Sweet - Action

Artisti: Sweet
Kappale: Action (1975)
Albumi: Blockbuster! The Best of the Sweet
Mieleenjäävin lause: "Oh, I was suicidal 'cause you was my idol."

70-luvun glamrockista puhuttaessa valintani on Sweet. Slade hieman liian räkäistä, Gary Glitter ei herätä suurempaa mielenkiintoa, Alvin Stardustilla on hetkensä ja Bowie on ehtinyt tehdä niin monenlaista ettei häntä voi pelkästään glamrokkariksi lokeroida. Kotimaisista nyt puhumattakaan. Sweetin tuotannon helmet täyttävät mukavasti yhden kokoelman enkä usko että hankkisin heidän musiikkiaan lisää hyllyyn ellei Desolation Boulevard albumi satu osumaan sopuhintaan kohdalle. Yksittäisistä kappaleista kaipaan lähinnä mainiota Love is Like Oxygenia jota ei jostakin syystä kokoelmalta löydy vaikka kyseessä onkin Sweetin viimeiseksi jäänyt hitti.

Action on koko Sweetin jäsenistön yhteistä käsialaa ja hyvä menestys eritoten Manner-Euroopan listoilla antoi odottaa hyvää yhtyeen itsenäistymiselle ja kovemman rokin linjalle. Mutta nopeasti muuttuvat trendit ja kuluttava rockelämä söivät bändin kipinän 70-luvun loppuun mennessä. Actionin aikaan Sweet oli vielä hyvässä iskussa eikä biisiä vaivaa myöskään aiemman tuotannon ajoittainen liika sokerointi tai kikkailu. Jokainen bändin jäsen saa tilaisuuden loistaa oman instrumenttinsa kanssa mutta onneksi mitään irrallisia tilutteluja tämä timmi rockrypistys ei sisällä.

Action on kuin tehty käytettäväksi erilaisissa nostatus-, fiilistely- ja hypetystarkoituksissa. Toisaalta se ei mielestäni ole Sweetin hiteistä se kaikkein tarttuvin. Se ei kovinkaan usein ala soimaan päässäni mutta olen itsekin tehnyt youtubeen koostevideon jossa se on musiikkina. Käyttötarkoitus ja tulkinta menevät jälleen aika paljon alkuperäisen merkityksen ohi sillä Actionissa bändi purki turhautumistaan levy-yhtiön sanelupolitiikkaan ja erimielisyyksiin musiikillisen linjan suhteen. Minkäs teet kun biisi on sen verran menevä ja tulkinta aina jokaisen omassa päässä. Terve uho ja hyvä meininki ovat rokin peruspilarit ja Sweet nojasi niihin häpeilemättömästi ja taiten tälläkin kertaa

Arvosana: 7,0/10

The Sweet - Blockbuster!

Artisti: The Sweet
Kappale: Blockbuster! (1973)
Albumi: Coronation Street: The official 40th anniversary
Mieleenjäävin lause: "We just haven't got a clue what to do."

Random play ei aina tätä blogia tehdessä tunnu niin satunnaiselta kuin luulisi. Blogin lyhyen historian aikana tämä on jo neljäs Sweetin kappale ja kaikki ovat tämän lisäksi olleet niitä suurimpia hittejä. Blockbuster! joka valikoitui tämän päivän kappaleeksi tosin sai hieman apua siitä, että huomasin sen olevan kahdella eri levyllä: Sweetin hittikokoelmalla sekä hieman hämärällä Coronation Street 40-vuotisjuhlakokoelmalla jonka olen joskus poiminut alekorista mielenkiintoisen sisältönsä ja eittämättä halvan hinnan vuoksi.

Blockbuster! (tai Block Buster!) jäi Sweetin ainoaksi UK listaykköseksi ja sen takana ovat jälleen kerran kaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman. Kappale onkin varmasti Sweetin tunnetuimpia eikä syyttä sillä siinä on paljon mieleenjääviä elementtejä. Jo alku herättää kiinnostuksen sireeniäänineen ja aa-aaa yhteislauluineen. Kappale ei kerro korttelipommista vaan ilmeisesti ilmeisen kovasta kaverista jonka mellastusta ei kukaan saa pysäytetyksi. Kuten lähes kaikki tämän kauden Sweet hiteisä on tässäkin hektinen tunnelma ja pieni annos vaaraa.

Blockbuster! on hyvä esimerkki siitä millaisena glamrokkini haluan. Ei liian totisena muttei myöskään huumorirokkina. Hyviä riffejä, sopivasti kimallusta ja hieman vistaa meininkiä. Täyteläistä muttei pömpöösiä. Kikkailua muttei pelkästään niiden varaan rakentamista. Jos tulet tästä pahalle tuulelle niin päiväsi on silloin jo peruuttamattomasti pilalla.  

Arvosana: 7,5/10

The Sweet - Poppa Joe

Artisti: The Sweet
Kappale: Poppa Joe (1972)
Albumi: Blockbuster! The Best of Sweet
Mieleenjäävin lause: "Poppa rumbo rumbo, hey Poppa Joe coconut."

Kun miettii nykyistä hyvin genrepirstaloitunutta mp3 -kuuntelun aikakautta alkaa välillä kaivata yksinkertaisempia aikoja. Äitini nuoruudessa kuunneltiin joko "jytää" tai "purkkaa". Näissäkin oli varmasti omat alaryhmänsä mutta tuollaisena 50-50 jakoperusteena se ei ollut ollenkaan hassumpi. Mutta aina ei ole helppoa karsinoida musiikkia vaikka karsinoita olisi vain kaksi. The Sweet (myöhemmin pelkka Sweet) on tästä hyvä esimerkki. Tämänpäiväinen sattuman sanelema kappale Poppa Joe on päivänselvää purkkaa mutta ei tarvitse mennä monta vuotta bändin tuotannossa eteenpäin ja miettiä vaikkapa kappaletta Set Me Free niin ollaan jo hyvin jytääviä. Loppujen lopuksi kaikenlainen genrerajoitteisuus on vain typerää ja parempi olisi jos jokainen kuuntelisi kaikkea sitä mikä itsestä kuulostaa hyvältä. 

Nicky Chinn ja Mike Chapman kynäilivät valtaosan The Sweetin hiteistä joihin Poppa Joekin kuuluu. Hitin saaminen on varmasti tuntunut bändistä hyvältä vaikka mieltä on varmasti hieman kaihertanut se että kappaleen ovat purkittaneet studiomuusikot eikä bändi itse. Poppa Joe ei kuulosta samalta kuin pari vuotta myöhemmin tulleet glamrockhitit ollen huomattavasti purkkapopimpi kaikin tavoin. Steelpania en muista kovin monessa pophitissä käytetyn mutta se soi varsin mukiinmenevästi tässä muutenkin hieman karibialaiselta kuulostavassa kappaleessa.  

Minun musiikillisessa maailmassani on aina tilaa hyväntuuliselle ja harmittomalle popmusiikille joidenka sanoituksia ei kannata edes alkaa analysoimaan. Aivan kirkkaimpaan kärkeen eivät Poppa Joen eväät aivan riitä, mutta mukavaa kuunneltavaa se on joka tapauksessa. Persoonallinen karibialaissovitus pelastaa kappaleen keskinkertaisuuden mustasta aukosta. Poppa rumbo rumbo!

Arvosana: 6,0/10

Sweet - Fox on the Run

Artisti: Sweet
Kappale: Fox on the Run (1975)
Albumi: Blockbuster! The Best of the Sweet
Mieleenjäävin lause: "F-foxy, fox on the run and hideaway."

Englannin glamrocksensaatio Sweet kärsi koko uransa ja sen jälkeenkin tuotetun  bändin maineesta. Päivän sattuman sanelema kappale Fox on the Run oli ensimmäinen suurempi yritys pyristeellä huonosta maineesta eroon, sillä se oli bändin ensimmäinen singlejulkaisu jonka he olivat itse säveltäneet ja sanoittaneet. Kappale oli julkaistu hieman erilaisena versiona jo vuonna 1974 Desolation Boulevard -albmilla, mutta hiotumpi singleversio sai julkaisun seuravana vuonna. Bändi saikin hyvän alun itsenäiselle taipaleelleen singlesäveltäjinä joskin sen jälkeen ura lähti hiljalleen laskusuuntaan kun villi elämäntyyli alkoi vaatia veronsa.

Fox on the Run alkaa metkalla syntetisaattorikuviolla ja syntetisaattoria onkin käytetty koko kappaleessa erittäin mukavasti. Syntsa onkin se mikä erottaa kappaleen eniten Sweetin aiemmista glamrockbiiseistä. Brian Connollyn laulu kuulostaa hyvältä kuten aina ja mitäpä olisi Sweet ilman Andy Scottin semivinksahtaneita välihuutoja. Fox on the Run on glamrockia minun makuuni; kappale säihkyy, kuplii ja sykkii juuri parhaaseen mahdolliseen tahtiin ja mukana on se tärkeä pieni annos vaaran tunnetta. Kappaleen todennäköisesti bändäreistä kertova sanoitus on myös astetta maanläheisempi kuin monien vastaavien biisien välillä hieman liian lennokkaat sanailut.

Fox on the Run on mielestäni yksi Sweetin parhaimpia tuotoksia. Kappale on kuuluu siihen hieman nolostutavaan ryhmään biisejä jotka olen kuullut ensin coverversiona tietämättä sen olevan coveri. Tässä tapauksessa kyseessä oli dancecoveri joltakin 90-luvun alkupuolen lukemattomista kokoelmista. (Techno & Dance tai vastaava) Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä löytää alkuperäisversio varsinkaan kun se on niinkin jytäävä kuin tämä.   

Arvosana: 7,5/10

The Sweet - The Ballroom Blitz

Artisti: The Sweet
Kappale: The Ballroom Blitz (1973)
Albumi: Blockbuster! The Best of the Sweet
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Are you ready Steve?"

"Are you ready Steve? -Uh-huh. Andy? -Yeah! Mick? -Okay. Allright fellas - let's go!" Jos edellämainittu sanailu ei soita kelloja et todennäköisesti ole ikinä kuullut tämän päivän sattuman sanelemaa. Nicky Chinn ja Mike Chapman, jotka myös Chinnichap -nimellä yhdessä tunnetaan taatusti tiesivät miten tärkeää on aloittaa biisi mieleenjäävästi. Ja paljon paremmin ei asiassa olisi voitukaan onnistua. 

The Ballroom Blitz sai inspiraation keikasta jolla The Sweet ajettiin pullosateessa lavalta Skotlannissa samana vuonna kun kappale julkaistiin. Jos meno on ollut Skotlannissa samanlaista kuin kappaleessa kerrotaan on meininki ollut varsin hurjaa. Sweet on bändinä jäänyt ehkä hieman aliarvostetuksi johtuen alkuaikoina saadusta purkkapopbändin leimasta. Bändin ura ei myöskään huippuaikojen jälkeen koskaan saanut uutta suurta nousua toistamiseen mikä olisi paremmin mahdollistanut paikan suurten joukossa. Sweet on kuitenkin oma henkilökohtainen suosikkini glamrockbändien joukosta.

Aivan kaikken raskainta ja hurjinta 70-luvun glamrokkia The Ballroom Blitz ei ole, mutta se on kuitenkin jo selvästi särmikkäämpi kuin bändin aiemmat hitit kuten vaikkapa Wig Wam Bam tai Poppa Joe. Mielestäni letkeys ja rentous yhdistettynä menevämpiin kohtiin ovat toimiva yhdistelmä. Kappale ei ole pehmoa mutta ei myöskään kivikovaa rokkia.  Brian Connolly hoitaa päälaulutehtävänsä jälleen kerran kuten glamrockbändin johtohahmon kuuluukin eikä Steve Priest jää kakkoseksi laulaessaan kappaleen kimeät huudahdusosat. 

The Ballroom Blitz on hyvin energinen ja persoonallinen kappale. Se ei ole samalla tavalla hieman "tunkkaisen" kuuloinen soundeiltaan kuten jotkut 70-luvun alun glam- tai hardrockbiisit ovat. Ehkä tämä johtuu siitä että kappaleeseen on jätetty sopivasti ilmaa eikä sitä ole turboahdettu liian täyteen. The Ballroom Blitz on mielestäni yksi parhaista 70-luvun glamrockbiiseistä ja ansainnut klassikon asemansa.

Arvosana: 8,0/10