Kappale: Chronologie Part 4 (1993)
Albumi: The Essential
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."
Minulle koetettiin tuputtaa ranskalaisen Jean Michel Jarren musiikkia useampaankin otteeseen 80-luvulla. Muistan kun rinnakkaisluokan poika innostuneena kertoi kirjastossa vinyyli kourassa että minun täytyy kuunnella tätä artistia joka keksii omia soittimiaankin. Kohteliaasti kuuntelin levynpuoliskon mutta siitä ei jäänyt oikein mitään käteen. Tuttavaperheellä oli minua noin 10 vuotta vanhempi poika joka myös innoissaan istutti minut kuulokkeiden kanssa tunniksi kuuntelemaan Jarrea. Ei iskenyt silloinkaan mutta taas kuuntelin sen aikaa kuin pyydettiin. Kolmas kosketus Jarren musiikkiin oli Commodore 64 pelissä Bomb Jack jossa musiikkina soi Magnetic Fields Part 2. Ehkä olisin voinut pitääkin Jarren musiikista, mutta kuten monta kertaa olen tässä blogissa maininnut, musiikillinen heräämiseni tapahtui vasta 1993 joten nämä aiemmat musiikilliset siemenet kylvettiin itämättömään maaperään.
Tänä päivänä Jarre on minulle sellainen artisti jonka kokoelma on löytänyt paikkansa levyhyllystäni, mutta en lähtisi häntä sen enempää keräämään. Hänellä on persoonallinen tyyli, hyvä melodiantaju ja posiitivisessa mielessä varhaisen tietokonepelimusiikin mieleen tuova äänimaailma. Vuoden 1993 Chronologie albumin kappaleet Chronologie 4 ja 5 olivat alunperin tarkoitettu mainosmusiikiksi sveitsiläiselle kelloyhtiö Swatchille. Mainosmusiikki ei kalskahda hyvälle mutta se ei tässä tapauksessa laske biisin arvoa. Ennen kuin edes tiesin Chronologie 4:n historiasta sen kuuleminen toi mieleeni yleisurheilutapahtuman. Kappaleessa on paljon energiaa ja mekaaniset suhahtelut sekä hengähdykset vain lisäävät tunnetta lähtötelineistä ja niissä kyykkivistä atleeteista.
Aika ei ole ollut ystävällinen Jarren musiikilliselle uralle sillä mielestäni hänen varhaisempi tuotantonsa oli sympaattisemman kuuloista juuri primitiivisemmän teknologian vuoksi. Vaikka Chronologie Part 4 onkin sävellyksellisesti hyvinkin perinteistä Jarrea, huomaa sen olevan 90-luvulta koska soundit ovat kirkkaita ja digitaalisen kovia. Eikä hän siinä mielessä ollut ajassaan kiinni sillä tuskimpa olisin juuri musiikista innostuneena 15-vuotiaana innostunut tästä tuotoksesta kun tarjolla oli sitä sen päivän hittisoundia. Mutta pidän kappaleista jotka maalailevat maisemia mieleni valkokankaalle ja tämä onkin Chronologie Part 4:n suurin ansio. Toisaalta saman artistin Oxygene, Equinoxe ja Magnetic Fields -albumeilta löytyy tässä mielessä vieläkin paremmin onnistuneita sävellyksiä. Jos joskus alkaisin lenkkeilemaan niin Chronologie Part 4 voisi hyvinkin löytyä mp3-soittimeni juoksusoittolistalta.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti