Johnny Cash - Sam Hall

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Sam Hall (2002)
Albumi: American IV: The Man Comes Around
Mieleenjäävin lause: "Damn your eyes!"

Vanhaan kansansävelmään perustuva Sam Hall on juuri sellainen kappale, joka vaati Johnny Cashin kaltaisen tulkitsijan, jotta siitä saataisiin irti jotakin mielenkiintoista. Joten kaikki kunnia countrylegendalle, joka vielä elämänsä ehtoollakin säteili haurasta karismaa jollaista ei ostamalla mistään saa. Tarina kuolemantuomiotansa odottavasta rikollisesta, joka ei tunne rahtustakaan katumusta sopii myös herra Cashin suuhun erittäin hyvin. Mies itse toki katui paljonkin elämäänsä aikana, muttei se tarkoita etteikö hän olisi osannut laulussa tulkita sellaista henkilöä jollainen hän itsekin ehkä pahimmillaan oli. Tai olisi voinut pahimmillaan olla. Onhan sanonta, että helvetti on paikka jossa kohtaat itsesi sellaisena kuin olisit parhaimassa tapauksessa voinut olla.

Sam Hall on kansansävelmä, jossa välillä lauletaan Sam tai Jack Hallista ja siitä on paljon paikallisia variantteja. Eräs versio perustui englantilaiseen varkaaseen Jack Halliin joka hirtettiin. Tämä on jättänyt joihinki versioihin maininnan siitä että päähenkilö olisi nokikolari. Syynä oli se, että Jack Hallin vanhemmat möivät hänet aikoinaan nuohoojan oppipojaksi joidenka rankkaan työhän kuului laskeutua savuhorneihin köyden varassa. Tämä koitui monen oppipojan kohtaloksi eikä opettajalla ollut muita velvollisuuksia kuin ruokkia ja vaatettaa oppipoikansa, päästää hänet kerran viikossa kirkkoon eikä häntä saanut laskea savupiippuun kun takassa oli tuli. Hieman erilaista ollut työturvallisuus aikoinaan.

Sam Hall on periaatteessa akustinen kappale sisältäen vain akustista kitaraa, ukulelea, pianoa ja urkuharmonia. Lähestymistapa on oikea sillä tällaiset perinnebiisit vain pilattaisiin liialla hienostelulla ja hiomisella. Kappaleen sanoja ei ole erityisen vaikea muistaa sillä suurin osa lauseista toistetaan kolmesti joko kokonaan tai osittain.

Cashin tässä kohden heikommaksi ja käheämmäksi käynyt ääni ei ehkä luonnolliselta sävyltään sisällä sellaista uhoenergiaa mitä hänellä nuorempana oli, mutta se ei ole heikkous. Nyt versio on kuin vanhemman rikollisen viimeinen ylpeä uhma kun kauan lakia paennut kelmi päättää lähteä omalla tyylillään armoa anelematta. Hän on jo väsynyt kaikkeen pakenemiseen ja häämöttävä loppu on omalla tavallaan helpotus. Ikä tuo erilaisen näkökulman asioihin ja sen todistaa hyvin herra Cash toisessa Sam Hall tulkinnassaan. (Ensimmäisen kerran hän levytti kappaleen jo vuonna 1965.) Kannattaa kuunnella molemmat versiot sillä niiden erot ovat mielenkiintoiset.     

Arvosana: 6,0/10

Bee Gees - You Should Be Dancing

Artisti: Bee Gees
Kappale: You Should Be Dancing (1976)
Albumi: Saturday Night Fever OST
Mieleenjäävin lause: "You should be dancing, yeah."

Bee Geesin ensimmäiseksi discohitiksi sanottu You Should Be Dancing julkaistiin alunperin vuoden 1976 Children of the World albumin debyyttisinglenä. Kyseessä oli myös ensimmäinen Bee Gees listaykkönen, jossa Barry Gibb käytti kuuluisaa falsettiaan. Toki hän oli löytänyt falsettinsa jo edeltäneen Main Course albumin raidoilla, kuten vaikkapa mainiolla Nights on Broadwaylla, mutta vasta You Should Be Dancing varsinaisesti aloitti Bee Geesin kauden discon kuninkaina. Mitä Children of the World albumiin tulee olen vuosien varrella yrittänyt hankkia sitä monta kertaa vain kuullakseni että painos on loppu. Vinyylinäkään sitä ei ole vastaan tullut mutta ehkäpä sekin vielä joskus levyhyllyyni tiensä löytää.

Ei ole aivan yksinkertaista laittaa You Should Be Dancingiä järjestykseen Bee Geesin discosinglejen joukossa. Toisaalta kaikki maagiset ainekset ovat läsnä, mutta ovatko ne olleet paikoillaan vieläkin paremmin? Omasta mielestäni ovat. Mutta ei heittäydytä vielä negatiivisiksi. Barryn falsetit ovat kohdillaan ja vaikka ehkä sanoituksen puolesta (vaikka toki esim. Chicin sanoituksiin verratuna tässä ollaan syvällisiä) toivoisi hitusen vähemmän toistoa niin tansittavaksihan nämä ovat tarkoitettu eikä analyyttiseen kuunteluun. Maurice Gibb bassottelee maukkaasti ja Bee Geesin kitaristina tuohon aikaan toiminut Alan Kendall saa soitettavakseen lyhyen, mutta kokonaisuuteen istuvan soolon.

Jos You Should Be Dancing olisi Bee Geesin ainoa discobiisi voisin ehkä pitää siitä vieläkin enemmän, mutta nyt vertailukohdat ovat liian kovat. Joskus se ensimmäinen demo on parasta mihin yhtye pystyy ja joskus taas ensimmäiset yritykset ovat vain protoja joista parannetaan. Toki YSBD:ssa on sopivaa hikistä hektisyyttä ja kliseinen tanssiin kehoittava sanoitus täyttää tehtävänsä. Varmasti tämä on aikansa teryleeni-Teroja ja -Teijoja tanssittanut ja notkuttaa tänäkin päivänä sisäistä pientä Travoltaani. Kuulunhan niihin ihmisiin, jotka mielikuvissaan tanssivat aina paljon paremmin kuin todellisuudessa.

Mutta tänään ei ole päivä jolloin jaksaisin olla erityisen negatiivinen, vaan olen ennemminkin onnellinen siitä, että tämäkin kappale on osa sitä hienoa aikakautta jolloin Bee Gees vaikutti muutaman vuoden ajan pysäyttämättömältä. Jälleen kerran voin pohtia sitä oliko Bee Gees kovemmassa iskussa 60- vai 70-luvulla, mutta se on sama kuin pohtisi kesähelteellä kahden lempijäätelömakunsa väliltä. Valitsit sitten kumman tahansa niin lopputulos on taattu ja jokainen lipaisu on taattua laatua. You Should Be Dancing ei ehkä ole minun minttu tai mangomeloni, mutta se voi olla vaikka se suklaajäätelöpallo joka käy aina silloin tällöin vaihtelusta.

Arvosana: 6,5/10

PMMP - Onnellinen päivä

Artisti: PMMP
Kappale: Onnellinen päivä (2003)
Albumi: Kuulkaas enot!
Mieleenjäävin lause: "Onnellinen päivä meidän paratiisissa on aluillaan."

PMMP:n debyyttialbumi Kuulkaas enot! möi minulle idean lupaavasta uudesta yhtyeestä ja seuraava Kovemmat kädet lunasti lupaukset. Hieman ironisesti yhtyeen viimeinen albumijulkaisu Matkalaulu joka sisälsi uusia versioita vanhoista kappaleista myös osoitti, että nyt on hyvä aika lopettaa kun on vielä voitolla. Mielestäni on parempi ettei yhtye lopeta juuri silloin kun se on parhaimmissa luomisvoimissaan vaan silloin kun parhaat paukut on käytetty.

Debyyttialbumilta löytyvä Onnellinen päivä oli levyn ainoa biisi jonka sanoituksesta Mira Luoti vastasi yksin. Sävellyksen takana oli luonnollisesti Jori Sjöroos. Onnellista päivästä tulee sellainen tunne, kuin sen sävellys olisi hakenut vaikutteensa niiltä 90-luvun rockbändeiltä jotka ammensivat puolestaan 60-luvun psykedeliasta. Voi lapsi pysyä enää tallessa kun pesuvettä on vaihdeltu näin hurjasti? -Ikävä kyllä ei.

Onnellinen päivä kuulostaa kyllä tarpeeksi PMMP:n biisiltä eikä se laadullisestikaan ole mikään äpärälapsi ottaen huomioon debyyttialbumin vielä hieman suuntaan hakevan tyylin. Mutta silti se tuntuu kuin konseptilta, jota ei saatu aivan parhaimmalla tavalla toimimaan. Siinä ei ole sellaista iloista naisenergistä teinimäistä riehakkuutta kuin parhaimmillaan eikä siinä myöskään ole koskettavuutta. Koskettavuuteen toki Onnellinen päivä ei selvästi pyrikään vaan tarkoituksenani oli vain luetella yhtyeen tyypillisiä vahvuuksia.

Ehkäpä Onnellinen päivä on todiste siitä kuinka Sjöroos, Vesala ja Luoti tulivat myöhemmin paremmiksi poimimaan vaikutteita ja tekemään niistä omia versioitaan. Prototyyppi joka jo lähti lentoon, muttei ikinä päässyt määränpäähänsä asti. Huomaan, että kappale alkaa ärsyttämään kun kuuntelen sitä toistolla tätä kirjoittaessa ja se on aina huono merkki. Varsinkin kun PMMP:n tuotannossa on paljon sellaista mitä kuuntelisin tätä mieluummin. Ei Onnellinen päivä ole mikään keväällä sulavan hangen alta paljastuva koirankakka, vaan ennemminkin se viimeiseksi jäävä paha konvehti joka on syötävä, jotta voi avata uuden kerroksen herkkuja.   

Arvosana: 4,5/10