keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Cilla Black - Anyone Who Had a Heart


Artisti: Cilla Black
Kappale: Anyone Who Had a Heart (1964)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium 1960-1964
Mieleenjäävin lause: "What am I to do?"

60-luvulla oli liuta erinomaisia ja vahvoja naisartisteja jotka myös levyttivät ristiin monia klassikoiksi muodostuneita kappaleita. Aretha Franklin, Dusty Springfield, Dionne Warwick, Cilla Black, Lulu, Lesley Gore, Mary Hopkin, Nancy Sinatra.. ..listaa voisi jatkaa pitkälle. Suurinta osaa yhdistää myös se tekijä että menestys ei jatkunut samanmoisena myöhemmin kuin korkeintaan pistemäisinä comebackeina mutta arvostus oli ansaittu joka tapauksessa. Hyvät ja vahvat laulajattaret tarvitsevat lisäksi hyviä biisejä ja niidenkin tehtailijoita riitti 60-luvulla, esimerkistä käy tämänpäiväisen sattuman saneleman säveltynyt Burt Bacharach.

Anyone Who Had a Heart toi Dionne Warwickille uransa ensimmäinen Top Ten hitin Billboardin listalla mutta Englannissa hän joutui tyytymään jämäsijoihin. Tämä ei johtunut niinkään brittien erilaisesta mausta vaan siitä että George Martin oli saanut vihiä kappaleesta ja levytytti sen Cilla Blackilla ehtien julkaisemaan sen kotomaassaan viikkoa ennen Warwickia. Cillan versio meni Englanissa aina ykköseksi asti mistä Warwick on yhä tänäkin päivänä katkera. Ilmeisesti se että originaaliversio menestyi muualla Euroopassa keskimäärin paremmin ei paljoa lohduttanut. Vaikka vertailu ei suoranaisesti tämän blogin henkeen kuulu, voin sanoa että arvostan molemmat versiot yhtä korkealle. Dusty Springfieldin versio on mielestäni myös maininnan arvoinen polkien kahden edellämainitun kengänkantoja.

Anyone Who Had a Heart on ajaton klassikko ja syystä. Toki kaikki klassikot jotka ovat osoittaneet kestävänsä aikaa ovat paikkansa ansainneet mutta aina on annettava tila myös henkilökohtaisille mielipiteille. Monien muiden 60-luvun kanssa-artistisisartensa tapaan Cilla Black kykeni niin herkkään kuin vahvaankin tulkintaan ja vielä samassa kappaleessa. Anyone Who Had a Heartin keskimääräinen tunnetaso on korkea mutta onnistunut rytmitys pitää huolta siitä ettei kuulija ehdi turtua. Orkestraatio on mainio ja pienet erot alkuperäisversioon nähdet ovat tervetulleita ja onnistuneita. On ilo kuunnella musiikkia jossa on sydäntä, sielua ja hyppysellinen pippuriakin.

Arvosana: 8,0/10


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti