Mike Oldfield - North Star/Platinum Finale

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: North Star / Platinum Finale (1979)
Albumi: Platinum
Mieleenjäävin lause: Instrumentaali

Soittoharrastus ei voi olla vaikuttamatta tapaan jolla musiikkia kuuntelee. Kun hankin basson vähän yli vuosi sitten aloin kuuntelemaan selvästi tarkemmin kappaleiden bassoraitoja. Saa nähdä miten käy nyt kun olen omistanut sähkökitaran vähän yli kaksi viikkoa. Olen huomannut jo pientä orastavaa riffikorvani terästymistä.

Mutta toivon että minusta ei ikinä tule harrastelijana ja omaksi huviksi soittelijana sellaista kuin joistakin muusikoista jotka arvottavat musiikin lähennä sen mukaan kuinka vaikeaa se on soittaa. Soittaessani tunnettuja popbiisejä olenkin ihaillut usein yksinkertaisen toimivia ratkaisuja sen sijaan että olisin ihastellut vaikeutta. Se mikä toimii parhaiten on paras ratkaisu ei välttämättä se mikä on teknisesti monimutkaisin.

Jos soittoharrastus vaikuttaa siihen miten musiikkia kuuntelee niin multi-instrumentalisti Mike Oldfieldille voi tulla ylikuormitusta. Onhan hän levyillään soittanut lähes kaikkia yleisimpiä soittimia ja joitakin epätavallisempiakin kuten vaikkapa sähköhammasharjaa Amarokilla.

Oldfieldin viides albumi Platinum osui keskelle siirtymää jossa Oldfieldin tyyli hiljalleen lipui Tubular Bellsin kaltaisesta progeteoksesta kohti tavanomaisempaa albumirakennetta. Toki A-puolen neliosainen Platinum muodostaa vielä suuremman kokonaisuuden vaikkakin jos löysemmän kuin aiemmin. Kaava jossa A-puoli muodostui pitkästä teoksesta ja B-puoli sisälsi lyhyempiä rock ja pop-kappaleita alkoi tästä albumista ja kesti lähes 10 seuraavaa vuotta. Tämä oli levy-yhtiön haluama kompromissi jolla kosiskeltiin sekä vanhempia että uudempia faneja tasapuolisesti.

Neliosaisen Platinumin viimeinen osa on hieman mutkikkaasti nimetty North Star / Platinum Finale (tästä lähtien vain North Star) koska kappaleen kuoro-osio on lainattu minimalistisäveltäjä Philip Glassin kappaleesta North Star. Kaikki muu onkin Oldfieldin omaa sävellystyötä. North Star on mielenkiintoinen sekoitus sillä ilmeisesti vuonna 1979 discon vaikutus oli niin vahva että se kuului jopa Oldfieldin tuotannossa. Tuskin olen ainoa joka kuulee discovaikutteita kappaleen rytmipuolella. Progressiivista discoa? On se realistisempaa kuin progressiivinen punk! Ja tokihan Oldfieldin tuotannosta löytyy ihan rehellinen discobiisikin eli Guilty joka löytyi Platinum -albumin jenkkiversiosta nimeltä Airborn.

En tiedä ovatko ne juuri ne discovaikutteet jotka toimivat minulle lähes aina vai yleensäkin Oldfieldin tunnistettava tyyli mikä saa minut viehättymään North Starista. Ehkä kyseessä on molempi parempi. Ja nyt kun minulla on kaksi viikkoa kitaransoittoa takana niin olen tietysti pätevä toteamaan että lopun kitarasoolo on hieno samoin kuin päätös ettei kappale kuitenkaan lopu siihen. Mitään hienoa pop-koukkuahan North Star ei sisällä mutta se onkin enemmän sujuva kokonaisuus. Eri instrumenttien määrä pitää äänimaiseman mielenkiintoisena. North Star on kuin tuttu ruoka jonka reseptiin on lisätty pari yllättävän toimivaa eksoottista lisämaustetta. Maistuu minulle sen verran hyvältä että voisin vaikka ottaa lisää ja jättää jälkiruoan välistä.    

Arvosana: 7,0/10

Mike Oldfield - Punkadiddle

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Punkadiddle (1979)
Albumi: Platinum
Mieleenjäävin lause: "Hey!"

BBC:n tuottamasta kelvollisesta mutta liian paljon pelkästään Tubular Bellsiin keskittyneestä dokumentista Mike Oldfield Story jäi parhaiten mieleen eräs melko ohimenevä lausahdus. Siinä pahoiteltiin sitä että Mike Oldfield pääsi 70-luvun loppupuolella eroon häntä vaivanneista mielenterveysongelmista joihin liittyi ahdistusta ja esiintymispelkoakin. Lausujan mukaan hyvä artisti meni pilalle kun hänellä ei ollut enää päänsisäistä tuskaa josta tuottaa menestysalbumeita. Juuri näistä ongelmista Oldfield kanavoi Tubular Bellsin ja sitä seuranneet levyt. Muutos tapahtui Incantations albumin aikoihin minkä huomasi myös musiikillisesti. Ei Oldfieldista silti ikinä tullut ulospäinsuuntautunutta ja karismaattista vaan hän on pääosin juuri meidän introverttien ihailema artisti.

Ruusuisen alun jälkeen Mike Oldfield riitautui Richard Bransonin ja Virginin kanssa varsin nopeasti. Vuoden 1979 Platinum albumin aikoihin on väitetty että Oldfieldia pänni levy-yhtiön talliinsa hankkimat punk bändit joita hän ei arvostanut musiikillisesti. Punkadiddlea onkin pidetty eräänlaisena musiikillisena protestina tai vain pienenä piikkinä punkmusiikkia kohtaan. Parodiasta ei kuitenkaan ole mielestäni kyse sillä mitään erityisen punkahtavaa tästä on vaikea löytää. Suosikkiversioni kappaleesta ei ole tämä albumiversio vaan vuoden 1981 energisempi ja hienon yleisövastaanoton saanut liveversio Montreuxn lavalta. Videolta paljastuu myös että Punkadiddle oli tapana esittää livenä paidattomana.

Punkadiddle kuuluu Spotifyn soittolistalleni jonka nimi on työtaustamusa. Koska työskentelen 18-35 vuotiaiden ihmisten parissa reaktio Punkadiddlen kuulemisen on ollut lähinnä ihmetystä tai pyyntöä laittaa soimaan jotakin uudempaa. En itsekään pitänyt Oldfieldin musiikista vielä paria vuotta aiemmin ennen kuin se jokin musiikillinen lamppu syttyi pääni sisällä. Nykyisin Punkadiddle on minulle aivan parhaimpien Oldfieldin tuotosten jälkeen tulevaa vahvaa tavaraa. Liveversion rankkaisin jopa parhaimpien joukkoon mutta kuten tämän blogin henkeen kuuluu biisit arvostellaan niinä versiona jotka kohdalle arpoutuvat.

Kuten tässävaiheessa arvoisa lukija varmaan on huomannut olen kovasti välttänyt kuvailemasta Punkadiddleä. Ehkäpä juuri siksi että se ei ole helpoiten sanallisesti kuvailtavia biisejä. Punkadiddle on aikakaudeltaan Oldfieldin progekauden ja 80-luvun pop-kauden välimaastossa. Se ei ole synkkä muttei myöskään hupsu kuten vaikkapa Don Alfonso. Soundillisesti äänimaailma on hieman ohut ja diskanttivoittoinen vaikka sähkökitara onkin vahvasti mukana. Ohuuden vaikutelma syntyy enimmäkseen syntetisaattorisoundeista joista pidän. En ole koskaan pitänyt yleisön hurrausäänien lisäämisestä mutta onneksi ne eivät saa kovin suurta roolia.

Minulle Punkadiddle on sopivan eksentrinen ja bonuksena se on erinomainen vauhdittamaan kävelyä. Oldfieldin mielestä punk teki pilkkaa musiikista ja Punkadiddle tekee pilkkaa punkista. Minä en tänään pilkkaa ketään enkä mitään vaan totean että pidän tästä ja muutkin saavat mutta ei ole pakko.
           
Arvosana: 7,0/10

Mike Oldfield - Woodhenge

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Woodhenge (1979)
Albumi: Platinum
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."

Mike Oldfieldin tuotannon tiheä arpoutuminen sattuman sanelemaksi ei ole puhdasta sattumaa sillä kuten olen saattanut jo aiemmin mainitakin, minulla on määrällisesti eniten hänen albumeitaan levyhyllyssäni. Tämänpäivinen kappale on vuonna 1979 julkaistulta Platinum albumilta. Vuosikymmenen vaihde oli tuolloin hyvin tuotteliasta aikaa Oldfieldille; vuosina 78-80 hän julkaisi neljä albumia, joista tosin yksi (Exposed) oli live. Liekö tuotteliaisuuteen vaikuttanut exegesis -vaihtoehtoterapian läpikäyminen vuonna 1977 joka purki artistin pahimpia lapsuuden traumoja ja patoutumia.

Woodhenge on Stonehengen kaltainen muinainen muodostelma, joka on tehty puusta. Liekö tämä inspiroinut kappaleen hyvin eteerisen ja mystisen tunnelman? Kelttiläiset sävyt eivät toki koskaan ole olleet Oldfieldin tuotannolle vieraita. Olikin huvittavaa kun häntä kritisotiin 90-luvulla new age musiikin kelkkaan hyppäämisestä vaikka juuri hän oli yksi tyylisuunnan varhaisista pioneereista 70-luvulla tai ainakin yksi siihen eniten ennen 90-lukua vaikutteita antaneista artisteista. 

Woodhenge voisi olla parhaimmillaan kuunnellessa joko rentoutumismusiikkina tai juuri ennen nukahtamista. Kappale on hyvin rauhallinen ja pienimuotoinen mutta toisaalta se sisältää kyllä monia pieniä yksityiskohtia jotka palkitsevat tarkkaavaisen kuuntelijan. Oldfieldin persoonallinen ja tunnistettava kitaratyöskentely jää parhaiten mieleen samoin kuin erilaiset kello- ja tiukusoundit. Woodhenge ei ehkä ole Oldfieldin laajan tuotannon suurimpia suosikkejani, mutta se on kappale jolle on aikansa ja paikkansa. Hieno äänimaailma ja mielikuvia synnyttävä kokonaisuus joka liian aktiivisessa mielentilassa voi mennä ohi. 

Arvosana: 5,5/10