Aikakone - Alla vaahterapuun

Artisti: Aikakone
Kappale: Alla vaahterapuun (1995)
Albumi: Pophitit 1995-2003
Mieleenjäävin lause: "Kukista teit seppeleen, sytytit mentolsavukkeen."

Kun puhutaan 90-luvulla meillä hyvin kaupallisesti menestyneistä kotimaisista eurodanceyhtyeistä niin itselleni ensimmäisenä mieleen tulevat Aikakone ja Movetron. Noista kahdesta Movetron oli ysärillä enemmän mieleeni ja näin yhtyeen livenäkin vuonna 1997.

En toki inhonnut Aikakonettakaan sillä olihan se luontainen osa teini-ikäni soundtrackiä. Teiniminäni näkökulmasta Movetronilla oli menevämmät biisit ja Päivi oli ihqumpi (vaikkei koko ihku sanaa tuolloin ollut käytössäkään) kuin Sani tai Vera. Tänäkin päivänä mielenipiteeni on edelleen sama vaikka syyt ovat ehkä puhtaammin siinä, että henkilökohtaisesta popmusiikillisesta näkökulmasta Movetron vie pidemmän korren.

Minulle Aikakoneen ensilevyn Tähtikaaren Taa hitteihin kuuluneen Alla vaahterapuun on aina meinannut pilata yksi ja ainoa sana: mentolsavuke. Vaikka sillä on varmasti viattomasti tavoiteltu tietynlaista cooliutta kappeessa, joka on muutenkin sanoitukseltaan varsin maalaileva niin minulle se tökkää aina vasten kuin oikea mekko väärällä tytöllä. Olisiko seppeleen sanan kanssa rimmaamaan tarkoitetun mentolsavukkeen sanan voinut korvata jollakin muulla? Varmasti olisi, mutta toisaalta lienen vähemmistössä tämän mentolsavukeinhoni kanssa. Koetan silti rakentaa vaihtoehtoisen loppusoinnun: Kukista teit seppeleen, lopuista teit meille teen.

Kappaleen musiikkivideo on palanut katkonaisina pätkinä tajuntaani aivan kuin se pyöri viikosta toiseen lista Top40 ohjelman näytevideopätkissä. Minulta varmaan löytyisi kaapista joku vanha tv-nauhoitus vhs josta tuokin mielikuva on mieleen jäänyt. Mutta nyt minun täytyy tarttua itseäni niskasta ja ravistella mentolsavukkeen katku mielestäni ja antaa lopulle kappaleesta oikeudenmukainen käsittely.

Alla vaahterapuun on omasta mielestäni Aikakoneen debyyttilevyn yksi parhaiten aikaa kestäneitä biisejä. Se ei ole nopea dancekappale vaan enemmän uusnostalginen semi-iskemäisyydessään ja ehkä jopa hieman Lisa Stansfieldähtävä. Onhan sanoituskin nostalgianmakuinen tarina viattomasta pikku romanssista päiviä ennen kesäloman alkua. Tällaisessa kontekstissa Sanin 60-luvuhtava laulutyyli on parhaimillaan. Hänen tapansa lausua sanat pikkusievän kuulaasti, mutta täsmällisesti on se hänet erottava tavaramerkki. Tyylillisesti se on varmasti myös kappale, joka toimi laajemmalle kuulijakunnalle kuin vaikkapa Odota tai Taas saan lentää. Sen voisi hyvin kuvitella sovitettuna vaikkapa tanssilavoille. 

Sääli, että alun tarina jää kertomatta pidemmälle vaan loppu jää enemmän kertosäkeen toistoksi. Pari fiilistelysäkeistöä lisää olisi tuonut kappaleeseen syvyyttä ja vaihtelua. Suosikkiyksityiskohtani lienee rummunisku ennen kertosäettä sekä hyräilty väliosa. Olenhan aina ollut helppo vietellä yksinkertaisilla, mutta toimivilla popin tehokeinoilla. Alla vaahterapuun on kuin tyttö, joka ensivilkaisulla vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta josta tarkemmin tutustuttaessa alkaa paljastua vähemmän viehättäviä piirteitä. Movetronin Alla koivupuun oli niistä puunallabiiseistä se parempi aikalainen. Silti tuttavuuden arvoinen tapaus.       
 
Arvosana: 6,0/10

Ace of Base - Lucky Love

Artisti: Ace of Base
Kappale: Lucky Love (1995)
Albumi: The Bridge
Mieleenjäävin lause: "I'm prisoner of hope I know."

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietänevätkin ruotsalainen Ace of Base oli minun porttihuumeeni popmusiikin pariin. En tiedä miksi en ollut kiinnostunut musiikin kuuntelusta ennen luokkaretkeä Maarianhaminaan keväällä 1993. Hotellin televisiosta näkyi MTV (Music television) ja Ace of Basen All That She Wants videon näkeminen aiheutti niin rajun reaktion että teeskentelin sairasta jotta sain jäädä hotellille odottamaan että video näkyisi uudestaan. Onneksi vuonna 1993 kappale oli kovassa rotaatiossa ja muistan muitakin kappaleita jotka avasivat korvani pop-musiikille. Happy Nation albumi päätyi minulle ensin kasettina ja myöhemmin cd- ja jopa lp-painoksenakin. Koulusta tultuani aloin tekemään läksyjä ja laitoin kasetin soimaan taustalle ja pidin kirjaa että kuuntelin sen läpi joka päivä yli vuoden ajan.

Voidaan siis huoletta sanoa että olin fanaatikko mitä Ace of Baseen tulee. Yhtyeen nettifaniyhteisö oli WWW:n alkuaikoina yllättävänkin suuri ja muistan kirjoitelleeni monille keskustelupalstoille ja kuuluneeni sähköpostitusryhmiin. Kirjoitin fanaattisuuteeni menneessä aikamuodossa ja katson nykyään olevani "vain" yhtyeen musiikin ystävä. En silti väitä olevani puolueeton kirjoittaessani Ace of Basen musiikista sillä se vaikutti niin suuresti elämääni herkkinä teinivuosinani. Musiikin voimalla selviydyin kiusatuksi tulemisesta, kaverin kuolemasta ja uskon sen auttaneen myös yli masennuksesta. Ja se ei ole ihan vähän se.

Mutta se Lucky Love ja vuosi 1995. Odotin luonnollisesti kovasti yhtyeen toista levyä ja siltä ensimmäisenä julkaistavaa Lucky Love singleä. Nauhoitin joka päivä Jyrkin jotta lopultakin saisin videon talteen ja lopulta onnisti. Yhtye oli selvästi mennyt eteenpäin tyylillisesti ja ihmettelin kun kotimaiset arvostelijat kirjoittivat kyseessä olevan sitä samaa vanhaa länsinaapurin hittinikkareilta. Tänäkin päivänä mieleni valtaa hämmästys kun muistelen niitä lukuisia kotimaisia levyarvosteluita joissa väitettiin The Bridgen olevan hiilikopio Happy Nationista.

Lucky Lovessa ei ollut niitä dancereggaesävyjä jotka tekivät omalta osaltaan tekivät yhtyeen debyyttialbumista suositun. Määrittelisin kappaleen itse keskitempoiseksi eurodance(piilo)balladiksi. Euroopassa kappale julkaistiin ensimmäisenä singlenä mutta Amerikassa se julkaistiin vasta toisena singlenä akustisena versiona. Lucky Loven sävelsivät ja sanoittivat Billy Steinberg ja Jonas Berggren ja tuotantopuolesta vastasivat Denniz Pop ja Max Martin yhdessä Jonas Berggrenin kanssa. Tarkkakorvainen voi kuulla jo kaikuja niistä soundeista millä Max Martin valtasi pop-maailman 90-luvun lopulla.

Lucky Lovessa on kyse nuoruuden ja rakkauden huumasta nostalgialla maustettuna. Kun se julkaistiin olin itse teini ja luonnollisesti haaveilin paljon kaikenlaista enkä kaikkein vähiten rakkaudesta. Nyt 22 vuotta myöhemmin  teinivuodet ovat onneksi kaukainen muisto ja nostalgian voima vain kasvaa vuosi vuodelta. Ilmestyessään pidin Lucky Lovea hyvä mutten loistavana biisinä ja olen edelleen teini-ikäisen itseni kanssa samaa mieltä.

Ace of Basen levyillä bassoihin on kiinnitetty hyvin huomiota ja ne kulkevat mukavasti tässäkin tapauksessa. Rakenne on kunnossa nousuine ja laskuineen ja Berggrenin sisarusten äänten ympärille kelpaakin rakentaa juuri tällaista ruotsipoppia. Sanoitus ei aivan onnistu päättämään hieman samalla tavalla kuin sovituskaan mitä se haluaa olla jääden vain melko hyväksi hybridiksi. Suomalaisia on joskus syytetty siitä että musiikissamme kuuluu aina molli vaikka yrittäisimme tehdä iloista musiikkia. Lucky Love on todiste siitä että joskus länsinaapurissammekin osataan sama taito. Mutta toisin kuin me, he käyttivät duurin ja mollin epätavallista vuorottelua luomaan hittejä mittakaavassa johon me ehkä emme ikinä pysty. Ganska bra.

Arvosana: 7,0/10

The Cardigans - Daddy's Car

Artisti: The Cardigans
Kappale: Daddy's Car (1995)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."

Edellisessä arvostelussa pääsin sanomaan että minulla varovaiset odotukset vanhojen suosikkien uusista levytyksistä. Mutta jos The Cardigans päättäisi vielä palata studioon niin minulla riittäisi uskoa siihen että heiltä voisi vielä irrota jos ei loistava niin ainakin kelpo albumikokonaisuus. Bändin albumien laatukaari pysyi mielestäni tasaisena loppuun asti vaikka toiset pitävätkin enemmän joko 90-luvun tai nolkytluvun villatakeista. Yhtye pysyi mielenkiintoisena kiitos tasaisen muttei tempoilevan muutoksen albumien välillä. Toisin kuin joillakin bändeillä uran edetessä kasvava melankolia ei haitannut sillä se oli läsnä jo ensimmäisillä levyillä, mutta enemmän pinnan alla.

Vaikka Daddy's Caria ei katsottu singlejulkaisun arvoiseksi bändin kakkosalbumilta Life niin se löytyy silti viralliselta kokoelmalta. En tiedä onko valinnan takana levy-yhtiö, bändi itse vai onko biisillä kannatusta fanien puolelta. Jos minun pitäisi valilta Lifelta biisi joka edustaa hyvin albumia tyylillisesti muttei ole sen parasta eikä huonointa antia niin Daddy's Car voisi hyvinkin olla valintani. Siinä ei ole Rise and Shinen energisyyttä tai tarttuvuutta muttei se myöskään ole yksi bändin lähes tunnistamattomaksi muutetuista Black Sabbath covereista. Yhtye kuulosti ensilevyllään uusretrolta ja heidän tyylinsä sai kopioijia Suomestakin. Samalla tavalla kuin voisi sanoa että Nina Persson on naapurintyttö jollaista kellään ei oikeasti ole niin yhtyeen retrommat biisit ovat pastisseja jollaisia ei oikeasti ennen olisi ollut.

Huomaan väisteleväni Daddy's Car biisin kommentointia ja se johtunee siitä että koetan kovasti päättää kuunnellessani mihin suuntaan makumittarini pitäisi tällä kertaa heilahtaa. Biisi on hieman tylsähkö varsinkin alkupuolelta ja se saa energiaa siinä vaiheessa kun mukaan tulee vähän raskaampaa kitarointia. Yksi mielenkiintoinen huomio on että mielestäni Daddy's Car toimii paremmin silloin kun Persson ei laula. Ei ole montaa The Cardigansin biisiä joista voisin niin sanoa. Instrumentaatio on vain tällä kertaa laulua mielenkiintoisempi.

Sanoitus ei ole innostavimpia varsinkin kun se käsittelee matkustamista joka ei ole mieliaktiteettejani. Toki kappaleessa muistellaan vanhoja matkoja jossa juuri ajokortti-ikäiset lainaavan isukin autoa ja lähtevät ajelemaan ympäri Eurooppaa. Minä en ikinä haaveillut lähteväni ulkomaille saatuani ajokortin, hyvä jos uskalsin ajella kotikylän tanhuvilla tai korkeintaan lähimpään kaupunkiin. Jos Daddy's Car olisi instrumentaaliversio antaisin sille hivenen korkeammat pisteet sillä kappaleen hedelmäliha on nimenomaan soitannollisissa ansioissa. Ne ovat toiset biisit joissa Nina Persson saa loistaa.

Arvosana: 5,5/10

Garbage - Stroke of Luck

Artisti: Garbage
Kappale: Stroke of Luck (1995)
Albumi: Garbage
Mieleenjäävin lause: "Here comes the cold again."

Tunnenko itseni tänään onnekkaaksi? Luulen että onneni on toistaiseksi ollut tasoissa. Aamulla sain lievän ruokamyrkytyksen mutta toisaalta kitaranrakennusprojektini valmistui vastoinkäymisistä huolimatta. Toisille onni on sitä minkä itse voi aiheuttaa kun taas toisille se voi olla karmaa joka tasapainottuu tekojen laadun mukaan. Jonkun mielestä onnea ja sattumaa ei ole olemassakaan.

Minulla on ystävä joka aina Garbagea kuullessaan sanoo bändin olevan nimensä veroinen. Itse en jaa tätä mielipidettä sillä mielestäni ainakin yhtyeen kolme ensimmäistä albumia ovat hyvää elektronista rokkia. Bändin nimeä kantanut debyyttialbumi ei vielä sisältänyt niitä huumorinpilkahduksia joita ajoittain löytyi seuranneilta albumeilta. Stroke of Luck on myös apaattisuuteen kallellaan oleva fiilistelybiisi.

Tällä viikolla kävin keskustelun ihmisistä jotka tuntuvat aina pilaavan onnensa lähes tahallaan. Joillekin on helpompaa elää tutussa harmaudessa kuin koettaa oppia sietämään onnen kirkkautta. Juuri tämänkaltaisesta ihmisestä voisi kuvitella Stroke of Luckinkin kertovan. Onni on tullut elämään rakkauden muodossa mutta löydettyä onneakin pitää pelätä ettei sekin vain olisi ruusu jonka piikit lopulta aina pistävät pitelijäänsä. Kun kurjuus on muodostunut vakiotilaksi onnikin on vain ei toivottu vieras.

Pidän enemmän menevämmästä Garbagesta kuin Stroke of Luckin rauhallisen keinuvista tahdeista. Kertosäkeessä on yritystä mutta kun kierrokset eivät nouse niin tehoakaan ei saada irti koneista. Shirley Manson laulaa parhaiten sanoituksia joissa ollaan ivamielisiä tai tympääntyneitä vaikka toki hän kelvollisesti suoriutuu tästäkin. Jotain silti puuttuu ja mistähän sen saisi? Tai ehkä tällainen rivibiisi on vain liian kovassa seurassa verratuna yhtyeen biisikohtaisiin kunnian hetkiin. Stroke of Luck ei ole ihan sitä mitä nimen puolesta odottaisi enkä tiedä olisiko sitä edes maustamalla voinut nostaa keskinkertaisuuden alhosta josta se ei tunnu edes sanoituksensa lailla pyrkivän tosissaan pois.
 
Arvosana: 4,5/10

The Cardigans - Tomorrow

Artisti: The Cardigans
Kappale: Tomorrow (1995)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Tomorrow heavenly no sorrow."

Cardigans kuului niihin yhtyeisiin joihin musiikkimakuni ei ollut vielä valmis kun kuulin heitä ensi kertaa vuoden 1995 paikkeilla. Life albumin aikainen uusretro tyyli ei iskenyt sen enempää kuin että Rise and Shine oli siskoni herätysbiisi. First Band of the Moonin lainasin kirjastosta koska Lovefool oli tarttunut korvaani mutta sekään ei albumikokonaisuutena iskenyt kuin vasta vuosia myöhemmin. Gran Turismo löi Cardigansin läpi minulle ja tuolta albumilta löytyykin monta biisiä jotka ovat minulle tärkeitä.

Olen joskus kuullut väitteen että jos yhdellä biisillä aikoo esitellä jonkun albumin niin siihen ei kannata valita huonointa eikä parasta raitaa vaan se keskinkertaisin. Kun puhutaan Cardigansin vuoden 1995 Life albumista niin Tomorrow voisi olla se keskinkertaisin. Edellinen logiikka ontuu mielestäni sellaisten albumien tapauksessa joissa on pari kolme ässäraitaa ja loppu täytekuraa. Mutta Life albumin esittelyssä Tomorrow ei ole harhaanjohtava. Onhan se albumin yleisen linjan kuuloinen 60-lukumaisine soundeineen. Iloisenhaikea (on siellä se haikeuskin kun kuuntelee sointujen välistä) laulu kertoo pitkällä matkalla oman rakkaansa luokse menossa olevasta tytöstä jolle onnen maa aukeaa huomenna muttei vielä tänään.

Miksi kutsun Tomorrowia omasta mielestäni albuminsa keskinkertaiseksi raidaksi? Se kuuluu Life albumin menobiiseihin muttei pääse vetovoimassa esimerkiksi Rise and Shinen tai Sick and Tiredin tasolle. Mutta toisaalta Life on juuri kokonaisuudeltaan vahva albumi joten pykälän tai pari parhaista raidoista jääminen ei ole maailmanloppu. Tomorrowin vahvuus on teemallisesta iloisuudesta ja keveydestä huolimatta napakka soitanta. Jos bändi keimailisi kuten Nina Persson laulussaan tuloksena olisi ällömakeaa hattaraa mutta nyt iskevä soitanta tuo tasapainoa. Kaksi kuukautta basson soittoa harjoitelleena Magnus Sveningssonin bassotyöskentelu kuulostaa hyvältä. Rytmiryhmän toista osapuolta eli rumpali Bengt Lagerbergia unohtamatta. Tomorrow keinuu ja kolisee hyvin muttei jää parhaiten mieleen.

Arvosana: 6,0/10

Aikakone - Odota

Artisti: Aikakone
Kappale: Odota (1995)
Albumi: Pophitit 1995-2003
Mieleenjäävin lause: "Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen?"

Kun mietin vuotta 1995 ja aikakonetta niin mieleeni tulee ajanjakso jolloin tv:stä tulivat ohjelmat kuten HotHit ja Jyrki. Ohjelmissa vieraili kotimaisia ja joskus ulkomaisiakin artisteja ja playbackesitykset kuvattiin todella heiluvalla kameralla. Usein mukana oli myös tanssijoita ja lisättyjä nykysilmin kömpelöltä näyttäviä efektejä. Juontajat oli ylireippaita ja huumorin määrällä korvattiin laatua. Silti noita ohjelmia tuli nuorena ja pop-musiikinjanoisena tuijotettua sillä mistäpä muualta sitä olisi voinut nähdä musiikkivideoita ja esiintymisiä ilman MTV:tä. (Music Televisionia josta 90-luvulla vielä tuli musiikkiakin) Jos etukäteen oli luvassa joku suosikkiartisteistani vierailun tai musiikkivideon muodossa niin luonnollisesti piti laittaa videonauhuri nauhoittamaan.

En tiedä pystyykö Aikakone ikinä tekemään toista tulemista mutta ainakin 90-luvun jälkimmäinen puolisko oli heille hyvin menestyksekäs. Voi hyvin olla että ysärinostalgia pitää yhtyeen ainakin pinnalla ja esiintymisille löytynee riittävästi kysyntää. Odota ei ollut ensimmäinen Aikakoneen kappale jonka kuulin vaan muistan myös sitä edeltäneet singlet kuten Taas saan lentää ja Tähtikaaren taa. Mutta Odota oli Aikakoneen läpimurto ja sitä soitettiin esimerkiksi Radio Mafian Härdellissä taajaan. Nykyään kappaletta kuulee kohtalaisen usein YleX:n ysärinostalgiaohjelmassa Parasta ennen. Kyseessä onkin siis oman aikakautensa klassikko.

On aina hyvä idea tehdä lokalisoitu versio kansainvälisestä hittimusiikista ja juuri tähän saumaan iskivät Aikakone ja Movetron 90-luvulla. Ehkä kahta edellämainittua yhdistää se että varsinkin laulullisesti molemmat ovat hieman iskelmällisiä. Sekä Sanin että Päivi Lepistön äänet sopisivat myös iskelmään ja varsinkin Sanin hieman 60-lukumainen laulutyyli on mitä iskelmäisin. Ehkä juuri tämä piiloiskelmällisyys auttoi yhtyeitä suosioon, sillä ne projektit jotka pyrkivät kuulostamaan laulun suhteen ulkomaiden dancelaulajilta jäivät meillä vähemmälle suosiolle.

En tänäkään päivänä oikeastaan tiedä mitä "odota, miksi karkuun juoksit niin varoen" oikein tarkoittaa. Ehkä loppusointu on tuottanut kappaleen sanoittaneelle E. Ainesmaalle ja  Sanille ongelmia ja varoen sentään rimmaa palelen -sanan kanssa. Vaikkei pääosin hyvää fiilistä tuomaan ja tanssittavaksi tarkoitetun dancebiisin sanoitusta ehkä kannattaisikaan pohtia liian tarkkaan niin ainakin Odota on jäänyt mieleen juuri tuon varoen-palelen riimittelynsä ansiosta. Loppujen lopuksi kai kyse on siitä että jäähyväiset on tehty ilman suurta draamaa ja ilman tietoa että toinen ei aiokaan palata. Oikeastaan siis kyse ei ole juurikaan erilaisesta tilanteesta kuin esimerksi Ultra Bran Sinä lähdit pois kappaleessa.  

Odota luottaa eurodancelle hyvin tyypilliseen "nitojabiittiin" (nimitys on omani) ja tässä tapauksessa se toimii. En tiedä varmasti miksi Odota ei ole koskaan ollut suosikkini Aikakoneen hiteistä enkä muista että olisin nauhoittanut sitä aikanaan itselleni lukemattomille sekalaista musiikkia sisältäneille kaseteilleni. Ehkä oma rimani oli hieman korkeamalla mitä dancemusiikkiin tulee, olihan 1995 Ace of Base julkaissut mainion The Bridge -albuminsa ja kotoisempi dance ei ollut niin salonkikelpoista omissa korvissani. Mutta en pysty myöskään löytämään Odotasta mitä vikaa. Onhan kappale tarttuvahko ja sitä tuli muistaakseni tanssittua sujuvasti (ja jos kuulisin sen jossakin tätä nykyä voisin päästää jopa pienen innostuneen äännähdyksen). Eihän tällaista nuoruusajan hittiä voi tietenkään olla näkemättä ruusunpunaisten nostalgialasien läpi mutta ainakin tässä tapauksessa Odota on kestänyt varsin hyvin aikaa.

Arvosana: 6,0/10

Movetron - Ristinolla (Grunge mix)

Artisti: Movetron
Kappale: Ristinolla (Grunge mix) (1995)
Albumi: Irtokarkkeja - Makeimmat Hitit
Mieleenjäävin lause: "Jos vain tuut mun luo niin lupaan opettaa miten pelataan oikeaa ristinollaa."

Musiikki muistuttaa ruoanlaittoa siinä mielessä että toiset ovat puristisempia ja toiset kokeilunhaluisempia kummassakin. Ruoanlaitossa tämä tuli vastaan kun eräs ystäväni lähes järkyttyi kun kuuli minun sekoittaneen sekä italialaisen että kreikkalaisen keittiön aineksia sekaisin. Toisten mielestä taas esimerkiksi niin sanottu industrial metalli on sieltä ja syvältä. Musiikillisten sekametelisoppien tekeminen alkoi 80-luvulla mutta vasta 90-luvulla se löi läpi laajemmalla rintamalla. Sekä musiikissa että ruoanlaitossa mielipiteeni asiasta on sama: Jos se maistuu/kuulostaa hyvältä niin ei niin väliä millä aineksilla se on kokattu kasaan.

Movetronin Ristinolla on biisi joka muistoissa ajoittuu varsin selkästi omaan aikaansa eli vuoteen 1995. Kotimaiset bändit eivät 90-luvulla vielä ylittäneet ostokynnystäni mutta pidin Movetronista, vaivautuivathan he esiintymään silloiselle pienelle kotipaikkakunnalleni asti. Silloinen Radio Mafia (Yle X) soitti biisiä runsaasti ja assosioin biisin tänäkin päivänä Pertti Salovaaran letkeään juontotyyliin. En tiedä tänäkään päivänä mitä kappaleessa mainittu "oikea ristinolla" tarkoittaa, mutta se ei liene erityisen tärkeää. Kenellekään ei varmaan jääne epäselväksi mistä Ristinollan grunge mix on saanut nimensä, Movetron ei ollut ainoa joka mukaillen lainasi Smells Like Teen Spirit tyylistä kitarointia.

Vaikka eurodance happanikin korvissani 2000-luvun alussa muutamaksi vuodeksi on sen parasta ennen -päivä tätä nykyä omissa korvissani kaukana tulevaisuudessa. Eikä kyse ole pelkästä nostalgiastakaan, sillä Ristinolla on juuri tässä muodossa Movetronin jos ei nyt aivan parasta tarjontaa niin ainakin lähelle sitä. Movetron ei ollut meillä ensimmäinen (Waltari?) joka sotki yhteen dancea ja sähkökitaraa mutta tulos on tässä tapauksessa onnistunut, sillä kahdesta versiosta juuri tämä grunge mix on menevämpi. On dancebiisille hyvä saavutus olla yli neliminuuttinen ja kaikessa toistavuudessaan kuulostaa vain kolmiminuuttiselta. Ristinolla saa minut hyvälle tuulelle tänäkin päivänä enkä osaa jäädä kaipaamaan kuin ehkä mahtipontisempaa loppunostatusta.

Arvosana: 6,5/10

Yaki-Da - Mejor Mañana

Artisti: Yaki-Da
Kappale: Mejor Mañana (1995)
Albumi: Pride
Mieleenjäävin lause: "Our motto is: Join the party, have some fun."

Päivän sattuman saneleman nimi kääntyy suomeksi jotakuinkin muotoon parempi huominen. Bändit jotka eivät ole vielä lyöneet läpi tai ne jotka eivät yhden hitin jälkeen enää ole menestyneet haluavat uskoa parempaan huomiseen. Kaikilta tämä ei ikinä onnistu ja joiltakin vasta pitkän työvoiton jälkeen. Esimerkiksi monet 80-luvun stadionrockbändit ovat saaneet kunnianpalautuksen vasta viime vuosina. Ruotsalainen naisduo Yaki-da taas ei ikinä saanut semilupaavasta alusta huolimatta parempaa huomista. I Saw You Dancing sai soittoaikaa kohtuudella mutta sen jälkeen mikään ei enää uponnutkaan ja toinen albumi jäi kokonaan ilman julkaisua Euroopassa. Marie Knutsen elää tätä nykyä New Yorkissa ja Linda Schönbergin myöhemmistä vaiheista en tiedä mitään.

Mejor Mananassa tiivistyy hyvin Yaki-Dan Pride debyyttialbumin pääidea; Latinosoundeja yhdistettynä 90-luvun puolivälin tanssipoppiin. Ace of Basen Jonas Berggren on tämän kappaleen takana ja jos latinosoundit vaihtaisi reggaesoundeihin voisi Mejor Manana ollakin yksi AoB:n rivibiiseistä. Mejor Mananan sanoitus jää melko yhdentekeväksi mutta onneksi veikeä rytmipuoli pelastaa sen mikä pelastettavissa on. Ei ole hyväksi pop-kappaleelle jos kertosäe on heikoin lenkki ja tässä tapauksessa niin pääsee käymään.

Kaikesta huolimatta Mejor Manana on sujuvasti kuunneltavaa kevyttä tanssipoppista. Eloisa akustinen kitara ansaitsee erikoismaininnan, sillä ilman sitä kappale kuulostaisi liian tasapaksulta. Mejor Manana paranee loppua kohden muttei herätä halua kuunnella uudelleen. Tässä on malliesimerkki rehellisestä täytebiisistä joka ei ärsytä eikä ihastuta vaan roikkuu mukana ja koettaa viedä homman kunnialla eteenpäin kuin jääkiekkojoukkueen nelosketju ikään.

Arvosana: 5,5/10

Ace of Base - Whispers In Blindness

Artisti: Ace of Base

Kappale: Whispers In Blindness (1995)

Albumi: The Bridge

Mieleenjäävin lause: "Swedish summer nights are hot."

Sattuman sanelemat palaa kesätauolta "rakkaan" länsinaapurimme tuottamalla hempeilybiisllä mikä ei minun tapauksessani ole paha asia. Ace of Base oli minulle se bändi joka teininä teki minusta musiikin kuuntelijan ja avasi oven kaikelle sille muulle musiikille mitä tässäkin blogissa pääsen kappale kerrallaan esittelemään. Vuoden 1993 debyyttialbumi Happy Nation on minulle hyvin merkityksellinen ja vuonna 1995 ilmestynyt seuraaja The Bridge on varmaankin se albumi jonka olen kuunnellut useimman kerran läpi elämäni aikana. (Tai sitten Abban The Visitors.)

The Bridge on siitä harvinaislaatuinen dancepopalbumi että sen sävellys- ja sanoitustyöhön ovat osallistuneet kaikki bändin jäsenet. Useinhan dancelevyt ovat joko jonkun tuottajan projekteja tai sitten sävellystyö on yhden tai kahden jäsenen heiniä. Whispers In Blindness on yhtyeen ehkä mieleenjäävimmän jäsenen eli Linn Berggrenin (se vaaleampi) säveltämä ja sanoittama. Ace of Base on julkaissut harvoin sloveita singleinä vaikka mielestäni heidän levyiltään olisi löytynyt monia hyviä julkaisuehdokkaita Don't Turn Aroundin ja vain radiopromona rapakon takana julkaistun Everytime It Rainsin lisäksi.

Ace of Basen hyvin puhtoisessa ja siistissä julkaisuhistoriassa Whispers In Blindness kuuluu siihen sensuelleimpaan ja intiimeimpään päähän. Ei sillä että tämäkään teksti saisi edes 12-vuotiasta teinityttöä punastumaan mutta kaikkihan on aina suhteellista. Kappaleessa on mukavia itämaisia mausteita muuten hieman tasaisehkon konepoljennon keskellä ja Linnin persoonallinen ääni saa ansaitsemansa tilan. Kappaleen sanoitus noudattaa samaa klassista teemaa kuin esimerkiksi Will You Still Love Me Tomorrow. Tyttö  olisi valmis antamaan kaikkensa pojan kanssa kunhan poika vain pystyisi vakuuttamaan hänet siitä että kyse on muustakin kuin yhden kerran jutusta.

Whispers In Blindess on esimerkki kappaleesta jollaisen olen kuvaillut tässä blogissa monta kertaa aiemminkin. The Bridge on hyvä albumikokonaisuus jonka osana Whispers In Blindness toimii huomattavasti paremmin kuin näin irralleen nostettuna. Erinomaisen albumin heikoimmasta päästä oleva kappale on useimmiten parempi kuin keskivertoalbumin parhaimmisto. Whispers In Blindess kaipaisi jonkin koukun jotta se nousisi sen tietyn maagisen rajan yli kappaleeksi jonka haluaisi erikseen kuunnella. Mukava biisi mutta ei yhtä kuuma kuin ruotsalaiset kesäyöt.

Arvosana: 6,0/10

2 Unlimited - Spread Your Love

Artisti: 2 Unlimited
Kappale: Spread Your Love (1995)
Albumi: Hits Unlimited
Mieleenjäävin lause: "I'm all about love, l-o-v-e, life in 95' as you can see."

Spread Your Love oli 2 Unlimitedin viimeinen singlejulkaisu jolloin bändiä edustivat Anita Doth ja Ray Slijngaard. Vuonna 1995 2 Unlimitedin suosio oli hiljalleen hiipumassa eikä se palannut vaikka tuottajat Jean-Paul DeCoster ja Phil Wilde yrittivät pari vuotta myöhemmin käynnistää bändin uudelleen kahden naislaulajan voimin. 

Spread Your Love ei jääne historiaan kaikkein parhaimpana 2 Unlimited kappaleena vaikka ei se toki mikään täysi pannukakkaukaan mielestäni ole. Kappaleesta puuttuu se sama energia ja hauskuus mikä varmasti auttoi monet aiemmista singleistä hiteiksi. Ehkä voisi jopa puhua rutiinisuorituksesta. Ray vetää kyllä omalla tutulla tyylillään hauskahkot elämänviisausräppinsä ja Anita saa kertosäkeeseen sen verran eloa kuin mahdollista on joten siltä osin asiat ovat kunnossa. 

Anitan laulama la-la-laa osuus on kappaleen parasta antia yhdessä sen asian kanssa että Ray ja Anita saivat tässä kappaleessa aika lailla yhtä paljon vastuuta. Omasta mielestäni 2 Unlimited on parhaimmillaan silloin kun molemmat saavat tasapuolisesti aikaa kappaleissa laulusuorituksilleen, sillä Anitan ääni ei ole tarpeeksi monipuolinen kantaakseen koko kappaletta ja Raylla ei varmaan olisi koskaan ollut suurta tulevaisuutta sooloartistina. Vaikka Spread Your Loven myötä monien ainoana oikeana 2 Unlimitedina tuntema kaksikko lähti omille teilleen hieman keskinkertaisella tavalla on silti ehkä parasta ettei uran viimeiseksi jää se paras kappale. On helpompi pistää kirjan kannet kiinni silloin kun voidaan selvästi sanoa että paras on jo nähty. 


Tämän rakkauden levittämiskappaleen myötä Sattuman Sanelemat jää joulutauolle, kiitos kaikille lukijoille ja toivon kaikille musiikillisesti kovia paketteja pukinkonttiin!

Arvosana: 5,5/10

Mark Morrison - Crazy

Artisti: Mark Morrison
Kappale: Crazy (1995)
Albumi: The Greatest Hits of the Nineties
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Everybody crazy trippin' on me."

Hieman hulluutta sunnuntaipäivään lupaa Mark Morrison kappaleen nimessä, mutta nimi ei aina ole enne. Mark Morrison nautti artistina menestyspiikistä vuosina 95-96 kun ensin Crazy  ja sitä seurannut single olivat pikkuhittejä mutta sitten Return of the Mack räjäytti pankin. Single oli UK ykkönen sekä miljoonamyyjä myös rapakon takana. Tämän jälkeen päivän sattuman sanelema julkaistiin uudestaan top10 UK paikan arvoisesti. Joskus kannattaa yrittää uudestaan. Tämän jälkeen Mark Morrison oli enemmän otsikoissa moninaisten rötösten vuoksi ja musiikkiura hiipui vaikka onkin jatkunut näihin päiviin saakka.

Mark Morrisonin lauluääni tuo mieleen Bobby Brownin, jälkimmäisen kuulostaessa ehkä kuitenkin hivenen vivahteikkaammalta. Crazyn suurin heikkous onkin Mark Morrisonin suullinen ulosanti jonka varaan tämä new jack swing mausteinen R&B kappale on rakennettu. Morrison kuulostaa monotoniselta ja jopa hieman robottimaiselta eikä pirtsakan kuuloinen naislaulaja lausu kuin sanan siellä ja toisen täällä. Pientä plussaa on sentään annettava varsin potkivalle bassolle.

Ehkä en ole parasta kohderyhmää tälle kappaleelle, mutta siinä ei vain ole tarpeeksi tarttuvuutta tai hyvää meininkiä. Eikä kyse ole vain kappaleen tyylisuunnasta, sillä tällä tyylillä tehtiin samaan aikaan musiikkia paljon paremminkin tuloksin. Ehkä pieni annos huumoria liiallista jäykkyyttä poistamaan tai joku toinen artisti tuomassa vaihtelua olisi voinut tehdä lopputuloksesta paremman. Jos käteen ei jää muuta hyvää kuin muutaman sanan lausuva naislaulaja ja potkiva biitti niin silloin lenkki jää liian heikoksi. Sorry Mark, not crazy enough.

Arvosana: 4,0/10

Coolio featuring L.V. - Gangstas Paradise

Artisti: Coolio featuring L.V.
Kappale: Gangstas Paradise (1995)
Albumi: The Greatest Hits of the Nineties
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Tell me why are we so blind to see?"

Joskus kaikki palaset vain napsahtavat artistille kohdilleen. Valitaan oikea klassikkobiisi josta otetaan oleellisimmat osat ja sitten ajakohtaistetaan ja henkilökohtaistetaan se omaksi. 

Rapissa ja hip hopissa samplaus tai alkuaikoina toisen kappaleen päälle omien juttujen heittely on ollut hyvin yleistä. Usein rapartistit kaivelevat divareita vanhojen vinyyleiden vuoksi joista voi sitten löytää hyviä koukkuja ja juttuja käytettäväksi. Liekö sitten Coolion käteen eksynyt 90-luvun puolivälissä Stevie Wonderin Songs In The Key Of Life -kiekko vuodelta 1976 ja siltä tarttunut korviin kappale Pastime Paradise? Varmuutta asiasta ei ole mutta ainakin se voisi olla hyvin todennäköinen mahdollisuus.

Henkilölle jolle hip hop tai rap uppoavat vain varsin harvoin Gangstas Paradise toimii yllättävän hyvin. Tokihan se soitettiin puhki 1995, mutta 15 vuotta myöhemmin sitä voi kuulla virkeimmin korvin. Coolion flow kävisi suuremmassa määrin hieman puuduttavaksi joten onkin ollut hyvä päätös ottaa mukaan L.V. laulamaan kertosäe Cooliota sävykkäämmällä äänellään. Myöskin taustan maustaminen kirkkokuoromaisella laululla toimii. Sykkivä biitti sopii hyvin sanoihin jotka kertovat kadulla epätoivoisesti tulevaisuudestaan kamppailevasta nuoresta miehestä. Vääryksiä on tehty mutta omasta mielestä vain niille jotka ovat sen ansainneet, mutta vaarana on aina itse saada joku päivä ansionsa mukaan. Kadulla huominen on aina epävarma.

Kun kappaleeseen on saatu sisällytettyä sanomaa eikä se ole kunnianhimoton coveri ollaan päästy jo pitkälle. Gangstas Paradisen suhteen on tehty aikoinaan paljon oikeita valintoja ja juttuja ja kyseessä onkin mielestäni yksi 90-luvun parhaista biiseistä genressään. Aina ei ole niin paha asia ottaa lainaksi jotakin ja tehdä siitä omaa.

Arvosana: 7,0/10

Yaki-Da - Another Better World

Artisti: Yaki-Da

Kappale: Another Better World

Albumi: Pride (1995)

Mieleenjäävin lause kappaleesta: "You may love me as an angel, can you love me as a fool?"

Yaki-Da oli Ace of Basen Jonas Berggrenin kokoama tyttökaksikko, joka oli ehkä hieman tyylillisesti aikaansa edellä latinomusiikkivaikutteisella tanssipopilla, jonka suursuosio koitti vasta viitisen vuotta myöhemmin. I Saw You Dancing on duon parhaiten muistettu hitti, mutta muuten listamenestys maailmalla jäi kohtuullisen pieneksi. Kakkosalbumia ei edes julkaistu Euroopassa.

Another Better World on tyylillisesti hyvin tyypillinen Yaki-Da:lle. Se on 90-luvun puolivälin tanssipoppia jota on maustettu espanjalaistyylisillä akustisilla kitaroilla. Juuri akustiset kitarat ja laulajien energinen ja innokas (kriittisempi voisi kutsua yli-innokkaaksi) tapa laulaa erottavat Yaki-Dan ja tämän kappaleen siitä suuresta määrästä eurooppalaista tanssipoppia mitä sen kultakautena julkaistiin. Myöskään liiallinen sokerointi ei ollut vielä pilaamassa genreä vaan tunnelma kappaleessa on varsin vakavanriehakas. Ruotsalaiselle popille tyypillisesti koukuissa ei säästellä eikä tarttuvuus ole synti. Aivan parasta Yaki-Daa tämä kappale ei edusta, mutta kokonaisuus jää silti reippaasti plussan puolelle. Kappaleen rytmipuoli ansaitsee eritoten kiitosta.

Arvosana: 7,5/10
Kuuntele kappale Spotifysta.