Top 40 vuosilta 1977-1954 sija 8: Anne-Marie David - Tu te reconnaîtras

Artisti: Anne-Marie David
Kappale: Tu te reconnaîtras (1973)
Mieleenjäävin lause: "Tu verras, tu te reconnaîtras."

Olen aina vaikean paikan edessä jos minulta kysytään suosikki Euroviisuani 70-luvulta. Jokainen päivä voi tuoda eri vastauksen tietystä joukosta erinomaisia viisuklassikoita. Tätä listaa kasatessani tiesin, että muutama viisubiisi kuuluu ehdottomasti mukaan.

L'oiseau et l'enfant tuli 70-luvun viisusuosikeistani jo aiemmin tällä listalla. Abban Waterloo voisi myös olla hyvä valinta, mutta se ei ole suurin suosikkini heiltä. Apres Toi olisi voinut olla myös hieno valinta tai miksei myös Ding-A-Dong tai I See a Star. Un banc, un arbre, une rue ei olisi hassumpi poiminta myös tai.. ..ehkä on parempi etten pidennä enää listaa vaan alan kertomaan siitä tällä kertaa valituksi tulleesta viisubiisistä.

Vuoden 1973 Euroviisut voitti Luxemburg Anne-Marie Davidin esittämällä kappaleella Tu te reconnaîtras (suom. tunnista itsesi). David on ranskalainen laulaja, joka yritti myöhemmin Euroviisuissa uudestaan, mutta heikommalla menestyksellä. Hän edusti kotimaataan Ranskaa vuonna 1979 tullen kuitenkin varsin kunniallisesti kolmanneksi. Kaikki eivät voi olla Johnny Loganeita.

70-luvun Euroviisut tunnistaa taustaorkesterista, jonka hyödyntäminen oli ainakin jossakin määrin lähes pakollista. Viisufaneissa ollaan monta mieltä oliko singbackesityksiin siirtyminen hyvä vai huono päätös, mutta minusta kyseessä on toimiva aikakaudellinen vedenjakaja.

Lapsena kuulin varmasti Tu te reconnaîtraksen useammin Katri Helenan käännösiskelmänä Nuoruus on seikkailu kuin alkuperäisversiona. Eikä siinä mitään, käännösbiisit olivat ajan henki ja Nuoruus on seikkailu on viisukäännöksiä sieltä paremmasta päästä. Sanoituksellisesti käännösversio sivuaa alkuperäisen teemaa, mutta on silti varsin erilainen.

Tu te reconnaîtraksen sanoituksen pääidea on siinä, että tunnistamme itsemme itseämme nuoremmista ihmisistä, etenkin lapsista. Nähdessämme lapsen vaikkapa itkemässä kuolleen pikkulinnun vuoksi muistamme kuinka itse olimme joskus samanlaisia. Teini-ikäisen angsti ja suuntaansa vielä etsivä energia voi olla samanlainen muistot omaan menneisyyteen palauttava asia. Emme tunnista itseämme vanhemmissa ihmisissä, sillä emme ole vielä itse päässeet sinne asti. Nuoruus ei usko tulevansa ikinä vanhaksi.

Kun kappale on yhdistelmä kauneutta, kaipuuta, nostalgiaa, voimaa ja maustettu terveellisellä annoksella melankoliaa niin se yleensä vetoaa minuun. Tu te reconnaîtras ei ole poikkeus vaan yksi vahvimmista säännön alleviivaajista. Davidin ponnekas tulkinta saa suuresta orkesterista huolimatta tarpeeksi tilaa sovituksen ollessa onnistunut. Tämänkaltaista biisiä ei tule laulaa kenkiin tuijotellen anteeksipyytävästi vaan ennemmin vaikka hivenen yli kuin ali. Ei nuoruus mene nuorissa hukkaan vaan pieleen menevät ne, jotka ajattelevat jonkun elämänvaiheen olevan toista parempi.

Tuskin kukaan muistaa, mutta olen aiemmin arvostellut tämän jo blogissani mutta halusin kirjoittaa tätä varten uuden tekstin.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)

Mike Oldfield - Sailor's Hornpipe

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Sailor's Hornpipe (1973)
Albumi: Platinum Collection
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali"

Vaikka annankin random playn päättää kulloisenkin arvosteltavan kappaleen olen pari kertaa hypännyt muutaman intron ja outron yli sillä niistä ei oikeasti saisi mitään rakentavaa varsinkin jos ne ovat vain muutaman sekunnin mittaisia. Mike Oldfield levytti traditionaalisen Sailor's Hornpipe kappaleen Tubular Bells albumin päättäväksi osioksi ja vaikka sillä on mittaa vain puolitoista minuuttia katson, että se on kuitenkin laskettavissa omaksi itsenäiseksi kappaleekseen. Tubular Bells on merkittävä albumi ja Sailor's Hornpipe kuului säännöllisesti Oldfieldin livesetteihin ainakin 80-luvun alkuun saakka. Pidän varsinkin vuoden 1981 Montreux festivaalin livevedosta. Koko Oldfieldin keikka tuolta on kokonaisuutena hieno eritoten todella kuuman yleisön ansiosta.

Sailor's Hornpipe on alunperin kansansävelmä ja vanhimmat nuotitukset siitä löytyvät 1700-luvun lopulta. Melodia ja siihen liittyvä tanssi yhdistettiin merimiehiin sillä se vaati vain pienen tilan ja sopi siis laivalla keinuttavaksi. Laivoille oli tuolloni tapana palkata yksi musikantti viihdyttämään miehistöä pitkillä ja muutoin yksitoikkoisilla matkoilla. Sailor's Hornpipea tanssittiin matkimalla laivatyössä käytettäviä liikkeitä kuten purjeiden reivaamista jne. Myöhemmin laivoihin ei enää palkattu piipareita soittelemaan ja tanssi katosi muodista väliaikaisesti mutta melodia jäi elämään.

Sailor's Hornpipe niin melodiana kuin tanssinakin pysyi 1900-luvulla elossa eritoten elokuvien ja piirrettyjen käyttäessä sitä varsin usein etenkin koomisena efektinä. Mike Oldfield soitti kappaletta jo ennen soolouraansa toimiessaan Whole World yhtyeen basistina. Jos basson ja kitaran lisäksi alkaisin ikinä opettelemaan mandoliinin soittoa koettaisin varmasti alkaa tapailemaan Sailor's Hornpipea. Jatkuvasti nopeutuva versio ainakin kävisi hyvästä harjoituksesta ja edistymisen huomaisi siitä kuinka pitkälle pääsee ennen kuin soitto karkaa käsistä.

Oldfield levytti mielestäni varsin turhan uusioversion Tubular Bellsistä vuonna 2003 ja siihen kuului myös uusiolevytys Sailor's Hornpipesta. Kuten koko levystä, siitäkin puuttui yli puolet alkuperäisen charmista. Alkuperäinen Tubular Bells ei ehkä ollut levytyksenä täydellinen mutta se ei vähemmän sen arvoa. Oldfieldin 70-luvun albumeilta löytyvät traditionaalisten kappaleiden coverit olivat kaikki varsin sympaattisia tapauksia vaikkei mikään niistä kuulukaan suurimpiin suosikkeihini. Ainakin Sailor's Hornpipe levytettiin oikean mittaiseksi raskasteemaisen albumin keventäväksi päätösosioksi. Kenenkään 30-40 vuotta toimineen artistin koko levytysura ei ole timantteja täynnä, joten hyville täytebiiseille täytyy antaa se arvo mikä niille kuuluu.   
 
Arvosana: 5,5/10

Suzi Quatro - 48 Crash

Artisti: Suzi Quatro
Kappale: 48 Crash (1973)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "You know the 48 crash come like a lightning flash."

Maailman toiseksi huonoimpana basistina arvostan basisteja paljon enemmän kuin ennen soittoharastukseni alkua. Niinpä jo aiemmin diggailemani Suzi Quatro sai uusia ulottuvuuksia sillä olihan hän yksi ensimmäisiä naisbasisteja rokissa jotka nousivat parrasvaloihin. Voi tosin olla että ensikosketukseni Suzi Quatroon oli Onnenpäivät tv-sarja jossa hänellä oli Leather Tuscaderon rooli. Quatro on edelleen aktiivinen sekä uuden musiikin julkaisun että maailmankiertämisen suhteen.

48 Crashissa voi hyvin kuulla aikansa kultasormien Mike Chapmanin ja Nicky Chinnin hittikosketuksen. Luonnollisesti kolmantena singlenä Suzi Quatron debyyttialbumilta lohkaistu 48 Crash oli hitti ja se sai myös ajalle tyypillisesti kotimaisen käännöskäsittelyn. Yleisen käsityksen mukaan biisi käsittelee miesten vaihdevuosia vaikka toisenlaisiakin teorioita on esitetty. Kotimainen käännösversio (Kun oot 52) perustuukin tähän teemaan. Jos pidän tätä blogia vielä kun olen 48-vuotias voin palata kommentoimaan romahtiko maailmani edellämainitussa iässä. (Ja varmuuden vuoksi vielä 52-vuotiaanakin, voihan käännösversiokin olla oikeassa.)

Tutun hittinikkarisoundin lisäksi 48 Crash kuulostaa aikansa tuotokselta. Glamrockmausteet ovat läsnä vaikka Suzi Quatro suosikin enemmän pelkistettyä mustaa nahkaa kuin kimalletta. Bassokitara ei ole pinnassa vaikka keskushahmo sitä soittaakin. Vilkaistuani pikaisesti bassotabulatuureja voin todeta että kappale olisi minunlaisellenikin basistille mukavan suoraviivainen soitettava. Ehkä rummut ovat korostetuimmassa asemassa soittimista mutta ylimpänä on tietenkin Quatron takakireäksi studiossa viritetty lauluääni. Hyvässä popbiisissä on monta koukkua ja yksi pienemmistä on miestaustalaulajien hokema 48 Crash.

48 Crash on niitä kappaleita jotka tarttuvat kuulijasta kiinni jo alussa ja pitävät huolen siitä ettei vauhtista päästetä ennen loppua. Onko biisi enemmän hypnoottinen vai junnaava riippuu kuulijan musiikkimausta. Minä kallistun positiivisen puolelle vaikka suurimmat Suzi Quatro suosikkini löytyvät 70-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Aika ei anna lainaa joten parempi elää nuoruus lujaa teema ei ole ainutlaatuinen rokissa mutta 48 Crash on löytänyt siihen omanlaisensa näkökulman. Sitä en tiedä miksi sanoituksen nainen varoittelee komeata nuorta urosta ikääntymisen väistämättömyydestä mutta ehkä tarkoituksena on hiljentää kukonpoika edes vähäksi aikaa. Itsekin aloin miettiä että enääkö siihen mainittuun ikään on niinkin vähän aikaa. Aika ei odota ketään mutta musiikki voi jäädä elämään sukupolvelta toiselle.  
    
Arvosana: 6,5/10

The New Seekers - You Won't Find Another Fool Like Me

Artisti: The New Seekers
Kappale: You Won't Find Another Fool Like Me (1973)
Albumi: The Ultimate Collection - Seventies 100 Hits
Mieleenjäävin lause: "You won't find another clown like me, babe."

Englantilainen The New Seekers perustettiin The Seekersin hajottua 1969. Nimi haluttiin pitää samankaltaisena jotta vanhat fanit siirtyisivät uuden kokoonpanon kuuntelijoiksi. Vuosien 1969-1974 välillä yhtye tahkosikin mukavan määrän hittejä kuten I'd Like to Teach the World to Sing (UK #1), viisukakkonen Beg, Steal or Borrow (UK #2) ja tämänkertainen sattuman valinta You Won't Find Another Fool Like Me (UK #1). Lyhyen hajoamisen jälkeen yhtye on jatkanut vuodesta 1976 tähän päivänä asti vaihtelevilla kokoonpanoilla mutta ilman parhaiden vuosien menestystä.

You Won't Find Another Fool Like Me kertoo pariskunnasta joka eroaa ja palaa silti aina yhteen. Better the devil you know, kuten sanonta kuuluu. Mietin miksi kappale on ollut aikoinaan listaykkönen ja ehkä ajoitus on ollut oikea juuri joulun aikaan vaikka ykkösija lohkesikin vasta tammikuun puolella. En tiedä olisiko tästä ollut kesähitiksi sillä ehkä kappaleen sanoma sopii paremmin joulun aikaan. Ehkä yksi syy on voinut olla iskelmällisyydessä, sillä mitään vanhempaa sukupolvea närästävää tästä on vaikea löytää. Kaikki tietävät elämäntapariitelevät vanhat pariskunnat jotka päivästä toiseen näyttävät olevan viittä vaille eroamassa mutta näin ei silti ikinä käy. Samalla tavalla kuin Abbankin puhdas imago kelpasi monen ikäisille on The New Seekersistä löydettävissä samaa.

Lyn Paul laulaa kappaleen hyvin ja tulkinnasta löytyy sopivasti iloa ja särmää. Viat löytyvätkin muualta sillä kertosäe voisi olla tarttuvampikin ja kokonaisuudesta jää formaattimainen maku. Bändi laulaa hyvin yhteen eikä yleensä inhoamani kutusaksofoni ole pahinta laatua. Toisaalta eihän tällaisesta sakariinipopista voi mieltäänkään pahoittaa. Mutta laulut on aina verrattava myös oman aikansa tarjontaan ja vuosi 1973 tarjosi paljon ikimuistoisempaankin poppia. You Won't Find Another Fool Like Me on kuin keskivertoa parempi mikroateria; se täyttää tehtävänsä mutta syödessäsi sitä tiedät että parempaakin olisi olemassa.  

Arvosana: 5,5/10

The Sweet - Blockbuster!

Artisti: The Sweet
Kappale: Blockbuster! (1973)
Albumi: Coronation Street: The official 40th anniversary
Mieleenjäävin lause: "We just haven't got a clue what to do."

Random play ei aina tätä blogia tehdessä tunnu niin satunnaiselta kuin luulisi. Blogin lyhyen historian aikana tämä on jo neljäs Sweetin kappale ja kaikki ovat tämän lisäksi olleet niitä suurimpia hittejä. Blockbuster! joka valikoitui tämän päivän kappaleeksi tosin sai hieman apua siitä, että huomasin sen olevan kahdella eri levyllä: Sweetin hittikokoelmalla sekä hieman hämärällä Coronation Street 40-vuotisjuhlakokoelmalla jonka olen joskus poiminut alekorista mielenkiintoisen sisältönsä ja eittämättä halvan hinnan vuoksi.

Blockbuster! (tai Block Buster!) jäi Sweetin ainoaksi UK listaykköseksi ja sen takana ovat jälleen kerran kaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman. Kappale onkin varmasti Sweetin tunnetuimpia eikä syyttä sillä siinä on paljon mieleenjääviä elementtejä. Jo alku herättää kiinnostuksen sireeniäänineen ja aa-aaa yhteislauluineen. Kappale ei kerro korttelipommista vaan ilmeisesti ilmeisen kovasta kaverista jonka mellastusta ei kukaan saa pysäytetyksi. Kuten lähes kaikki tämän kauden Sweet hiteisä on tässäkin hektinen tunnelma ja pieni annos vaaraa.

Blockbuster! on hyvä esimerkki siitä millaisena glamrokkini haluan. Ei liian totisena muttei myöskään huumorirokkina. Hyviä riffejä, sopivasti kimallusta ja hieman vistaa meininkiä. Täyteläistä muttei pömpöösiä. Kikkailua muttei pelkästään niiden varaan rakentamista. Jos tulet tästä pahalle tuulelle niin päiväsi on silloin jo peruuttamattomasti pilalla.  

Arvosana: 7,5/10

Anne-Marie David - Tu te reconnaitras

Artisti: Anne-Marie David
Kappale: Tu te reconnaitras (1973)
Albumi: Eurovision: Congratulations 1956-1980
Mieleenjäävin lause: "Tu verras, tu te reconnaitras."

Viisuvoitto oli pitkään yksi niistä suomalaisten saavuttamattomissa olevista asioista ja harva osasi aavistaa miten se toistaiseksi ainoa voitto meille tulisi. Vaikka voitto olikin makea, itselleni viisujen kulta-aikaa on 70-luku. Olkoonkin että muistan vasta 80-luvun viisuja katsoneeni televisiosta suorana, 70-luvun viisihitit ovat näin jälkikäteen kuunneltuna itselleni niitä parhaita. Silloin viisut olivat vielä lähempänä sitä pop-musiikkia joka muutenkin soi radioissa eikä sellaista viisukappaleen formaattia oltu vielä niin selvästi hakattu kallioon. 70-luvun voittajakappaleista kaikki ovat mieleeni ja lisäksi voittajabiisien ulkopuoleltakin löytyy paljon todella hyvää musiikkia.

Ranskalainen Anne-Marie David toi Luxemburgille sen viisuhistorian kolmannen voiton vuonna 1973 kappaleella Tu te reconnaitras (tunnistat itsesi). Kyseessä on yksi tunnetuimmista viisuklassikoista (aivan niiden suurimpien suosikkien jälkeen) jonka ajan hengen mukaisesti suomeksi levytti Katri Helena nimellä Nuoruus on seikkailu.

Viisujen kolmen minuutin pituussääntö varmistaa sen että kappaleissa ei ole paljoakaan tyhjäkäynnille tilaa vaan aika tule käyttää tehokkaasti hyväksi mikä toteutuu esimerkillisesti Tu te reconnaitrasissa. Hyräilevä alkuintro vie kappaleen sopivan suureelliseen ja dramaattiseen nostatukseen kohti kertosäettä joka onkin todella hieno. Ranskankieliset sanat kuulostavat ainakin näin kieltä taitamattoman korvaan hyviltä ja Anne-Marie onnistuu laulusuorituksessaan löytämään sopivan tasapainon ajautumatta liialliseen paatokseen. 

Pidän vanhempien viisujen hienoista orkestraatioista sillä ne luovat suuruuden tuntua ollen silti lämpimiä ja hengittäviä. Tu te reconnaitras on tasapainotettu erinomaisen hyvin; laulajalle annetaan herkkinä hetkinä tilaa ja muulloin orkesteri luo kappaleelle vetävän äänimaton. Viisukappale kuuluu tietenkin lopettaa mahtipontiseen nostatukseen tai venytykseen eikä Tu te reconnaitras tuota tässäkään kohti pettymystä. Après toi, Tu te Reconnaitras ja Waterloo ovat mielestäni kovin peräkkäisten vuosien voittajakolmikko viisujen historiassa eikä päivän biisin tarvitse tässäkään seurassa hävetä. Vaikka Waterloo on se viisujen viisu ja Après toi on karvan verran Tu te reconnaitrasia parempi, on kyseessä silti puhdasta kultaa oleva viisuklassikko.

Arvosana: 8,5/10

The Sweet - The Ballroom Blitz

Artisti: The Sweet
Kappale: The Ballroom Blitz (1973)
Albumi: Blockbuster! The Best of the Sweet
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Are you ready Steve?"

"Are you ready Steve? -Uh-huh. Andy? -Yeah! Mick? -Okay. Allright fellas - let's go!" Jos edellämainittu sanailu ei soita kelloja et todennäköisesti ole ikinä kuullut tämän päivän sattuman sanelemaa. Nicky Chinn ja Mike Chapman, jotka myös Chinnichap -nimellä yhdessä tunnetaan taatusti tiesivät miten tärkeää on aloittaa biisi mieleenjäävästi. Ja paljon paremmin ei asiassa olisi voitukaan onnistua. 

The Ballroom Blitz sai inspiraation keikasta jolla The Sweet ajettiin pullosateessa lavalta Skotlannissa samana vuonna kun kappale julkaistiin. Jos meno on ollut Skotlannissa samanlaista kuin kappaleessa kerrotaan on meininki ollut varsin hurjaa. Sweet on bändinä jäänyt ehkä hieman aliarvostetuksi johtuen alkuaikoina saadusta purkkapopbändin leimasta. Bändin ura ei myöskään huippuaikojen jälkeen koskaan saanut uutta suurta nousua toistamiseen mikä olisi paremmin mahdollistanut paikan suurten joukossa. Sweet on kuitenkin oma henkilökohtainen suosikkini glamrockbändien joukosta.

Aivan kaikken raskainta ja hurjinta 70-luvun glamrokkia The Ballroom Blitz ei ole, mutta se on kuitenkin jo selvästi särmikkäämpi kuin bändin aiemmat hitit kuten vaikkapa Wig Wam Bam tai Poppa Joe. Mielestäni letkeys ja rentous yhdistettynä menevämpiin kohtiin ovat toimiva yhdistelmä. Kappale ei ole pehmoa mutta ei myöskään kivikovaa rokkia.  Brian Connolly hoitaa päälaulutehtävänsä jälleen kerran kuten glamrockbändin johtohahmon kuuluukin eikä Steve Priest jää kakkoseksi laulaessaan kappaleen kimeät huudahdusosat. 

The Ballroom Blitz on hyvin energinen ja persoonallinen kappale. Se ei ole samalla tavalla hieman "tunkkaisen" kuuloinen soundeiltaan kuten jotkut 70-luvun alun glam- tai hardrockbiisit ovat. Ehkä tämä johtuu siitä että kappaleeseen on jätetty sopivasti ilmaa eikä sitä ole turboahdettu liian täyteen. The Ballroom Blitz on mielestäni yksi parhaista 70-luvun glamrockbiiseistä ja ansainnut klassikon asemansa.

Arvosana: 8,0/10