lauantai 17. maaliskuuta 2012

Evan Dando - Knowing Me, Knowing You


Artisti: Evan Dando
Kappale: Knowing Me, Knowing You (1999)
Albumi: ABBA: A Tribute - 25th Anniversary Celebration
Mieleenjäävin lause: "No more carefree laughter."

Kuinka paljon erilaisia versiointeja lempibändinsä musiikista haluaa kuulla? Toisille kaikki ei alkuperäisesitykset ovat turhanpäiväisiä ja toisille mestariteosten mielenkiintoisia vaihtoehtotulkintoja. Itse olen ehkä siellä jossakin puolivälissä; omistan kourallisen Abbacoverlevyjä ja osa niistä sisältää aivan omistamisen arvoisia tulkintoja.

Odotan kuitenkin että tulkinnoissa olisi löydetty jotakin uutta näkökulmaa sillä alkuperäisellä tyylillä ne on tehty niin hyvin kuin mahdollista on. Abbaa on sovitettu niin sinfoniaorkesterille, rokiksi ja heviksi ja monenmoiseksi danceksi sekä erilaisiksi akustisiksi tulkinnoiksi. Kaikista noista olen löytänyt niin hyviä kuin huonojakin toteutuksia. Suurimpia inhokkejani on Tarja Turusen pateettinen versio Happy New Yearista. Parempaa päätä edustaa Therionin Summernight City.

The Lemonheadsin nokkamies Evan Dando levytti akustisen version Abban vuoden 1977 hitistä Knowing Me, Knowing You vuoden 1999 Abbatribuuttilevylle. Mies ja akustinen kitara toteutus ei ole omaperäisin lähestymistapa ja samalla häviää paljon alkuperäisversion tuotannollista popneroutta. En tiedä miksi kappale on typistetty alle viisumitan eli vähän alle kahteen ja puoleen minuuttiin. Tuntuu kuin Evan Dando ei olisi ollut täydellä sydämellä mukana vaan hän on mennyt studioon kitaran kanssa ja pistänyt kaiken nopeasti purkkiin.

Knowing Me, Knowing You ei ole Abban paras erobiisi, vaikka loistava popklassikko onkin. Maanläheiseltä tulkinnalta odottaisi että sanoitus muuttuisi entistä koskettavammaksi mutta niin ei tässä tapauksessa käy. Dandon ääni on varsin miellyttävä, mutta hänen laulustaan ei kuulu suru tai haikeus suhteen päättymisestä, yhtä hyvin hän voisi laulaa pöydälle kaatuneesta aamukahvista. Tulee tunne kuin kuuntelisi jonkin kokoelman ekstraksi laitettua demoversiota. Kyseessä ei ole mikään pohjanoteeraus sillä sujuvastihan tämän kuuntelee läpi varsinkin silloin kun ei ole varsinaisesti musiikin kuuntelutuulella vaan haluaa vain jotakin kevyttä taustamusiikkia. Ja se onkin tämän coverin suurin synti: kuuntelumusiikista on tehty taustamusiikkia.

Arvosana: 4,5/10


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti