Kappale: Laughter in the Rain (1974)
Albumi: The Super Sounds of the 70's Volume 1
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Oooo, I hear laughter in the rain walking hand in hand with the one I love."
Tämänpäiväinen sattuman sanelema on sadebiisi sadepäivälle jollainen tämäkin sattui olemaan. Joten plussaa siis yhteensopivuudesta sään kanssa. Ja sateiset päivät ovat muutenkin osa syksyä ja miksei myös lämmön jakaminen kahden ihmisen kesken kun ulkona alkaa viilentyä.
Neil Sedaka on tehnyt kunnioitettavan, 50-vuotisen uran musiikkibisneksessä. Menestystä on tullut niin artistina kuin lauluntekijänä muille. Mutta kaikesta huolimatta tämänpäiväinen on vain yksi kolmesta listaykkösensä sooloartistina hänen koko uransa ajalta. Se ensimmäinen oli Breaking Up Is Hard To Do ja kolmas Bad Blood.
Laughter in the Rain alkaa hiljaisesti pianolla ja pian siihen yhtyy Sedakan varsin omaperäinen ääni. Hänen äänensä ei ole kaikkein voimakkain tai miehisin, mutta siitä huokuu vilpittömyyttä ja huolettumuutta. Jopa hänen falsettolaulunsa on samantyylistä. Kappale on toteutettu niin että se kuulostaa sateiselta mikä on tietenkin hyvä asia kun sanoitus otetaan huomioon. Mukaan on laitettu jopa yleensä ärsyttävä "kutusaksofoni", mutta kuten Sedakakin, sekin kuulostaa nyt jotenkin vilpittömältä. Ei hassumpi saavutus.
Laughter in the Rain on laulu siitä kuin olla olla onnellinen vaikka sataa. Tosin laulussakin siihen vaaditaan vierelle se oma rakas, jolloin edes sateen kosteus ja kylmyys eivät haittaa kun voi jakaa rakkauden tunteen ja kehon lämmön rakkaimpansa kanssa. Kappale vaatiikin hieman sadetta ja oikeanlaista mielentilaa jotta se toimisi parhain päin. Helteellä tai keskellä talvea on ehkä parempi kuunnella jotakin muuta. Tosin Sedakan oma huolettomuus ja optimismi ovat universaaleita asioita ja niiden varassa tämäkin kappale tuo hieman valoa muihinkin aikoihin kuin sateisiin ja pimeneviin syysiltoihin.
Arvosana: 6,5/10
