Kappale: Israelism (1993)
Albumi: The Gods of Earth and Heaven
Mieleenjäävin lause: "Evenu shalom alechem."
Lähes kaikilla on varmasti levyhyllyssä jotakin joka aiheuttaa ihmetystä joissakin ihmisissä. Army of Lovers on yksi niistä artisteista joidenka vuoksi minulle on useammin kuin kerran esitetty kysymys miksi kuuntelen moista. 90-luvulla kun bändi oli suosiossa ja paremmin tunnettu joten asiaa ei niinkään ihmetelty mutta tämän vuosituhannen puolella kylläkin. Mutta ehkä minun pitäisi vastata tuohon kysymykseen: Pidän Army of Loversista koska heidän musiikkinsa on hauskaa, hyvintehtyä popmusiikkia länsinaapurimme tyyliin joka on lisäksi vielä piilosivistynyttä. Kaikessa minkä tekemisessä bändin johtohahmo Alexander Bard on ollut mukana kuuluu aina hänen persoonallinen kädenjälkensä jollakin tavalla, oli sitten kyseessä esimerkiksi Army of Lovers, Vacuum, alkuaikojen Alcazar, Bodies Without Organs (BWO) tai Gravitonas. Koska pidän kaikista edellämainituista on Bardin mukanaolosta tullut minulle laadun tae.
En tiedä montako juutalaisiin yhdistettävää ominaisuutta tai peräti stereotypiaa Army of Loversin Israelismissa mainitaan mutta sanotaan vaikka että niitä ei ole aivan vähän. En muista että kappaleesta olisi aikoinaan aiheutunut suurempaa kohua, eikä eräs juutalainen nettituttunikaan pitänyt kappaletta loukkaavana kun hänelle kappaleen youtubelinkin lähetin. Eikä Israelism varmasti pyrikään olemaan ilkeä vaan hyväntahtoisen hauska. Army of Loversin biiseissä usein käsiteltiinkin juuri tähän tapaan monia muitakin aiheita kuten vaikkapa raskasta rockmusiikkia (Sons of Lucy), laihduttamista (The Grand Fatigue), itserakkautta (I Am), maailmanloppua (monessakin kappaleessa) tai seksiä (We Are the Universe).
Olen varma että Israelism on niitä kappaleita joita tehdessä tekijöillä on ollut hauskaa. En vain osaa kuvitella että kukaan pystyisi tekemään tällaista ollessaan kallella kypärin. Kappaleessa toistuva hepreankielinen lause evenu shalom alechem (tästä tuntuu tosin googlella löytyvän monta eri kirjoitusmuotoa) kääntyy suunnilleen muotoon me tuomme rauhan sinulle. Suomalaiseen korvaan kyseinen lause kuulostaa toki sitten aivan muulta ilkityöltä mikä on omiaan lisäämään huumoriarvoa. Niin Alexander Bard kuin Jean-Pierre Barda ovat vekkulissa sanailussaan hyvässä iskussa ja estävät kappaleen päätymisen liian kertosäepainotteiseksi. Huumorimusiikki on parhaimmillaan silloin kuin se ei liian alleviivatusti kuulosta sellaiselta ja tämän riman yli Israelism selvästi pääsee. Mutta ketkä ovat "ne" jotka veivät sen sanomalehhen?
Arvosana: 7,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti