Army of Lovers - The Ballad of Marie Curie

Artisti: Army of Lovers
Kappale: The Ballad of Marie Curie (1993)
Albumi: The Gods of Earth and Heaven
Mieleenjäävin lause: "From laboratory of Eden to the monarchy of Sweden, the laureate Marie Curie, Marie Curie."

Army of Loversin The Gods of Earth and Heaven on niitä albumeita joiden ostopaikan muistan. Ensimmäisen kerran ostin sen divarista Oulusta 96-97 vaikka kannet olivat kärsineet. Myöhemmin löysin parempilaatuisen käytetyn kirpputorilta mikä onkin korvannut huonomman version levyhyllyssäni. Kyseessä on mielestäni Army of Loversin kirjavista albumeista se tasalaatuisin ja paras vaikka Glory, Glamour and Gold onkin lähes yhtä hyvä. The Gods of Earth and Heaven ei ollut maailmanlaajuisesti yhtä suuri menestys kuin edeltänyt Massive Luxury Overdose mutta varsinkin Venäjällä se oli suuri hittialbumi ollen toinen kahdesta ulkomaalaisista albumeista jotka ovat myyneet siellä timanttilevyyn oikeuttavan määrän. (Se toinen on Kylien Fever)

Alexander Bard osaa sivistyneenä miehenä ripotella kappaleisiinsa korkeakulttuuria mutta toki vain mausteeksi. Marie Curie, tuo maailman ehkä merkittävän naistiedemies ja ainoa Nobelin voittaja kahdessa eri tieteenlajissa ei siis ole niin erikoinen aihevalinta kuin voisi luulla. Tällä kertaa dancepoljento pidetään rauhallisena ja pääpaino onkin enemmän puhelaulumaisessa kerronnassa joissa on päiväkirjamaisia katkelmia Marie Curien elämästä. Noita katkelmia olisi suonut olevan ainakin yhden säkeistön verran enemmän mutta koska kertosäekin on kelpo niin menkööt tällä kertaa. Pidän pienistä sinfoniaorkesteripätkistä joita olisi voinut käyttää laajemminkin.

The Ballad of Marie Curie on hyväntuulinen muttei tavanomainen kunnianosoitus historian merkkihenkilölle. Toisaalta jos itse päätyisin jonkin ihmeen kautta laulun aiheeksi niin toivoisinkin enemmän tämänkaltaista käsittelyä kuin jäykkää ylistystä. Campia ja kitchiä ruotsalaisessa popkattilassa keitettynä, jos Army of Lovers on sinun juttusi niin tykkäät tästäkin jos et niin ehkä tämä käy mielenkiintoisesta kuriositeetista. Jos kokoaisin Spotify soittolistan lauluista historian henkilöistä niin ainakin itselleni tämä olisi ensimmäinen biisi joka tulisi mieleeni.

Arvosana: 7,0/10

Army of Lovers - Israelism

Artisti: Army of Lovers
Kappale: Israelism (1993)
Albumi: The Gods of Earth and Heaven
Mieleenjäävin lause: "Evenu shalom alechem."

Lähes kaikilla on varmasti levyhyllyssä jotakin joka aiheuttaa ihmetystä joissakin ihmisissä. Army of Lovers on yksi niistä artisteista joidenka vuoksi minulle on useammin kuin kerran esitetty kysymys miksi kuuntelen moista. 90-luvulla kun bändi oli suosiossa ja paremmin tunnettu joten asiaa ei niinkään ihmetelty mutta tämän vuosituhannen puolella kylläkin. Mutta ehkä minun pitäisi vastata tuohon kysymykseen: Pidän Army of Loversista koska heidän musiikkinsa on hauskaa, hyvintehtyä popmusiikkia länsinaapurimme tyyliin joka on lisäksi vielä piilosivistynyttä. Kaikessa minkä tekemisessä bändin johtohahmo Alexander Bard on ollut mukana kuuluu aina hänen persoonallinen kädenjälkensä jollakin tavalla, oli sitten kyseessä esimerkiksi Army of Lovers, Vacuum, alkuaikojen Alcazar, Bodies Without Organs (BWO) tai Gravitonas. Koska pidän kaikista edellämainituista on Bardin mukanaolosta tullut minulle laadun tae.

En tiedä montako juutalaisiin yhdistettävää ominaisuutta tai peräti stereotypiaa Army of Loversin Israelismissa mainitaan mutta sanotaan vaikka että niitä ei ole aivan vähän. En muista että kappaleesta olisi aikoinaan aiheutunut suurempaa kohua, eikä eräs juutalainen nettituttunikaan pitänyt kappaletta loukkaavana kun hänelle kappaleen youtubelinkin lähetin. Eikä Israelism varmasti pyrikään olemaan ilkeä vaan hyväntahtoisen hauska. Army of Loversin biiseissä usein käsiteltiinkin juuri tähän tapaan monia muitakin aiheita kuten vaikkapa raskasta rockmusiikkia (Sons of Lucy), laihduttamista (The Grand Fatigue), itserakkautta (I Am), maailmanloppua (monessakin kappaleessa) tai seksiä (We Are the Universe).

Olen varma että Israelism on niitä kappaleita joita tehdessä tekijöillä on ollut hauskaa. En vain osaa kuvitella että kukaan pystyisi tekemään tällaista ollessaan kallella kypärin. Kappaleessa toistuva hepreankielinen lause evenu shalom alechem (tästä tuntuu tosin googlella löytyvän monta eri kirjoitusmuotoa) kääntyy suunnilleen muotoon me tuomme rauhan sinulle. Suomalaiseen korvaan kyseinen lause kuulostaa toki sitten aivan muulta ilkityöltä mikä on omiaan lisäämään huumoriarvoa. Niin Alexander Bard kuin Jean-Pierre Barda ovat vekkulissa sanailussaan hyvässä iskussa ja estävät kappaleen päätymisen liian kertosäepainotteiseksi. Huumorimusiikki on parhaimmillaan silloin kuin se ei liian alleviivatusti kuulosta sellaiselta ja tämän riman yli Israelism selvästi pääsee. Mutta ketkä ovat "ne" jotka veivät sen sanomalehhen?

Arvosana: 7,0/10