Sheryl Crow - Light in Your Eyes

Artisti: Sheryl Crow
Kappale: Light in Your Eyes (2004)
Albumi: The Very Best of Sheryl Crow
Mieleenjäävin lause: "Talk to the one who gave you all the light in your eyes."

Vuoden pimeimpänä päivänä suurin osa valosta tulee jostakin muualta kuin taivaalta. Niinpä onkin sopivaa että tämänkertainen satunnaisvalittu kappale on Sheryl Crown Light in Your Eyes. Kyseessä on toinen single Crown vuonna 2004 julkaistusta kokoelma-albumista The Very Best of Sheryl Crow. Siinä missä ensimmäinen singlejulkaisu oli First Cut Is the Deepest lainabiisi, niin Light in Your Eyes oli Crown omaa sävellystuotantoa joka oli tehty yhdessä John Shanksin kanssa. Crown mukaan innoitus oli saatu George Harrisonin My Sweet Lordista ja sen voikin kuulla eritoten kitaroista. Tässä kohti onkin varmasti jo selvää ettei esikuvan tasolle ole voitu päästä, mutta ei kyseessä ole mikään häpäisykään.

Miestäni Shery Crow on parhaimmillaan huolettomissa ja iloisissa poprockralleissa, vaikka toki hän on osunut maaliin myös hieman tummempisävyisissä tulkinnoissaan. Näin leppoisan kipaleen ollessa kyseessä ei tekisi mieli olla negatiivinen, mutta jostakin syystä ensimmäisenä tulee mieleen mitä tästä kappaleesta puuttuu. Light in Your Eyes ei ole tarpeeksi iskevä päästäkseen sille tasolle että se alkaisi soimaan päässä satunnaisina hetkinä, eikä se pysty luomaan samanlaista tunnereaktiota kuin vaikkapa esikuvana ollut My Sweet Lord. Hyvänä puolena siinä onkin ainoa heikkous minkä tästä pystyn keksimään. Näinkin positiivinen kappale tulee tarpeeseen eikä tämäntyylinen iloisuus ala ärsyttämään ainakaan minua.

Katso eteenpäin sillä paras on vasta tulossa, ole kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässäsi ja pidä ne lähelläsi. Siinä on sanomaa kerrakseen yhdelle kevyelle poprallille. Kirarat ovat yhdistelmä nykyaikaista radioystävällistä tuotantoa pienellä annoksella retroilua. Tämä pienikin annos riittää maustamaan Light In Your Eyesin paremmaksi vaikka Sherylin ääni onkin ehkä miksattu hieman liian taakse. Hitusen vähemmän kiillotusta ja enemmän analogista rosoa olisi voinut lisätä charmia. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mukava biisi juuri satunnaiskuunteluun, sillä eihän tästä voi tulla kuin paremmalle tuulelle.

Mukava lopettaa tämän vuoden sattuman sanelemat tähän 52:een eli tämän vuoden keskimääräinen tahti oli arvostelu per viikko. Ehkäpä pukki tuo lisää vaihtoehtoja arvontakoriin jotka voivat jo ensi vuonna päätyä tänne arvosteltavaksi. Sattuman saneleman hyvää joulua ja uutta vuotta, palataan asiaan tammikuussa.

Arvosana: 6,5/10

Whitney Houston - I'm Every Woman

Artisti: Whitney Houston
Kappale: I'm Every Woman (1992)
Albumi: The Bodyguard OST
Mieleenjäävin lause: "I'm every woman, it's all in me."

Random play haluaa näköjään jakaa pop-diivoille vuoroja tasatahtiin, sillä Celine Dionin saatua kaksi arvostelua lyhyelle aikaa nyt on Whitney Houstonin vuoro tasoittaa tilit. Samalla tosin tuntuu että sama vika mikä sai aikoinaan luopumaan väliaikaisesti Winampista soitto-ohjelmana vaivaa yhä eli satunnaissoiton liian pieni vaihtelu. Amarokin satunnaissoitto oli paljon Winampia parempaa, mutta valitettavasti kyseinen ohjelma on Windows -alustalla liian raskas ja jähmeä. Kyllähän maailmaan toisto-ohjelmia mahtuu, joten täytynee tutustua tarjontaan ja etsiä uusi vaihtoehto.

Whitneyn Houstonin versio Chaka Khanin vuoden 1978 läpimurtohitistä I'm Every Woman julkaistiin singlenä 1993. Vuosi on sama jolloin aloin aktiivisesti kuunnella musiikkia ja muistan tämänkin soineen silloin radioaalloillamme. Houstonin versiosta tuli suurempi hitti kuin Khanin alkuperäisestä, mutta tästä ei varmaankaan syntynyt kaunaa. Mainitseehan Houston Chakan nimen biisissä ja Khan on myös biisin musiikkivideolla. Khanin 70-luvun discopoljento on vaihtunut sujuvasti 90-luvun alun houseen. Rauhallinen intro on vain tyyntä myrskyn edellä, sillä kun vauhtiin päästään I'm Every Woman laukkaa samalla biitillä vauhdikkaasti loppuun asti. Soundillisesti tämä on vanhentunut varsin hyvin ja näin 20-vuotta myöhemmin kuulostaa toki vanhalta muttei parasta ennen päiväänsä ohittaneelta.

I'm Every Womanin tyylikäs toteutus on kaksiteräinen miekka. Toisaalta hiottu ja hienostunut tuotanto sopii hyvin Whitney Houstonin imagoon ja tyyliin. Mutta jos halutaan laulaa naisena olemisen hienoudesta niin siihen kuuluu myös särmää ja ne ovat tässä tapauksessa huolillisesti hiottu pois. Jos otetaan vertailuun hieman samankaltaista aihetta sivuava kappale eli Aretha Franklinin Think (epäreilu vertailukohta, tiedetään) niin on selvää kumpi tuo sanoman paremmin esille. Mutta tuskimpa I'm Every Womania on alunperinkään tarkoitettu kantaaottavaksi. Tyylikästä, edelleen tanssittavaa mutta ei sitä kaikkein tarttuvinta ja mieleenjäävintä tuotantoa. Kimaltava koukku on olemassa mutta se ei ole terävä.  

Arvosana: 6,0/10

Texas - Move In

Artisti: Texas
Kappale: Move In (1999)
Albumi: The Hush
Mieleenjäävin lause: "Invite me to a party, hang some colour on the walls."

Jokaisella on varmasti omat väärinkuullut biisinsä ja niitä tuntuu kertyvän vain enemmän vuosien varrella. Tästä yksi versio on myös se että on kuullut kappaleen oikein, muttei usko siihen. Esimerkkinä edellisestä olkoon Abban One Of Us, jonka kohta "And so I dealt you the blow.." tuli kuultua alusta asti oikein, mutta ajattelin että siinä lauletaan oikeasti varmasti jotakin muuta. Ajattelin kyseessä olevan fyysisen iskun kun taas olisi pitänyt tajuta että kyse oli henkisen pommin pudottamisesta. Muutaman kerran kappaleen sanoitus on muuttunut huonommaksi kun on tajunnut kuulleensa sen väärin. Omat korvat ovat loihtineet jotakin hienoa lauseesta joka sitten olikin jotakin ihan muuta. Oma lukunsa ovat sellaiset vieraskieliset biisit joissa väkisin kuulee omasta mielestään suomenkielisen lauseen tai sanoja. Tatun Ty Soglasnan kertosäe kääntyy aina päässäni sanoiksi "mikset lastaa(kkaan)".

Tässä kohti lukijani varmaan arvaakin jo että tämänkertaiseen random playn arpomaan biisiin liittyy väärinkuuleminen. Texasin Move In löytyy bändin viidenneltä albumilta joka julkaistiin vuonna 1999. Hankin levyn joko ilmestymisvuonna tai sitä seuraavana, joten olen kuullut kyseisen kappaleen lauseen väärin tämän arvostelun kirjoituspäivään asti. Ensimmäisen säkeistön lause joka oikeasti menee: "Hang some colour on the walls" on kääntynyt päässäni tähän asti muotoon: "There's condom on the floors." Oma tulkintani on tehnyt kappaleesta ehkä jopa rohkean mutta kyseessä olikin jotakin ihan muuta. Onneksi kyseessä ei missään sanoitustulkinnallisessa muodossa ole lempibiisini Texasin tuotannosta joten mitään tärkeää ei ole pilattu.

Move In on kokonaisuutena liian junnaava ja tasapaksu sillä tuntuu että yksi ja sama rytmi kuljettaa kappaleen alusta loppuun. Tämä voisi olla loistava tehokeino jos kyseinen rytminpätkä olisi yksinkertaisuudessaan nerokas mutta niin ei ole. Ei ole koskaan hyvä merkki jos kertosäe on biisin heikoin osa. Näin valitettavasti on päässyt käymään, sillä fiilis paranee huomattavasti aina kun kertosäkeestä päästään muihin osiin. Sharleen Spiteri tekee parhaansa laulaessaan herkästi ja sensuellisti mutta näistä aineksista ei vain pysty taitavinkaan tulkitsija kokkaamaan musiikillista korvaherkkua. Ensimmäinen säkeistö on kuin traileri johon on koottu leffan parhaat pätkät ja huonon elokuvan tapauksessa traileri on paljastanut jo kaiken näkemisen arvoisen. Ensimmäinen minuutti riittää siihen että Move In on paljastanut olevansa keskitason alapuolella oleva semisensuelli mutta tylsä biisi.

Arvosana: 4,5/10
Kuuntele Move In Spotifysta

Howard Shore - Lothlórien / Lament for Gandalf (feat. Elizabeth Frazer)

Artisti: Howard Shore
Kappale: Lothlórien / Lament for Gandalf (feat. Elizabeth Frazer) (2001)
Albumi: Lord of the Rings: Fellowship of the Ring OST
Mieleenjäävin lause: "Mithrandir, Mithrandir, A Randir Vithren."

J.R.R. Tolkienin fantasiakirjallisuuden virstanpylväät nousevat taas varmasti puheenaiheeksi kun Hobitti saa kolmiosaisen filmatisointinsa. Edellinen trilogia oli hieno ja sen jälkeen olikin seuraavana jouluna tyhjä olo kun ei ollutkaan uutta eeppistä elokuvaa mitä mennä katsomaan. Vaikka monet tuntuvat nettikeskusteluissa olevan kyynisempiä lastenkirjamaisemman Hobitin kääntymisestä elokuvamuotoon, olen itse hyvin varma että saamme yhtä hyvän filmatisoinnin siitäkin kuin Taru Sormusten Herrasta sai. Peter Jackson osaa luoda Tolkienin maailman elävänä valkokankalle ja tälläkin kertaa elokuvan musiikista vastaa Howard Shore. Niinpä sattuma ajoittikin sopivasti valitessaan tällä kertaa raidan Sormusten Herra leffatrilogian ensimmäisen osan soundtrackiltä.

Soundtrackeissa on aina haasteensa kun musiikki irrotetaan elävästä kuvasta. Tämä ei koske elokuvissa olevaa musiikkia jota ei ole luotu elokuvaa varten vaan nimen omaan kerrontaa tukemaan sävellettyjä teoksia. Lothlórien toimii elokuvassa hienosti kuvastaen sitä tunnetilaa minkä yhden päähenkilön (väliaikainen) poismeno aiheutti. Shore on luonut hienon ja hillityn äänimaiseman ja kaikki paisuttelu on jätetty vähäiseksi. Jopa laulukin on utuista ja tuntuu tulevan jostakin kauempaa. Lothlórien etenee hyvin rauhallisesti ja tuntuu neljän ja puolen minuutin mittaansa pidemmältä.

Näin irrallisesti kuunneltuna Lothlórien ei ole albuminsa parasta antia. Kun kappale alkoi soida nextin painamisen jälkeen en muistanut siitä mitään. Ja minä sentään kuuntelin kahden ensimmäisen elokuvan soundtrackeja lähes joka päivä opinnäytettä tehdessäni vuonna 2004. Lothlórien on tehty samalla korkealla laadulla kuin kaikki muukin trilogian musiikki, mutta se ei vain ole sieltä tarttuvimmasta tai mieleenjäävimmästä päästä. Näissä tapauksissa tuntuu lähes ikävältä että arvosana täytyy antaa pelkästään kappaleelle itselleen ilman siihen liittyviä muita ansioita. Lothlórien soi hyvin elokuvassa, istui sopivasti albumikokonaisuuteen olematta sen parasta antia muttei näin irrallisena ole kuin sujuvaa taustamusiikkia.

Arvosana: 5,0/10