LAB - Trapped

Artisti: LAB
Kappale: Trapped (2000)
Albumi: Porn Beautiful
Mieleenjäävin lause: "You're much sweeter than I'm strong."

Eniten puhtaita osumia kerännyt arvosteluni tässä blogissa ei johtunut siitä, että sanansäiläni olisi viuhunut terävästi ja herättänyt keskustelua vaan se johtui Kylie Minoguen Spinning Around arvosteluun ajattelemattomasti valitsemastani kuvasta. Otin arvosteluun pysäytyskuvan kappaleen musiikkivideosta johon joku oli ottanut monta framea kohdasta jossa Kylie pyörähtää niissä kuuluissa kultaisissa hotpanteissaan. Pian kävi niin, että ilmeisesti kuvasta tuli kuuma Googlen kuvahaun kautta ja siinä missä normaali tekstini saa vuodessa noin 20-200 katselua niin tuo kuva heilautti lukuihin pari uutta nollaa perään. Vaihdoin kuvan hillitympään, sillä en halunnut blogiini ei sen varsinaiseen sisältöön liittyvää liikennettä ja huomiota.

Tämä tuli mieleen nyt kun random play ensi kertaa poimi kappaleen kotimaisen LABin debyyttialbumilta Porn Beautiful. Sana ei tosin esiinny ensi kertaa blogissani, sillä onhan yhtye The Porn Kings ollut jo käsittelyssä aiemmin. Onneksi netistä löytyy aikuisviihdesisältöä niin runsaasti ettei yksi sana sentään tuossa tapauksessa ohjannut tänne ei toivottua liikennettä. Ei mitään aikuisviihderyysistä tänne kiitos.   

Random play tuntuu LABin tapauksessa suosivan albumeiden lopetusbiisejä sillä aiemmin käsittelyssä ollut kakkosalbumin päätösbiisi I Used To Hide saa nyt jatkokseen debyyttialbumi Porn Beautifulin päättävän Trappedin. Trappedissa on omanlaisensa lopetusbiisin tunnelma sillä siinä on jotakin uneliasta hämyisyyttä. Slovari ei ole huono tapa päättää albumi joten siinä mielessä valinta on varsin onnistunut. Mutta kun irrotetaan kappale albumiympäristöstään niin mitä jää käteen?

Trapped ei ole jäänyt minulle erityisen hyvin mieleen, sillä en muistanut biisistä mitään pelkän nimen perusteella. Vasta kertsiin päästyäni sain hämärän muistikuvan siitä, että olen minä tämän joskus kuullut. Mutta annoin kappaleelle silti mahdollisuuden, sillä tämän blogin aikana mielipiteeni joistakin biiseistä on muuttunut arvostelun kirjoittamisen aikana. Tehosoitto erottaa jyvät akanoista ja osoittaa kuuntelukestävät tai hitaammin arvoonsa nousevat tuotokset.

Trapped toimii nimenomaan albumiympäristössään mutta ei ikävä kyllä niinkään hyvin ilman sitä. Toki Anan ääni toimii persoonallisena elementtinä, mutta ehkä LAB on parempi menevämmissä biiseissä tai niissä joissa on enemmän dynaamista vaihtelua. Korvani yrittävät tätäkin riviä kirjoittaessaan löytää Trappedista syitä pitää siitä enemmän, mutta tällä kertaa auraalinen kullanhuuhdonta jättää köyhäksi. 

Mutta se mikä nostaa Trappedin keskinkertaisuuteen on liian simppeliksi jäävän sanoituksen antama lupaus. Narsistin vangiksi suhteeseen jäävästä naisesta olisi saanut enemmänkin kerrottavaa. Kaiken kurjuuden jälkeen annetaan sen verran hyvää ettei tulekaan voimia erota. Tätä kierrettä viedään kerta kerralta vähän syvemmälle kuin heiluri, joka heilahtaa joka kerta vähän lähemmäksi seinää. Yllättävää kyllä tämä superlyhyt sanoitus ei tuntunut lyhyeltä ennen kuin luin lyriikat. Tähän kun olisi rakennettu säkeistö tai pari lisää ja hieman maustettu sovitusta, niin oltaisiin jo varsin mielenkiintoisen lopputuloksen äärellä. Mutta kappale, jonka ajatuksia herättävin puoli on se mitä se olisi voinut olla ei voi olla erityisen hyvä. 

Arvosana: 5,0/10

Sarah Brightman - This Love

Artisti: Sarah Brightman
Kappale: This Love (2000)
Albumi: La Luna
Mieleenjäävin lause: "A faded kind of day love, this love."

Sarah Brightmanin tuotanto sisältää vähemmän originaaleja sävellyksiä kuin olen joskus olettanut. Tuntuu siltä että lähes aina kun alan selvittämään jonkun Brightmanin albumibiisin taustoja huomaan että se on coveri tai sitten siihen on lainattu osia klassisesta musiikista. Minulle Brightman on ennen kaikkea loistava tulkitsija joten asia ei häiritse mutta alkuperäisversioihin tutustuminenkin on ollut antoisaa. On päivänselviä covereita jotka on tehty niin suurista klassikoista että ne tietävät kaikki kuten vaikka Brightmanin Whiter Shade of Pale tulkinta. Mutta Frank Peterson joka on tuottanut valtaosan Brightmanin klassiscrossover albumeista on myös löytänyt paljon vähemmän tunnettuja pikkuhittejä jotka ovat sopineet hyvin lahjakkaan sopraanon tulkittaviksi.

Tällainen vähemmän tunnettu lainabiisi on vuoden 2000 La Luna albumin Euroopan painoksen aloittava eteerinen This Love. Alkuperäisversio on vain kaksi vuotta vanhempi ja sen takana oli paremmin elokuvasäveltäjänä tunnettu Craig Armstrong. Originaalin vokaaleista vastasi Cocteau Twinsistä tuttu Elizabeth Frazer. Armstrongin versiosta ei ole vaikea kuvitella miksi Peterson on sen kuullesaan päättänyt sen sopivan hyvin Brightmanin levylle. Kappaleelle ei ole tehty suuria muutoksia. Suurin ero on taustojen muuttuminen hieman sulavimmiksi ja sovituksen hiotummaksi. Alkuperäisversion trip hop vaikutteet on muutettu Brightmanin tutuksi klassiscrossoveriksi.

This Love ei sisällä erityisen monimutkaisia lyriikoita. Mutta ehkä juuri yksinkertaisuudessaan ne onnistuvat olemaan monitulkintaiset. Joskus yksinkertaisuudella saadaan aikaan se että kuuntelija alkaa itse täyttämään aukot ja sovittamaan laulun itselleen. Lähes kuuden ja puolen minuutin kesto on paljon muttei tässä tapauksessa liikaa. Suurempia huippukohtia tai nostauksia ei ole mutta tämä toisaalta säilyttää tunnelman raukean hypnoottisena. This Loven rakkaus ei ole tulisinta eikä edes epätoivoisinta. Se on silti rakkautta mutta ehkä luonteeltaan sellaista joka ei saa vastakaikua. Se voi olla toivotonta rakkautta josta ei voi ikinä tulla mitään. Se on tunne jonka käsittely on vielä kesken vaikka lopputulos on jo lähes varmasti tiedossa.

This Love ei ole killeri eikä se ole albumin filleriäkään. Se saisi enemmän vastakaikua jos olisin tuntenut joskus jotakin sen kuvaileman kaltaista. Mutta mistä se kertoo ei ole silti tavoittamatonta; minulla ei vain ole siihen omakohtaista kosketuspintaa. Brightman pitää ihaltavasti tulkintansa hillittynä eikä sellaiseen "pakolliseen" isoon nostatukseen ole lähdetty. Kaikki on toteuttu hyvän tyylitajun mukaisesti ja jos jotakin särmää on tässä menetettykin se ei pilaa kokonaisuutta. Ajelehtivien ajatusten musiikillekin on aikansa ja paikkansa.          

Arvosana: 6,0/10

Movetron - Stay

Artisti: Movetron
Kappale: Stay (2000)
Albumi: Irtokarkkeja - Makeimmat hitit
Mieleenjäävin lause: "Oo-oo-o-ooo-oo-oo-hoo-oo-o."

Pienen loman jälkeen palaamme taas random playn valintoihin levykokoelmani joukosta. Englanninkielistä Movetronia? Muutama muukin kotimainen dancepumppu yritti englanninkielellä kun Bomfunk MC's ja Darude onnistuivat saamaan kansainvälisen hitin mutta olemattomin tai laihoin tuloksin. Movetron myyntikaari oli debyytin jälkeen tasaisen laskeva joten englannikielinen albumi lienee ollut viimeinen yritys löytää uutta nousua. Sitä ei saatu mutta Movetron palasi 2007-2008 monen muun ysäridanceartistin tavoin hyödyntämään vanhenevien (entisten) ysärinuorten nostalgiannälkää. Eikä nostalgiassa sinänsä ole mitään vikaa sillä voisin hyvin nähdä Movetronin livenä uudestaan tilaisuuden tullen vaikkapa vertailun vuoksi sillä edellinen kerta tapahtui 1997.

Jos alkupään Movetronin hiteissä oli selvästi kuunneltu mm. Ice Mc:tä niin Stayn kohdalla vaikutteet lienee haettu E-Typen Last Man Standing albumin soundeista. Perässähiihtäminen ei enää tässä kohti kannattanut. Vuonna 2000 dancejuna oli jo menettänyt voimansa vuosituhannen ja musiikkitrendien vaihtuessa. Englanninkielisellä 4th Dimension albumilla Movetronin vahvuuteen liittyi Chris Sanders räppäämään ja miesvokaaleita laulamaan. En voi sanoa pitäväni hänen hieman kuivasta laulustaan tässä tapauksessa sillä se tuo mieleen dieettiversion Painin Peter Tägtgrenistä jonka tyylinen ääni käy Painiin muttei Movetroniin.

Stay on heikointa Movetronia sillä Päivi Lepistökin laulaa englantia kovin varovaisen tuntuisesti vaikkei hän toki koskaan ole mikään voimanuottien kakaisija ole ollutkaan. Omankuuloisensa ja Movetroniin sopiva laulaja kuitenkin. Persoonallinen keskinkertaisuus on mielestäni mielenkiintoisempaa kuunneltavampaa kuin persoonaton virtuoosi. Persoonallisuuden puute vaivaa Staytä sillä jos minulta kysyttäisiin miten kappaleen sanat menevät niin muistaisin korkeintaan Stay -sanan. Nostalgiabonuksiakaan tämä ei saa sillä Voodooman/Voodomies taisi olla viimeinen Movetronin jonkinlaista soittoaikaa saanut kappale ennen tauolle siirtymistä. Stay on kuin väärä henkilö tekisi oikean pyynnön.    

Arvosana: 3,5/10

Lara Fabian - I Will Love Again

Artisti: Lara Fabian
Kappale: I Will Love Again (2000)
Albumi: Woman Vol 2.
Mieleenjäävin lause: "You can't stop me from loving again, breathing again, feeling again."

Lara Fabian on eniten myyty belgialainen naisartisti 20 miljoonalla myydyllä levyllään. Hän edusti Luxemburgia vuoden 1988 Euroviisuissa kappaleella Croire tullen neljänneksi. Vuosi oli sama jolloin Celine Dion voitti. Suurimman menestyksensä hän on saavuttanut kotimaansa lisäksi Ranskassa ja Kanadassa mutta hänen suurin hittinsä, vuoden 2000 I Will Love Again hätyytteli monen muunkin maan listoja päässen mm. Usan tanssilistan kärkeen. Meilläkin kappale soi runsaasti mutta myöhempi menestys jäi Suomessa pieneksi vaikka muistankin että esimerkiksi Wonderful Life -cover sai jonkin verran radiosoittoa.

Cherin Believe oli yksi 90-luvun suurimmista hiteistä ja tuollainen menestys luonnollisesti saa vanaveteensä jäljittelijöitä ja hitintekijätkin päätyvät monesti kierrättämään kaavaansa. Believen nikkaroineet Mark Taylor ja Paul Barry jättivät sentään tällä kertaa autotunen nupit pois kaakosta joten saamme kuulla Lara Fabianin voimallista ääntä luonnollisesti. I Will Love Again on eroballadi dancemuodossa joka oli tyylisesti muodikasta vuosituhannen vaihteessa. Lara Fabian oli hyvä valinta esittäjäksi sillä hänen voimakas ja eikä danceen liian sävykäs tulkintansa pääsee erottumaan parhaassa valossaan. Liian sävykäs olisi haitaksi sillä dancen pitää viedä eteenpäin ja nimensä mukaisesti tanssittaa ja tässä valossa liian syvälle menevä tulkinta olisi haitaksi. Perinteiset eroballadit ovatkin sitten aivan toinen juttu.

Kovin moni naisartisti ei saanut tanssiballadi kaavalla monta hittiä ja ehkä sellaiset sopivatkin paremmin sisäänheittohiteiksi joista voidaan rakentaa uraa eteenpäin. Minulle I Will Love Again ei edusta aivan lajityyppinsä kärkeä vaikka se onkin paremmasta päästä. Se on hyvin tehty formaattibiisi jonka laulajan tulkinta nostaa tason ylemmäs. Se on melko hyvä nostalgiabiisi tuomaan mieleen ilmestysmisvuotensa muttei sitäkään vahviten. Parhaiten I Will Love Again toimii nostalgiahuuruissa tai sitten tilanteessa jossa särkynyt sydän alkaa eheytyä jälleen. Tanssisin, särkynein sydämin tai ilman.

Arvosana: 6,0/10

Jessica Folcker - Crash Like a Wrecking Ball

Artisti: Jessica Folcker
Kappale: Crash Like a Wrecking Ball (2000)
Albumi: Dino
Mieleenjäävin lause: "Six will turn to nine, water into wine."

Alunperin taustalaulajana (mm. Ace of Base, Leila K, Dr. Alban) toiminut Jessica Folcker sai kohtalaista kansainvälistä menestystä 90-luvun ruotsipop-buumin loppusuoralla. Eikä asia sinänsä ollutkaan ihme, sillä tuohon aikaan kaikki mihin tuottajakaksikko Denniz Pop ja Max Martin koskivat tuntui muuttuvan kullaksi. Tämänkertainen sattuman sanelema on poiminta ja toinen single Jessica Folckerin (levy julkaistiin sukunimellä Folker koska englanninkielinen yleisö saattoi lausua nimen kuten f*cker) toiselta albumilta Dino. Toisen albumin jälkeen Folcker on vaikuttanut lähinnä kotimaansa Ruotsin musiikkimarkkinoilla osallistuen mm. viisukarsintoihin.

Crash Like a Wrecking Ball ei liene vaikea ajoitettava sillä se kuulostaa juuri siltä ruotsalaiselta hittisoundilta joka soi ympäri maailmaa vuosituhannen vaihteessa. Ei vaadi kovin paljoa mielikuvitusta miettiä miltä kappale olisi kuulostanut vaikkapa Britney Spearsin tai Backstreet Boysin versiona. Siinä missä levyn ensisingle ja suurin hitti To Be Able to Love toi Folckeria esiin herkempänä tulkitsijana niin Crash Like a Wrecking Ballissa hän pääsee käyttämään äänivarojaan. Ei ole ihme että Folckerin ääntä käytettiin juuri kertosäkeiden laulumisessa (mm. Leila K:n Electric) ennen soolouraa ja sen jälkeenkin sillä komeastihan länsinaapurin neito osaa palkeistaan ilmaa päästellä. Kaikista Dino -albumin biiseistä ehkä juuri Crash Like a Wrecking Ball on minulle se mieleisin. Toki albumi on kokonaisuutena tasokasta ruotsisoundia mutta ehkä juuri albumin singlebiisit nousevat sieltä parhaiten esiin. (To Be Able To Love, Crash Like a Wrecking Ball ja Miracles)

Toisaalta Crash Like a Wrecking Ball on alusta asti jäänyt mielestäni karvan verran erinomaisuudesta ollen "vain" hyvä. En ole 13-vuoden aikana pystynyt keksimään mitä siitä puuttuu kuin ehkä sen että jos kappale olisi julkaistu 1-2 vuotta aikaisemmin se olisi kuulostanut tuoreemmalta. Nyt se on kuin erinomaisen elokuvan hyvä jatko-osa. Kannatava katsoa muttei alkuperäisen veroinen. Kuitenkin aina silloin tällöin haluan kuulla juuri Crash Like a Wrecking Ballin joten tietty erikoiskoukku siitäkin löytyy, vaikkei se suurin. Jokainen biisi joka aiheuttaa tunnereaktion joko innostaen tai jonkun muun tunteen luoden on taatusti olemassaolonsa ansainnut. Tämän kautta on hyvä taas pläjäyttää blogi kuin murtopallo pois kesätauolta.    

Arvosana: 7,0/10

Michael Kamen - The X-Jet

Artisti: Michael Kamen
Kappale: The X-Jet (2000)
Albumi: X-Men: Original Motion Picture Soundtrack
Mieleenjäävin lause: Instrumentaali

Kun aikoinaan inspiroiduin tekemään oman musiikkiaiheisen blogin, lähtöajatuksenani oli että joku kikka eli gimmick täytyy keksiä koska olemassaolevat blogit ovat omissa jutuissaan jo niin hyviä. Olen ollut tyytyväinen satunnaissoitolla omistamieni levyjen joukosta arvosteltavaksi poimisen ideaan vaikka on toki selvää että siinäkin on omat heikot hetkensä.

Pidän siitä että välillä pääsee innosta puhkuen esittelemään omia suosikkejaan ja välillä joutuu kirjoittamaan omista musiikillisista harharetkistään ja pieleen menneistä impulssiostoksista. Toiset biisit ovat helpommin arvosteltavissa kuin toiset; pieni taustatyön tekeminen ei haittaa mutta kaikki kohdalle tulevat kappaleet eivät ole niitä parhaita sanallisen arkun aukaisijoita.

Ensimmäisen X-Men elokuvan soundtrack olisi parin euron hinnasta huolimatta kannattanut aikoinaan jättää sinne kuuluisaan alekoriin. Edesmenneen Michael Kamenin säveltämästä The X-Jet kappaleesta voisin kirjoittaa 90 prosenttisesti saman arvostelun jonka tein yli vuosi sitten levyn toisesta kappaleesta.

Erot ovat lähinnä siinä että The X-Jet alkaa vahvasti ja hiipuu loppua kohden tylsäksi elokuvan ääniraidan täytteeksi. The X-Jetin pääteema ei ole omaperäisimmästä päästä mutta se on hyvin toimiva ja luo tunnelmaa siinä käytössä mitä varten se on sävelletty. Kahden minuutin jälkeen alkava rauhallinen loppuosa on tylsähköä tunnelmointia ja saa sormen hakeutumaan kohti next -nappia. Pätevää musiikkia elokuvaan mutta yhdentekevää ilman.

Arvosana: 5,0/10

The Corrs - All in a Day

Artisti: The Corrs
Kappale: All in a Day (2000)
Albumi: In Blue
Mieleenjäävin lause: "I'm twisting, I'm turning, in one day."

Kaikki irlantaisbändit eivät kuulosta peri-irlantilaisilta mutta suurin osa parhaiten tunnetuista varmankin tekee niin. Samalla tavalla kuin monet ulkomaalaiset muodostavat tietyn stereotypian suomalaisten artistien yhteneväisyyksistä meidänkin on helpompi lokeroida eri maiden musiikki omiin lokeroihinsa. Toisaalta on bändejä joiden suhteen on turha edes yrittää potkia mielikuvia vastaan. Jos orkesterin soitinvalikoista löytyy tinapilli, bodhrán ja viulu niin kyllähän The Corrs perinteisimmillään kuulostaa hyvinkin irlantilaiselta.

The Corrsin musiikki on hieman mollivoittoista vaikka toki heidänkin tuotannostaan ne auringonpaisteisimmat kappaleet löytyvät. All in a Day on ilman singlejulkaisua jäänyt biisi yhtyeen vuonna 2000 julkaistulta In Blue -albumilta jonka tuotti Mutt Lange. Kolmas albumi etäännytti yhtyettä irlantilaisista soundeistaan vaikka toki niitä yhä löytyi mausteeksi asti. All in a Dayn parasta antia ovatkin juuri nämä yhtyeen juurista muistuttavat kohdat ja toki aina yhtä sympaattinen laulajatar Andrea Corr. 

Ikävä kyllä keskimäärin All in a Day jättää hieman tasapaksun vaikutelman. Vaikka sisarusten laulullinen anti onkin aina yhtä miellyttävää kuunneltavaa ja viulukin soi hetkittäin mukavasti ei itse sävellys ole tarttuva tai mielenkiintoinen. Kappale on kyllä haikeahko muttei tarpeeksi tunnelmallinen. Aina ei ole hyvästä hioa kappaleesta kaikkia rosoja pois niin kuin tässä tapauksessa on käynyt. Jos olisi olemassa irlantilainen keskinkertaisuuden pyhimys niin tämä kappale kävisi erinomaisesti hänen ylistyksekseen.

Arvosana: 5,0/10

Robbie Williams - Supreme

Artisti: Robbie Williams
Kappale: Supreme (2000)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Is there tumor in your humor."

Kun Robbie Williams jätti Take Thatin ja julkaisi ensimmäisenä soolosinglenään kehnohkon coverin George Michaelin Freedom -kappaleesta tuskimpa kukaan olisi osannut arvata millaisiin korkeuksiin hänen uransa tulisi vielä nousemaan. Eikä ympyrän sulkeutumista eli paluuta Take Thatiin. Menestys pop-maailmassa vaatii aina myös hieman onnea oikean ajoituksen muodossa, karismaa jotta ura kestää tähdenlentoa pidempään ja hyvät yhteistyökumppanit joka Robbiella oli tuottaja Guy Chambersin muodossa. Pidän itse Robbieta enemmän single- kuin albumiartistina mutta kuka tietää jos uran edetessä tilanne vielä kääntyisikin päinvastaiseksi.

Robbien vuoden 2000 hitti Supreme toimii hääkaavalla: jotakin sinistä, uutta, lainattua ja vanhaa. I Will Survive -lainaa ei voi olla kuulematta, mutta se on ympätty kappaleeseen hyvällä maulla ja taidolla eikä muodostu häiritseväksi. Robbie ei ehkä ole mikään luonnonlahjakkuus räposuudessaan mutta tässäkään kohden kappale ei uppoa vaan miehen karisma pelastaa hänet pohjakosketukselta. Kappaleen kevyt melankolinen vire on sekin onnistuttu naamioimaan samanlaisen kevyen virneen taakse joka tuntuu kulkevan Robbien mukana ihmisenäkin. Supreme onkin maistuva pop-keitos jossa varsin hyvistä aineksista on saatu kokkailtua makoisa kokonaisuus.

Tuntuu aina ikävältä kritisoida hyvää biisiä siitä ettei se ole erinomainen, mutta Robbien tapauksessa kyse on enemmänkin siitä että miehen parhaimmat viisut ovat Supremeakin parempia. Supreme kaipaisi mukavan mutta tasaisen kulkunsa mausteeksi vielä sen yhden osan, elementin tai pienen lisämausteen ollakseen erinomainen. Tiedän olevani hieman kohtuuton, mutta vain siksi että tiedän mihin kaksikko Williams/Chambers parhaimmillaan pystyivät. Mutta nilitys sikseen, Supreme on hyvää poppia joka sopii monenlaisiin fiiliksiin mikä ei ole kovinkaan yleinen ominaisuus. Ja juuri tämä onkin tämän kappaleen suurin vahvuus.

Arvosana: 7,0/10

Meja - Under the Sun

Artisti: Meja
Kappale: Under The Sun (2000)
Albumi: Realitales
Mieleenjäävin lause: "Looking back at history, you're not different than the rest."

Meja on yksi 90-luvun ruotsipopaallon airuita jonka hitti All 'Bout The Money soi 1998 ympäri maailman. Vaikka suurin menestys onkin häntä alun jälkeen karttanut, hän nauttii yhä suuresta suosiosta Japanissa ja julkaisi viimeksi uutta musiikkia vuonna 2010. Päivän sattuman sanelema on poiminta hänen laskutavasta riippuen (Meja ja Seven Sisters sisälsivät monia samoja kappaleita) kolmannelta Realitales -albumiltaan.

Meja liittää sanoituksiinsa usein pieniä yhteiskunnallisia teemoja olematta silti liian tiedostava. Esimerkiksi tästä käy juuri hänen suurin hittinsa All 'Bout The Money. Under The Sun käsittelee puolestaan kevyesti sitä kuinka vaikka ihminen on jatkuvasti kehittynyt, kaikki kokevat yhä samoja tunteita ja kohtaavat samoja ongelmia. Ei järisyttävän syvällistä mutta asteen ylempänä Love Me Do -osaston sanoituksista. (Joissa ei ole mitään vikaa hyvin tehtynä.)

Under The Sun on poppia jota on maustettu kevyesti rokkaavilla elementeillä. Tuotanto kuulostaa hyvin ruotsalaismaiselta mikä ei tietenkään ole ihme. Mejan päävaikutteet ovat kuitenkin rapakon toisella puolella, mutta ne on suodatettu tämänkin kappaleen tapauksessa länsinaapurimme linssien läpi. 

Under The Sun on tunnelmaltaan rennohko vaikka siinä on myös iskevyyttä rytmiosastolla. Soundimaailman sekoitus akustisia ja elektronisia elementtejä on hyvin toimiva ratkaisu. Kappale on hieman melankolinen olematta kuitenkaan surullinen tai väsynyt. Se ei ole aivan terävintä Mejaa mutta se on kuitenkin mukavaa kuunneltavaa tällaisenaankin. Tasaisuus on kappaleen vahvuus ja samalla suurin heikkous. -Ei mitään uutta auringon alla mutta kuitenkin keskivertoa parempi suoritus.

Kuuntele kappale Spotifysta.

Arvosana: 6,5/10

Kemopetrol - Night After Night

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Night After Night (2000)
Albumi: Slowed Down
Mieleenjäävin lause: "I don't know you."

Kun Kemopetrolin edellisestä Teleport -albumista on kulunut jo viisi vuotta ovat monet varmasti ehtineet jo kaivata todennäköisesti tänä vuonna julkaistavaa uutta albumia. Oli varmasti viisasta olla ajoittamatta Laura Närhen soololevyä ja Kemopetrolin albumia liian lähelle toisiaan vaikka se siirsikin jälkimmäistä jonkin verran myöhemmäksi. Odotellessa uutta voi hyvin myös käydä hieman läpi vanhaa yhden kappaleen verran joka on Kemopetrolin debyyttialbumilta Slowed Down.   

Night After Night on hieman haikea ja surumielinen kappale olematta silti kumpaakaan todella paljon. Laura Närhi laulaa ihmisestä johon ei saa kunnolla yhteyttä edes unissa. Jokin on yksinkertaisesti liian pelottavaa että edes alitajunta sallisi sen tapahtua ihmisen pään sisällä unissa. Ja vaikka jos jotakin haluamaansa ei tavoita unessa, on se silti vain unta vaikka kyse voikin hyvin olla tosimaailman heijastumasta. Se mitä yritän selittää on se tapa millä kappale on haikea olematta surullinen mikä on varsin mielenkiintoinen vaikka kappale itsessään on jopa hieman tylsähkö.

Night After Night ei sanoituksensa idean lisäksi tarjoa mitään erityisen mielenkiintoista. Närhi laulaa lakonisesti ja bändi luo kappaleen sanoituksen ympärille yhteensopivan äänimaailman niin hyvässä kuin pahassa. Kertosäettä ei voi kutsua erityisen iskeväksi eikä kappale muutenkaan missään vaiheessa saa uutta vaihdetta silmään. Night After Night on mielestäni Kemopetrolia heikommasta päästä. Pikkukivan sanoituksen ja virkamiesmäisen toteutuksen voimin jäädään kauas bändin tähän asti parhaimmista hetkistä joista moni osui myös debyyttialbumille.   

Kuuntele kappale Spotifysta   

Arvosana: 4,5/10

Kemopetrol - African Air

Artisti: Kemopetrol
Kappale: African Air (2000)
Albumi: Slowed Down
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "That's the local way to keep their children wise."

Kemopetrol sai aikoinaan kunnian olla ensimmäinen kotimainen artisti levyhyllyssäni. Aloin ostamaan levyjä vuonna 1993 ja koko 90-luvun aikana en ostanut ainuttakaan kotimaista albumia tai singleä. Kaikki kotimainen tuntui joko liian itsestäänselvältä (ja sitä tuli radiosta koko ajan muutenkin) tai musiikista puuttui se pop-aspekti joka on minulle tärkeä. Vasta Kemopetrol osasi yhdistää monilta kotimaisilta bändeiltä löytyvän persoonallisen soundin tarpeeksi poppiin kuoreen. Vaikka Kemopetrol onkin myöhemmillä levyillään ollut mielestäni hieman epätasaisempi, heidän kaksi ensimmäistä albumiaan ovat hyviä kokonaisuuksia.

African Air on Kemopetrolin debyyttialbumin Slowed Downin kolmas singlejulkaisu. Kappale on alkuaikojen Kemopetrolille tyypillinen sekoitus monia erilaisia elementtejä. Elektronisia soundeja käytetään rohkeasti perinteisiä bändisoittimia unohtamatta. Soipa kappaleella jopa Leri Leskisen soittama haitari joka on yhdistetty vuosituhannen vaihteessa suosiossa olleeseen vinyylin rahina -efektiin. Yksi mielenkiintoinen lisä äänimaailmaan ovat myös DJ Slown skrätsäykset.  

Pidän kappaleista joissa sanoitus ja äänimaailma tukevat toisiaan. African Air luo sekä sanoituksellisesti että soundillisesti mielikuvia raukeasta ja lämpimästä iltapäivästä jossa kuuma ilma väreilee. Laura Närhen raukea muttei laiska laulu sopii hyvin kokonaisuuteen. Kappaleen möyrivä ja muriseva basso on African Airin parhaita ominaisuuksia. African Air on lämpimän melankolinen mikä on vaihtelua monille kotimaisille kylmän melankolisille kappaleille. Afrikan lämpöä joulukuun ensimmäisen päivän pimeyteen, kyllä sattumallakin on satunnaiset hetkensä.

  

Arvosana: 8,0/10

Sarah Brightman - La Lune

Artisti: Sarah Brightman
Kappale: La Lune (2000)
Albumi: La Luna
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "That's one small step for man, one giant leap for mankind."

Sarah Brightmanin vuoden 2000 albumin La Lunan teema on kuu. (Kuten kielitaitoisemmat voivat nimestäkin päätellä.) Teema-albumit ovat olleet Brightmanin tuotannossa hyvin tyypillisiä vaikka teemat eivät olekaan ollet erityisen tiukasti albumien tyylejä sitovia. Kyse on parin selkeästi teemaan liittyvän biisin lisäksi albumin kokonaissoundimaailmasta joka on sovitettu yhtenevän kuuloiseksi ja näin saatu luotua vaikutelmaa albumin kattavasta teemasta. Tämä on toiminut hyvin Brightmanin albumeissa eikä tuottajana toiminut Frank Peterson ole nähnyt tarpeelliseksi rikkoa hyväksi havaittua kaavaa.

La Lunen suurin ongelma on se että se on introksi nimeämätön introraita. Introt ovat yleensä lyhyitä, hitaahkoja ja pyrkivät nostamaan odotuksia albumia kohtaan. Ja monet introt toimivatkin tässä tarkoituksessa varsin hyvin, mutta näin erikseen kuunneltuna syntyy kala kuivamalla maalla -vaikutelma. Kun intro katkeaa kesken kohdassa jossa levyn ensimmäinen varsinainen kappale alkaisi haluaisi kuulla perään juuri sen kappaleen. Lisäksi 2:54 on mielestäni hieman liian ylipitkä intron mitaksi.

La Lunesta on hitaudesta, intromaisuudesta ja epätyydyttävyydestään huolimatta löydetttävissä myös hyviäkin elementtejä. Brightman laulaa omalla miellyttävällä tyylillään muutaman varsin mukavankuuloisen ranskankielisen lauseen. Enemmän kliseosastolle menee tunnetun "That's one small step for man, one giant leap for mankind." -lauseen käyttö. La Lune on kappaleena kaunis ja eteerinen ja olisi pienellä lisävaivalla voinut päätyä varsin mukiinmeneväksi täysipainokseksi La Luna -albumin rivibiisiksi. Mutta loppujen lopuksi intro ei karvoistaan pääse ja La Lune toimii parhaiten albumi- ei satunnaiskuuntelussa.

Arvosana: 4,5/10

Steps - Paradise Lost

Artisti: Steps
Kappale: Paradise Lost (2000)
Albumi: Buzz
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Wishing you were here again."

Realitymusiikkikilpailujen (Idols, Popstars, Talent) nopean vaikutuksen voi huomata parhaiten murroskauden tuotettuihin popbändeihin vertaamalla. Stepsin jäsenet valittiin tuolloin yleiseen tapaan lehti-ilmoituksella kun taas nykyään valinta olisi suoritettu Popstars -tyylinen kilpailun kautta. Brittibändi Steps oli tyypillinen yhden tuottajan kasaama hittikone jonka tuottajana ja säveltäjänä toimi Pete Waterman. Vain nelisen vuotta kasassa ollut Steps saavutti huomattavaa menestystä varsinkin kotikonnuillaan mistä on osoituksena mm. 14 singlen katkeamaton Top 5 putki.

Paradise Lost -kappaleesta ensimmäisenä huomaa sen käyttämän taustabiitin joka on hyvin samankuuloinen kuin Ace of Basen The Sign -hitissä. Steps kuulostaa usein soundillisesti varsin ruotsalaiselta joten sattumasta ei liene kyse. Olihan tuottaja Watermankin todennut haluavansa saada Stepsin kuulostamaan "ylikierroksilla käyvältä Abbalta". Tutunkuuloinen biitti on kuitenkin upotettu äänimaton sekaan joten se ei nouse niin selkeästi esiin kuin esikuvassaan. 

Kuten useimmissa muissakin Stepsin kappaleissa lauluvastuu on pääosin annettu Claire Richardsin vastuulle muiden jäädessä enemmän taustakuoron asemaan. Hän oli yhtyeen jäsenistä ainoa jolla oli vahva ja erottuva lauluääni, joten ratkaisu oli lopputuloksen kannalta viisain mahdollinen.

Paradise Lost on dancereggaesoundiensa vuoksi varsin kesäisen kuuloinen kappale. Ehkä kappaleen mennyttä rakkautta kaipaava sanoitus vie tunnelmallisen ajoituksen enemmänkin alkusyksyyn. Aurinko saattaa vielä paistaa mutta se ei enää lämmitä kuten vielä vähän aikaa sitten. Paradise Lost on pätevää dancepoppia josta jää puuttumaan vain se paras koukku. Varsin mukavaa musiikkia kuunneltavaksi ysärimusiikin toista tulemista odotellessa. 

Arvosana: 6,0/10

Michael Kamen - Cerebro

Artisti: Michael Kamen
Kappale: Cerebro (2000)
Albumi: X-Men: Original Motion Picture Soundtrack
Mieleenjäävin lause kappaleesta: Instrumentaali.

Edesmennyt Michael Kamen (tämän levyn kannessa hauskasti nimellä K-Men) oli tunnettu eritoten elokuvasäveltäjänä. Maineestaan huolimatta hän ei ollut ensimmäinen ehdokas säveltämään soundtrackia X-Men elokuvaan vuonna 2000 vaan häntä ennen työhön oli suunniteltu John Williamsia ja John Ottmania.

Ensimmäisen X-Men elokuvan soundtracklevy ei sisällä ulkopuolisilta lisensoituja pop-kappaleita vaan kaikki kappaleet ovat Michael Kamenin käsialaa. Niinpä koko levy niin kuin siltä irrotettu päivän sattuman sanelemakin ovat hyvin tyylipuhdasta elokuvamusiikkia. Elokuvamusiikkia joka on tehty elokuvan ehdoilla, tukemaan ja tehostamaan sitä nousematta liikaa esille. Tällainen kappale on myös Cerebro jolla on pituuttakin vain hieman yli kaksi minuuttia. 

Cerebro alkaa rauhallisella sinfoniaorkesterin jyrinällä johon hiljalleen tuodaan mukaan lisäelementtejä. Orkesterisoitinten lisäksi kappaleessa on myös elektronisia mausteita kokonaisuuden silti pysyessä tasapainoisena. Kamenilla olikin aiempaa kokemusta tyylien sekoittamisesta mm. Metallican kanssa tehdyn S&M -albumin kautta. Kappale on hyvin lyhyt ja se hiljennetään loppuun juuri kun sen odottaisi lähtevän kunnolla käyntiin.  

Näin irrallalaan kokonaisuudesta arvioituna Cerebrolle ei voi antaa parasta mahdollista arvosanaa. Kappale on tehty palvelemaan elokuvaa eikä siinä ole mitään mieleenjäävää tai erityistä. Sen on lujalla ammattitaidolla tehtyä elokuvamusiikkia joka toimii paremmin elokuvan kanssa kuin siitä erillään. Mitään suurempaa heikkoutta kappaleesta on vaikea löytää paitsi ehkä edellä mainittu lyhyys. Hyvin tehtyä elokuvamusiikkia joka tällä tavalla kuunneltuna jää kuitenkin torsoksi.  

Arvosana: 5,5/10

Waldo's People - Disconnected

Artisti: Waldo's People
Kappale: Disconnected (2000)
Albumi: No-Man's-Land
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I'm disconnected 'cos I'm not respected."

90-luvun danceyhtyeillä oli usein joku kikka tai imago jolla erottua joukosta. Ehkä kyseessä oli joku keksitty mielikuvitushahmo keulakuvana (Captain Jack), teema (seksi, huumori, ylisöpöily) tai sitten joku musiikillinen elementti mausteena (jamaika-aksentti, kansanmusiikki jne). Kun eurodance löi läpi 90-luvulla niin luonnollisesti kotimaisia vastineita alkoi syntyä tiheään. 

Waldo (Marko Reijonen) oli aluksi sooloartisti jonka ensimmäiset tv-esiintymiset näin 2010 katseltuna ovat hivenen myötähäpeää aiheuttavia. Mutta jatkossa onneksi oli luvassa parempaa kun 1998 Waldo's People -nimen saanut kokoonpano julkaisi jo huomattavasti laadukkaampaa tavaraa. Mukaan tulivat räväkät sähkökitarasoundit ja kaikkein paksuin jamaika-aksentti jätettiin pois. Vuonna 2008 paluun tehnyt yhtye pääsi 2009 edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuun kohtalaisin tuloksin vaikka finaalissa käteen jäikin vain viimeinen sija.  

Disconnected on musiikillisesti varsin kirjava biisi. Siinä on rouheata sähkökitaraa, niin mies- kuin naislauluakin ja kappale keinuu dancereggae soundien tahdissa. Sanoitukset ovat aggressiiviset mikä on hieman ristiriidassa juuri edellämainittujen reggaesoundien kanssa. Kyseessä on hyvin kertosäepainotteinen kappale mikä tosin ei ole dancemusiikissa poikkeavaa. Waldon danceräpit toimivat mukavasti ja molemmat naisvokalistit hoitavat tehtävänsä kunnialla. 

Vuonna 2000 Disconnected ja koko levy olivat ehkä hieman myöhässä junasta. Musiikkitrendien muutos tapahtui varsin nopeaan vuosituhannen vaihteessa ja eurodance katosi listoilta. Nyt kun levy on jo kymmenen vuotta vanha asialla ei tietenkään ole musiikin hyvyyden tai huonouden kannalta merkitystä. Disconnected on dancemusiikkia jota kuuntelee mielellään ja sekametelisoppamainen toteutus on ajan kanssa tehnyt siitä mielenkiintoisen kuunnella. Vain paras koukku jää puuttumaan ja kertosäkeen lisäksi kappaleeseessa saisi olla muutakin hyvää.      

Arvosana: 7,0/10

Kylie Minogue - Spinning Around

Artisti: Kylie Minogue
Kappale: Spinning Around (2000)
Albumi: Light Years
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I'm spinning around, move out of my way." 

Random play tuskin pitää linjaansa viikon loppuun asti mutta kuten edellinenkin sattuman sanelema, tämäkin kappale oli artistilleen uuden ajan alku. 90-luvun loppua kohden Kylien ura oli painumassa tasaista alamäkeä kohti unohdusta kun uusi vakavampi ja aikuisempi linja ei uponnut yleisöön entiseen malliin. Mutta onnekseen Kyliessa oli tarpeeksi pelinaista tunnustamaan tosiasiat ja palaamaan siihen popprinsessan rooliin jossa hän on parhaimmillaan.

Vuosituhanneen vaihteessa oli muodikasta poimia tanssimusiikkiin suoria tai epäsuoria vaikutteita 70-luvun discosoundeista. Spinning Around rakentuu tämänkaltaisten elementtien varaan vaikka ei monien aikalaishittien (Crying at the Discotheque, Groovejet, Lady) lailla sisälläkään suoraa samplea jostakin discoklassikosta. Musiikkivideon kuuluisat kullanväriset hotpantsit sen sijaan tulivat omanlaisikseen klassikoiksi. Kappaleen discopoljento sykkii iloisesti ja tanssittavasti ja Kylie on vokaaleissa oma hauska ja sensuelli itsensä.

Hitti syntyy kun oikeat ainekset julkaistaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja ajan hammasta kestävä klassikko vaatiikin sitten jo hieman enemmän. Spinning Around ei ehkä ole Kylien repertuaarin "se" biisi, mutta uran kannalta yksi tärkeimmistä. Ja taatusti kappale joka livenä alkaessaan soida saa reaktion aikaan yleisössä. Vuonna 2000 Kylie tunnusti tosiasiat, alkoi tekemään taas sitä mitä häneltä eniten odotettiin ja Spinning Around oli ensimmäinen todiste siitä että niin asiat pyörivät parhaiten.

Arvosana: 7,0/10

Vacuum - Icaros

Artisti: Vacuum
Kappale: Icaros (2000)
Albumi: Culture of Night
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Eagles on solid air, put their trust in the atmosphere, riding on heavens high." 

Vacuum on meillä varsin tuntemattommaksi jäänyt elektronista poppia soittava bändi ruotsista. Joku saattaa ehkä muistaa radiosoittoa 1996 saaneen I Breathe:n. Alunperin Vacuum oli Army of Loversin jälkeinen Alexander Bardin projektibändi. Kahden ensimmäisen albumin aikainen Vacuum oli hyvin korkealentoinen ja aiheeltaan avaruudellinen ja historiaa luotaava. Bardin jätettyä bändin vetovastuun ottivat vokalisti Mattias Lindblom ja jo aiemmin mukana ollut Andreas Wollbeck. Samalla musiikillinen suunta muuttui maanläheisemmäksi niin soinnuiltaan kuin aiheiltaan, vaikka bändi säilyttikin elektronisen suuntauksensa..

Icaros on tuon murroskauden jälkeinen ensisingle. Siinä on mukana vielä hieman vanhan Vacuumin mahtipontisuutta ja historiallispohjaista kerrontaa. Kaikkien tuntema tarina Ikaroksesta on kappaleen sanoituksen pohjana. Mukavan kuuloinen syntikkasoundimatto kuljettaa kappaletta eteenpäin ja Lindblomin vahva ja sävykäs ääni kertoo tarina ihmisen ikiaikaisesta haaveesta irrota maan kamaralta. Kun kappaleessa kerrotaan lentevistä linnuista, äänimaailma visualisoi lentävät linnut automaattisesti kuuntelijan mieleen. Ilman sanojakin kappaleessa olisi ilmavuutta ja lentämisen tuntua.

Kappale sopii hyvin kuvastamaan Vacuumin Bardin lähtemisen jälkeistä tilanne: sen testaamista miten bändin siivet kantaisivat ilman aiemmin päävastuun kantanutta jäsentä? Toisin kuin Ikarokselle kävi, Lindblomin ja Wollbeckin siivet eivät sulaneet vaan he ovat tuottaneet monta hyvin menestynyttä kappaletta monille kansainvälisille tähdille ja jopa Tarja Turuselle. Vacuum on heille kuitenkin se pääasiallinen ulostulokanava sellaiselle musiikille josta he itse eniten pitävät. Ja siitä hyvä esimerkki on myös tänä päivänä valituksi tullut Icaros.

Arvosana: 7,5/10