Gemini - Beat the Heat

Artisti: Gemini
Kappale: Beat the Heat (1987)
Albumi: Det bästa med Karin och Anders Glenmark
Mieleenjäävin lause: "Don't take your love away, finally we've found way to beat the heat."

Itsenäisyyspäiväksi ei valikoitunut mitään kotimaista enkä onnistunut kaivamaan mitään Suomiyhteyttä tähän hätään mutta naapurimaata kauemmas ei random play valintaansa ulottanut. Sisarusduo (jotka nimestä huolimatta eivät olleet kaksosia) Karin ja Anders Glenmark julkaisivat kaksi albumia vuosina 1985 (Gemini) ja 1987 (Geminism). Vaikka takapiruina hääräsi Abbakaksikko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ei taikapöly tarttunut tällä kertaa kaupallisen menestyksen muodossa. Abba-faneille varsinkin Geminin debyyttialbumi on merkityksellinen sillä se sisältää kappaleita jotka muuten olisivat voineet päätyä Abban ikuisesti julkaisematta jääneelle Visitors albumin seuraajalle.

Karkeasti ottaen Geminin biisit voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Bennyn ja Björnin tekemiin ja niihin loppuihin. Ei ole vaikea arvata kummat ovat omia suosikkejani. Varsinkin kakkosalbumi Geminismin Anders Glenmarkin ja kumppaneiden sävellykset jäivät lähes täytebiisien asemiin. Sellainen on myös Beat the Heat josta vastasivat Anders Glenmark ja Ingela Forsman. Toki B&B toimivat tuottajina tälläkin kappaleella mikä ehkä on pelastanut sen mitä pelastettavissa on. Glenmarkeista Karin on minulle se jonka ääni määrittää Geminin eikä hänen veljensä Anders. Beat the Heatissä Anders on päälauluvastuussa Karinin ollessa vain taustalaulussa. En tiedä onko biisissä pyritty lainaamaan vaikutteita Princeltä mutta kuten moni muukin sitä yrittänyt niin matkinta ei ole ole onnistunein kunnianosoitus.

Semieksoottinen alkuintro lupaa enemmän kuin jatko lunastaa ja samoin käy myös kertosäkeen sisään tuovan alustuksen suhteen. Taustasyntikkamatto on kuin laimennettu versio One Night in Bangkokin vastaavista. Juuri tuo lähes alusta loppuun junnaava biitti on kaksiteräinen miekka; Toisaalta se junnaavuudessaan jää omalla tavallaan mieleen mutta tavalla jonka ei haluaisi jäävän mieleen. Eksoottisten elementtien tuominen mukaan olisi tuonut piristystä ja junnauskin olisi ollut hyvä katkaista välillä. Ehkei kappale ole aivan niin huono kuin annan ymmärtää mutta pitää ymmärtää että vaatimustaso on kovempi kun kyseessä on yhtye joka on levyttänyt muutamia kaikkojen aikojen suosikeistani. Mutta tällä ei päästä jatkoon.      
   
Arvosana: 4,0/10

George Michael - I Want Your Sex (Part II)

Artisti: George Michael
Kappale: I Want Your Sex (Part II) (1987)
Albumi: Ladies and Gentlemen
Mieleenjäävin lause: "I'm not your brother, I'm not your father."

Kaikki mihin englannin lahja musiikkimaailmalle eli George Michael on koskenut ei mielestäni ole muuttunut kullaksi. Toisaalta on myönnettävä että silloin kun tämä artisti osuu maaliin niin täysosuma ei jää kauaksi. Hänellä on karismaa ja persoonallinen esiintymis- ja laulutyyli. George Michael omaa myös tähteyttä korostavan persoonan joka välillä haluaa olla hyvinkin esillä ja mielenkiintoista kyllä välillä olla pois näkyvistä. Osittain näkymättömyys on kylläkin johtunut riidoista levy-yhtiön kanssa mutta jätetään se tarina toiselle kertaa kun käsittelyyn pääsee joku sen aikakauden tuotoksista.

Music Television lienee jälleen kerran ollut se väline joka hitaasti mutta varmaasti sai minut pitämään George Michaelista. Persoonalliset ja mieleenjäävät musiikkivideot sekä hieno tulkinta Somebody to Lovesta Freddie Mercuryn muistokonsertista tekivät hänestä pienen harvinaisuuden eli miessooloartistin josta pidän. Musiikkimaussani on muutenkin painotus naisartien ja -bändien puolelle mutta varsinkin miessooloartistit joutuvat läpäisemään tiukan seulan päätäkseen levyhyllyyni.

Lopullinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä oli jo edesmenneessä Hifi -lehdessä ollut levyarvostelu joka antoi pop-musiikille epätyypillisesti George Michaelin Ladies and Gentlemen kokoelmalle täydet pisteet sekä musiikista että levyn äänenlaadusta. Orastava hifisti halusi tietenkin levyn joka olisi myös laadukas äänite ja lisäksi hyvää musiikkia. En tänäkään päivänä haluaisi ostaa levyä jonka äänenlaatua kehutaan taivaisiin mutta joka ei musiikkina kiinnosta minua.

George Michael on urallaan saanut sekä nostetta että kärsinyt takapakkeja erilaisten kohujen myötä. Supermenestyneen Faith albumin ensisingle I Want Your Sex aiheutti kohua sekä sanoituksen teemojen että rohkean musiikkivideon vuoksi. Jälleen kerran lähes 30 vuotta myöhemmin kohua ei ole aivan niin helppo ymmärtää mutta niinhän se on että aina kun raja-aitoja kaadetaan niin huomiota aiheuttavien asioiden keskiarvokin kohoaa. 50-luvusta ja Elviksen lantionheilutuskohusta on päästy pitkälle ja liekö loppua näkyvissä niin kauan kun huomiolla saa mainetta. (Ja mammonaa.)

I Want Your Sex oli Faith albumilla kaksiosainen ja yhdeksänminuuttinen kokonaisuus ja lisäksi kolmososa julkaistiin singlen b-puolena myöhemmin. Tämä arvostelu kattaa vain kakkososan jota albumilla kutsuttiin lisänimellä "Rhythm Two: Brass in Love". Vaskisoittimien osuus käy kyllä hyvin ilmi jokaiselle kuulijalle sillä ovathan torvet keskeisin elementti kappaleessa George Michaelin äänen lisäksi. Soundillisesti kokonaisuus kuulostaa hyvinkin kasarisynteettiseltä juuri noita edellämainittuja torvia myöten. Uskon että I Want Your Sex jakaa varmasti mielipiteet sillä ymmärrän että se voi tietynlaisille ihmisille kuulostaa suunnattoman ärsyttävältä. En myöskään ole itsekään varma onko se kestänyt aikaa aivan täydellisesti.  

Pienestä oman aikansa lapsi leimasta huolimatta I Want Your Sex jää minulle kokonaisuutena vahvasti positiiviselle puolelle. Kyllähän tämä keinuttaa sisäistä virtuaalilantiotani joka on paljon todellista lantiotani notkeampi. Eikä kyseessä ole mikään limainen machobullshitballadi vaan sielukas ja menevä kappale. Ehkei George Michael peittele sitä mitä hän haluaa mutta samalla mukana on myös se tarvittava määrä herkkyyttä sillä pelkällä kiimaisuudella ei  (vähäisen) kokemukseni mukaan saa vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Bonusta täytyy antaa oikein hyvästä dynamiikasta ja jopa sanoituksellista draaman kaaresta jossa alun machomies hiljalleen taipuu anelevampaan ja lempeämpään suuntaan. I Want Your Sex (Part II) ei ole helppo biisi loppusummata lyhyesti ja niinpä en edes yritä vaan totean että enemmän tässä on tehty oikein kuin väärin juuri edellämainitustakin syystä.    

Arvosana: 6,5/10

Michael Jackson - Smooth Criminal

Artisti: Michael Jackson
Kappale: Smooth Criminal (1987)
Albumi: The Essential Michael Jackson
Mieleenjäävin lause: "You've been hit by a smooth criminal."

Lähes kaikki Michael Jacksoniin liittyvät asiat ovat suuria tai ainakin erikoislaatuisia. Kun pohjustin tämänkertaista biisiä lukemalla Smooth Criminalin Wikipedia-artikkelia (en ole kävelelä musiikki-infomasiina sentään) niin se alkaa maininnalla että kappale oli seitsemäs singlejulkaisu Bad albumilta. Näin hyvä biisi ja seitsemäs single...

Kyse ei ole siitä että singlejä olisi lohkottu holtittomasti ja sitkeästi yritetty lyödä läpi. Makuasioista voi aina sivistyneesti kiistellä mutta itse en toki olisi julkaissut Bad albumin omasta mielestäni parasta raitaa vasta seitsemäntenä singlenä. Toki syy on voinut olla myös Moonwalker elokuva jossa Smooth Criminal biisillä oli keskeinen rooli. Elokuvaa musiikkivideollaankin markkinoinut single oli järkevää julkaista sen kanssa samaan aikaan.

Kaikki Michael Jackson hitin elementit löytyvät Smooth Criminalista. Hyökkäävä bassolinja, mieleenjäävät kitarariffit ja tietenkin Jacksonin itsensä jokainen kirkaisu ja niekkaus. Vauhti ei koko neliminuuttisen aikana hyydy mikä on hyvä saavutus sillä näinkin suorilla rytmisillä elementeillä leikkivä kappale voisi monessa tapauksessa käydä tylsäksi ennen aikojaan. Mutta Quincy Jones tuottajana tiesi tässä vaiheessa miten Jacksonin virtuositeetista otetaan kaikki irti ja se kuuluu ja myös näkyy musiikkivideolla.

En tarkoituksella usein mainitse blogini arvostelussa kappaleiden musiikkivideoita koska pyrin pitämään pelkän musiikin suurennuslasin alla mutta Michael Jacksonia ja hänen musiikkivideoitaan on mahdoton erottaa toisistaan. Gangsteriteemainen video on tyylikäs ja välttää täpärästi mammuttitaudin joka kalvoi monia muita Jacksonin videoita.

Gangsteriteema on ollut mukana jo Smooth Criminalin demovaiheessa jolloin kappaleen työnimenä olivat mm. Al Capone ja Chicago 1945. Mistä teema on poimittu musiikkiin ihmetyttää minua hieman sillä itse en kuule siinä juuri mitään  gangsterimaista vaikka toki musiikkivideo sitookin kappaleen hyvin teemaan. Sanoitus Anniesta jolle käy huonosti rikollisen iskiessä toimii koska siinä on paljon musiikin kanssa yhteen toimivia elementtejä joista itse pidän erityisesti windows-crescendo loppusoinnuttelusta. "Annie, are you OK?" -lause on ensiapukoulutuksessa käytettävä lause jota käytetään elvytettäessä Annie nimistä elvytysharjoitusnukkea. Onneksi tiedän tämän vasta nyt sillä muuten Ensiapu 1 -koulutuksen elvytysharjoitusnukkeilu olisi voinut mennä pieleen kun Smooth Criminal olisi soinut päässäni.

Smooth Criminal kuuluu niihin biiseihin jotka tekisi mieli oppia soittaan bassolla vaikka alkuperäisen bassoääniin ei bassokitaraa käytettykään. Tästä en tietenkään anna miinusta sillä oma periaatteeni on että sama miten musiikki on tehty jos se vain kuulostaa korvissani hyvältä. Ja hyvältähän se kuulostaa ollen Michael Jacksonin ikonisimpia kappaleita. I'm more than OK.    

Arvosana: 8,0/10

Agnetha Fältskog - I Stand Alone

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: I Stand Alone (1987)
Albumi: I Stand Alone
Mieleenjäävin lause: "Why did I keep holdin' on after all the love was gone?"

Pienen syyslomatauon jälkeen on hyvä jatkan oman musiikkimaun ytimestä. Abban jäätyä määrittelemättömän pitkälle tauolle lähtivät molemmat laulajista englanninkieliselle soolouralle. Frida julkaisi 80-luvulla kaksi englanninkielistä soololevyä ja Agnetha kolme. Vuoden 1987 I Stand Alone ei menestynyt kaupallisesti hyvin muualla kuin Ruotsissa jossa se oli vuonna 1988 parhaiten myynyt albumi. Omasta mielestäni kyseessä on mukavan tasainen albumi joka on päätunnelmaltaan melankolinen ja jonka heikkoutena  on lähinnä killeribiisien puuttuminen. Peter Cetera tuotti albumin soundeiltaan amerikkalaisemmaksi kuin aiemmat Agnethan soolot. Lentopelosta tunnetusti kärsivä Agnetha teki poikkeuksen ja lensi Los Angelesiin levyttämään ja epämukavasti matkasta huolimatta piti reissua vaivan arvoisena.

Albumin nimibiisi I Stand Alone ei saanut singlejulkaisua mutta se käy hyvin maistiaisena yleisestä albumin linjasta niille jotka eivät ole sitä aiemmin kuunnelleet. Kappaleesta vastaavat Peter Cetera sekä Bruce Gaitsch jonka kanssa Agnetha seurusteli albumin teon aikaan. I Stand Alone kertoo tuoreeltaan katkenneesta suhteesta jossa on ollut pettämistä ja pettymyksiä. Suurin virhe oli jatkaa tuhoontuomittua suhdetta vaikka toivo sen kestämisestä oli jo mennyt. Risteyksessä oleva nainen antaa miehen kuulla kunniansa epäsuorasti mutta tehden selväksi sen että loppu on tullut ja hän on mieluummin onneton yksin kuin epätoivoinen yhdessä.

I Stand Alonea ei ole vaikea sijoittaa ajallisesti sillä kasarisoundeista ei voi erehtyä. Lempilapseni eli kappaleen pituus on tällä kertaa melkein oikea. Lähes viisiminuuttinen erotarina on haastava mutta väliosiin taustalle on saatu sen verran mielenkiintoisia pikkujuttuja syntikoilla että kuunteluväsymys ei iske.

Agnetha hoitaa oman tonttinsa hyvin ja jo Abba-aikana opittu loukatun naisen hillitympi tulkinta toimii tässäkin kohden. Amerikkalaiset laulajasiskot syyllistyvät usein ylidramatisoimaan vastaavissa tulkinnoissaan mutta se ei toimisi tämän kappaleen kontekstissa. Kun pettynyt ja murtunut nainen kävelee lopulta itse ulos pystyyn kuolleesta suhteesta ei tulkita äänenkäytännöllistä lautasenheittelyä vaan hiljaista lähtöä ja viimeistä ovenkolahdusta matkalaukun kanssa. Kun sen kaiken kuulee tulkinnasta ilman että se kerrotaan suoraan sanoin voidaan vain onnittella laulajaa tarinankertojana ja tuottajaa oikeista tuotantoratkaisuista. I Stand Alone todistaa että niin sanotun adult contemporaryn ei aina tarvitse olla kirosana.

Arvosana: 7,0/10

Fleetwood Mac - Everywhere

Artisti: Fleetwood Mac
Kappale: Everywhere (1987)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "I want to be with you everywhere."

Kokoelmat ovat olleet hyvä tapa päästä sisään artisteihin ja bändeihin joista ei ole täysin varma tai joidenka laatuun ei luota albumiartisteina. Onhan toki niinkin että jotkut artistit ovat maineeltaan ns. singleartisteja joidenka singlet ovat vahvoja mutta albumikokonaisuudet eivät niinkään. Tässä kohden täytyy heti sanoa Fleetwood Mac ei käy tästä esimerkistä, ovathan he julkaisseet monia sekä arvostettuja että kaupallisesti menestyneitä albumeita, hittisinglejä toki unohtamatta. Fleetwood Macin kokoelma hankinta on ollut minulla harkinnassa viimeiset kymmenen vuotta mutta vasta vähän aikaa sitten lyömättömän halpa hinta sai minut tarttumaan levyyn. Levyostoslistani on edelleen pitkä ja se lyhenee hieman epäjärjestelmällisesti tarjonnan mukaan.

Everywhere on singlejulkaisu Fleetwood Macin neljänneltätoista studioalbumilta Tango in the Night. Little Lies lienee ko. albumin tunnetuin hitti mutta Everywhere ei jäänyt paljoakaan jälkeen edellämainitusta. Molemmilla kappaleilla on myös sama tekijä, Christine McVie joka myös laulaa päävokaalit Everywheressä. Everywhere on iloinen rakkauslaulu vaikka toki sanoituksessa varaudutaan siihenkin että jokaiseen ihastukseen ei aina saa vastakaikua. Mutta ihastuksen voima on tunteen epävarmuudessa. Ihastunut haluaa kovasti saada vastakaikua ja on valmis laittamaan itsensä altiiksi pilkallekin jotta olotila ratkeaisi suuntaan tai toiseen.

Little Lies ja Everywhere ovat soundillisesti sisaruksia, mutta erilaisia silti kuten sisaruksetkin pakkaavat olemaan. Everywheressä on hieman afrikkalaistyylistä rytmiä joka olikin muodissa 80-luvulla. Ehkä juuri tuo leikkisän pomppiva basso ja sitä mukaileva melodia ovat kappaleen suurimmat vahvuudet. Toki Christine McVienkin ääni sopii kokonaisuuteen vaikkei loistakaan yli muiden osa-alueiden. Everywhere jää hieman liian samaa junnaavaksi, vaikka toki toistossa on hypnoottisuuttakin. Napakampi ja enemmän vaihtelua tuova väliosa olisi voinut vahvistaa kokonaisuutta. Kieltämättä kappaleen hyväntuulisuus ja kepeys ovat tarttuvaa sorttia ja sitä kuuntelee mielellään hyvällä tuulella ollessaan mutten tiedä pystyisikö se karkottamaan henkistä alakuloa.

Arvosana: 6,0/10

Nick Straker - A Walk in the Park (1987 Production)

Artisti: Nick Straker
Kappale: A Walk in the Park (1987 Production) (1987)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium: 1980-1984
Mieleenjäävin lause: "A walk in the park, step in the dark."

Halpiskokoelmista kun on kyse niin ei voi olla huolellisesta takakansitekstien läpikäymisestä huolimatta aivan varma että saa juuri ne alkuperäisversiot. Vaikkei takakannessa lukisikaan mitään tyyliin "live version" "re-recording" tai vastaavaa niin siitä huolimatta voi joutua pettymään. Ehkä tässä asiassa digitaalisessa ostamisessa on pieni etu että yleensä saa kuunnella näytteen. Toki ennen oli tavallista että levykaupassa saattoi pyytää levyä kuunneltavaksi mutta tätä nykyä sekin on harvinaistunut.

Nick Straker Bandin A Walk in the Park oli pieni hitti vuonna 1979. Ei olisi kovin suuri virhe jos se olisi löytynyt vuodet 1980-1984 kattavalta kokoelmalevyltä sillä kyseinen biisi pääsi listolle rapakon toisella puolella vasta 1981. Mutta epäilykseni heräsi kun mietin että levyltäni löytyvän version soundit olivat yllättävän ajastaan edellä ollakseen vuodelta 1979. Kuuntelin Youtubesta Top of the Pops esityksen ja huomasin että sävellys oli sama mutta versio oli eri. Pienen Googlettelun jälkeen kävi ilmi että kokoelmalevylleni onkin laitettu vuoden 1987 Stock-Aitken-Waterman remix jossa ei esiintynyt enää Nick Straker Band vaan herra Straker yksin. Vahvasti soundeja Dead or Aliven You Spin Me Roundia lainaava remix floppasi ja ymmärrän sen kyllä sillä olihan kyseessä selvä rutiinirykäisy.

Reilusti verratessa vuoden 1987 remix ei ole paljoa alkuperäistä versiota huonompi mutta toivoisin silti omistavani jälkimmäisen. Pidän enemmän 80-luvun alun piu-piu lasereista kuin Stock-Aitken-Waterman tuotantojäljestä. En myöskään voi antaa nostalgiapisteitä sillä en muista ikinä kuulleeni tätä tai alkuperäistäkään versiota ollessani ala-asteella. Ei siis lisäpisteitä koulun levyraatimuistoistakaan. Toki kyseessä ei ole aivan toivoton tuotos mutta kun tätä SAW -soundia on tehty niiiiiiiin paljon paremminkin. Miksi tyytyä uunissa ylikovaksi menneeseen pakastepatonkiin jos tarjolla on pehmeää ja hyvät täytteet sisältävää herkkupatonkiakin?

Arvosana: 4,5/10

Depeche Mode - Never Let Me Down Again

Artisti: Depeche Mode
Kappale: Never Let Me Down Again (1987)
Albumi: The Singles 86>97
Mieleenjäävin lause: "Promises me I'm as safe as houses as long as I remember who's wearing the trousers."

Pieni pakkokuuntelu voi joskus olla hyvästä. Opiskeluaikoina asuin opiskelija-asuntolassa joka oli entinen hotelli. Naapurihuoneessa asui varsin fanaattinen Depeche Mode -fani joka ei juuri muuta kuunnellutkaan ja huonosti äänieristetty asuntola varmisti sen ettei mitään jäänyt kuulematta. Pienen paikkakunnan ainoassa menomestassa opiskelijat lähtivät keskiviikkoiltaisin bilettämään ja tietenkin tuo sama naapurihuoneen tyyppi kävi joka ilta toivomassa DJ:tä soittamaan Depeche Modea. Tuohon aikaan hänen yleisin toiveensa taisi olla It's No Good kun taas itse muistaakseni toivoin useimmiten Beastie Boysin Intergalacticia. Ikinä en oppinut tuntemaan tuota seinänaapuriani paremmin mutta hänen pakkosoittonsa ansiosta hankin kokoelmallisen verran Depeche Modea enkä ole sitä katunut. Toivottavasti tuo kova Depeche Mode fani pitää yhtyeestä myös tänä päivänä mutta toivon kuitenkin että hänen musiikkimakunsa on 15 vuoden aikana edes hieman päässyt laajentumaan.

Laadukkaan The Singles 86>97 -kokoelman kappaleista alunperin vuonna 1987 Music for the Masses albumin toisena singlenä julkaistu Never Let Me Down Again sijoittuu mielestäni keskikastiin. Tämä ei tarkoita että kyseessä olisi heikko julkaisu sillä kyse on vain kovaan vertailuun joutumisesta. Onhan kyseessä mielestäni parempilaatuinen tapaus kuin esimerksi hieman tylsähköt World in My Eyes tai Little 15 mutta se ei ole Enjoy the Silencen kaltainen täysosuma tai tavoita Walking In My Shoesin tunnestasoja.

Vaikkei Never Let Me Down Again olekaan mielestäni sävellyksellisesti tai sovituksellisesti aivan parasta Depeche Modea on sillä silti ansionsa, olihan bändi mielestäni vahvassa vedossa noin vuoteen 98 asti. Sanoitus on vahva kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikkei siinä edes kerrota miten päähenkilön paras ystävä on tuottanut hänelle pettymyksen. Tärkeintä on että kaksikolla on yhtä hauskaa kuin vanhoina hyvinä aikoina vaikka takaraivossa tykyttääkin aiempi välirikko. Näennäisestä sovusta huolimatta vanhat hyvät ajat eivät pysty enää palaamaan mutta tarpeeksi lähelle pääseminen on parempi kuin ei mitään.

Dave Gahanin taito olla ilmaisuvoimainen hyvin yksiulotteisesta laulutavastaan huolimatta on jälleen kuuluvasti esillä. Toisaalta hänen äänensä on niin olennainen osa Depeche Moden äänimaailmaa ettei hänen tilalleen osaisi kuvitella korvaajaa. Queen ei ole Queen ilman Freddie Mercurya eikä Depeche Mode sama ilman Gahania. Never Let Me Down Again ei tuota pettymystä kuuntelijalle ja pienoisesta tasapaksuudesta huolimatta se on hyvin kuuntelua kestävä tuotos.  
 
Arvosana: 5,5/10

George Michael - Kissing a Fool

Artisti: George Michael
Kappale: Kissing a Fool (1987)
Albumi: Ladies & Gentlemen: The Best of George Michael
Mieleenjäävin lause: "And people, always make lover feel a fool."

Pienen kesätauon jälkeen on hyvä taas palata random playn poimintoihin. Tämän blogin pitämisen yksi hyvistä puolista on ollut se, että opin itsekin tuntemaan levyjeni sisältöä paremmin ja siinä sivussa myös paljon pientä lisäinfoa musiikista. Kun valinta osui tällä kertaa George Michaelin Ladies & Gentlemen -kokoelmaan ja vieläpä sen hitaammalta For the Heart kiekolta olevaan slovariin tiesin että vastaan tulee ei kovin monesti kuuntelemani biisi. (Paitsi jos kyseessä olisi ollut Careless Whisper, Don't Let the Sun Go Down on Me tai Jesus to a Child). Jostakin syystä on aina ollut kokoelman menevämpi For the Feet kiekko joka on saanut leijonanosan soittoajasta. Ehkä menevämpi George Michael on vain enemmän mieleeni.

Kissing a Fool oli kuudes ja viimeinen single George Michaelin huippumenestyneeltä Faith -albumilta. Kissing a Fool oli jossakin vaiheessa jopa suunnitelmissa albumin nimibiisiksi mutta toisin kävi. George Michaelilta on tottunut odottamaan monenlaisia tyylejä mutta tämä jazzahtava tunnelmapala ei kuulu suurimpiin suosikkeihini. Biisi ei ole huono eikä huonosti tehty mutta tämä tyyli ei vain yksinkertaisesti ole minun makuuni. Kaikki kunnia artistille siitä että hän taiten selvisi myös tästä haastavasta tyylilajista mutta mielestäni tästä ei vain mitenkään saa.

Yleensä George Michaelin biisit ovat hyvin miksattuja ja soundit studiossa kohdilleen hiottuja mutta Kissing a Fool on jotenkin liian diskanttinen ainakin omalla äänentoistollani kuunneltuna. Kaikusuhahteleva diskantti s-kirjain toimi paremmin Jesus To a Childissa kuin tässä. Sanoitus on mukiinmenevä tarina siitä kuinka maine, kyseenalainen menneisyys ja ihmisten puheet pilaavat lupaavasti alkaneen suhteen. En tiedä onko sanoituksessa artistin omaa kokemusta mukana, mutta hetkittäin kliinisen jazzmaton alta pilkahtelee aitoa tunnetta. En voi välttyä mielikuvalta että Kissing a Fool on jotenkin Levyraatimaista musiikkia. Siellä tämä biisi olisikin varmasti saanut Klaus Järviseltä korkeammat pisteet kuin itse tulen antamaan.

Arvosana: 4,0/10

Gemini - Mio min Mio

Artisti: Gemini
Kappale: Mio min Mio (1987)

Albumi: Det bästa med Karin och Anders Glenmark

Mieleenjäävin lause: "Mio min Mio."

Lapsena olin varsinainen lukutoukka ja kannoinkin kirjastosta usein repullisen kirjoja luettavaksi. Kaikesta lukemastani en enää muista edes puoliakaan, mutta Astrid Lindgrenin kirjat voisin kuvitella lukevani mielelläni tänäkin päivänä. Mio, poikani Mio oli yksi noista klassikkokirjoista josta tehtiin elokuvaversio vuonna 1987. Joskus aiemmat ja myöhemmät suosikit nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen ja edellämainitun elokuvan soundtrackille teki kappaleen ruotsalainen sisarusduo Gemini jonka taustalla vaikuttivat Abbasta tutut Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Mio min Mio levytettiin myös englanniksi nimellä Mio My Mio, mutta tällä kertaa käsittelyyn pääsee ruotsinkielinen versio joka oli kohtalainen hitti länsinaapurissamme.

Mio min Mio kuulostaa kauniille ja satumaiselle heti ensitahdeista alkaen ja kirjan lukenut tai elokuvan katsonut varmasti saakin päähänsä heti visuaalisia mielikuvia niistä. Klassisen laulajakoulutuksen saanut Karin Glenmark on kappaleessa päälauluvastuussa veljensä Andersin kuuluaessa vain vaivoin taustalta. Kappale kuvastaa hyvin kirjan ja elokuvan hieman surumielisen kaunista tunnelmaa. Mielenkiintoisesti Karin laulaa Mion suulla mutta tämä ei häiritse missään vaiheessa.

Olen aina ihaillut Bennyn ja Björnin hienoa kykyä rakentaa kappaleita joissa kaikki osat ovat juuri oikeilla paikoillaan. Mio min Mion tausta on varsin pelkistetty ja pääpaino on laululla mutta mieleen jää myös kappaleen panhuilua muistuttava elektroninen huilusoundi. Jonkun toisen biisin kohdalla tuo soundi jättäisi kylmäksi mutta ei tässä tapauksessa. Pidän myös hienosta kepeästi sykkivästä bassosta joka kuljettaa biisiä eteenpäin niin kuin tuuli kuljettaa höyhentä. Mio min Mio on Geminiä paremmasta päästä ja hieno neliminuuttinen fantasiamatka sadun maailmaan.

Arvosana: 8,0/10

MARRS - Pump Up the Volume

Artisti: MARRS
Kappale: Pump Up the Volume (1987)
Albumi: 64 Dance Classics
Mieleenjäävin lause: "Brothers and sisters, pump up the volume."

Ei varmaankaan ole kovin monta parempaa esimerkkiä yhden hitin ihmeestä kuin Marrs (myös muodossa M|A|R|R|S) joka julkaisi vain yhden singlen ennen hajoamistaan. Se hitimpi singlepuolisko Pump Up the Volume oli kasattu kymmenistä sampleista joidenka tekijänoikeudet aiheuttivat ongelmia ja niinpä kappaleesta pudotettiin eri julkaisuihin sample toisensa perään. Suurimmalle osalle suomalaisista kappale on tutuin Pulttibois sarjan alkuteksteistä. 

Pump Up the Volume kuulostaa hieman levottomalta ja palapelimaiselta mikä on toisaalta osa sen viehätystä. Nykypäivän kuuntelijan korviin hieman primitiiviset soundit kuulostavat nostalgisilta ja toisaalta sopivan simppeleiltä verrattuna nykypäivän konemusiikkiin jossa taitava tekijä saa soundit kohdilleen just eikä melkein. Tyylillisesti kappale tuo mieleen Yellon suurimmat hitit. Nuorena Amigalla paljon tracker musiikkia kuunnelleena ja hieman tehneenäkin tällainen sampleista kasattu kappale kuulostaa nostalgisen mukavalta.

Heikoimpina hetkinään Pump Up the Volume ajautuu hieman sivuraiteille ja ehkä välillä vähempikin efekteillä kikkailu olisi voinut olla hyväksi. Mutta suurimmaksi osaksi se edustaa sillisalaattibiisien parhaimmistoa. Kappale on hauska olematta kuitenkaan huumorimusiikkia mikä voidaan laskea vahvuudeksi. Kyllähän tämä kelpaa kuunnella hiljaa mutta mieluummii kovaa.

Arvosana: 7,0/10

Agnetha Fältskog - Little White Secrets

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: Little White Secrets (1987)
Albumi: I Stand Alone
Mieleenjäävin lause: "You don't have to make me your judge and your jury."

Little White Secrets saa kunnian olla Agnetha Fältskogin kolmannen sooloalbumin ensimmäinen esitelty biisi tässä blogissa. I Stand Alone ei menestynyt aivan kahden edellisen Agnethan sooloalbumin veroisesti (ollen kuitenkin vuoden 1988 myydyin albumi Ruotsissa) ja pian levyn julkaisun jälkeen Agnetha jätti uuden musiikin julkaisemisen lähes 17 vuodeksi. I Stand Alone albumin tuotti Peter Cetera (Chicago) ja levy sisältää enimmäkseen melankolisia rakkauslauluja jollainen Little White Secretskin on.

Little White Secrets on soundillisesti varsin tyypillinen 80-luvun jälkimmäisen puoliskon rauhallinen aikuispop biisi. Sanoitus ei ole kuitenkaan ole aiheeltaan aivan tyypillinen palava rakkaus tai jätetyksi tulemisen pettymys tarina. Kappaleen nainen ymmärtää miestään sellaisena kuin tämä on vaikka tällä onkin joitakin pieniä salaisuuksia ja häpeän aiheita. Mutta nainen ymmärtää miestään koska meillä kaikilla on omat pikku häpeänaiheemme ja salaisuutemme. 

Koska kappaleen tarina ei ole aivan surumielisin niin Agnethan melankolinen tulkinta on mielestäni pienoisessa ristiriidassa sen kanssa. Tai ehkä sekoitan surumielisyyden jonkinlaiseen naiselliseen tapaan suostutella ja ymmärtää. Voi myös olla että Agnethan henkinen tila levyn teon aikaan vaikutti tulkinnan sävyyn. Kaiken ei tarvitse aina kuitenkaan mennä ennakko-odotusten mukaan sillä sekin käy joskus liian tylsäksi. Yhtä kaikki Agnetha laulaa miellyttävästi ja omalla tunnistettavalla tavallaan. 

Toisin kuin sanoitus ja laulutulkinta kappaleen muu toteutus on hyvin tavanomainen muttei huonosti tehty. Monessa muussa kappaleessa ohutääninen miestaustajalaulaja voisi alkaa ärsyttämään mutta kun kerran lauletaan miehen heikkouksista ja heikosta hetkestä niin tässä tapauksessa sekään ei häiritse liikaa. Little White Secrets nousee hieman keskitason yläpuolelle teemallaan ja sen hieman ristiriitaisella laulutulkinnalla. Kappaletta lainaten: "I understand you, your strength and your weakness."

Arvosana: 6,0/10

Earth, Wind & Fire - Thinking of You

Artisti: Earth, Wind & Fire
Kappale: Thinking of You (1987)
Albumi: The Dutch Collection
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I've been thinking of you."

Earth, Wind & Fire on ensimmäinen bändi tämän blogin historiassa joka saa kolmannen kappaleen arvosteluun. Jos ensimmäinen oli 90-luvulta ja toinen 70-luvulta niin tämänkertainen osuu sopivasti siihen väliin eli 80-luvulle. Tarkemmin sanoen kyseessä on toinen single vuoden 1987 Touch the World albumilta. Thinking of You joka julkaistiin singlenä alkuvuodesta 1988 pärjäsi Amerikan listoilla kohtuullisesti (Billboard Hot Dance Music ja Club Play -listojen ykkössijat).

EWF on onnistunut säilyttämään kappaleissaan oman tunnistettavan groovensa vaikka vuosikymmenet ja muodissa olevat musiikkityylit vaihtuivatkin. Myös Thinking of You on tästä kuultavissa oleva todiste. Vaikka kappale onkin soundiratkaisuiltaan varsin tyypillistä kasari R&B -tyyliä, EWF:lle ominainen lämpimä groove on silti selvästi kuultavissa elektronisemman kuorrutuksen takaa. 

Maurice Smith ei tässä vaiheessa selvästikään ollut vielä menettänyt kultaista kosketustaan niin tuottajana kuin laulajanakaan. Hän tekeekin hyvää työtä kappaleen päävokalistina, mutta kunniaa on annettava myös miellyttävä-ääniselle naislaulajalle jonka nimeä en etsimisestä huolimatta onnistunut löytämään. Vaikka kyseessä ei olekaan bändin laajan tuotannon aivan ehdotonta huippua edustava kappale, on Thinking of You silti hyvä suoritus.

Thinking of You:sta ei ole kovin paljoa pahaa sanottavaa. Se ei ole aivan kaikkein tarttuvinta musiikkia eikä se ole aivan yhtä tanssijalkaa kutittavaa kuin bändin vanhempi tuotanto. On makuasia pitääkö kappaleen kasarisynasoundeista, mutta omasta mielestäni ne ovat varsin toimivat tämänkin vuosituhannen korvilla kuunneltuna. EWF on ehkä kaikkein parhaimmillaan kuitenkin silloin kun soundimaailma on hieman orgaanisempi eikä näin elektroninen. Kappaleen ansiot ovat kuitenkin selvästi vikoja suuremmat.

Arvosana: 6,5/10