Kappale: Knights of Cydonia (2006)
Albumi: Black Holes and Revelations
Mieleenjäävin lause: "Don't waste your time or time will waste you."
Mitä tehdä kun inhokkibändi tekeekin hyvän biisin ja vieläpä hyvän levynkin? Minun tapauksessani se levy ostetaan hyllyyn ja jatketaan sen hyvää edeltävän tuotannon inhoamista. Olen iloinen että satunnaissoitto päätti valita juuri Knights of Cydonian sillä tämä oli juuri se vaa'ankielibiisi joka käänsi Musekelkkani. Siinä missä 90-luvulla tuntui että hyviä biisejä tuli radiostakin tämän tästä, niin 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen tuntui pahimmallaan lähes masentavalta. Niinpä muistan sitäkin selkeämmin kun ulkona kävellessä kuuntelin taskuradiosta YleX:ää ja juontaja kertoi että nyt tulee seuraava uutuussingle Muselta. Onneksi minulla oli vanhanmallinen taskuradio josta olisi ollut työlästä vaihtaa kanavaa, sillä inhoamani bändin nimen kuullessani olisin voinut sen tehkäkin. Sitten seurasi se harvinainen mutta niin hieno hyvän biisin ensikuulemishetki.
Ennen Knights of Cydonian kuulemista pidin Musea ruikutusrokkia soittavana kenkiintuijottelubändinä. Ehkä 90-luvulla marinoitu musiikkimakunikaan ei oikein ollut yhteensopiva 2000-luvun alun musiikillisille suuntauksille. Mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon takapuolessa kuten sanonta kuuluu ja vuosikymmenen puoliväliin mennessä ne hyvätkin jutut alkoivat löytyä. Mike Oldfieldin 70-luvun tuotannon kautta olin myös löytänyt jonkinlaisen rajatun alueen progesta josta pidin ja ehkäpä Knights of Cydonia osuu juuri tuolle alueelle. Sillä onhan kyseessä yllättävänkin progressiivisen kuuloinen kappale, mutta onneksi ilman kaiken edelle menevää teknistä pätemistä ja popkoukkujen välttelyä.
Mutta ennen kaikkea Knights of Cydonia on onnistunut sekoitus erilaisia tyylejä ja vaikutteita. Se ei ole tyypillinen Musebiisi ainakaan sinkkujulkaisuihin verrattaessa. Jos nykymusiikoilla on jokin etu verrattuna aiempiin sukupolviin on se, että heillä on niin monta vuosikymmentä joista poimia vaikutteita ja se kuuluu myös tässä tapauksessa. Mutta onneksi mitään suoraa mielleyhtymää mihinkään toiseen biisiin ei synny. Surfvaikutteinen kitarointi tuo hieman mieleen Dick Dalen mutta tämäkin on juuri sitä vaikutteiden poimimista eikä plagiointia.
Minulle Knights of Cydonia on oman vuosikymmensä Top 3 biisi. Kappaleen musiikkivideo on mielestäni tämän vuosituhannen parhaita. On eri asia sekoilla satunnaisesti ilman päämäärää ja vaikuttaa oudolta mutta Knights of Cydonia on hallittua kaaosta ja sellainen popnerouden purkaus johon Muse ei välttämättä pysty toiste. Eikä tarvitsekaan, sillä ei olisi kohtuullista vaatia bändiltä jota inhosi toista täysosumaa.
Arvosana: 9,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti