Kappale: 1989 (2001)
Albumi: Come Along
Mieleenjäävin lause: "Well, I'm afraid of that picture from 1989."
Mitä tein vuonna 1989? Ainakin täytin 12 vuotta eli en ollut aivan vielä teini-ikäinen. En kuunnellut musiikkia säännöllisesti ja asuin pienellä 10 000 asukkaan paikkakunnalla. En muista oliko 1989 se vuosi kun Trollin Jimmy Dean voitti luokkamme levyraadin mutta se ei varmaankaan heitä kuin korkeintaan vuodella. Olin ihastunut luokan parhaimman keskiarvon omaavaan tyttöön, koska siihen aikaan ajattelin että koulumenestys tarkoittaa varmasti sitä että juuri sen omaava tyttö olisi se paras. Myöhemmin sitten keksin muutakin viehättävää vastakkaisessa sukupuolessa mutta se ei ole vuoden 1989 asia.
1989 oli toinen single ruotsalaisen Titiyon Come Along albumilta jonka nimiraita oli kohtalaisen suuri mannereurooppalainen hitti vuonna 2001. 1989 ei menestynyt ensisinglen tapaan eikä se kieltämättä olekaan yhtä koukuttava tuotos. Tuottajina häärineet Peter Svensson (The Cardigans) ja Joakim Berg (Kent) ovat ehkä tällä kertaa enemmän juuri Kentin vaikutteiden perässä kun taas Come Along oli enemmän Cardigansmaisempi. Toisaalta 1989 on paljon enemmän albuminsa henkeä kuvastava biisi, siinä missä itse petyin aikoinaan kun Come Alongista vaikuttuneena toivoin albumillista juuri sitä samaa. Vuosien varrella pettymys on muuttunut paljon korkeampaan mielipiteeseen vaikkei albumilla olekaan aivan suurimpien suosikkieni joukkoon asiaa.
Koska 1989 oli vuotena itselleni vielä surutonta lapsuusaikaa en pysty aivan täysillä samaistumaan sanoitukseen, mutta toisaalta jos muuttaisin vuodeksi 1999 niin ymmärtäisin kyllä yskän. Sillä kysehän on nostalgian voimasta mikä iskee meihin yli 30-vuotiaisiin väkisinkin jossakin vaiheessa. Vanhan koulukuvan katsominen tuo mieleen enimmäkseen positiivisia muistoja, sillä aika on armollinen ja saa unohtamaan kaiken pahan paitsi ehkä kaikkein pahimmat. Usein myös katsoo vanhaa kuvaa ja miettii mitä olisi voinut tehdä matkan varrella toisin. Mutta vanhaan ei voi jäädä roikkumaan vaan siitä voi korkeintaan ottaa opiksi.
1989:n tuotannossa on sekä asioita joista pidän ja joista en. Titiyon ääni on luotu melonkolisia tulkintoja varten ja se toimii hyvin kunhan ei ylitä tiettyä kuuntelumäärää. Pehmeä, jopa hieman purkkimainen äänimaailma tuo mieleen Gran Turismo ajan Cardigansin ja seassa on juuri sopiva määrä digitaalista kikkailua. Mutta siinä missä Gran Turismon biisit kasvoivat suuremmiksi edetessään, 1989 polkee samaa tahtia alusta loppuun. Aika on tehnyt tehtävänsä ainakin siinä mielessä että alunperin inhosin tätä kappaletta mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut siitä pitää. Tämänkaltaisille melankolisiabiiseille on oma tarpeensa eikä 1989 ole genressään mikään huono esitys.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti