Näytetään tekstit, joissa on tunniste Per Gessle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Per Gessle. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Per Gessle - Elvis in Germany

Artisti: Per Gessle
Kappale: Elvis in Germany (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "Oh boy, did he look good in green, oh boy."

Ei ole epätavallista, että artisti viittaa laulussaan toiseen artistiin tai johonkin historialliseen ajankohtaan musiikin historiassa. Muistelun kohteena voi olla traagisesti menehtynyt rocktähti esimerkkinä vaikkapa A Tribute to Buddy Holly. Tai uudempana esimerkkinä voidaan käyttää johonkin artistiin liittyviä mielikuvia sanoituksessa kuten vaikkapa laulussa Moves Like Jagger.
Toki voidaan yhden artistin tarinan lisäksi namedroppailla sekaan vielä muitakin kuten vaikkapa Per Gessle vuoden 1997 biisillään Elvis in Germany.

En tiedä miksi Gessle päätti soololevyllään The World According to Gessle tarttua biisissään Elvikseen asepalvelusaikaan Saksassa. Elvis siirtyi armeijan vihreisiin lokakuussa 1958 ja Gessle syntyi vuotta myöhemmin Ruotsin Halmstadissa. Mikään ei estä tietenkään tarttumasta historiallisiin aiheisiin, joissa ei itse ole ollut aikalainen kokija ja Elvis on toki yhä universaalisti tunnistettava hahmo. Elvis in Germany ei ole ainoa Elvisviittaus albumilla sillä levyn lopussa on piiloraita jossa kappale Kix tulkitaan imitoiden rokin kuningasta. Muistan, kun hiljaisuuden jälkeen tuo biisi kajahti ensi kertaa ja minä säikähdin sitä silloin ja monta kertaa myöhemminkin. Digiversiot vievät piiloraitojen ilon.

Elvis ei maineestaan ja mammonastaan huolimatta välttynyt asepalvelukselta, mutta hän ei todellakaan palvellut niin kuin keskiverto sotilas. Hän sai pitää hieman palvelusohjetta pidempää tukkaa ja asua parakin sijasta hotellissa. Elvikselle sai armeijassa helpoimmasta päästä olevan homman eli olla jeeppikuski tankkipataljoonassa. Hän suoritti paljon pr-tehtäviä, joista yksi oli koitua hänen kohtalokseen kun hänet määrättiin vartiotyöhon parakin ulkopuolelle jotta osoitettaisiin, että hänellä on samat velvollisuudet kuin muillakin. Tässä ei otettu huomioon fanilaumoja jotka meinasivat repiä tähdeltä päältä niin vaatteet kuin hiuksiakin päästä. Palvelusaika vuosina 1958-1960 oli ainoa kerta kun Elvis matkusti kotimaansa ja Kanadan ulkopuolelle.

Elvis in Germany ei musiikkityylillisesti muistuta rockin kuninkaan tuotantoa vaan on Gesslelle tuttua powerpoppia. Mitään suuria historiallisia kuvia kappale ei maalaile vaan se tyytyy kuvailemaan hetkeä kun Elviksen kone laskeutui Saksaan ja kirkuvat fanit olivat luonnollisesti vastassa. Elettiin vielä ns. viattomampaa aikaa johon kappaleessa viitataan mainitsemalla ettei Sgt. Pepper ollut vielä tullut elämäämme eikä myöskään Major Tom. Ainoa pieni kritiikki on lauseessa jossa kerrotaan, että tässä kohti manageri eversti Parker sai laskea rahojaan vielä yksin. 

Elvis in Germany on niitä biisejä joiden arvosanoittaminen ei ole helppoa. Se ei ole mikään suuri popteos muttei myöskään turhake. Kappaleen iloisnostalginen tunnelma ja Gesslen takuuvarma powerpoppaus toimii vaikkei kertsi ehkä olekaan tekijänsä takuuvarmimpia. Tuskimpa kappaletta on singlebiisiksi sävellettykään vaan yhdeksi albumikokonaisuuden osaksi. Kuunteluväsymystestin Elvis in Germany läpäisee, muttei kasva toistojen aikana korkoa. Huonompiakin musiikillisia välipaloja on kuin viettää vähän yli neliminuuttinen Elviksen kanssa Saksassa.   

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Per Gessle - Kix

Artisti: Per Gessle
Kappale: Kix (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "Just a notion, that's all."

Roxetten jäätyä muutaman vuoden tauolle 1996 sekä Per Gessle että Marie Fredriksson julkaisivat sooloalbumit. Gesslen The World According to Gessle albumi ei saanut menestystä Ruotsin ulkopuolella jossa se sentään myi kultaa ja siitä lohkaistiin yksi ykkösingle (Do You Wanna Be My Baby). Minulle kyseinen albumi on paikkansa levyhyllyssäni ansainnut vaikka siltä ei löydykään mitään erityistä suosikkia. Tasalaatuinen albumi Gesslepoppia kelpaa kyllä minulle.

Muista nähneeni edellämainitun albumin kakkossingle Kix:n Jonas Åkerlundin ohjaaman musiikkivideon aikoinaan soitossa MTV:llä mutta en ennen uusintakatselua muista kuin että siinä oli paljon kohellusta ja edestakaisin heiluva Gessle. Minulla oli tuohon aikaan tapana antaa ystävilleni tunnuskappaleita jotka toivat minulle heidät mieleen. Juuri Kix muistutti minua tytöstä jolla oli kova haluu elää ja nähdä maailmaa ja päästä mahdollisimman pian pois pieneltä paikkakunnalta jossa asuimme silloin. Hän halusi myös tehdä asioista joista sai "kiksejä" jotka olivat joskus harmittomia ja joskus johtivat ongelmiin. Tyttö pääsi maailmalle lukion jälkeen ja rauhoittui myöhemmin hiukan tultuaan vanhemmaksi. Niinhän siinä usein pakkaa käymään.

Gesslen englanninkielisesta soolotuotannosta juuri Kix ja ehkäpä myös Stupid ovat eniten niitä joidenka voisi pienellä säädöllä kuvitella olevan Roxettea. Tai ehkä se pieni säätö olisi Marie. Kix on albuminsa parhaimmistoa ja kuulostaa charmantisti omansa aikansa ysärituotteelta. Tämä johtunee juuri ajalle tyypillistä konesoundeista. Vaikka kitarat eivät nousekaan pintaan niitä ei ole onneksi jätetty pois ja jopa huuliharppu on mukava lisämauste. Kappale laukkaa tasaisesti alusta loppuun ja vaikka bensavalo ei vilkukaan niin vielä enemmän vaihtelua olisi ollut hyvästä. Pieniä sivukoukkuja on kyllä ripoteltu tasaisesti ja hyvä niin.

Sormen pitäminen ajan hittipulssilla on hankalaa ja se on pieni taakka tässä tapauksessa. Selvästi sovituksessa on koetettu olla freesejä ja ajan hermoilla eikä siinä ole onnistuttu hassummin. Mutta siinä vaiheessa kun lähdetään seuraamaan trendejä eikä olemaan enää niitä luomassa taso yleensä laskee pykälän tai kaksi. Vaikka vertaaminen onkin epäreilua niin Kixissä ei ole sitä tarttuvuutta kuin Roxetten kultakauden menobiiseissä. Mutta jos tämän vertailun jättää taka-alalle ja sattuu vielä olemaan ysärinostalgikko niin Kixistä voi pitää sellaisena kuin se on.

 Arvosana: 6,0/10

perjantai 14. tammikuuta 2011

Per Gessle - Lay Down Your Arms

Artisti: Per Gessle
Kappale: Lay Down Your Arms (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "There's no looking back babe, surrender your heart."

Roxetten tehdessä toista comebackia tänä vuonna onkin sopivaa että päivän sattuma sanelemaksi valikoitui tällä kertaa Gesslen soolotuotantoa Roxetten ensimmäisen tauon ajalta. The World According to Gessle oli Perin ensimmäinen englanninkielinen sooloalbumi joka sai kohtalaisen vastaanoton myyden maailmanlaajuisesti 400 000 kappaletta. Tuleva musiikkivideomestari Jonas Åkerlund ohjasi kaikki kolme albumin singleille tehtyä videota ja albumin taustaorkesterina toimivat niin Gyllene Tiderin kuin Brainpoolinkin jäsenet. Albumi on enimmäkseen Perille hyvin tyypillistä powerpoppia pienillä retromausteilla.

Lay Down Your Arms on rauhallinen rakkauslaulu josta puuttuvat niin menevämpien Gessle sävellysten rehvakkaat kitarat kuin tarttuvat kertosäkeetkin. Kyllä Gessle osaa myös sokeroidut balladit, mutta soolona häneltä puutuu niitä varten paras työkalu eli Marie Fredrikssonin ääni. Lähinnä tästä muistuttaa kappaleen mukavankuuloinen naisvaltainen taustakuoro. Sinäänsä kappaleen rakenteessa ei ole suurimpaa vikaa, se on tehty kaikkien yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan mutta samalla ilman mitään erityistä huippukohtaa. 

Per laulaa kappaleen herkällä tunnetasolla kuten tällaisessa rauhallisessa viettelylaulussa kuuluukin. Sopivasti hunajaa, kaipuuta ja pientä epävarmuutta jotka ovat yleisiä seurustelusuhteiden alkutaipaleilla. Värisevä sähkökitara joka on jätetty sopivan taustalle on mukavin taustaelementti yhtä lailla rauhallisten koskettimien kanssa. Lay Down Your Arms on Ihan ok kappale osana levykokonaisuuttaan ja kuunneltavaa tasoa erikseenkin, varsinkin jos oma tunnetaso on samalla taajuudella kappaleen kanssa.  

Arvosana: 5,5/10