaa, sillä inhoamani bändin nimen kuullessani olisin voinut sen tehkäkin. Sitten seurasi se harvinainen mutta niin hieno hyvän biisin ensikuulemishetki.

Ennen Knights of Cydonian kuulemista pidin Musea ruikutusrokkia soittavana kenkiintuijottelubändinä. Ehkä 90-luvulla marinoitu musiikkimakunikaan ei oikein ollut yhteensopiva 2000-luvun alun musiikillisille suuntauksille. Mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon takapuolessa kuten sanonta kuuluu ja vuosikymmenen puoliväliin mennessä ne hyvätkin jutut alkoivat löytyä. Mike Oldfieldin 70-luvun tuotannon kautta olin myös löytänyt jonkinlaisen rajatun alueen progesta josta pidin ja ehkäpä Knights of Cydonia osuu juuri tuolle alueelle. Sillä onhan kyseessä yllättävänkin progressiivisen kuuloinen kappale, mutta onneksi ilman kaiken edelle menevää teknistä pätemistä ja popkoukkujen välttelyä.

Mutta ennen kaikkea Knights of Cydonia on onnistunut sekoitus erilaisia tyylejä ja vaikutteita. Se ei ole tyypillinen Musebiisi ainakaan sinkkujulkaisuihin verrattaessa. Jos nykymusiikoilla on jokin etu verrattuna aiempiin sukupolviin on se, että heillä on niin monta vuosikymmentä joista poimia vaikutteita ja se kuuluu myös tässä tapauksessa. Mutta onneksi mitään suoraa mielleyhtymää mihinkään toiseen biisiin ei synny. Surfvaikutteinen kitarointi tuo hieman mieleen Dick Dalen mutta tämäkin on juuri sitä vaikutteiden poimimista eikä plagiointia.

Minulle Knights of Cydonia on oman vuosikymmensä Top 3 biisi. Kappaleen musiikkivideo on mielestäni tämän vuosituhannen parhaita. On eri asia sekoilla satunnaisesti ilman päämäärää ja vaikuttaa oudolta mutta Knights of Cydonia on hallittua kaaosta ja sellainen popnerouden purkaus johon Muse ei välttämättä pysty toiste. Eikä tarvitsekaan, sillä ei olisi kohtuullista vaatia bändiltä jota inhosi toista täysosumaa.

Arvosana: 9,0/10

Muse - Exo-Politics

Artisti: Muse
Kappale: Exo-Politics (2006)
Albumi: Black Holes & Revelations
Mieleenjäävin lause: "But I'm waiting patiently."

Jos minulta olisi kysytty ennen Black Holes & Revelations albumin julkaisua tuleeko levyhyllystäni ikinä löytymään Musea vastaus olisi ollut jyrkkä ei. Inhosin bändiä lähinnä Time Is Running Outin vuoksi jonka olisin siinä vaiheessa ollut valmis sijoittamaan Top10 ärsyttävimmät biisit koskaan listalleni. En edelleenkään pidä edellämainitusta kappaleesta vaikken sitä enää kammoakaan. Tämän jälkeen ummistin korvani aina kun jostakin kuului Musen tuotantoa kunnes kuulin radiosta Knights of Cydonian. Tänäkin päivänä olisin valmis rankkaamaan Knights of Cydonian korkealle viime vuosikymmenen parhaiden biisien listalleni. Niin nopeasti se musiikillinen takki kääntyy tarvittaessa. Toki kiveen hakatut asemasotamielipiteet eivät makuasioissa ole muutenkaan mistään kotoisin.

En yleensä pidä salaliitto/nwo/mustat helikopterit -tyylisistä teemoista mutta Exo-Politics saa nämä anteeksi sillä bändin tarkoituksena on ilmeisesti ollut kirjoittaa mielikuvitusta kiihottavista aiheista eikä julistaa niitä totena. Teemana oleva maahan kohdistuva ufohyökkäys menee enemmänkin sci-fin puolelle ollen siis samaa harmitonta hupia esimerkiksi 80-luvun V-sarjan kanssa. Exo-Politics kärsii samasta loudness war ilmiöstä mistä koko Black Holes & Revelations albumikin. Yksittäisen kappaleen kohdalla kuunteluväsymystä ei ehdi kertyä toisin kuin koko levyä kerralla kuunnellessa. Laajempi dynamiikka olisi hyvästä ja muutenkin kappale kuulostaa hiukan tukkoon miksatulta.

Äänenlaadulliset seikat ohitettaessa on todettava että Exo-Politics groovaa varsin mukavasti mutta jostakin syystä se ei tuo mieleeni taivasta pimentäviä pelottavia tuntemattomia lentäviä esineitä. Matthew Bellamyn tulkinnasta kuuluu kylläkin epätoivoa ja uliseva theremin tyylinen ääni tuo sentään hetkeksi mieleen ufot. Mutta kokonaisuutena sanoitus ja musiikki eivät kohtaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Musen yksi vahvuuksista on Bellamyn hieno falsetti joka sekään ei ole vahvimmillaan Exo-Politicsissa. Kaikista negatiivisista puolista huolimatta Exo-Politicsin rockpoljento on kuitenkin sen verran pätevää että se estää liukumisen pelätylle keskivertoa huonompien vyöhykkeelle. Uhvot tulloo!

Arvosana: 5,0/10