Roxette - No One Makes It on Her Own

Artisti: Roxette

Kappale: No One Makes It on Her Own (2011)

Albumi: Charm School

Mieleenjäävin lause: "Hey there's something in your eyes that links us together."

Mitä vanhemmaksi tulee sitä sitä iloisemmin yllättyy jos joku nuoruuden suosikki pystyy yhä tekemään hyviä biisejä. Aika ei ole popmusiikon paras ystävä, sillä sormen pulssilla pitäminen muuttuu vuosi vuodelta yhä hankalammaksi ja uusia juttuja on yhä vaikeampi keksiä. Menestys loppuu ja sitten siirrytään vuosikausiksi telakalle. Sitten tapahtuu jotakin ja ihmiset alkavat miettiä että missähän se ja se nuoruuden suosikki on nykyään. Syntyy tilausta comebackeille joista toiset onnistuvat paremmin kuin toiset. Musiikkimaailma on muuttunut paljon jo siitäkin kun itse aloin kuunnella aktiivisesti musiikkia 90-luvun alussa. Kukaan ei pysty enää samanlaisiin myyntilukuihin ja 10 miljoonaa myytyä albumia on muuttunut todella harvinaiseksi yksittäiselle albumille. Onneksi listasijoitusten sijasta tärkeämpää itselleni on se pidänkö vanhan suosikin uudesta musiikista vai en.

80- ja 90-lukujen taitteen ruotsalainen popihme Roxette on toden teolla aktivoitunut tällä vuosikymmenellä. Vuoden 2011 Charm School albumi on saanut tänä vuonna jatkoa Tourism henkisen Travelling albumin myötä. Travellingiin en ole ehtinyt vielä perehtyä mutta Charm School oli tervetullut julkaisu. Vaikkei Roxetten hittikynä ole aivan kultavuosien terässä tuntui Charm School silti raikkaalta vaivattomalta albumilta mihin ei moni muu yli 25 vuotta vanha bändi kykene. Neljäntenä singlenä albumilta julkaistiin perinteistä ammentava No One Makes It on Her Own jonka musiikkivideoksi päätyi Youtubessa bändiin vaikutuksen tehnyt Tanya Rush -nimisen fanin omatekoinen video. Varmasti todellinen unelmien täyttymys. 

Per Gessle on aina osannut poimia vaikutteita sopivan herkin ottein ja tämä kuuluu myös No One Makes It On Her Ownissa. Lähimmäisenrakkauden ja ystävyyden ylistystä on kuultu tämäntyyppisessä muodossa lukemattomia kertoja 60-luvulta asti ja ehkä aiemminkin mutta se ei haittaa. Sillä vaikka vaikutteet kuulee, niin kukaan joskus Roxettea aiemmin kuulut ei voi erehtyä kenen musiikista on kyse. Kaikki on kuten tällaisessa biisissä kuuluukin; 1) Rauhallinen alku pianotaustalla jossa luetellaan vastoinkäymisiä joihin voi saada tukea lähimmäiseltään. 2) Tasaisesti kasvava rakenne joka päätyy lopussa mahtipontiseen yhteislauluun. 3) Kiva koukku joka tässä tapauksessa on oo-ooo hyräily. 4) Hyvä mieli biisin kuulemisen jälkeen. Niin kauan kun Roxetten albumeilta löytyy pari-kolme tämäntasoista kappaletta minä tulen ne ostamaan.

Arvosana: 7,5/10

Kylie Minogue - Confide in Me

Artisti: Kylie Minogue
Kappale: Confide in Me (1994)
Albumi: Hits +
Mieleenjäävin lause: "We all get hurt by love, we all have our cross to bear."

En tiedä onko kyseessä ikääntymisen tuoma ominaisuus vai onko kyse siitä kun on kuullut enemmän ja enemmän musiikkia on siitä vaikeampi innostua kuten teininä teki. 2000-luvun alussa tuntui parin vuoden ajan siltä että kiinnostus musiikkia kohtaan yleensä lopahtaisi kun mikään uusi musiikki ei innostanut samalla tavalla kuin 90-luvulla. Parin vuoden kuivemman kauden jälkeen kuitenkin jokin päänsisäinen ratas naksahti ja tajusin että uudelle musiikille täytyy antaa enemmän aikaa tehdä vaikutus ja niinpä en yleensä nykyään tuomisekaan mitään ensikuulemalta. Pariisin Kevät käy hyvästä esimerkistä bändistä jonka musiikki uppoaa minulle suunnilleen levyn verran myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kylien löysin vasta vuosituhannen vaihteessa vaikka muistankin kyllä hänen biisejään aina Locomotionista ja I Should Be So Luckysta alkaen. Mikään ei vain niiden omana aikana sytyttänyt innostuksen kipinää. Jälkikäteen olen löytänyt intoilemisen aihetta lähes jokaisesta Kylien pitkän uran aikakaudesta. Naapurintyttökauden jälkeen Kylie kokeili 90-luvulla hieman aikuisempaa ja tyylikkäämpää suuntaa mutta historia osoitti että pop-maailma halusi popprinsessan, ei aikuista naista.

Kylien vuoden 1994 hittisingle Confide in Me joka nousi mm. meillä sinkkulistan kärkeen sopisi tyylillisesti hyvin esimerkiksi Madonnan Ray of Light -albumille. Kyseessä on selvä pesäero aiempaan purkkapop Kylieen vaikka aivan täydellisesti artisti ei luonnollisesta leikkisyydestään eroon pääsekään. 90-luvulla muodikkaita new age vaikutteita kuullaan sitarmaisissa konesoundeissa mutta aivan Enigmaksi ei sentään ole menty. Confide in Me kestää lähes kuusi minuuttia ja kantaa koko pituutensa alkunintrosta viimeiseen loppuvenytykseen kunnialla. Mahtipontisuus ja herkkyys ovat hyvässä tasapainossa eikä Kylie koskaan ole yrittänyt äänellään mitään sellaista mihin se ei pysty.

Confide in Me on mielestäni 90-luvun puolivälin parasta Kylietä vaikka hänen suurin vahvuutensa onkin hieman kepeämmässä popissa. Jos Kylie olisi jäänyt urallaan Confide In Me:n osoittamalle tielle, niin olisiko hän tehnyt koskaan samanlaista comebackia kuin vuosituhannen vaihteessa? Sitä en haluaakaan tietää sillä silloin olisimme jääneet ilman Can't Get You Out of My Headin kaltaisia pophelmiä. Confide in Me ansaitsee kuitenkin paikkansa Kylien hittien joukossa sillä erilaisuudestaan huolimatta se on kuitenkin tunnistettavaa Kylie-tätiä ja myös hyvä biisi.

Arvosana: 7,0/10

Evan Dando - Knowing Me, Knowing You

Artisti: Evan Dando
Kappale: Knowing Me, Knowing You (1999)
Albumi: ABBA: A Tribute - 25th Anniversary Celebration
Mieleenjäävin lause: "No more carefree laughter."

Kuinka paljon erilaisia versiointeja lempibändinsä musiikista haluaa kuulla? Toisille kaikki ei alkuperäisesitykset ovat turhanpäiväisiä ja toisille mestariteosten mielenkiintoisia vaihtoehtotulkintoja. Itse olen ehkä siellä jossakin puolivälissä; omistan kourallisen Abbacoverlevyjä ja osa niistä sisältää aivan omistamisen arvoisia tulkintoja.

Odotan kuitenkin että tulkinnoissa olisi löydetty jotakin uutta näkökulmaa sillä alkuperäisellä tyylillä ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista on. Abbaa on sovitettu niin sinfoniaorkesterille, rokiksi ja heviksi ja monenmoiseksi danceksi sekä erilaisiksi akustisiksi tulkinnoiksi. Kaikista noista olen löytänyt niin hyviä kuin huonojakin toteutuksia. Suurimpia inhokkejani on Tarja Turusen pateettinen versio Happy New Yearista. Parempaa päätä edustaa Therionin Summernight City.

The Lemonheadsin nokkamies Evan Dando levytti akustisen version Abban vuoden 1977 hitistä Knowing Me, Knowing You vuoden 1999 Abbatribuuttilevylle. Mies ja akustinen kitara toteutus ei ole omaperäisin lähestymistapa ja samalla häviää paljon alkuperäisversion tuotannollista popneroutta. En tiedä miksi kappale on typistetty alle viisumitan eli vähän alle kahteen ja puoleen minuuttiin. Tuntuu kuin Evan Dando ei olisi ollut täydellä sydämellä mukana vaan hän on mennyt studioon kitaran kanssa ja pistänyt kaiken nopeasti purkkiin.

Knowing Me, Knowing You ei ole Abban paras erobiisi, vaikka loistava popklassikko onkin. Maanläheiseltä tulkinnalta odottaisi että sanoitus muuttuisi entistä koskettavammaksi mutta niin ei tässä tapauksessa käy. Dandon ääni on varsin miellyttävä, mutta hänen laulustaan ei kuulu suru tai haikeus suhteen päättymisestä, yhtä hyvin hän voisi laulaa pöydälle kaatuneesta aamukahvista. Tulee tunne kuin kuuntelisi jonkin kokoelman ekstraksi laitettua demoversiota. Kyseessä ei ole mikään pohjanoteeraus sillä sujuvastihan tämän kuuntelee läpi varsinkin silloin kun ei ole varsinaisesti musiikin kuuntelutuulella vaan haluaa vain jotakin kevyttä taustamusiikkia. Ja se onkin tämän coverin suurin synti: kuuntelumusiikista on tehty taustamusiikkia.

Arvosana: 4,5/10