Jean Michel Jarre - Band in the Rain

Artisti: Jean Michel Jarre
Kappale: Band in the Rain (1982)
Albumi: The Essential
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."

Ehdoton tapa jolla tämän blogin kappaleet valitaan johtaa aina välillä siihen että random playn sormi värähtää levyillä olevien introraitojen tai vastaavien kohdalla. Ihmeen hyvin moiset on tähän asti jääneet valitsematta eikä nytkään kyseessä ole mikään parinkymmenen sekunnin pyrähdys vaan puolitoistaminuuttinen kappale alunperin Jean Michel Jarren The Concerts in China levyltä. Band in the Rain tai ranskankieliseltä nimeltään L'Orchestre sous la pluie (älkää pyytäkö lausumaan) on liveversio Equinoxe 8:n alkuintrosta. Tämä tieto oli minulle uutta mutta onneksi Internetin ihmeellinen maailma varmasti että tänäänkin opin jotakin mitä en ennen tiennyt. Onneksi tämä tieto ei lisää tuskaa.

The Concerts in China ei ole livelevy kaikkein tiukimmassa merkityksessä sillä vuoden 1981 Kiinan kiertueella tallennetut esitykset olivat teknisesti heikkolaatuisia ja niitä jouduttiin uudelleenäänittelemään päälle studiossa isolla kädellä. Ehkä suurempi merkitys oli sillä että kyseessä oli ensimmäisiä kertoja kun länsimainen artisti pääsi esiintymään kommunistisessa Kiinassa. Band in the Rain ei seiso mielestäni erityisen vahvasti omilla jaloillaan. Harvan biisin alkuintro pystyy. Liveversio ei tarjoa mitään erikoista lisäarvoa sillä satunnaiset aplodit eivät riitä viemään kiinalaisyleisön keskelle. Muutenkin kappaleen rakenne on liian yksinkertainen olematta yksinkertaisen nerokas.

Tuo Band in the Rain minulle sentään yhden positiivinen muistikuvan sillä se muistuttaa minua vuoden 1990 Amigalle ilmestyneen Wings pelin latausruutumusiikista. Ikävä kyllä en ole ikinä pitänyt sirkusmusiikista ja sirkusmusiikkimainenhan Band in the Rain omiin korviini on. Elektroninen posetiivimusiikki voisi ehkä todella villillä toteutuksella toimiakin mutta ei tässä tapauksessa. Mutta jottei aivan täysnegatiiviseksi menisi niin kappaleen kuminen biitti ei ole hassumpi. Band in the Rain on kuin rekan nuppi irrotettuna perävaunustaan. Yhdistelmäajoneuvo on paljon uljaampi näky kuin sen osat erikseen.

Arvosana: 2,5/10

Jean Michel Jarre - Chronologie Part 4

Artisti: Jean Michel Jarre
Kappale: Chronologie Part 4 (1993)
Albumi: The Essential
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."

Minulle koetettiin tuputtaa ranskalaisen Jean Michel Jarren musiikkia useampaankin otteeseen 80-luvulla. Muistan kun rinnakkaisluokan poika innostuneena kertoi kirjastossa vinyyli kourassa että minun täytyy kuunnella tätä artistia joka keksii omia soittimiaankin. Kohteliaasti kuuntelin levynpuoliskon mutta siitä ei jäänyt oikein mitään käteen. Tuttavaperheellä oli minua noin 10 vuotta vanhempi poika joka myös innoissaan istutti minut kuulokkeiden kanssa tunniksi kuuntelemaan Jarrea. Ei iskenyt silloinkaan mutta taas kuuntelin sen aikaa kuin pyydettiin. Kolmas kosketus Jarren musiikkiin oli Commodore 64 pelissä Bomb Jack jossa musiikkina soi Magnetic Fields Part 2. Ehkä olisin voinut pitääkin Jarren musiikista, mutta kuten monta kertaa olen tässä blogissa maininnut, musiikillinen heräämiseni tapahtui vasta 1993 joten nämä aiemmat musiikilliset siemenet kylvettiin itämättömään maaperään.

Tänä päivänä Jarre on minulle sellainen artisti jonka kokoelma on löytänyt paikkansa levyhyllystäni, mutta en lähtisi häntä sen enempää keräämään. Hänellä on persoonallinen tyyli, hyvä melodiantaju ja posiitivisessa mielessä varhaisen tietokonepelimusiikin mieleen tuova äänimaailma. Vuoden 1993 Chronologie albumin kappaleet Chronologie 4 ja 5 olivat alunperin tarkoitettu mainosmusiikiksi sveitsiläiselle kelloyhtiö Swatchille. Mainosmusiikki ei kalskahda hyvälle mutta se ei tässä tapauksessa laske biisin arvoa. Ennen kuin edes tiesin Chronologie 4:n historiasta sen kuuleminen toi mieleeni yleisurheilutapahtuman. Kappaleessa on paljon energiaa ja mekaaniset suhahtelut sekä hengähdykset vain lisäävät tunnetta lähtötelineistä ja niissä kyykkivistä atleeteista.

Aika ei ole ollut ystävällinen Jarren musiikilliselle uralle sillä mielestäni hänen varhaisempi tuotantonsa oli sympaattisemman kuuloista juuri primitiivisemmän teknologian vuoksi. Vaikka Chronologie Part 4 onkin sävellyksellisesti hyvinkin perinteistä Jarrea, huomaa sen olevan 90-luvulta koska soundit ovat kirkkaita ja digitaalisen kovia. Eikä hän siinä mielessä ollut ajassaan kiinni sillä tuskimpa olisin juuri musiikista innostuneena 15-vuotiaana innostunut tästä tuotoksesta kun tarjolla oli sitä sen päivän hittisoundia. Mutta pidän kappaleista jotka maalailevat maisemia mieleni valkokankaalle ja tämä onkin Chronologie Part 4:n suurin ansio. Toisaalta saman artistin Oxygene, Equinoxe ja Magnetic Fields -albumeilta löytyy tässä mielessä vieläkin paremmin onnistuneita sävellyksiä. Jos joskus alkaisin lenkkeilemaan niin Chronologie Part 4 voisi hyvinkin löytyä mp3-soittimeni juoksusoittolistalta.      

Arvosana: 5,5/10

Jean Michel Jarre - Equinoxe Part 5

Artisti: Jean Michel Jarre
Kappale: Equinoxe Part 5 (1978)
Albumi: The Essential Jean Michel Jarre
Mieleenjäävin lause kappaleesta: Instrumentaali

Jean Michel Jarre on yksi pisimmän uran tehneistä mainstream konemusiikkiartisteista. Hänellä oli takana jo vuosikymmen erilaisia projekteja ja levytyksiäkin ennen läpimurtoaan (Oxygene). Tämänkertainen sattuman sanelema kappale on alunperin hänen toiselta suurelle levy-yhtiölle levytyttämältään albumilta Equinoxe joka jatkoi Oxygenen viitoittamalla tiellä. 

Koska Equinoxe -albumin teema oli yhden ihmisen päivä aamusta yöhön, osunee Part 5 sinne puolen päivän jälkeiselle ajalle. Kappale alkaa ukkosen äänillä ja sen jälkeen alkaa syntetisaattoreiden pulputus ja niiden luoma rytmi sykkimään tasaisesti eteenpäin. Ehkä kappale kuvaa sateen alta pois kiirehtivää urbaania cityihmistä, tai ainakin omat mielikuvat ohjaavat sellaiseen. suuntaan. Äänimaailma on hyvin raikas ja ilmava, mitään raskaampia tai synkempiä elementtejä ei tuoda alun salamoinnin (jota  videoversiossa ei kuulu) jälkeen enää mukaan.

Analogisyntetisaattoreiden rapeat ja raikkaat soundit sekä Jarren kyky luoda yksinkertaisia, mutta silti mielenkiintoisia melodiakulkuja ovat Equinoxe Part 5:n suurinmmat ansiot. Kappaleesta kuuluu tekemisen ilo ja se on tyyliltään sellainen, jonka voisi kuvitella olevan jossakin vanhassa urheilukoosteessa. (Chariots of Firea ei voi sentään käyttää ihan joka ainoa kerta). Equixone Part 5 on mukava muisto ajalta jolloin Jarre oli vielä merkittävä uutta musiikkia luova artisti eikä vain spektaakkelimaisia livekonsertteja pitävä kulttihahmo.

Arvosana: 6,5/10