Beastie Boys - Slow Ride

Artisti: Beastie Boys
Kappale: Slow Ride (1986)
Albumi: Licensed to Ill
Mieleenjäävin lause: "I got money, I got juice, I got to the party and I got loose."

Beastie Boysin Licensed to Ill saattoi hyvinkin olla ensimmäinen rap/hip-hopalbumi jonka olen ostanut. Jos kyseessä ei ollut edellämainittu albumi niin se toinenkin vaihtoehto olisi saman yhtyeen Hello Nasty. Beastie Boys ei ole minulle albumibändi sillä en saa debyyttiä lukuunottamatta kiinni heidän albumikokonaisuuksistaan. Yhtyeen tapa kokeilla villisti kaikenlaista tuottaa omaan makuuni niin monenkirjavia tuloksia että poimin mieluiten kirsikat kakusta. Toki aina kun yhtye osuu maaliin niin tulos on hyvä ja juuri siksi heidän musiikkinsa on löytänyt tiensä levyhyllyni pieneen urbaanin musiikin osastoon.

Rumpukone potkii primitiiviset mutta tehokkaat biitit, sekaan heitetään sampleja menneiltä vuosikymmeniltä ja päälle räpätään mielellään loppusoinnutellen. Kaava oli yleinen 80-luvulla ja jostakin syystä tunnen eniten sympatiaa juuri tuon ajan hip-hopia kohtaan. Ehkä kyseessä on tunnettu mieltymykseni loppusointuja kohtaan mutta nostalgiasta ei ainakaan ole kyse sillä en muista kuulleeni genreä 80-luvulla juuri ollenkaan. Beastie Boysin debyyttialbumilta Licensed to Ill tahkottiin seitsemän singleä mutta Slow Ridea ei valittu näiden joukkoon ehkä siitä syystä että se on enemmänkin välijamittelu kuin potentiaalinen hittiraita.

Mieleenjäävin asia Slow Ridessa on funkyhtyeen Warin Low Rider kappaleesta napattu torvisample. Muut kappaleessa samplatut biisit ovat Fat Larry's Bandin Down on the Avenue ja Steve Miller Bandin Take the Money and Run. Vaikka biisi onkin kasattu oman aikansa tyyliin vain lähinnä rumpukonebiitit kuulostavat vanhahtavilta. Muuten tuotanto on yllättävänkin raikkaan kuuloista näin 30 vuotta myöhemmin (tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi) kuunneltuna. Näin toistuvasti kuunneltuna käy se mieleenkiintoinen ilmiö että huomaan lämpiäväni Slow Ridelle.

Näytetään opelle keskaria, tullaan heitetyksi koulusta pihalle, ajetaan low riderilla rennosti keskisormea heilutellen ja mennään bileisiin ja vedetään mitä vedetään ja otetaan mitä otetaan. Saadaan toisaalta paheksuntaa ja toisaalta kunnioitusta. Siinä Slow Riden sanoitus tiivistettynä ilman ilman Beastie Boysin näppäriä loppusointuratkaisuja. Ei kuulosta sellaiselta meiningiltä mitä itse harrastan mutta toisaalta roolipelaajana voin aina asettua kolmeksi minuutiksi henkisesti löysempiin kuoseihin. Mitään erityisen mieleenjäävää ei Slow Ride tarjoa mutta se on hyväntyylinen jamiraita ja sellaisilla parannetaan ei pahenneta maailmaa.

Arvosana: 5,5/10

Kylie - Illusion

Artisti: Kylie
Kappale: Illusion (2010)
Albumi: Aphrodite
Mieleenjäävin lause: "I'm surrounded by confusion and I'm lost in this illusion."

Tervetuloa taas Sattuman sanelemat blogiin jossa käsitellään sujuvasti peräkkäin vaikkapa Turmiön Kätilöitä ja Kylie Minogueta. Pidän toki sekä tiukasti yhden asian musiikkiblogeista että pursuilevista kirjoitetaan kaikesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan blogeista. Tärkeintä on että sisältö kiinnostaa minua. Lukisinko itse omani kaltaista blogia? Tietenkin sillä minua kiinnostavat aina toisten mielipiteet itselleni tutuista kappaleista. En ala keuhkoamaan vaikka jostakusta suosikkimusiikkini olisi alinta audiokuonaa kunhan perustelut ovat parempia kuin kuulematta kakkaa. Ei oma musiikkimakunikaan olisi ikinä laajentunut jos en olisi antanut ennakkoon vierastamilleni genreille mahdollisuutta.

X ja sen jälkeiset Kylien albumit ovat avautuneet minulle superhitaasti. Ehkä jäin kaipaamaan sitä tyyliä mikä oli vallalla toisen tulemisen aikaisilla albumeilla ja kieltämättä uudemmilta albumeilta ovat puuttuneet Can't Get You Out of My Headin kaltaiset pophelmet. Toisaalta albumit ovat olleet edelleen tyylikkäitä kokonaisuuksia ja hyvin tuotettua dancepoppia.

Vuoden 2010 Aphrodite albumin ensimmäinen single All the Lovers pärjäsi hyvin mutta myöhemmät singlejulkaisut floppasivat. Näitä emme käsittele tällä kertaa vaan riviraidan Illusion joka tosin mielestäni on parempi kuin osa albuminsa singlejulkaisuista. Itseasiassa jos olisin kuullut Illusionin ensimmäisenä Aphrodite albumilta se olisi nostanut odotuksia. Toki All the Lovers on tämän vuosikymmenen paras Kyliesingle mutta kun ottaa edelliset vuosikymmenet huomioon niin sillä ei päästä edes Top 10:iin.

Illusion on yksinkertaisuudessaan charmikasta dancepoppia. Syy miksi pidän siitä on varmaankin se että se on tyylillisesti yhteensopiva Body Language ajan soundien kanssa. Ehkä jollekin uudemman tyylin ystävälle Illusion on se turha reliikkiraita albumilla mutta minulle tilanne on päinvastainen. Tämä on sitä kepeää ja hauskaa Kylietä josta pidän kaikkine ilmeisine ja vähemmän ilmeisine loppusoinnutteluineen. Usein kritisoin kappaleita vaihtelun puutteesta mutta tässä kohti täytyy sanoa että se ei haittaa. Soundimaailma pulputtaa samaa toimivaa kuviota alusta loppuun pienin variaatioin enkä muuta kaipaakaan. Sanoitus on yhdentekevä ja sen tarkoitus on vain olla yksi instrumentti muiden joukossa ja tarjota mieleenjääviä loppusointukoukkuja.

Illusion on kuin hetkessä elävä nuori nainen jonka touhuja seuratessa toisaalta hieman pyörittää päätään mutta toisaalta ei voi olla viehättymättä. En ole ihminen joka elää elämäänsä ilman turvavöitä, laskuvarjoa ja pelastusliivejä joten täysin tunteella kaikkea kohti syöksyvät ihmiset ovat minulle hämmentäviä. Samalla tavalla Illusion on hämmentävä; se ei ole mestariteos eikä täydellistä poppia mutta jotakin osiensa summaa suurempaa viehätysvoimaa siinä silti on. Aphrodite on albumi josta keskustelut alkavat tyyliin: "En pidä Aphroditea Kylien parhaimpiin kuuluvana albumina mutta se eka sinkku ei ollut huono ja oli siinä se yksi toinenkin hyvä raita.. .ai niin se Illusion!"

Arvosana: 7,0/10

Turmion Kätilöt - Minä määrään

Artisti: Turmion Kätilöt
Kappale: Minä määrään (2008)
Albumi: U.S.C.H.
Mieleenjäävin lause: "Perkele rakentaa päähäsi pesää, naisesi makaa takaa."

En ole usein keikoilla käyvä ihminen ja kykenenkin helposti luettelemaan kaikki joilla olen käynyt. Festareilla en ole käynyt koskaan ja ehkä ne eivät olekaan oikea paikka elinikäiselle absolutistille joka haluaisi vain nauttia musiikista samanhenkisten ihmisten kanssa. Suomen industrial metallin pitkäikäisimpiin yhtyeisiin kuuluva Turmion Kätilöt on yksi noista edellämainitsemistani harvoista livenä koetuista yhtyeistä.

Keikkakokemus oli hyvä vaikka MC Raaka Pee sylkäisikin vesisuihkun paidalleni ja pelkäsin että tammikuussa -20C pakkasessa kotiin paluu märällä paidalla olisi aiheuttanut kuolemantaudin mutta niin ei onneksi käynyt. Yhtye veti keikan loppuun teknisistä ongelmista huolimatta ja oli mielenkiintoista seurata miten yhtye sai luovittua viimeiset biisit läpi vaikka välillä eri soittimet lakkasivat kuulumasta. Fistpumppasin vahingossa erästä bogoajaa takaraivoon sellaisella voimalla joka normaalisti olisi voinut johtaa syytteeseen lievästä pahoinpitelystä mutta tämä "uhri" ei musiikista hurmioituneena edes tuntunut huomaavan mitään. Musiikki toiseksi vanhin voitehista.

Itselleni Turmiön Kätilöiden albumeissa on olut U.S.C.H:in jälkeen loiva laskeva käyrä. englanninkielinen materiaali ei ole niin omaperäistä ja vahvaa eikä yhtye ole löytänyt uudistumisreittiä vaikka selvästi uudemmilla albumeilla on koetettu miettiä mennäkö koneellisempaan suuntaan vai ei. Yhtye osaa kyllä edelleen nauraa itselleen ja muille mutta sellaiset hauskat sanoituskoukutkin ovat vähentyneet. Vuonna 2008 U.S.C.H. albumilta julkaistu single Minä määrään edustaa kuitenkin vielä sitä aikaa kun edellämainittuja ongelmia ei vielä ollut. U.S.C.H. albumilla yhtye oli muutenkin positiivisessa mielessä v-tuuntuneempi kiitos levy-yhtiöristiriitojen mikä yllättäen heijastuu positiviisesti eikä lekkeriksi heitettynä vitsinä.

Normaalisti toivon kappaleilta dynamiikkaa ja vaihtelevia osioita mutta kun Turmiön Kätilöstä on kyse niin täysi runttaus alusta loppuun käy hyvin. Minulle Kätilöt ei ole yhtye jolta odotan viiden tähden pophelmiä vaan biisejä jotka ruokkivat mustan huumorin sopukkaa aivoissani. Tässä mielessä Minä määrään ei ehkä ole buffetti mutta kunnon lounas kuitenkin. Kyseessä onkin tuotos joka kuvaa hyvin Kätilöiden tyyliä. Se on raskas olematta uhkaava, se on humoristinen olematta tyhjänpäiväinen ja siinä on sanailuja jotka jäävät (b)anaaliudessaan mieleen. Lyhyt mutta iskevä intro rakentaa jopa suurempia odotuksia kuin kappale kykenee täysin lunastamaan.      

Kätilöiden lyriikoita ei ehkä pitäisi alkaa analysoimaan liian tarkasti mutta itselleni Minä määrään ei ole minä olen kovin kaikista -uhobiisi. Minä tulkitsen kappaleen kertovan siitä kuinka joidenkin ihmisten tie pahuuteen on jo ennalta heidän eteensä väistämättömästi rakennettu. Monet ihmiset ovat lastuja laineilla jotka musta virta vie miten ja minne tahtoo. Jos olet eri mieltä niin totean ettet ole väärässä sillä mielestäni jokaisen henkilökohtainen tulkinta on se oikea. Minä määrään on sitä parempaa Turmion Kätilöt materiaalia ja se on hyvässä tasapainossa sen suhteen mitä toivon industrial metallin olevan.

Arvosana: 6,5/10

Daft Punk - Beyond

Artisti: Daft Punk
Kappale: Beyond (2013)
Albumi: Random Access Memories
Mieleenjäävin lause: "There's no such thing as competition."

Daft Punk oli vuosikymmenen minulle sellainen yhtye joka oli aina hilkulla päätyä levyhyllyyni mutta joutui aina odotuslistalle muiden nimikkeiden mennessä ohi. Kun opiskeluaikoina rahavarat olivat rajalliset täytyi usein tehdä koviakin päätöksiä varsinkin kun tietyt ykkössuosikit piti ehdottomasti hankkia ennen muita.

Discoveryn ostin vasta pari vuotta sitten samalla kun Random Access Memories lopulta mursi Daft Punkin ostamisen raja-aidat. Omasta mielestäni retroileva Random Access Memories on vuoden 2013 paras albumi vaikka se ei kovin kovan kilpailun kohteeksi tuona vuonna joutunutkaan. Tarkasteli albumia sitten kokonaisuutena tai singlejulkaisujen kautta niin taso on kova. Jopa niin kova että täyteraidatkin ovat kelpo biisejä.

Beyond voi olla täyteraita mutta se on toisaalta tärkeä albumin lähes täydellisen flown kannalta. Ei ehkä ole muodikasta puhua albumikokonaisuuksista vuonna 2016 kun yksittäiset biisijulkaisut ovat vahvimmassa asemassa ehkä sitten 60-luvun alun. Mutta yksittäinen kappale niin hyvä kuin se parhaimmillaan voi ollakin ei voi olla parempi kuin hyvän albumikokonaisuuden summa joka on suurempi kuin kaikki sen sisältö erikseen. Ensimmäinen asia minkä tein kun aloin ensi kertaa tätä arvostelua varten kuuntelemaan Beyondia oli äänenvoimakkuuden nosto. Tätä tulee tehtyä harvoin mutta se on aina hyvän biisin merkki.

Se mikä Beyondista puuttuu verrattuna vaikka Get Luckyyn on tarttuva kertosäe eikä sen groove napsahda aivan yhtä syvälle aivojen tanssimusiikkipoimuihin. Sen sanoitus ei ole yhtä henkilökohtainen kuin Instant Crushin sillä Beyondin vocoderisoitu laulu on enemmänkin yksi instrumentti muiden joukossa. Alun fanfaarit sopivat mielestäni paremmin erilaisen biisin introksi. Itse olisin aloittanut biisin välittömästi ensimmäisestä laulusäkeestä.

Pidempään blogiani lukeneet tietävät etten ole autotunen ystävä mutta myös sen ettei minulla ole mitään vocoderia tai vastaavankuuloisia lauluefektejä vastaan. Niinpä minulla ei ole mitään ongelmaa Beyondin vähemmän luonnollisesten vokaalien suhteen. 80-luvun alusta lainattu semielektroninen äänimaailma ei kuulosta siltä kuin jotakin olisi matkittu hengettömästi se vain sattuu olemaan se kuorrutus joka tähän kappaleeseen parhaiten sopii. Usein tulen haukkuneeksi nykylevyjen loudness warille uhrattua dynamiikkaa mutta Daft Punk onnistuu tässäkin paremmin kuin suurin osa. Se on myös yksi syy miksi äänenvoimakkuutta tekee mieli nostaa mukavasti potkivan bassoalueen lisäksi. Jos pidät Beyondista etkä ole kuullut Random Access Memories albumia niin voin luvata että sieltä löytyy vielä jotakin parempaakin.  
   
Arvosana: 6,5/10