Top 40 1977-1954 sija 3: Bee Gees - How Can You Mend a Broken Heart

Artisti: Bee Gees
Kappale: How Can You Mend a Broken Heart (1971)
Albumi: Trafalgar
Mieleenjäävin lause: "Please help me mend my broken heart and let me live again."

Biisin tälle listalle valitseminen Bee Geesin tuotannosta tarjosi positiivisen ongelman. Kun aikajana kattaa Bee Geesin uran alun discoaikakauden alkuun asti niin valinta olisi voinut kohdistua moneen muuhunkin. Se ensimmäinen falsettibiisi Nights on Broadway olisi ollut loistava valinta. Words on yksi hienoimpia rakkauslauluja ikinä. To Love Somebody, Lonely Days, I've Gotta Get a Message To You, I Started a Joke, First of May, Don't Forget To Remember, Run to Me.. ..hyviä vaihtoehtoja kaikki. Bee Geesin discografian tason kanssa ei moni yhtye tai artisti pysty omissa kirjoissani kilpailemaan.

Bee Geesin veljestrio joutui hajaannuksen partaalle 60-luvun lopussa kun Robin Gibb lähti bändistä ja pyrki soolouralle. Barry ja Maurice julkaisivat kahdestaan Cucumber Castle albumin, mutta onneksi sopu syntyi ja veljekset palasivat yhteen. Ensimmäiset yhteiset levytyssessiot välirikon jälkeen olivat jännittäviä, mutta vanha taika oli tallella. How Can You Mend a Broken Heart oli sopiva sopubiisi ja lisäksi siitä tuli Bee Geesin ensimmäinen ykköshitti Amerikassa.

Gibbin veljesten tarinaan liittyy muutakin draamaa. Andy Gibb joka oli neljästä veljeksestä nuorin sai menestystä sooloartistina, mutta huumeet veivät hänet ennenaikaiseen hautaan vain 30-vuotiaana vuonna 1988 juuri kun hänet olisi päätetty ottaa virallisesti Bee Geesin neljänneksi jäseneksi. Maurice Gibb menehtyi suolistosairauteen 2003 ja Robin Gibb paksusuolen syöpään vuonna 2012. Niinpä jäljelle jäi vain Barry Gibb, veljeksistä vanhin.

On ymmärrettävää että veljessarjan vanhin ei oleta jäävänsä viimeisenä muistelemaan nuorempia veljiään mutta hän on kertonut haastattelunsa saavansa lohtua yhdessä tehdystä musiikista ja kaikista muistoista. Eräässä tv-konsertissa hän esitti yksin How Can You Mend a Broken Heartin haastattelun yhteydessä. Barry Gibb kertoi, että ihmiset olivat usein kertoneet hänelle kuinka juuri tuo kappale oli auttanut heitä surusta ylipääsemisessä ja että se auttoi häntä itseäänkin.

Hieno popsävellys, loistavat harmoniat ja soololaulut, taitava toteutus soitannollisesti ja sovituksellisesti. Kuvasin juuri perusosat Bee Geesin parhaimmista kappaleista ja se sopii erityisen hyvin How Can You Mend a Broken Heartiin. Kappale loppuu ja alkaa samaan hienoon bassoliutukseen ja onpa se muutenkin hieno ja tunnelmallinen biisi soitettavaksi. Introssa on kaikkien kolmen yhteislaulua ja lyhyt Robinin soolo-osa, mutta minulle kappale toden teolla alkaa Barryn ensimmäisestä henkäyksestä. Tuo henkäys on minulle pophistorian hienoimpia hetkiä.

Kuten monet hienot biisit How Can You Mend a Broken Heart sisältää täydellisen dynamiikan ja draaman kaaren. Vaikkei sanoituksen pohdinta siitä miten maailma saattaa jatkaa kulkemistaan vaikka yksilö tuntisi suurta kipua ja menetyksen tuskaa ei ole ideana uniikki, mutta liekö sitä toteutettu koskaan yhtä koskettavasti? Musiikin parantava voima on tässä voimakkaasti läsnä. Surusta pääsee yli vain ajan ja itselle armollisuuden voimalla. Eikä tämänkaltainen musiikkikaan ole varmasti haitaksi.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)

Bee Bees - Edge of the Universe

Artisti: Bee Gees
Kappale: Edge of the Universe (1975)
Albumi: Main Course
Mieleenjäävin lause: "Just my dog and I in the edge of the universe."

Pidän Bee Geesin vuoden 1975 Main Course albumia sympaattisena kokonaisuutena jos en kuitenkaan mestariteoksena. Toki siltä löytyy muutama Bee Gees klassikko, kuten vaikkapa Nights on Broadway ja Jive Talkin'. Albumin rivibiisit ovat myös varsin tasokkaita eikä sillä omaan makuuni ole yhtään ohittamisen aiheuttavaa kappaletta. Albumi on soundillisesti yhtenäinen ja sisältää myös muutaman mukavan yllätyksen kuten hieman rajumman biisin All This Making Love.

Edge of the Universe päätyi kahdesti Bee Gees singleille. Ensin Nights on Broadwayn B-puolena ja lisäksi liveversiona Here at Last Bee Gees live -albumilta irrotettuna singlenä. Bee Geesin tuotanto oli 60- ja 70-luvuilla sen verran tasokasta, että ne ei niin suurimmat hitit ovat kuuntelemisen arvoisia minkä Edge of the Universe todistaa. Se ei ole sitä disco Bee Geesiä, jota Main Course albumilla jo hieman ajettiin sisään vaan perinteisempää poprokkia 70-luvun puolivälin tyyliin. Äänensä puolesta suosikkini veljeksistä on aina ollut Barry, mutta Robin joka saa vetovastuun tällä biisillä tekee myös hyvää työtä biisin ollessa hänelle sopiva.

On biisejä joiden sanoituksesta ei ota täysin selvää ja joskus se on häiritsevää ja joskus ei. En rehellisesti sanoen osaa tarkalleen haarukoida mistä Edge of the Universe kertoo. Kappaleessa mainittu Shenandora on minulle tuntematon, mutta se on ilmeisesti henkitasolla matkustamisen pyhä henki. Joten kappale ei kertone kirjaimellisesti universumin laidalla olemisesta vaan mielen matkasta sinne. Ehkäpä kyseessä on sydämensä särkeneen miehen henkinen pakomatka oman mielen sopukoihin. Ainakin kappaleen hieman melenkolinen tunnelma antaa olettaa jotakin tällaista vaikka se toivonkipinäkin on leivottu sisään.

Lähes viisi ja puoliminuuttinen mitta haastaa kuulijan miettimään oliko kaikki tarpeellista, mutta sanoisin että kyseessä on melkein pituutensa arvoinen kappale. Toistoa ei ole liikaa ja mielenkiintoisia vaihdoksia ja sovituksellisia ratkaisuja on riittävästi pitämään kuulijan mielenkiintoa yllä. Tällainen fiilistelybiisi on harvoin sieltä tarttuvimmasta päästä, mutta on kertosäkeeseen saatu sen verran jylhyyttä ettei se aivan heti unohdu. Robin on ollut oikea valinta veljeksistä tällaisen laulamiseen sillä Barry on parempi kun mennään siellä tunneskaalan ääripäissä. Edge of the Universe ei ole aivan se paras mielireissubiisi, mutta se on silti matka joka Bee Geesin ystävän kannattaa tehdä aina silloin tällöin. Ehkäpä Shanandoran salat joskus aukeavat meille muillekin kuolevaisille. 

Arvosana: 6,5/10

Bee Gees - You Should Be Dancing

Artisti: Bee Gees
Kappale: You Should Be Dancing (1976)
Albumi: Saturday Night Fever OST
Mieleenjäävin lause: "You should be dancing, yeah."

Bee Geesin ensimmäiseksi discohitiksi sanottu You Should Be Dancing julkaistiin alunperin vuoden 1976 Children of the World albumin debyyttisinglenä. Kyseessä oli myös ensimmäinen Bee Gees listaykkönen, jossa Barry Gibb käytti kuuluisaa falsettiaan. Toki hän oli löytänyt falsettinsa jo edeltäneen Main Course albumin raidoilla, kuten vaikkapa mainiolla Nights on Broadwaylla, mutta vasta You Should Be Dancing varsinaisesti aloitti Bee Geesin kauden discon kuninkaina. Mitä Children of the World albumiin tulee olen vuosien varrella yrittänyt hankkia sitä monta kertaa vain kuullakseni että painos on loppu. Vinyylinäkään sitä ei ole vastaan tullut mutta ehkäpä sekin vielä joskus levyhyllyyni tiensä löytää.

Ei ole aivan yksinkertaista laittaa You Should Be Dancingiä järjestykseen Bee Geesin discosinglejen joukossa. Toisaalta kaikki maagiset ainekset ovat läsnä, mutta ovatko ne olleet paikoillaan vieläkin paremmin? Omasta mielestäni ovat. Mutta ei heittäydytä vielä negatiivisiksi. Barryn falsetit ovat kohdillaan ja vaikka ehkä sanoituksen puolesta (vaikka toki esim. Chicin sanoituksiin verratuna tässä ollaan syvällisiä) toivoisi hitusen vähemmän toistoa niin tansittavaksihan nämä ovat tarkoitettu eikä analyyttiseen kuunteluun. Maurice Gibb bassottelee maukkaasti ja Bee Geesin kitaristina tuohon aikaan toiminut Alan Kendall saa soitettavakseen lyhyen, mutta kokonaisuuteen istuvan soolon.

Jos You Should Be Dancing olisi Bee Geesin ainoa discobiisi voisin ehkä pitää siitä vieläkin enemmän, mutta nyt vertailukohdat ovat liian kovat. Joskus se ensimmäinen demo on parasta mihin yhtye pystyy ja joskus taas ensimmäiset yritykset ovat vain protoja joista parannetaan. Toki YSBD:ssa on sopivaa hikistä hektisyyttä ja kliseinen tanssiin kehoittava sanoitus täyttää tehtävänsä. Varmasti tämä on aikansa teryleeni-Teroja ja -Teijoja tanssittanut ja notkuttaa tänäkin päivänä sisäistä pientä Travoltaani. Kuulunhan niihin ihmisiin, jotka mielikuvissaan tanssivat aina paljon paremmin kuin todellisuudessa.

Mutta tänään ei ole päivä jolloin jaksaisin olla erityisen negatiivinen, vaan olen ennemminkin onnellinen siitä, että tämäkin kappale on osa sitä hienoa aikakautta jolloin Bee Gees vaikutti muutaman vuoden ajan pysäyttämättömältä. Jälleen kerran voin pohtia sitä oliko Bee Gees kovemmassa iskussa 60- vai 70-luvulla, mutta se on sama kuin pohtisi kesähelteellä kahden lempijäätelömakunsa väliltä. Valitsit sitten kumman tahansa niin lopputulos on taattu ja jokainen lipaisu on taattua laatua. You Should Be Dancing ei ehkä ole minun minttu tai mangomeloni, mutta se voi olla vaikka se suklaajäätelöpallo joka käy aina silloin tällöin vaihtelusta.

Arvosana: 6,5/10

Bee Gees - Party With No Name

Artisti: Bee Gees
Kappale: Party With No Name (1991)
Albumi: High Civilization
Mieleenjäävin lause: "We're party with no name and we go from flame to flame."

Mukava palata normaaliin bloginpäivitysrytmiin sairastelun jälkeen. Sitä tietää olevansa oikeasti sairas kun ei jaksa edes kuunnella musiikkia. Toisaalta luonnollisia musiikinkuuntelutaukoja syntyy muulloinkin. Joskus musiikki ei vain maita vaan tulee kulutettua muita viihdemedian muotoja. Mutta aina se vanha kutina palaa ennemmin tai myöhemmin. En soittanut bassoakaan lähes kahteen viikkoon vuoden vaihteessa ja ajattelin että kuinka ruosteessa mahdan olla kun aloin taas soittelemaan. Mutta tauon jälkeen soittaminen sujui hyvin ja oli hauskempaa kuin aikoihin. Ehkä on joskus hyväkin ottaa etäisyyttä asioihin eikä tehdä niistä jokapäiväistä leipää.

Bee Geesin veljestrion tuotannon laajuudesta ja laadukkuudesta huolimatta ei kukaan voi tehdä viittä vuosikymmentä musiikkia ilman sivuosumia. High Civilization albumi vuodelta 1991 voidaan laskea omasta mielestäni lähes kokonaisuudessaan sellaiseksi. Party With No Name käy hyvästä esimerkistä siitä tuotannosta millä albumi oli kasattu. Syntikkavetoinen poprock olisi toki konsepti millä Bee Gees voisi tehdä hyvääkin jälkeä mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni kappale on ollut vuonna 1991 soundillisesti pari vuotta jäljessä. Tämä ei luonnollisesti vuoden 2017 korvilla kuunneltuna ole ongelma mutta mielestäni tämäntyylinen soundi ei muutenkaan ole vanhentunut kaikkein arvokkaimmin.

Mutta hei, ainahan hyvät lauluharmoniat pelastavat Bee Geesin tapauksessa.. ..paitsi ettei niitä tällä kertaa paljoakaan kuulla. Tulee mieleen kuin kappaleen säveltänyt Barry olisi koettanut parhaansa mukaan imeä vaikutteita ajankohtaisista hittivirtauksista unohtaen kuitenkin samalla omat vahvuudet ja sen ettei vuosikymmenten jälkeen kenenkään sormi pysy ikuisesti trendien pulssilla. Intron mehukkaampi synabasso ja pienet kikkailut lupaavat parempaa kuin lopputulos on. Ajalle tyypillisesti Party With No Namessa on myös puhuttu säkeistö mikä käy vaihtelusta muttei ole erityisen omaperäistä.  

Bee Geesin biisejä vertaillessa taakkaa syntyy myös siitä että tällä ei mitenkään päästä 60-luvun herkän tulkinnan tasolle eikä lanteita keinuttaviin 70-luvun rytmeihin tätä voi verratakaan. Enkä usko että kukaan pitäisi tätä vuoden 1991 parhaimmistoon kuuluvana. Party With No Name jakaa myös koko albumia vaivanneen vian eli ylimittaisuuden. Tiukkana kolmiminuuttisena rykäisynä biisin tylsyys ei tulisi niin selvästi alleviivatuksi. Party With No Name ei anna paljoa aihetta juhlaan ja jos haluaa aloittaa Bee Geesin tutustumisen niin sitä ei kannata aloittaa tästä.

Arvosana: 3,5/10

Bee Gees - Miracles Happen

Artisti: Bee Gees
Kappale: Miracles Happen (1997)
Albumi: Still Waters
Mieleenjäävin lause: "Miracles happen."

Top10 hittejä neljällä vuosikymmenellä on saavutus johon harva yhtye on pystynyt. Yhdenkin hitin saaminen on saavutus johon suurin osa ei pysty mutta jos kykenee löytämään hitinmentävän aukon vuosikymmenestä toiseen niin se on osoitus suuruudesta. Vaikkei Bee Gees ikinä yltänytkään 60- ja 70-lukujen kaltaiseen suuruuteen 80- ja 90-luvuilla niin yhtyeen fanina pystyy kyllä löytämään helmiä myöhemmästäkin tuotannosta. Vuoden 1997 Still Waters oli tasalaatuinen kokonaisuus hyvin tuotettua aikuispoppia vaikkei mitään täysosumabiisejä sisältänytkään. Albumi möi mukavat neljä miljoonaa kappaletta ja siltä lohkaistu Alone oli 90-luvun suurimpia Bee Gees hittejä.

Miracles Happen tehtiin alunperin vuoden 1994 Joulu Manhattanilla (Miracle on 34th street) elokuvaa varten mutta kun elokuvassa päätettiin käyttää vain klassisia joululauluja kappale päätyi Still Waters albumin rivibiisiksi. Hyvä että kappale päätettiin kuitenkin julkaista sillä se on kelpo ysärityylinen Bee Gees balladi joka olisi voinut olla jonkinmoinen hittikin pienellä lisätyöstämisellä. Kappale alkaa hieman Queenin Show Must Go On tyylisillä kosketinsoundeilla mutta tämä mielikuva ei onneksi kestä pitkään. Lapsikuoron käyttö on aina pieni riski mutta sen osuus on tässä tapauksessa niin lyhyt ettei se pääse vaikuttamaan suuntaan tai toiseen. Toistuva kuuntelu saa minut miettimään onko kappale ylituotettu vai ovatko kaikki sen ysärislovarikoukut vain liian tuttuja muistakin yhteyksistä.

Pidän siitä miten Miracles Happen puhkeaa hiljalleen eloon mutta se palkinto eli kunnon nostattava kertosäe ei tarjoa jättipottia maksaen kuitenkin pienen koron vaivanpalkaksi kuuntelusta. Kun kliimaksi saavutetaan aivan lopussa niin homma viedäänkin finaaliin heti. Minulla ei ole mitään pientä mehustelua vastaan kunhan asioista ei tehdä liian turpeita. Vesi on märkää eli Gibbin veljesten harmoniat ovat virheettömiä vaikka ehkä omaan makuuni piirun verran liian taustalle miksattuja. Bee Gees toimii jopa 90-luvun tuotantomuottiin sovitettuna vaikka Miracles Happen kaipaisi kaiken krominkiiltonsa heijastuksiin analogisempaa lämpöä. Jos tämän olisi tehnyt joku muu kuin Bee Gees arvosana voisi olla korkeampikin mutta Bee Geesin katalogi on niin tasokas ettei sitä voi olla ottamatta huomioon.        

Arvosana: 6,0/10

Bee Gees - Tragedy

Artisti: Bee Gees
Kappale: Tragedy (1979)
Albumi: Spirits Having Flown
Mieleenjäävin lause: "I really should be holding you, holding you, loving you, loving you."

Bee Geesin discokauden menestysputken loppupäätä edustanut Tragedy syntyi samoissa kirjoitussessioissa joissa tehtiin myös Too Much Heaven ja Andy veljelle annettu Shadow Dancing. Kolme ykköshittiä yhdessä päivässä siinäpä osoitus siitä miten terävä Gibbin veljesten hittikynä oli vielä tässä kohden. Toki on väärin sanoa että heidän hittikynänsä olisi täysin tylsistynyt tämänkään jälkeen mutta Bee Gees oli disco sucks -liikkeen vihollinen numero yksi eikä discobuumin kaaduttua heidän musiikkiaan haluttu soittaa. Gibbin veljesten muille artisteille tekemät kappaleet löysivät tiensä listoille yhä 80-luvullakin ja toki he itsekin saivat vielä listamenestyksiä mutteivat enää 60- ja 70-luvun mittakaavassa.  

90-luvulla poikabändit menestyivät Bee Gees covereilla mutta listäykköseksi Tragedyllä ylsi myös kotimaassaan englantilainen Steps vuonna 1998. Mutta tämä coveri olkoon toisen kerran aihe sillä nyt käsitellään alkuperäisversiota. Spirits Having Flown albumi osoitti että Bee Gees halusi viedä soundiaan eteenpäin suurmenestyksen tuoneen Saturday Night Fever soundtrackin hittien jälkeen. Kysymys on oliko yritystä ja kunnianhimoa välillä liikaakin mutta ainakin Tragedystä on vaikea sanoa mitään pahaa. Barryn tunnistettava falsetti on pääosassa ja hän saa tuttua taustatukea veljiltään. Kun lauluharmonioista on kyse niin Bee Gees ei pettänyt ikinä. Veljekset olivat toisiaan täydentävä kolminaisuus ja soolotuotantoja kuunnellessa tuntuu aina että jotakin jää puuttumaan.

Tragedyn kliimaksi on räjähdysefekti joka on tehty laittamalla kädet kuppiin mikrofonin ympärille ja tekemällä suulla räjähdysääni. Tätä on toistettu monta kertaa ja miksattu sitten yhteen yhdeksi isoksi räjähdysääneksi.

Kun lauletaan tragediasta niin siltä pitää myös kuulostaa. Eikä voi sanoa että laulutulkinta tai sovitus ei tätä mielikuvaa täydentäisi silläkin uhalla että Tragedy taiteilee sillä hienoisella veitsenterällä että millikin överimpään suuntaan olisi tehnyt siitä kornin. Ehkäpä Tragedy onkin discokauden Bee Gees biisien huipentuma tässä suhteessa. Ei ehkä se paras biisinä mutta se jossa ilmapallo on puhallettu niin täyteen että se on yhtä henkosta vaille puhki. Tämä tekee muuten harmittomasta biisistä ehkä jopa hivenen vaarallisen.

Tämän jälkeen luonnollisesti on vaikeaa enää mennä samaa tietä eteenpäin ja näin myös kävikin. Mutta tämä ei estä nauttimasta Tragedysta yhtenä Bee Geesin parhaimmistoon kuuluvista kappaleista. Siinä ei ole 60-luvun kappaleiden herkkyyttä ja haurautta eikä Saturday Night Fever hittien tanssittavuutta mutta se on kuitenkin sokerisin kaikista päätymättä hattaraksi.

Arvosana: 7,5/10

Bee Gees - Stop (Think Again)

Artisti: Bee Gees
Kappale: Stop (Think Again) (1979)
Albumi: Spirits Having Flown
Mieleenjäävin lause: "You gotta stop, think again, before you give it to him."

Ennen kuin Bee Gees kasvoi 70-luvun lopussa niin isoksi että ainoa mahdollinen suunta oli alaspäin, he julkaisivat vuonna 1979 Spirits Having Flown -nimisen albumin joka on myynyt hulppeat 35 miljoonaa kappaletta. Albumia työstettiin pitkään ja hartaasti, sillä Saturday Night Fever soundtrack oli pistänyt odotukset ja riman korkealle. Albumi on koko Bee Geesin tuottanosta ehkä eniten veljessarjan vanhimman eli Barry Gibbin käsialaa. Robin Gibb sai laulaa ykkösroolissa vain yhdessä albumin kappaleista. Mauricen työntekoa hidasti paheneva alkoholismi ja kipeä selkä. Spirits Having Flown ei mielestäni ole omistamistani Bee Gees albumeista paras, muttei toki huonoinkaan. A-puolen viisi biisiä ovat hyviä mutta B-puolella taso notkahtaa. Omistamisen arvoinen albumi silti jos haluaa Bee Geesiä kerätä kokoelmaa laajemmin.

Stop (Think Again) lähestyy mitaltaan lähes seitsemää minuuttia ja on temmoltaan hyvin rauhallinen. Rakkaus on epätoivoista, repivää ja raastavaa eikä miehen voisi paljon epätoivoisemmin kuvitella naisen perään kipuilevan. Barry pistää laulutulkinnassaan peliin kaikkensa ja välillä ollaan niillä rajoilla voisiko vähemmän olla enemmän. Jokaiselle Bee Geesin tunteville on sanomattakin selvää että lauluharmoniat ovat kohdillaan. En ole koskaan ollut niin sanotun "kutusaksofonin" ystävä mutta tämä soitin saa jopa oman soolonsa biisin lopussa. Ehkä olen vuosien varrella hieman tottunut tuohon Kenny G:n sietämättömäksi tehneeseen soittimeen, sillä Stopin viimeinen minuutti on sen vahvin kohta kun kappale alkaa hengittää vapaammin.

Jos Bee Gees pyrki Spirits Having Flownilla eroon discobändin maineestaan, niin ainakaan Stop (Think Again) ei sitä kasvattanut. Ehkä juuri tuo pyrkimys poispäin discon rytmeistä on se mikä tekee tästä biisistä liian aikuismaisen. Bee Gees on vuosikymmenesta riippumatta osannut tehdä paatoksesta kauniita poplauluja mutta aina hekään eivät osuneet maaliin. Stop on tyylikäs mutta kaikki hiominen on vienyt siitä terävyyden. Jokin nokkela rytminvaihdos väliin olisi voinut piristää tai ehkä Robinille olisi voitu antaa oma säe laulettavaksi. Menestyksellä on aina hintansa ja ehkä yhden kauden lopun alku on kuultavissa Stopin kauniissa mutta hivenen väsyneessä toteutuksessa.

Arvosana: 5,0/10

Bee Gees - Don't Forget To Remember

Artisti: Bee Gees
Kappale: Don't Forget To Remember (1969)
Albumi: The Very Best of the Bee Gees
Mieleenjäävin lause: "Don't forget to remember me."

Nyökkäsin hyväksyvästi kun next napin painallus toi tällä kertaa kohdalle Bee Geesiä. Valitettavasti Gibbin nelihenkisestä veljessarjasta on Robinin hiljattaisen kuoleman jälkeen jäljellä enää vanhin eli Barry. Hienot äänet voivat hiljentyä mutta musiikki jää varmasti elämään. Neljä vuosikymmentä hienoa musiikkia jonka tuotoksia esittivät menestyksekkäästi niin Gibbin veljekset kuin monet muutkin. Oli sitten kyse 60-luvun kauniista balladeista, 70-luvun tanssilattian täyttäjistä tai myöhempien vuosikymmenten yksittäisemmistä hienoista hetkistä niin jokainen noista kolmesta aikakaudesta yksinäänkin riittäisi tekemään Bee Geesistä mainitsemisen arvoisen. Ja kun yhdistetään koko uran saavutukset on heille vaikeaa löytää vertaisia muiden kuin kaikkien ikonisempien popartistien joukosta.

Vaikka veri on vettä sakeampaa löytyy Bee Geesin historiasta riitaisempiakin aikakausia. Yksi tällainen osui 60-luvun loppuun kun Robin Gibb halusi kokeilla riitojen jälkeen soolouraa Barryn ja Mauricen tehdessä Cucumber Castle albumin duona. Veljekset pääsivätkin kilpailemaan listoilla kun Don't Forget To Remember julkaistiin samoihin aikoihin Robinin soolosingle Saved by the Bellin kanssa. Lopputulosta voitaneen pitää tasapelinä sillä molemmat singlet kävivät Englannissa listakakkosina. Musiikkihistoria voisi olla hiukan toisenlainen jos tämän lyhyen eron jälkeen kolmikko ei olisi päätynyt tekemään sovintoa ja levyttämään taas triona.

Don't Forget To Remember ei Robinin puuttumisesta huolimatta eroa suurestikaan muista saman aikakauden Bee Gees hiteistä. Tämä ei toki ole paha asia sillä juuri tällaisissa sentimentaalisen kauniissa balladeissa he olivat tuohon aikaan parhaimmillaan. Don't Forget To Remember ei mielestäni ole esi-disco Bee Geesiä aivan parhaasta päästä mutta kun kyse on tämän tasoisen bändin yhden kultakauden keskivertoa paremmasta tuotoksesta niin hyvä rutiinisuorituskin riittää pitkälle. Kertosäkeessä on voimaa mutta muut osat voisivat tuoda hieman enemmän vaihtelua. Barrylla on kyky laulaa uskottavasti tekstejä jotka voisivat jonkun toisen suusta tulleina kuulostaa korneilta. Tätä kuunnellessa kelpaa muistella vanhoja asioita joita ei voi eikä haluakaan unohtaa.

Arvosana: 7,0/10

Bee Gees - Night Fever

Artisti: Bee Gees
Kappale: Night Fever (1977)
Albumi: Saturday Night Fever OST
Mieleenjäävin lause: "Here I am, praying for this moment to last."

Hyvät naiset ja herrat, tämä on discoa! Jos pitäisi disco -ilmiötä tuntemattomalle ulkoavaruuden oliolle esitellä parhaalla mahdollisella tavalla mistä on kyse, Saturday Night Fever -elokuva soundtrackin kera olisi keinoista nopein ja paras. Bee Gees saavutti pitkän uransa suurimman huipun ratsastaessaan discon aallonharjalla 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, mutta menestyksellä oli hintansa. Kun disco "kuoli", sen suurimmat äänenkannattajatkin joutuivat vielä suurempaan epäsuosioon kuin aiempi suosio oli ollut. Mutta Gibbin veljekset selvisivät tuottamalla hittejä muille artisteille ja lopulta he saivat ansaitsemansa tunnustuksen urastaan 90-luvun lopulla.

Night Feverissa on kaikki Bee Gees discohitin elementit: sykkivä ja keinuva pulssi, ainutlaatuinen falsettilaulu ja pop-historian paras veljeskolmikko uransa parhaassa iskussa. Kappale starttaa vahvasti ja sama vahva discopoljento kulkee katkeamatta loppuun asti. Mielestä Night Feverin kohokohta on ehdottomasti säe jossa lauletaan: "Here I am, prayin for this moment to last, living on the music so fine, borne on the wind, making it mine." Juuri tässä kohden biisin muutenkin korkea energiataso saavuttaa huippunsa.  

Harva kappale on yhtä menevä ja letkeä kuin Night Fever. Tässä kaikki on Gibbin veljesten käsittelyssä päätynyt melkein niin hyväksi kuin mahdollista eikä myöhempää uraa hetkittäin haitanneesta liiallisesta siloittelusta ole tietoakaan. Makeaa ja siloiteltuahan tämä on, muttei kuitenkaan hattaramaista. Night Fever on yksi parhaimmista discobiiseistä mutta jotakin Bee Geesin tasosta kertoo se ettei se mielestäni ole kuitenkaan heidän paras kappaleensa. En kaipaa 70-luvulta teryleeniä mutta tällaista musiikkia kylläkin.  

Arvosana: 8,5/10

Bee Gees - Love You Inside Out

Artisti: Bee Gees
Kappale: Love You Inside Out (1979)
Albumi: Spirits Having Flown
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I ain't no vision, I am the man who loves you inside and out."

Jos eilinen sattuman sanelema oli artistin elämän viimeinen singlejulkaisu, on tämänpäiväinen vain erään menestyskauden viimeinen single. Bee Gees nautti uransa toisesta menestyskaudesta vuosina 1975-1979 ja Love You Inside Out oli tuon discokauden viimeinen singlejulkaisu jos suppeamman julkaisun kokoelman yhteydessä saanutta Spirits (Having Flown) -kappaletta ei lasketa. Love You Inside Out jäi myös bändin yhdeksänneksi ja samalla viimeiseksi US listaykköseksi. 

Vuonna 1979 Spirits Having Flown albumi oli huikea menestys Bee Geesille mutta albumin myöhempi maine on suotta hieman kärsinyt seuranneesta suosion romahduksesta. On makuasia pitääkö ko. albumia Bee Geesin parhaana 70-luvun albumina, mutta koska Saturday Night Fever soundtrack ei ole varsinainen Bee Gees levy voidaan sitä pitää vahvana kanditaattina. 

Love You Inside Out on takuuvarmaa funkahtavaa discokauden Bee Geesia. Kappale alkaa hieman itämaisen kuuloisella laulua käyttävällä melodialla. Tämän jälkeen pääsemmekin kuulemaan falsettilaulua josta joko pitää tai inhoaa suuresti. Falsettilaulun inhoajat osannevatkin välttää Bee Geesin kuuntelemista ja koska Spirits Having Flown (ja monta muutakin Bee Gees albumia) löytyy levyhyllystäni on helppoa arvata mihin leiriin itse kuulun. Love You Inside Out tarjoaa laulullisessa muodossa hunajaa korville ja menestyspaineiden ollessa kovat Gibbin veljekset hioivat Spirits Having Flown albumin viimeisen päälle eikä se mennyt tämänkään kappaleen kanssa hukkaan.    

Aivan Tragedyn, More Than A Womanin, Nights on Broadwayn ja muiden kirkkaimpien Bee Gees discoklassikoiden tasolle Love You Inside Out ei yllä. Kertosäe ei ole yhtä tarttuva kuin edellämainituissa, mutta muuten Love You Inside Out on parhaimpina hetkinään grooveinta Bee Geesiä. Discon syke soi kappaleessa vahvana. Vaikka uusi vuosikymmen ja uudet tyylisuuntaukset olivatkin 1979 jo ovella, vielä oli aikaa lopettaa vuosikymmen tyylillä. Eikä kovin monta parempaa vaihtoehtoa ollut kuin tehdä se Bee Geesin tahdissa. 

Arvosana: 7,0/10

Bee Gees - When He's Gone

Artisti: Bee Gees
Kappale: When He's Gone (1991)
Albumi: High Civilization
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "When he's gone, when he's gone."

Harva veljeksistä koostuva bändi on saavuttanut samansuuruista menestystä kuin Bee Gees. Vielä harvempi on onnistunut tekemään hittejä neljänä peräkkäisenä vuosikymmenenä. Kovin moni bändi ei myöskään tullut menestyksen huipulta yhtä lujaa alas kuin Bee Gees 70-luvun discobuumin loputtua. Mikään uran monista aalonpohjista ei onnistunut heitä kuitenkaan pysäyttämään. Kolmen Gibbin veljeksen muodostama Bee Gees ei ollutkaan mikään keskivertobändi. Sen musiikin lisäksi minkä he tekivät Bee Gees nimen alla he myös sävelsivät ja tuottivat lukuisia hittejä muille artisteille. He jättivät musiikillisen perinnön joka varmasti jää elämään.

80-luku oli ollut vaikeaa aikaa Bee Geesille vaikka esimerkiksi kappaleet You Win Again ja One olivatkin olleet hittejä. 90-luku ei alkanut paremmin Barryn kärsiessä selkäongelmista ja Mauricen kamppailessa alkoholismin kanssa. Vuonna 1991 julkaistu High Civilization albumi piti kuitenkin bändin nimen pinnalla vaikka se ei mikään jättimenestys ollutkaan. Levyn ensisingle Secret Love oli Top 5 hitti Englannissa. When He's Gone oli High Civilizationin toinen singlejulkaisu Euroopassa ja ainoa Amerikassa.

When He's Gonea kuunnellessa saa vaikutelman että 90-luvun alussa Bee Gees on  yrittänyt pysyä musiikin trendeissä mukana. Kappale kuulostaa monesta kohtaa jotenkin tutulta, aivan kuin siinä olisi jotakin samaa monen saman ajanjakson hitin kanssa. Mitään suoraa lainaa en pysty osoittamaan, joten ehkä kyseessä onkin vain onnistunut pyrkimys kuulostaa muodikkaalta. Parhaasta päästä oleva Bee Gees tuotos When He's Gone ei ole. Kappale ei ole erityisen tarttuva ja ainoastaan kertosäe jää mieleen eikä sekään erityisen vahvasti. Kappale on myös liian pitkä sisältöönsä nähden, lähes kuusi minuuttia on aivan liikaa ja varsinkin lopussa esiintyy jo suoranaista tyhjäkäyntiä.

Bee Gees ei onneksi koskaan levyttänyt mitään huonosti. Syntikkavetoinen soundimaailma on hienoisesta hiilikopiovaikutelmastaan huolimatta siisti ja toimiva eikä veljesten laulusuorituksessa ole mitään valittamista. Mukavasti potkiva rumpusoundi antaa kappaleeseen tarvittavaa puhtia. Ehkäpä rosoa ja revittelyä olisi silti ollut tarpeen hieman lisätä, sillä jopa kitarasoolo kuulostaa liian sliipatulta. When He's Gone ei ole mikään Bee Gees klassikko, mutta tasaisen varma suoritus kuitenkin. 

Arvosana: 6,0/10