Kansas - Point of Know Return

Artisti: Kansas
Kappale: Point of Know Return (1977)
Albumi: The Best of Kansas
Mieleenjäävin lause: "How long, how long to the point of know return?"

Viimeisen kuukausien toistaessa samojen artistien ja bändien kappaleita random playn arpomana voisi kuvitella ettei levykokoelmassani olisi minkäänlaista leveyttä tai syvyyttä. Toki myönnän etten ole mikään jättikokoelman omistaja mutta levykokoelmani biisien määrä kasvaa nopeammin kuin ehdin niitä tässä blogissa käsitellä. Tämänhetkinen kaikkien levyjeni kaikki biisit sisältävä soittolista on 5602 kappaletta pitkä. Kansasia omistan vain yhden suppean kokoelman verran ja silti nyt kuukauden sisään on käsittelyssä jo toinen biisi tuolta levyltä. Tässä välissä soittolistalle on lisätty kahden uusimman ostamani albumin biisit joten järjestyskin on ehtinyt muuttua. Satunnaissoiton ehdoilla mennään, minä olen vain se joka lompakollaan päättää mistä joukosta.

Point of Know Return on nimibiisi jenkkiprogebändi Kansasin viidenneltä albumilta joka ilmestyi syntymävuotenani. Edellisen albumin kautta tehty läpilyönti asetti riman korkealle ja riitaisasti valmistunut levy onnistui kuitenkin tavoitteissaan ja tuotti monta Kansasin tunnetuimmista sävellyksistä. Point of Know Return on kappaleena saanut palkinnon mm. saatuaan yli kaksi miljoonaa radiosoittokertaa. Kansas on progebändien joukossa sieltä vähemmän kimurantista päästä ja se kuuluu tässäkin tapauksessa. Toki kappaleessa on eksoottinen tahtilaji ja genretyypillisiä ominaisuuksia mutta toisaalta vain vähän yli kolminuuttinen kesto. Myös kertosäe on varmasti kelvannut radiosoittoon.

Kaikista rockklassikoista eivät kaikki voi pitää enkä itse pysty innostumaan Point of Know Returnista vaikken sitä toki inhoakaan. Pidän enemmän Electric Light Orchestran tavasta käyttää jousia rockissa ja tuotannollisestikin soundeissa voisi olla enemmän potkua. Kun sanoituskaan ei saa mieltä lentämään tutkimusmatkailijan seikkailussa ei immersiostakaan saada vetoapua. Minkäs sille mahtaa, omasta mielestäni Kansas on pystynyt parempaankin. Toki tämä on vain oma mielipiteeni mutta esimerkiksi juuri omistamallani kokoelmalla Point of Know Return jaa kakkoseksi sekä edeltävälle että sitä seuraavalle biisille. (Carry on My Wayward Son ja Fight Fire With Fire). Jottei jää pelkäksi valittamiseksi niin akrobaattinen kosketinosasto on biisin vahvinta antia.

Arvosana: 5,0/10

Kansas - Song for America

Artisti: Kansas
Kappale: Song for America (1975)
Albumi: The Best of Kansas
Mieleenjäävin lause: "No man rules this land; no human hand has soiled this paradise."

Progressiivinen rock jota myös progeksi kutsutaan ei tavoittanut minua ennen kuin löysin Mike Oldfieldin. Toki tiesin jotakin ko. genren olemassaolosta ja osasin muutaman nimen mainita mutten paljoa sen enempää. En ole edelleenkään mikään progen asiantuntija, mutta kuten monista muistakin genreistä jotka eivät ole musiikkimakuni valtavirrassa olen silti veistellyt sieltä ne lastut jotka itseäni miellyttävät eniten.

Oldfieldin progressiivisista albumeista pidän Tubular Bellsistä ja Amarokista. Hollantilaisen Earth and Firen progekaudelta löytyy biisejä joista pidän. Amerikkalainen Kansas miellyttää minua sekä 70- että 80-lukujen tuotantonsa osilta vaikka yhtyeen linja muuttuikin myöhemmin myötäilemään aikansa radiorokkia. Yleissivistyksen vuoksi tarkoituksenani on jossakin vaiheessa tutustua kotimaisiin 70-luvun progesuuruuksiin kuten Wigwamiin ja Tasavallan Presidenttiin mutta vasta siinä vaiheessa kun se tuntuu luonnolliselta ja kiinnostavalta.

Kansasin yli 10 minuuttinen proge-eepos Song for America on samannimisen albumin nimibiisi ja samalla bändin vähemmän kaupallista menestystä nauttineen alkukauden tunnetuin kappale. Itseltäni löytyy vinyylimitan rajoituksen vuoksi aikanaan kokoelmalle lyhennetty hieman yli yhdeksänminuuttinen versio jota ei ole cd-versiolle jaksettu alkuperäiseen mittaan palauttaa. Kerry Livgrenin säveltämä ja sanoittama Song for America kertoo Amerikan historian aloittaen ajalta ennen ihmisasutusta siirtyen kolonisaation julmuuksista nykyaikaan. Kolmen eri ajanjakson lisäksi voidaan vielä erotella teoksen aloittava moniminuuttinen instrumentaali-intro.

Kaltaiselleni kolmen minuutin timmejä pop-helmiä arvostavalle Song for America maistuu yllättävänkin hyvin. Liika tekninen kikkailu ja egopöhötys loistavat poissaolollaan ja välillä hieman synkistäkin sanoituksista huolimatta meno säilyy hyväntuulisena alusta loppuun. Voisi ehkä kritisoida sitä etteivät sanoitus ja sävellys kulje käsi kädessä mutta ehkä se olisi ollut liian popmusiikkimainen ratkaisu. Mahtipontisuutta löytyy mutta se ei mene överiksi ja toisaalta juuri viulujen ja koskettimien tuoma kepeys auttaa tasapainossa pysymisessä. Mitään erityisen mieleenjäävää ei kuitenkaan jää käteen; hyvää menoa ja maalailevuutta löytyy sen verran etten pituudesta huolimatta haro next nappia Song for American alkutahtien kajahtaessa.

Arvosana: 6,0/10

Kansas - Perfect Lover

Artisti: Kansas
Kappale: Perfect Lover (1984)
Albumi: The Best of Kansas
Mieleenjäävin lause: "Perfect lover. Lover."

Ensimmäisenä Kansasista tullevat mieleen Dust in the Windin ja Carry On My Wayward Son -tyyliset kappaleet 70-luvun kultakaudelta. Mutta Kansas jatkoi hieman uudistetun miehistön voimin 80-luvulla tyylin muuttuessa progesta enemmän muodissa olleen hard rockin suuntaan. Kansas tavoitti yllättäen uuden sukupolvellisen faneja vuosina 2006-2007 kun bändin Carry On My Wayward Son -kappale päätyi Guitar Hero II -peliin ja kitarapelejä parodioivaan South Parkin jaksoon.

Perfect Lover oli vuonna 1984 julkaistun The Best of Kansas kokoelman uusi biisi. Kappale on bändin silloisen laulaja-kosketinsoittaja John Elefanten käsialaa. Tyylillisesti Perfect Lover on julkaisuvuodelleen tyypillistä radioystävällistä hard rockia. Rouheita kitarariffeja, vahvoja miesvokaaleita, pömpöösiksi tuotettua soundimaailmaa syntikkamaustein ja bändin messevää yhteiskarjahtelua. Kaikki on tehty juuri sillä tavalla kuin tämänkaltaisessa kappaleessa pitäisikin, mikä siis voisi olla pielessä? Ehkäpä se että vaikka bändistä selvästi löytyy taitoa, ei sydän ole ollut enää tässä vaiheessa täysillä mukana ja trendintekijöistä oli jo tullut niiden seuraajia. "Hard rock myy ja saa kuuluvuutta joten tehdäämme mekin siis sitä.", tuntuu olleen ajatuksena.

Parhaimpina hetkinään Perfect Lover antaa lupauksen toimivasta hard rock runttauksesta sisältäen jopa hitusen Kansasille ominaista melodisuutta. Kappale on parhaimmillaan ensimmäisen minuutin aikana jolloin intro herättää suuremmat odotukset kuin mihin olisi katetta. Kertosäe on ok tasoa muttei erityisen iskevä. Lyhyet seesteisemmät osat sopivat hyvin kokonaisuuteen samoin kuin bändin yhteislaulu. Elefanten vokaalit voisivat olla voimallisemmatkin mutta taustalaulu pitää suorituksen koossa. Perfect Lover on pikkukivaa hard rockia mutta 80-luvulla tätä tehtiin paremminkin. -Jopa Kansasin toimesta.

Arvosana: 5,5/10