Johnny Cash - Sam Hall

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Sam Hall (2002)
Albumi: American IV: The Man Comes Around
Mieleenjäävin lause: "Damn your eyes!"

Vanhaan kansansävelmään perustuva Sam Hall on juuri sellainen kappale, joka vaati Johnny Cashin kaltaisen tulkitsijan, jotta siitä saataisiin irti jotakin mielenkiintoista. Joten kaikki kunnia countrylegendalle, joka vielä elämänsä ehtoollakin säteili haurasta karismaa jollaista ei ostamalla mistään saa. Tarina kuolemantuomiotansa odottavasta rikollisesta, joka ei tunne rahtustakaan katumusta sopii myös herra Cashin suuhun erittäin hyvin. Mies itse toki katui paljonkin elämäänsä aikana, muttei se tarkoita etteikö hän olisi osannut laulussa tulkita sellaista henkilöä jollainen hän itsekin ehkä pahimmillaan oli. Tai olisi voinut pahimmillaan olla. Onhan sanonta, että helvetti on paikka jossa kohtaat itsesi sellaisena kuin olisit parhaimassa tapauksessa voinut olla.

Sam Hall on kansansävelmä, jossa välillä lauletaan Sam tai Jack Hallista ja siitä on paljon paikallisia variantteja. Eräs versio perustui englantilaiseen varkaaseen Jack Halliin joka hirtettiin. Tämä on jättänyt joihinki versioihin maininnan siitä että päähenkilö olisi nokikolari. Syynä oli se, että Jack Hallin vanhemmat möivät hänet aikoinaan nuohoojan oppipojaksi joidenka rankkaan työhän kuului laskeutua savuhorneihin köyden varassa. Tämä koitui monen oppipojan kohtaloksi eikä opettajalla ollut muita velvollisuuksia kuin ruokkia ja vaatettaa oppipoikansa, päästää hänet kerran viikossa kirkkoon eikä häntä saanut laskea savupiippuun kun takassa oli tuli. Hieman erilaista ollut työturvallisuus aikoinaan.

Sam Hall on periaatteessa akustinen kappale sisältäen vain akustista kitaraa, ukulelea, pianoa ja urkuharmonia. Lähestymistapa on oikea sillä tällaiset perinnebiisit vain pilattaisiin liialla hienostelulla ja hiomisella. Kappaleen sanoja ei ole erityisen vaikea muistaa sillä suurin osa lauseista toistetaan kolmesti joko kokonaan tai osittain.

Cashin tässä kohden heikommaksi ja käheämmäksi käynyt ääni ei ehkä luonnolliselta sävyltään sisällä sellaista uhoenergiaa mitä hänellä nuorempana oli, mutta se ei ole heikkous. Nyt versio on kuin vanhemman rikollisen viimeinen ylpeä uhma kun kauan lakia paennut kelmi päättää lähteä omalla tyylillään armoa anelematta. Hän on jo väsynyt kaikkeen pakenemiseen ja häämöttävä loppu on omalla tavallaan helpotus. Ikä tuo erilaisen näkökulman asioihin ja sen todistaa hyvin herra Cash toisessa Sam Hall tulkinnassaan. (Ensimmäisen kerran hän levytti kappaleen jo vuonna 1965.) Kannattaa kuunnella molemmat versiot sillä niiden erot ovat mielenkiintoiset.     

Arvosana: 6,0/10

Johnny Cash - One Piece at a Time

Artisti: Johnny Cash
Kappale: One Piece at a Time (1976)
Albumi: The Essential Johnny Cash
Mieleenjäävin lause: "I'd get it one piece at a time and it wouldn't cost me a dime."

Johnny Cash laulamassa Cadillaceista, sisukkuudesta ja hienoisesta kapinasta rikkaita vastaan. Noista aineksista oli koottu Johnny Cashin viimeinen Countrysinglelistan ykkönen vuodelta 1976. Nämä ainekset luonnollisesti sopivat Cashin suuhun ja tuskinpa hänen uskolliset faninsakaan One Piece at a Timea hylkivät. Humoristinen kappale muistuttaa hieman A Boy Named Sueta sisältäen puhutun säkeistön lopussa.

Kappaleen tarina kertoo General Motorsin tehtaalle töihin päätyvästä nuorukaisesta joka haaveilee omasta Cadillacista mutta tietää ettei liukuhihnatyöntekijän palkoilla sellaista tule ikinä saamaan. Niinpä hän päättäväisesti alkaa työkaverinsa avustuksella salakuljettamaan valtavassa eväslaatikossaan auton osia yksi kerrallaan. Lopulta 25 vuoden kuluttua työn sankarilla on tarvittavat osat oman Cadillacin kokoamiseen. Kokoamisesta tulee haastavaa sillä ensimmäiset osat ovat vuodelta 1949 ja viimeiset vuodelta 1973. Spedemäisellä nerokkuudella lopputuloksesta syntyy kuitenkin toimiva kulkupeli joskin erittäin oudon näköinen sellainen.

One Piece at a Timen markkinoimiseksi Cashin levy-yhtiön päätti rakennuttaa laulun sanoituksen mukaisen sekasikiöcadillacin (kuvassa) vieläpä vuosikertaidenttisistä osista. Jos pidät laulun sanoitusta epäuskottavana niin ainakin kiinalaisella moottoripyörätehtaalla työntekijä pihisti osa kerrallaan moottoripyörän ja aikaa siinä meni "vain" viisi vuotta. Sitä inspiroituiko työn sankari Cashin biisistä en tiedä mutta mikäpä idea olisi uniikki seitsemän miljardin ihmisen joukossa?

Jos One Piece at a Timen sanoituksen teemat ovat perinteistä Cashia niin sitä se on myös musiikillisesti. Tyypillinen nakuttava kitara ja varsin riisuttu instrumentaatio joka antaa paljon tilaa Cashin äänelle ovat artistia tyypillisimmillään. Jos pidät klassisesta Cashista niin pidät tästäkin. Kuten A Boy Named Suessakin suurin viehätys syntyy kappaleen tarinasta ja Cashin leppoisasta ulosannista. Soitanta on vain tuomassa pientä lisätekstuuria ja tämäntyylisen kappaleen pystyisi hyvin esittämään pelkästään mies ja kitara tyylisesti.

Minulle One Piece at a Time on toimivaa Cashia jos ei nyt aivan parhaimillaan niin kuitenkin näppärän sanoituksen vuoksi keskivertoa mieleenjäävempänä. Cash on itselleni parhaimmillaan tunteiden tulkkina vaikka hänen karismansa kantaa hyvin kevyemmät huumoribiisitkin. Kappaleen tarina on opetus siitä että kannattaa varoa kun puskee läpi harmaan kiven sillä toisella puolella voi olla loppujen lopuksi mitä tahansa.

Arvosana: 6,0/10

Johnny Cash - Daddy Sang Bass

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Daddy Sang Bass (1968)
Albumi: Essential Johnny Cash
Mieleenjäävin lause: "I remember when i was lad, times were hard and things were bad."

Uskonnollista musiikkia minulta löytyy hyvin vähän. Puhtaita gospelalbumeita en omista ainuttakaan mutta monilta varsinkin amerikkalaisilta artisteilta löytyy yksittäisiä uskontoaiheisia kappaleita. Toki gospelkakustakin otan maistiaisia silloin tällöin sillä hyvä biisi on hyvä biisi aihevalinnasta riippumatta. Huomaan joskus miettiväni lapsuuttani ja ala-asteen aamunavauksia joissa seisoimme luokittain pituusjonoissa ahtaassa aulassa laulamassa virsiä opettajan urkuharmoonin säestyksellä. Silloin tällöin joku pyörtyikin mutta tilaisuudet vietiin aina loppuun. En tiedä kuinka vakaumuksellista koulujen nykyinen uskonto-opetus on ja kuinka paljon se näkyy oppilaiden elämässä mutta toivottavasti asiat ovat neutralisoituneet omasta lapsuudestani.

Countrylegenda Johnny Cash ei ikinä peitellyt uskonnollisuuttaan ja antoi sen kuulua myös musiikissaan. Levyttihän hän uskonnollisia albumikokonaisuuksiakin joilta yhdeltä tämänkertainen kappalekin on. Vuonna 1968 julkaistu Daddy Sang Bass sisälsi voimakkaita kristillisiä elementtejä sillä siinä lainattiin kertosäkeessä vanhaa virttä Will the Circle be Unbroken. Tämä ei haitannut menestystä Amerikassa jossa irtosi countrylistan ykkössija.

Toki sanoitus on muutenkin uskonnollissävytteinen jossa jo aikuisikään ehtinyt mies muistelee lapsuuden yhteislauluja perheen parissa. Isä lauloi bassoäänet ja äiti tenorin lasten liittyessä lauluun mukaan mistä kappaleen nimikin tulee. Pikkuveli on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen mutta laulaja uskoo vielä laulavansa hänen kanssaan taivaan kuorossa. Biisin takana oli Carl Perkins joka levytti sen myös itse. Kappale sai inspiraationsa siitä että itse uskonnon avulla huumeista irti päässyt Cash auttoi samoin keinoin Perkinsin kuiville alkoholista. Sanoituksessa mainittu veli oli Cashin nuorena kuollut veli Jack.

Kappaleen toteutus ei Cashinsä tunteville aiheuta yllätyksiä. Cashille ominainen naputtava kitarasoundi on tietysti läsnä sekä miehen tunnistettava ääni. Jos joku keskinkertainen laulaja esittäisi tämän kappaleen en kallistaisi sille korvaani mutta Cashin karismaa vastaan ei käy taisteleminen. Tulkinta on yhtä aikaa kevyt mutta kuitenkin jokaisen sanan takana seisova. Ehkäpä tämä keventävä seikka tekee Daddy Sang Bassista tavallista helpompaa kuunneltavaa gospeliksi. Eikä vähän yli kaksiminuuttinen mittakaan tee kuuntelukokemuksesta liian uuvuttavaa. Eihän tämä minulle ominta musiikkigenreä edusta mutta Cash on aina Cash.

Arvosana: 5,5/10
Youtuben rajattua albumiversion liittämistä jaan sen sijaan liveversion:

Johnny Cash - Five Feet High and Rising

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Five Feet High and Rising (1959)
Albumi: The Essential Johnny Cash
Mieleenjäävin lause: "How high's the water, mama?"

50-luku on levyhyllyssäni aliedustettuna sillä tämä on vasta kolmas kerta blogissani kun käsittelyyn pääsee tuon vuosikymmenen musiikkia. Johnny Cash ei ole myöskään ollut vakituinen arvosteluvieras vaikka muutama levynsä minulta löytyykin. Luonnollisesti olen Cashin suhteen myöhäisherännäinen jo ikäni vuoksikin. Vasta hieno Hurt tulkinta ja Walk the Line -elokuva avasivat korvani tälle vilpittömälle ja elämänmakuiselle tulkitsijalle.

Mitähän voisin sanoa kappaleesta joka on 1:45 pitkä ja kertoo yksinkertaisen tarinan siitä kuinka lapsi kysyy vanhemmiltaan kuinka korkealla tulvavesi on? Taustalla on tarina siitä kuinka tulvavesi joka pyyhki yli kaiken ja aiheutti paljon tuhoja toikin mukanaan hedelmällistä maata ja antoi jatkossa paremman sadon. Blessing in disguise; kuten kolmannella kotimaisella sanottaisiin. Johnny Cashin 50-luvun kantribiisit ovat usein hyvin yksinkertaisia rakenteeltaan eikä Five Feet High and Rising tee poikkeusta. En ole aivan varma onko kyse Cashin vilpittömyydestä tulkisijana mutta kokonaisuus toimii silti. Eihän tämä mikään varsinainen korvamato ole mutta kyllä sympaattisuuttakin täytyy arvostaa. Cashin syvä ääni saa kumista päällimmäisenä taustan polkiessa tasaisesti tahdissa kuin höyryveturi ikään. Ja jos olen usein valittanut loppunostatuksien puutteesta niin tässä se saadaan.

Lyhyestä virsi kaunis: Five Feet High and Rising on takuuvarmaa 50-luvun Johnny Cashia niille jotka siitä sattuvat pitämään. Ja bonusknoppitietona vielä mainittakoon että kappaleen nimi inpiroi De La Soulin nimeämään klassikkoalbuminsa 3 Feet High and Risingiksi.

Arvosana: 5,5/10

Johnny Cash - Hurt

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Hurt (2002)
Albumi: American IV: The Man Comes Around
Mieleenjäävin lause: "Everyone I know, goes away in the end."

Kaikki musiikki ei tee vaikutusta ensikuulemalla tai muiden kehujen vuoksi. Joskus tarvitaan oikea aika ja oikea tapa kuulla artistia tai biisiä jotta siitä löytää sen jonkin. Olin kuullut monen kehuvan Johnny Cashin versiota Nine Inch Nailsin alunperin esittämästä Hurtista. Nine Inch Nails ei iskenyt minuun 90-luvulla eikä se ole tehnyt sitä vielä tänäkään päivänä ja Johnny Cashin tiesin vain vanhaksi countrylaulajaksi. Joten sivuutin kehut ja ajattelin että tämä nyt on sellainen erilaista musiikkimakua vaativa tapaus.

Yksi harrastuksistani on amerikkalaisen showpainin eli wrestlingin seuraaminen ja vuonna 2005 vapaapainilegendan Eddie Guerreron menehdyttyä alle 40-vuotiaana WWE esitti hänen muistovideonsa jossa musiikkina soi juuri Cashin Hurt. Yhteys oli sopiva, sillä Guerreron ura oli päihteiden ja särkylääkkeiden väärinkäytön värittämä ja juuri kuluttava elämä varmasti oli osasyyllinen hänen ennenaikaiseen poismenoonsa. Mutta näin siis tämä klassikkobiisi saatiin tuotua minun korviini oikealla tavalla oikeaan aikaan.

On erittäin harvinaista että cover nousee tunnetummaksi kuin alkuperäisversio eritoten jos alkuperäinenkin on ollut menestynyt ja tunnettu. Tällaisen tapahtuman harvinaisuusaste on samaa luokkaa kuin jos elokuvan jatko-osa on edeltäjäänsä parempi. Mutta hauras ja päiviensä päättymisen lähellä olemisen tiennyt Johnny Cash konstailemattoman ja karun tulkintansa kanssa kykeni tekemään kaikkia todennäköisyyksiä vastaan. Trent Reznorin ja Johnny Cashin välillä luulisi olevan ylittämätön sukupolvien välinen kuilu, mutta miehinen tuska ja häpeä ovat jokaiselle samat. "Mies kestää kipua muttei häpeää." -Sen tietävät suomalaisetkin.

En tiedä onko idea siitä että Hurt kasvaa suuremmaksi loppua kohden ollut tuottaja Rick Rubinin vai artistin itsensä idea mutta joka tapauksessa se toimii täydellisesti. Toki koko biisin olisi voinut esittää alun kaltaisesti ja se olisi silti ollut hyvä muttei läheskään niin voimakas ja tunteisiin vetoava. Cash ei tulkinnassaan esitä itseinhoa vaan kyse onkin juuri häpeästä. Mutta jotkut heikkoudet ovat osa jokaista ihmistä ja sen laulukin tietää sillä varmasti toistaisimme tietyt virheet elämässämme kerta kerran jälkeen vaikka saisimmekin toisen mahdollisuuden. Tämä inhimillisen heikouden tunnustaminen on juuri se tekijä joka tekee Hurtin sanoituksesta hienon.

Kun meillä on hieno tulkinta hienojen lyriikoiden kanssa niin voiko paljon parempaa ollakaan? Koska tarkoituksenani on tässä blogissa löytää kaikesta niin hyvää kuin huonoakin niin toki tästäkin kultaisesta pilvestä sen hopeareunuksen kiillotan näkyviin. Kun tätä arvostelua kirjoittaessani kuuntelin samalla Hurtin repeatilla monta kertaa läpi, niin ymmärsin ettei tämä biisi ole tarkoitettu runsaaseen ja jatkuvaan kuunteluun. Sen kuuleminen tekee hyvää silloin tällöin, mutta näin suuressa määrin kuunneltuna karu ja rehellinen musiikki käy raskaammaksi kuin sen on tarkoitus. Kertakuuntelu on juuri se sopiva määrä näin vahvan biisin ollessa kyseessä; putkeen kuuntelu toimii paremmin toisenlaisen musiikin kanssa. Mutta samalla tavalla kuin tietyt ruoat, tämäkin maistuu aina yhtä hyvältä kunhan tietää sen oikean määrän jonka nauttii.  

Arvosana: 8,0/10