Kappale: The Twist (1960)
Albumi: The 60's
Mieleenjäävin lause: "Come on baby, let's do the twist."
Tanssibiisivillitykset ovat olleet olemassa yhtä pitkään kuin popmusiikkikin ja ehkä sitäkin pidempään. Oli kyse sitten Charlestonista tai Harlem Shakesta muotitanssi ei synny ilman musiikkia. En osaa sanoa voiko muotitanssivillityksen saada aikaan tarkoituksella, mutta varmasti jokaista onnistujaa kohden on satoja epäonnistujia. Muotitanssin varaan on myös heikkoa rakentaa kokonaista uraa sillä ensihitin jälkeen saatua leimaa on erittäin hankala pyyhkiä pois.
The Twistista ei tullut jättihittiä ensiyrittämällä, sillä se oli alunperin Hank Ballard and the Midnightersin sinkun b-puoli vuonna 1959. Vuotta myöhemmin vasta 18-vuotias Chubby Checker puolestaan räjäytti pankin samaisella biisillä eikä hänen uransa enää ollut ikinä entisellään. Chubby on itse haastattelussa maininnut että The Twistin takia häntä ei ikinä otettu vakavasti artistina. Toisaalta hän itse rakensi ensihittinsä jälkeisen uran juuri erilaisten tanssiaiheisten biisien (Let's Twist Again, Limbo Rock jne.) varaan takoen rautaa kun se oli kuumaa. Ketään toista artistia ei ole siunattu hitillä joka nousee ykköseksi kahtena eri vuotena eikä Chubby Checker toki jäänyt yhden hitin ihmeeksikään. Ja tokihan Billboard nimesi The Twistin kaikkien aikojen suurimmaksi listahitiksi vuonna 2008. Oma ensikosketuksini Chubbyyn taitaa olla Aikahypyn (Quantum Leap) jaksosta jossa hän esitti itseään.
The Twistissä ei tuhlata aikaa pitkiin alkuintroihin vaan tanssittavaksi tehty biisi lähtee täyteen hölkkään lähes heti ja meno jatkuun loppuun saakka. Mitään syvällistä ei tietenkään ole sanoitukseen laitettu, kunhan kehotetaan tanssimaan twistiä ja mainitaan että sitä on hyvä tehdä kun äiti on poissa ja isä unten mailla. Pikkusiskokin on saanut tanssikärpäsen pureman ja osaa rockata ja twistata. Selvästi teini-ikäisille suunnattua siis. The Twist on vielä rockin viattomuuden ajan tuotos ja tietenkin sitä materiaalia joka on syntynyt paljon ennen omaa aikaani. Se ei ole oman aikakautensa suurimpia henkilökohtaisia suosikkejani, mutta toisaalta siinä on myös tietynlaista positiivista charmia. Simppeliä, menevää ja ajassa kestäväksi patinoitunutta poppia. Voin kuunnella mutten tanssia.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti