Ace of Base - No Good Lover

Artisti: Ace of Base
Kappale: No Good Lover (1998)
Albumi: Life is a Flower singlen b-puoli
Mieleenjäävin lause: "He's na na na na."

Tämänkertainen biisi vie minut muistoissa 21 vuoden päähän (joko siitä tosiaan on niin paljon aikaa) kun olin lukion jälkeen toimituksen avustajana paikallisessa sanomalehdessä. Kohtalainen osa palkastani meni cd-levyihin ja kun Ace of Basesta oli kyse niin fanipoikana ostin myös singlet albumien lisäksi.

Eikä kyse ollut pelkästä keräilystä sillä pidin monista singlejen b-puolista ja jopa joistakin remikseistä. Jos tekisin Ace of Basesta Top10 listan niin sinne saattaisi eksyä jopa joku noista ei albumeille päässeistä b-puolista. Mutta olisiko se Life is a Flower singlen b-puoli No Good Lover?

Reggaedancepopillaan läpi lyönyt Ace of Base ei ratsastanut samalla soundilla juuri ollenkaan enää debyyttialbumi Happy Nationin jälkeen. The Bridge albumi meni menevimmillä biiseillään eurodancen suuntaan ja Flowers albumi haki vaikutteita mm. Motownista. Ehkäpä juuri halu olla toistamatta vanhaa hittisoundia johti siihen että muuten näppärä No Good Lover jäi vain singlen b-puoleksi. Toki kappale sai albumijulkaisun vuoden 2015 Hidden Gems b-puoli- ja demobiisikokoelmassa, mutta ehkä se ei olisi myöskään ollut aivan kotonaan Flowersin äänimaailmassa.

No Good Lover vie siis Ace of Basen takaisin reggeadancen letkeään poljentoon, mutta se ei silti biittiään lukuunottamatta muistuta juuri Happy Nationin soundeja. Happy Nationin äänimaailmassa oli tietynlaista tummuutta jota ei Ace of Basen myöhemmiltä albumeilta enää samassa mittakaavassa löytynyt. Sanoituksen puolesta kappale voisi ehkä olla kuin All That She Wantsin miesversio. Edellämainitun päähenkilö oli nainen johon ei kenenkään miehen kannattanut kiintyä koska mitään pitkäikäistä ei ollut hakusessa. No Good Lover kertoo puolestaan miehestä, joka näin #metoo aikana ei saisi positiivista sävyä. Narsistinen mies joka painaa puolisonsa itsetunnon valittamisellaan alas samalla kun iskee tämän parhaan ystävän ei tosiaankaan ole hyvä rakastaja kuten laulussa sanotaan.

No Good Lover ei ole kappale joka saisi Ace of Basea inhoavan muuttaman mieltään, mutta minulle se on yksi yhtyeen paremmista b-puolista. Muistan kaivaneeni singlen usein esiin vain kuunnellakseni sen ei nimiraidan, jota en Flowers albumilta voinut kuulla. Siinä on ne ainekset josta AoB:n soundissa pidin: Jennyn ja Linnin yhteensopivat vokaalit, tunnistettava länsinaapurin tuotanto ja siinä se melkein pakollinen Jokerin biiseille tuttu hieman kömpelö rivikin sanoituksessa. "Americas by far the most miserable man" -rivi on on kappaleen töksähtävä osa vaikka se lauletusti onkin saatu istumaan melodiaan.

Joidenkin biisien kohdalla täytyy tunnustaa, että ne eivät varmasti ole kaikkien tai ehkä valtaosankaan mieleen mutta ne silti voivat olla omia pieniä henkilökohtaisia suosikkeja. No good lover, but quite a good song. 

Arvosana: 6,5/10

Ace of Base - World Down Under

Artisti: Ace of Base
Kappale: World Down Under (2002)
Albumi: Da Capo
Mieleenjäävin lause: "It's hard to be seen as a person when you play Alice in wonderland."

Monelle pitkään uraansa jatkavalle artistille ja bändille käy ajan kanssa niin, että tarve yrittää pysyä ajan hermolla loppuu. Tai sitten se sormi ei vain enää löydä sitä trendimusiikin pulssia. Tapauksesta riippuen tämä voi johtaa koko uuden tuotannon ehtymiseen tai jopa uuteen nousuun.

Joissakin tapauksissa on vain parasta, että artisti tai yhtye ei enää yritäkään olla in vaan tekee sellaista musiikkia jollaisesta he ovat tulleet tutuksi. Kukaan ei varmaan ikinä olettanutkaan että AC/DC olisi 90-luvulla lisännyt koneita musiikkiinsa tai kutsunut räppäreitä feattaamaan. Tähän ei ollut tarvettakaan sillä AC/DC kuulosti ensimmäisestä albumistaan viimeiseen aina itseltään.

Hankalampaa oli olla danceartisti 90-luvulla sillä niiden elinkaaret jäivät lyhyeksi ja vaikka osa onkin tehnyt jossakin muodossa paluun ysäriretrobuumin nousun myötä niin juuri kukaan ei ole tehnyt enää kuranttia uutta musiikkia. Ace of Base julkaisi toistaiseksi viimeisimmäksi jääneen Golden Ratio albumin 2010, joka kelpasi hyvin minulle muttei saavuttanut kummoistakaan kaupallista menestystä. Hiukan paremmin menestyi viimeiseksi alkuperäiskokoonpanon tekemäksi jäänyt edeltäjä Da Capo, jonka 600 000 kappaleen myynti oli ehkä promootion määrään nähden ok, mutta debyytillään yli 20 miljoonaa myyneelle yhtyeelle pettymys.

Jos Da Capon tarkoituksena oli palata yhtyeelle ominaisempaan soundiin kuten nimikin antaa ymmärtää niin satumainen World Down Under ei toteuta tätä parhaalla mahdollisella tavalla. Toki erilaisista soundiratkaisuista kuulee, että yhtye lainailee omaa historiaansa siellä ja täällä. Hetkittäin kappale tuo mieleen Happy Nationin duurisemman sisaren. Vaikka ruotsalaiseen tyyliin duuria ja mollia hieman sekoitetaankin ja rajoja hämärretään, mutta tämäkin on ollut osa länsinaapurimme kikkapankkia jo Abban ajoista lähtien. Ace of Base osasi parhaimmillaan tehdä onnistuneita hieman höpöjäkin ilopilleribiisejä, mutta World Down Under kuulostaa hieman liikaa uudelleenlämmittelyltä.       

Ehkä sanoituksessa olisi pitänyt selkeämmin tehdä raja siihen, että arkeen ja työntekoon kyllästynyt ihminen haluaa sukeltaa välillä mielikuvitusmaailman suojiin. Nyt tähän on pieniä viittauksia parissa säkeistössä mutta tarinankerronta olisi voinut olla parempaakin. Sääli että Malin Berggren oli tämän levyn aikana mukana lähinnä minimaalisesti sillä hänen kohtalokkaammalla äänellään olisi voinut laulaa nuo arkiset säkeet ja nuorempi sisar Jenny laulaisi iloisemman kertosäkeen. Jennyn ja Malinin äänten käyttö yhdessä ja erikseen oli varsinkin yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla heidän salainen aseensa.

Minulla ei ole mitään iloista höpöpoppia vastaan, mutta minulla on myös oma vaatimustasoni senkin suhteen. Höpöpopin täytyy nostattaa mielialaa ja innostaa sekä jäädä sopivassa määrin päähän soimaan, jotta päänsisäinen jukeboksi voi ottaa sen käyttöön kun tarvitaan henkistä nostatusta. Jos pääni sisällä on Spotifytyylinen soittolista tällaista musiikkia varten niin World Down Under ei sinne mahdu. Ace of Base on itsekin tehnyt sille listalle paljon parempia kipaleita. Toisaalta kappaleen syntilista koostuu vain vanhojen kikkojen kierrätyksestä ja pienistä rikoksista höpöpoppia vastaan. Kyllä tätä kuuntelee muttei ota kuunteluun.
 
Arvosana: 5,0/10

Ace of Base - Hey Darling

Artisti: Ace of Base
Kappale: Hey Darling (2002)
Albumi: Da Capo
Mieleenjäävin lause: "If your loving is in your money know they cannot hug you back."

Ace of Basen neljäs albumi Da Capo joutui levy-yhtiön toimesta uudelleentuotantomyllytykseen, joka myöhästytti levyä kaksi vuotta ja se julkaistiin vasta vuoden 2002 syyskuussa. Vaikka välissä olikin julkaistu kokoelma-albumi niin neljän vuoden julkaisuväli on popissa pitkä aika varsinkin kun trendi oli menossa jo edellisen albumin aikana alaspäin. 500 000 kappaleen myynti ei välttämättä kuulosta vähältä, mutta kun debyyttialbumi Happy Nationia (The Sign Amerikassa) meni yli 20 miljoonaa kappaletta niin floppivertausta on vaikea olla tekemättä. Da Capo jäikin alkuperäisnelikon viimeiseksi albumiksi yhdessä kun Linn Berggren kärsi yhä vähenevästä esilläolohalusta fanihyökkäyksen jälkeen. Ace of Base toki palasi uuden naiskaksikon kanssa viidennen albumin kera, mutta se on tarina toiseen kertaan.

Vaikka Da Capo ei kaupallisesti menestynytkään niin yhtyeen fanikunnan keskuudessa albumista pidetään noin yleisesti ottaen. Minustakin se on tasapainoinen kokoelma kelpo popkappaleita vaikkei toki kahden ensimmäisen albumin tasolle ylläkään. Albumin yleissävy on hivenen melankolisempi ja käyttäisin sitä pelättyä termiä aikuismaisempi. Toki yhtyeen historian tuntevat tietävät. että sen juuret ovat tummemmissa soundeissa kuin mitä ehkä monista joviaaleista hittibiiseistä voisi päätellä.

Da Capo -albumin toiseksi viimeisen raidan Hey Darling on säveltänyt ja sanoittunut Jonas "Joker" Berggren ja sillä on ollut neljä eri tuottajaakin. Tämä johtunee albumin kivuliaasta syntyhistoriasta jossa biisejä hiottiin monien tuottajien kanssa ennen kuin levy-yhtiö piti sitä julkaisukelpoisena. Hey Darling ei kuulosta ylituotetulta tai sekavalta eikä edes kaikkein tyypillisimmältä Ace of Baselta. Toki Berggrenin sisarusten äänet, joista molemmat pääsevät tässä kappaleessa ääneen sekä yhdessä että erikseen ovat erottamaton osa AoB soundia.

Kuinka paljon Hey Darlingin sanoitus kuvaa tekijänsä mielenmaisemaa voi vain arvailla, mutta päätellen siitä, ettei Jonas lähtenyt promoamaan albumia vaan jäi mieluummin perheensä pariin voi pitää vinkkinä. Sanoitus loppuunpalamisesta ja siitä kuinka raha ei tuo rakkautta ja onnea voi hyvinkin olla menestyksentäytteisten ruuhkaisten vuosien innoittamaa. Albumin ilmestymisvuonna hankin sen fanina luonnollisesti heti, Olin tuolloin melko stressaantunut opintojeni ja elämän suhteen muutenkin. Da Capo oli minulle yksi osa noiden parin vaikean vuoden soundtrackia ja Hey Darling yksi biiseistä, jotka valoivat uskoa tulevaan.

Se mikä pitää Hey Darlingin vain hyvänä biisinä on sen suurimman tarttuvuuskoukun puute. Tuotannossa ei ole mitään vikaa, sanoitus ja laulutulkinta ovat sen suurimmat vahvuudet ja kertosäekin on menettelevä joskaan ei mikään leka. Kappale myös tietää ettei se kanna kolmea minuuttia enempää ja tietää mittansa. Ehkä B-osa voisi olla vieläkin enemmän pesäeroa tekevä, mutta silti se piristää tällaisenaankin kokonaisutta. Se suuri räjähdyskohta on jäänyt pois, missä kappaleen ydin ajettaisiin lopullisesti sisään. Puutteistaan huolimatta Hey Darling on sympattista ja hyvin rullaavaa popmusiikkia, mutta Da Capo albumilta löytyy parempaakin.     

Arvosana: 6,0/10

Ace of Base - Lucky Love

Artisti: Ace of Base
Kappale: Lucky Love (1995)
Albumi: The Bridge
Mieleenjäävin lause: "I'm prisoner of hope I know."

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietänevätkin ruotsalainen Ace of Base oli minun porttihuumeeni popmusiikin pariin. En tiedä miksi en ollut kiinnostunut musiikin kuuntelusta ennen luokkaretkeä Maarianhaminaan keväällä 1993. Hotellin televisiosta näkyi MTV (Music television) ja Ace of Basen All That She Wants videon näkeminen aiheutti niin rajun reaktion että teeskentelin sairasta jotta sain jäädä hotellille odottamaan että video näkyisi uudestaan. Onneksi vuonna 1993 kappale oli kovassa rotaatiossa ja muistan muitakin kappaleita jotka avasivat korvani pop-musiikille. Happy Nation albumi päätyi minulle ensin kasettina ja myöhemmin cd- ja jopa lp-painoksenakin. Koulusta tultuani aloin tekemään läksyjä ja laitoin kasetin soimaan taustalle ja pidin kirjaa että kuuntelin sen läpi joka päivä yli vuoden ajan.

Voidaan siis huoletta sanoa että olin fanaatikko mitä Ace of Baseen tulee. Yhtyeen nettifaniyhteisö oli WWW:n alkuaikoina yllättävänkin suuri ja muistan kirjoitelleeni monille keskustelupalstoille ja kuuluneeni sähköpostitusryhmiin. Kirjoitin fanaattisuuteeni menneessä aikamuodossa ja katson nykyään olevani "vain" yhtyeen musiikin ystävä. En silti väitä olevani puolueeton kirjoittaessani Ace of Basen musiikista sillä se vaikutti niin suuresti elämääni herkkinä teinivuosinani. Musiikin voimalla selviydyin kiusatuksi tulemisesta, kaverin kuolemasta ja uskon sen auttaneen myös yli masennuksesta. Ja se ei ole ihan vähän se.

Mutta se Lucky Love ja vuosi 1995. Odotin luonnollisesti kovasti yhtyeen toista levyä ja siltä ensimmäisenä julkaistavaa Lucky Love singleä. Nauhoitin joka päivä Jyrkin jotta lopultakin saisin videon talteen ja lopulta onnisti. Yhtye oli selvästi mennyt eteenpäin tyylillisesti ja ihmettelin kun kotimaiset arvostelijat kirjoittivat kyseessä olevan sitä samaa vanhaa länsinaapurin hittinikkareilta. Tänäkin päivänä mieleni valtaa hämmästys kun muistelen niitä lukuisia kotimaisia levyarvosteluita joissa väitettiin The Bridgen olevan hiilikopio Happy Nationista.

Lucky Lovessa ei ollut niitä dancereggaesävyjä jotka tekivät omalta osaltaan tekivät yhtyeen debyyttialbumista suositun. Määrittelisin kappaleen itse keskitempoiseksi eurodance(piilo)balladiksi. Euroopassa kappale julkaistiin ensimmäisenä singlenä mutta Amerikassa se julkaistiin vasta toisena singlenä akustisena versiona. Lucky Loven sävelsivät ja sanoittivat Billy Steinberg ja Jonas Berggren ja tuotantopuolesta vastasivat Denniz Pop ja Max Martin yhdessä Jonas Berggrenin kanssa. Tarkkakorvainen voi kuulla jo kaikuja niistä soundeista millä Max Martin valtasi pop-maailman 90-luvun lopulla.

Lucky Lovessa on kyse nuoruuden ja rakkauden huumasta nostalgialla maustettuna. Kun se julkaistiin olin itse teini ja luonnollisesti haaveilin paljon kaikenlaista enkä kaikkein vähiten rakkaudesta. Nyt 22 vuotta myöhemmin  teinivuodet ovat onneksi kaukainen muisto ja nostalgian voima vain kasvaa vuosi vuodelta. Ilmestyessään pidin Lucky Lovea hyvä mutten loistavana biisinä ja olen edelleen teini-ikäisen itseni kanssa samaa mieltä.

Ace of Basen levyillä bassoihin on kiinnitetty hyvin huomiota ja ne kulkevat mukavasti tässäkin tapauksessa. Rakenne on kunnossa nousuine ja laskuineen ja Berggrenin sisarusten äänten ympärille kelpaakin rakentaa juuri tällaista ruotsipoppia. Sanoitus ei aivan onnistu päättämään hieman samalla tavalla kuin sovituskaan mitä se haluaa olla jääden vain melko hyväksi hybridiksi. Suomalaisia on joskus syytetty siitä että musiikissamme kuuluu aina molli vaikka yrittäisimme tehdä iloista musiikkia. Lucky Love on todiste siitä että joskus länsinaapurissammekin osataan sama taito. Mutta toisin kuin me, he käyttivät duurin ja mollin epätavallista vuorottelua luomaan hittejä mittakaavassa johon me ehkä emme ikinä pysty. Ganska bra.

Arvosana: 7,0/10

Ace of Base - Waiting For Magic

Artisti: Ace of Base
Kappale: Waiting For Magic (Total Remix 7") (1992)
Albumi: Happy Nation U.S. Version
Mieleenjäävin lause: "Kiss me baby, I'm attractive baby."

Tarina on kerrottu blogin historiassa ennenkin mutta aloitin aktiivisen musiikinkuuntelun vasta 15-vuotiaana. Sitä ennen en omistanut levyjä enkä kuunnellut musiikkia aktiivisesti. Toki minulla on musiikkimuistoja aiemmaltakin ajalta mutta minulle iso vedenjakaja on vuosi 1993.

Lyhyt versio: Luokkaretkellä Ahvenanmaalla keväällä 1993 selailin hotellin televisiossa kanavia ja Music Television näytti All That She Wants nimisen kappaleen musiikkivideon. Kun muu luokka lähti huvittelemaan väitin olevani sairas jotta voisin jäädä hotelliin näkemään tuon videon uudestaan. Samalla tulin nähneeksi kaikkea muutakin mikä oli in vuonna 1993 ja kiinnostus musiikin kuunteluun heräsi. Ostin Ace of Basen Happy Nation albumin ja muistan merkinneeni ylös kuunnelleeni sen 500:na peräkkäisenä päivänä läpi. Vaikka Happy Nation on edelleen lempialbumeitani olen onnellinen että musiikkimakuni on laajentunut noista ajoista.

Ennen läpimurtoaan Göteborgista ponnistanut Ace of Base joutua hakemaan vauhtia Tanskan kautta sillä kotimaassaan heille ei levytyssopimusta irronnut. Heillä oli myös onnea matkassa sillä demokasetti juuttui tuottaja Denniz Popin autokasettisoittimeen ja tarpeeksi monta kertaa kuunneltuaan hän päätti antaa yhtyeelle mahdollisuuden. Kun All That She Wantsista tuli iso hitti tuli kiire julkaista samanniminen albumi josta tuli ehkäpä kiireen vuoksi tyylillisesti kahtiajakoinen. Osa kappaleista edusti Ace of Basen vanhempaa tyyliä ja osa uudempaa läpimurron tuottanutta reggaevaikutteista dancea. Waiting For Magic edustaa vanhempaa tyylisuuntaa ja tällä kertaa kohdalle osui Happy Nation albumin U.S. Version painokselle laitettu hieman siloitellumpi Total Remix 7".

Total Remix on minulle se versio kappaleesta jonka kuulin ensin sillä ostin U.S. Version ennen kuin hankin alkuperäisen albumipainoksen. On makuasia pitääkö hieman kömpelöstä alkuperäisversiosta enemmän kuin remiksatusta. Kappaleesta on kuultavissa KLF -vaikutteita sekä myös hieman 80-luvun synayhtyeiden kaikuja. Sanoitus on saanut innoituksensa Disneyn prinsessasaduista kuten Lumikista ja seitsemästä pienestä kääpiöstä. Jään kaipaamaan alkuperäisversion dramaattisempaa tunnelmaa ja jopa Ulf Ekbergin tekoranska-aksenttistä puheosuutta. Remiksattu versio on tanssittavampi näistä kahdesta mutta tässä tapauksessa tunnelma ja persoonallisuus painakoon vaakakupissa enemmän. Hyvä remiksaus mutta jälleen kerran alkuperäinen vie voiton.

Jos tuntee Ace of Basen vain singlehittien kautta ei Waiting For Magic varmasti kuulosta aivan siltä kuin odottaisi. Reggaedancea ei kuulla mutta housepianoa senkin edestä. Yleensä en ole housepianon ylin ystävä mutta tässä tapauksessa se ei aiheuta vastareaktiota. Ehkä syy on syynä että piano on miksattu sopivasti sekaan eikä se soi päällimmäisenä.  

Huomasin jo vasta c-kasettiversion Happy Nationista omistavana että albumin bassot potkivat lujempaa kuin monen muun. Tänäkin päivänä kuulen Waiting For Magicissa paljon pieniä mutta sitäkin tärkeämpiä juttuja alataajuuksilla jotka ovat oleellinen osa tuon ajan Ace of Base soundia. Miksaus on juuri sopivan semitunkkainen enkä kaipaa ilmavuutta tai laajempaa tilavaikutelmaa. On mukava palata oman musiikkihistorian juurille 23 vuotta myöhemmin ja todeta että se mistä tykkäsin silloin toimii vielä vuonna 2016.    
 
Arvosana: 6,5/10

Ace of Base - Blah, Blah, Blah on the Radio

Artisti: Ace of Base
Kappale: Blah, Blah, Blah on the Radio (2010)
Albumi: The Golden Ratio
Mieleenjäävin lause: "I'm waiting for our song to play, I'm not over you."

Minulla on hieman kokemusta radiotoimittajan työstä. Olin 90-luvun lopulla vuoden mittaisella mediakurssilla Haapaveden opistossa jossa pääsimme tekemään radiolähetyksiä Radio Pookiin. Pääsin ääneen kurssistamme ensimmäisenä koska minulla oli taustaa lehtityöstä ja opettaja varmaan ajatteli että rauhallisena ja kiroilemattomana en aiheuta ongelmia.

Ensimmäinen lähetyksemme oli kirkollisvaalien tuloslähetys johon asiaankuuluvasti kasasin soittolistan gospelista ja kuoromusiikista. Ensimmäisen mainostauon aikana puhelin soi ja vihainen vanha naisääni ärähti: "Soittakaa virsiä eikä epäkristillistä musiikkia!" En ehtinyt kysyä tarkempia toiveita sillä tuon lauseen jälkeen soittaja löi minulle luurin korvaan. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää.

Ace of Basen toinen tuleminen vuonna 2010 Golden Ratio albumin myötä jäi varsin näkymättömäksi vaikka levy pääsikin listoille esimerkiksi Saksassa. Berggrenin siskokset olivat jääneet pois lauluvastuusta ja heidät oli korvattu alkuperäisjäseniä lähes puolet nuoremmilla Clara Hagmanilla ja Julia Williamsonilla. Itse pidin uusien laulajien äänistä ja Golden Ratio levystä kokonaisuutena. Tietenkään musiikki ei tunnu yhtä maagiselta kuin Happy Nation albumi vuonna 1994 mutta toisaalta mikäpä tuntuisi? The Golden Ratio on mukava kesäinen albumi lämpimille hellepäiville joita ei vielä tänä kesänä ole tarvinnut hikoilla.

Blah, Blah, Blah on the Radion nimi oli demovaiheessa Let it Play (On the Radio) mutta levy-yhtiö oli sitä mieltä että nimi voisi provosoida radioita joten se muutettiin. Sanoitus kertoo edelliseen kesään jääneestä romanssista josta päähenkilö ei ole vielä päässyt yli. Radiossa on liikaa höpinää (tämä on totta) kun sieltä voisi kuulua laulun ex-rakastavaisten oma biisi. Ace of Base ei tehnyt montakaan dancereggaehtavaa raitaa ensilevynsä jälkeen sillä he kokivat että sitä tyyliä matkittiin tuolloin liikaa.

The Golden Ratio albumilla yhtye oli päässyt jo siihen vaiheeseen että pieni vanhojen muistelu ei enää haitannut ja kieltämättä AoB ja dancereggae sopivat aina yhteen. Tällä kertaa reggaevaikutteet ovat varsin laimennetussa muodossa mutta kuitenkin kuultavissa. Toisenkin asian olisi voinut ensilevyltä tuoda mukaan eli muhkeamman basson. Potkivampi basso toisi lisää iskevyyttä nyt hieman ohuehkoiksi jääviin blah blah blah soundeihin.

Blah, Blah, Blah on the Radio keinuttaa mukavasti vanhaa AoB fania vaikka se ei aivan yhtyeen kovimpaan tuotantoon kuulukaan. Clara Hagman ja Julia Williamson eivät laula yhteen aivan yhtä hyvin kun Berggrenin sisarukset mutta heidän erilaiset äänensä erikseen ovat tämän kokoonpanoversion vahvuus. Claran karheampi ääni soi mukavasti ja Julian ääni on niin ruotsipoppia että se ei tässä yhteydessä voi mennä pieleen.

Kesäisestä biisistä soisi löytyvän enemmän hikeä kuten vaikka yhtyeen Cruel Summer coverissa aiemmin oli. Ehkei kaksikko Jonas Berggrenin ja Ulf Ekbergin hittisormi ollut enää ajan pulssilla vuonna 2010 mutta jos pidät Ace of Basesta etkä kuulu heihin joidenka mielestä yhtyettä ei ole ilman alkuperäisvokalisteja niin varmasti löydät jotakin kuuntelemisen arvoista tästäkin. Mikseivät 9särifanitkin jotka haluavat kuulla ysäribändien uudempaa tuotantoa voisi ottaa tätä kuunteluun.
 
Arvosana: 6,5/10

Ace of Base - Happy Nation

Artisti: Ace of Base
Kappale: Happy Nation (1993)
Albumi: Happy Nation
Mieleenjäävin lause: "Laudate omnes gentes laudate magfinicat in secula."

Kuten olen monta kertaa blogissani maininnut Ace of Base oli bändi jonka kautta kiinnostuin musiikin kuuntelusta. Ehkä juuri tästä syystä omistan yhtyteen yli 20 miljoonaa myyneestä debyyttialbumista neljä eri versiota: tavallisen ja U.S. version cd:nä, U.S. versiosta c-kasetin ja vielä päälle vinyyliversion. Alunperin ostin kasetin koska minulla ei ollut cd-soitinta ja cd-soittimen saatuani ostin erilaisen sisällön vuoksi molemmat cd-painokset. Vinyyli tuli myöhemmin vastaan divarissa Kajaanissa ja koska olin sellaista ihastellut aiemmin jo Tukholmassa en empinyt enää toista kertaa. Koska minulla ei ole enää vinyylisoitinta on lp lähinnä kokoelman täydentäjänä ja kasetin käytin uteliaisuudesta soittimessa muutama vuosi sitten kuullakseni kuinka puhki olin sen kuunnellut.

Happy Nation aiheutti väärinymmärryksiä hepreankielisten keskuudessa sillä heidän korviinsa kappaleen aloittava latinankielinen säe kuulosti loukkaavalta. Tämä yhdistettynä siihen että Ulf Ekbergin uusnatsimenneisyydestä nousi aikoinaan kohu ei silti suuremmin vahingoittanut yhtyeen mainetta. Sen verran vahinkoa ehti kuitenkin tapahtua että "white power" roskasakki päätti tulkita Happy Nationin sisältävän heidän sanomaansa ja jopa The Sign kääntyi heidän mielestään kertomaan hakarististä. On inhimillistä että voimme tulkita sanat mielemme mukaan, mutta Happy Nation kertoo oikeasti ihmisen pahuudesta ja siitä kuinka toistamme samoja virheitä sukupolvesta toiseen alistumalla yksinvaltiaiden tahtoon vaikka kuvittelisimme olevamme kehittyneempiä.

Happy Nation ei ollut samannimisen albumin menestynein single, mutta se nousi kuitenkin ykköseksi Ranskassa ja oli Top 10 hitti monessa muussa Euroopan maassa. Ace of Basen maineeseen nostanut dancereggae on vahvasti läsnä myös Happy Nationissa mutta se erottuu joukosta juuri latinankielisen säkeistönsä (jonka muuten laulaa Jonas Berggren) ja urkusoundien vuoksi. Pieni mauste itämaisia sävyjä toimii myös hyvin. Happy Nation albumi on soundillisesti tuomittu olemaan oman aikansa tuote mutta juuri albumin singlelohkaisut onnistuvat kuulostamaan suhteellisen ajattomilta (nostalgisten lasien läpi toki) tänäkin päivänä. Happy Nation ei ole poikkeus tästä. Linn Berggrenin aina hieman kaihoisaan kallellaan oleva ääni antaa sanoitukselle juuri sen tarvitseman kyynisen piikin. Möyrivä bassolinja ansaitsee erityismaininnan. Pieni mestariteos jota ei pidä ymmärtää väärin.

Arvosana: 8,0/10

Ace of Base - Voulez-Vous Danser

Artisti: Ace of Base
Kappale: Voulez-Vous Danser (1992)
Albumi: Happy Nation
Mieleenjäävin lause: "L'amour eternelle."

Blogia pidemmän aikaa seuranneet tietänevätkin jo että allekirjoittaneen popmusiikki-innostus alkoi keväällä 1993 Ace of Basesta. Kuten alussa usein ihmiset tekevät kuuntelin vain paria bändiä ja samoja levyjä päivästä toiseen. Pidin kirjaa että olin kuunnellut vuosina 1994-1995 Happy Nation albumia 500 peräkkäisenä päivänä jolloin lopetin rastien piirtämisen vihkoon.

Happy Nation oli juuri se albumi joka aluksi kasettiversiona ja myöhemmin cd-levyjä kulki mukanani silloin kun en ollut kotona. Jos Ace of Base ja Abba ovat musiikkimakuni pyramidinkärki jonka päälle kaikki myöhempi tykätty musiikki on kasattu niin en voi silti sanoa kyllästyneeni. Silloin kun on kaikkein kurjinta tai kaikkein suurin ilo niin sitä alempaa ylösalaisesta musiikkipyramidistani haen voimistavaa musiikkia.

Voulez-Vous Danser (kyseinen versio on nyt arvosteltu) aloitti alkuperäisen version Happy Nation albumista mutta myöhäisemmällä U.S. Versiolla sitä oli miksattu hieman ja pudotettu kuudenneksi raidaksi. Jos tuntee vain Ace of Basen singlehitit tulee varmasti hieman ihmeteltyä Voulez-Vous Danserin soundimaailmaa joka ei olekaan sitä All That She Wants 90-luvun ruotsihittitavaraa.

Ace of Base ei tullut isoksi yhdessä yössä vaan yhtye oli tahkonnut Ruotsissa jo 80-luvun lopulta asti toimien mm. nimillä Tech Noir ja CAD (Computer-Aided Disco). Levy-yhtiöiden kiinnostus oli minimaalista kotimaassa ja vasta kun tanskalainen levy-yhtiö Mega Records teki levytyssopimuksen yhtyeen suunta alkoi kääntyä nopeaan nousuun. Yhtye löysi hittisoundinsa ensin Wheel of Fortunen myötä mutta vasta All That Wants räjäytti pankin. Menestyksen myötä albumin nopeasti joulumarkkinoille ja niinpä sille otettiin myös vanhempia biisejä jotka eivät edustaneet samaa tyyliä kuin singlet. Voulez-Vous Danser edustaa juuri tuota vanhempaa AoB-soundia.

Muistan että minua kahden eri tyylin biisit eivät aikoinaan häirinneet vaikka toki suurimmat suosikkini olivat juuri ne Denniz Popin maagisella kädellä tuottamat singlehitit. Happy Nationin U.S. versio joka oli ensimmäinen ostamani levy (jos ei lapsena ostamaani Ritari Ässän lastenlaulukasettia lasketa) eikä sillä ollut heikkoja raitoja kahden kerroksen kappaleistaan huolimatta. Voulez-Vous Danserissa on samanlaista lapsekasta tekemisen iloa kuin kaikissa levyn vanhempaa tyyliä edustaneissa kappaleissa. En sano että ensimmäinen demo oli paras vaan että alussakin syntyi jo kelpo poppia. 

Epävarmana teininä kappaleen lause "A bit insecure and still kind of cute at same time easy to talk to." antoi rohkaisua siitä että joskus vastakkainen sukupuoli voisi ajatella minusta niinkin. En toki käynyt discoissa teininä vaan nörtteilin kotona tietokoneen ääressä mutta sellainen ehkä minäkin vielä joskus ajatus siitä kuitenkin syntyi. Onkin vaikea antaa arvosanaa kappaleelle jonka on kuullut ainakin todistettavasti sen 500 kertaa ja johon liittyy paljon nostalgisia muistoja. On myöskin mahdotonta kuunnella tällaista neitseellisin korvin.

Mutta yritetään edes. Voulez-Vous Danser kuulostaa 90-luvun alun teknopopilta ajalta ennen kuin eurodance löi läpi. Kappaleen tuotanto kaipaisi hivenen siloittelua vaikkei se hieman kotitekoisen kuuloisuuttaan onnistu ärsyttämäänkään. Potkua kyllä löytyy mukavasti ja yleensä vaikeassa tyylilajissa jossa koetetaan olla tyylikkäästi meneviä ei mennä metsään. Ranskan ääntämisen perusteella Linniä ja Jennyä ei kukaan luulisi ranskalaisiksi mutta se ei haittaa kun englantikin ääntyy mukavasti ruotsalaisittain. Minä pidän tästä prototyyppi Ace of Basestakin mutta ymmärrän kyllä niitä jotka eivät saa tästä kuin näppyjä.    

Arvosana: 6,5/10

Ace of Base - Cruel Summer

Artisti: Ace of Base
Kappale: Cruel Summer (1998)
Albumi: Cruel Summer
Mieleenjäävin lause: "Hot summer streets and pavements are burning I sit around."

Ace of Basen kolmas albumi tunnettiin Euroopassa nimellä Flowers ja Amerikan/Japanin markkinoilla nimellä Cruel Summer. Arista ei ollut tyytyväinen Flowersiin eikä olisi välttämättä edes halunnut julkaista albumia ennen kuin tiedot Flowersin mukavista myyntimääristä ylsivät rapakon toiselle puolelle. Arista teetätti useimmista raidoista uudet, amerikkalaisempaan makuun sopivat versiot ja vaihtoi nimen Cruel Summeriksi. Omistan molemmat julkaisut ja vaikka pidänkin Flowersista kokonaisuutena Cruel Summeria enemmän on jälkimmäiselläkin ansionsa. Mainio Everytime It Rains ei ehkä olisi ikinä nähnyt päivänvaloa ja toki muutama uudelleen tehdyistä versiota on olemassaolonsa ansainnut.

Cruel Summer on alunperin Bananaraman hitti vuodelta 1983 joka saavutti englannin listalla saman sijan kuin 15 vuotta myöhemmin julkaistu Ace of Basen coverikin ollen kahdeksas. Kyseessä on AoB:n toistaiseksi viimeinen Top10 hitti myös rapakon toisella puolella missä Cruel Summer oli parhaimmillaan kymmenentenä. Cruel Summer on hieman poikkeava kesäbiisi ollen sävyltään kaikkea muuta kuin auringosta nauttimista ja huoletonta kesäilyä. Kesälläkin voi tuntea olonsa yksinäiseksi ja mitättömäksi siinä missä talvellakin voi olla onnensa kukkuloilla. On ihmisiä joidenka mielestä kesällä ei voi olla liian lämmintä ja heitä joidenka mielestä liika on liikaa ja Cruel Summer on laulu jälkimmäisille. Eli siinä mielessä myös minulle.

Ace of Basen ajoitus osui kohdallani oikeaan, sillä päästyäni lukiosta ja koettaessani löytää opiskelupaikkaa Cruel Summer tuntui ajankohtaiselta. En muista oliko vuoden 1998 kesä lämmin, mutta ainakin se sijoittui vaiheeseen jossa koulu oli ohi ja tutut ihmiset kaikonneet kotipaikkakunnalta. Syksyllä tie vei toiselle paikkakunnalle mutta kesän 1998 soundtrackiksi muistoihin jäi Flowers/Cruel Summer eikä kappaleista vähiten Cruel Summer. En tiedä kuinka paljon kappaleen tuottaneet Cutfather & Joe ovat vaikuttaneet lopputulokseen, mutta kelpo biisi on kyseessä ja yksi onnistuneimmista covereista. Urbaanit rytmit ja kesäisen lämpöaallon hiostus kuuluvat yhtä lailla kuin alkuperäisessäkin. Ei coveri joka syrjäyttää alkuperäisen mutta sellainen joka ansaitsee olla olemassa. (Nostalgiabonuksilla tai ilman.)  
 
Arvosana: 7,0/10

Ace of Base - Whispers In Blindness

Artisti: Ace of Base

Kappale: Whispers In Blindness (1995)

Albumi: The Bridge

Mieleenjäävin lause: "Swedish summer nights are hot."

Sattuman sanelemat palaa kesätauolta "rakkaan" länsinaapurimme tuottamalla hempeilybiisllä mikä ei minun tapauksessani ole paha asia. Ace of Base oli minulle se bändi joka teininä teki minusta musiikin kuuntelijan ja avasi oven kaikelle sille muulle musiikille mitä tässäkin blogissa pääsen kappale kerrallaan esittelemään. Vuoden 1993 debyyttialbumi Happy Nation on minulle hyvin merkityksellinen ja vuonna 1995 ilmestynyt seuraaja The Bridge on varmaankin se albumi jonka olen kuunnellut useimman kerran läpi elämäni aikana. (Tai sitten Abban The Visitors.)

The Bridge on siitä harvinaislaatuinen dancepopalbumi että sen sävellys- ja sanoitustyöhön ovat osallistuneet kaikki bändin jäsenet. Useinhan dancelevyt ovat joko jonkun tuottajan projekteja tai sitten sävellystyö on yhden tai kahden jäsenen heiniä. Whispers In Blindness on yhtyeen ehkä mieleenjäävimmän jäsenen eli Linn Berggrenin (se vaaleampi) säveltämä ja sanoittama. Ace of Base on julkaissut harvoin sloveita singleinä vaikka mielestäni heidän levyiltään olisi löytynyt monia hyviä julkaisuehdokkaita Don't Turn Aroundin ja vain radiopromona rapakon takana julkaistun Everytime It Rainsin lisäksi.

Ace of Basen hyvin puhtoisessa ja siistissä julkaisuhistoriassa Whispers In Blindness kuuluu siihen sensuelleimpaan ja intiimeimpään päähän. Ei sillä että tämäkään teksti saisi edes 12-vuotiasta teinityttöä punastumaan mutta kaikkihan on aina suhteellista. Kappaleessa on mukavia itämaisia mausteita muuten hieman tasaisehkon konepoljennon keskellä ja Linnin persoonallinen ääni saa ansaitsemansa tilan. Kappaleen sanoitus noudattaa samaa klassista teemaa kuin esimerkiksi Will You Still Love Me Tomorrow. Tyttö  olisi valmis antamaan kaikkensa pojan kanssa kunhan poika vain pystyisi vakuuttamaan hänet siitä että kyse on muustakin kuin yhden kerran jutusta.

Whispers In Blindess on esimerkki kappaleesta jollaisen olen kuvaillut tässä blogissa monta kertaa aiemminkin. The Bridge on hyvä albumikokonaisuus jonka osana Whispers In Blindness toimii huomattavasti paremmin kuin näin irralleen nostettuna. Erinomaisen albumin heikoimmasta päästä oleva kappale on useimmiten parempi kuin keskivertoalbumin parhaimmisto. Whispers In Blindess kaipaisi jonkin koukun jotta se nousisi sen tietyn maagisen rajan yli kappaleeksi jonka haluaisi erikseen kuunnella. Mukava biisi mutta ei yhtä kuuma kuin ruotsalaiset kesäyöt.

Arvosana: 6,0/10

Ace of Base - Mr. Replay

Artisti: Ace of Base
Kappale: Mr. Replay (2010)
Albumi: Golden Ratio
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Hey Mr. Replay, I like your inner vision."

Viikko saa jatkoa toisen paluun tehneen ysäridancebändin muodossa. Ace of Basen Happy Nation albumi rikkoi myyntiennätyksiä vuonna 1993 ja oli kaikkien aikojen eniten myyty debyyttialbumi yli 20 miljoonan kappaleen myynnillään. Moisen startin jälkeen oli vaikea tuottaa muuta kuin pettymyksiä kun kakkoslevy The Bridge myi "vain" 5 miljoonaa kappaletta. Kolmaskin levy ylsi vain miljoonanmyynteihin mutta neljännen albumin jäätyä paljon huonompiin lukemiin yhtye päätyi määrittelemättön mittaiselle tauolle.

Ace of Base teki paluun vuonna 2010 kahden uuden laulajattaren vahvistamana jotka tulivat Berggrenin sisarusten tilalle. Alkusyksystä 2010 julkaistua All For You -singleä seurasi Golden Ratio albumi jolta tämän päivän sattuman sanelemakin on. Golden Ratio noudattaa albumina hyväksi havaittua kaavaa: jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin sinistä ja jotakin lainattua. Naislaulajat ovat uusia, samoin soundeja on päivitetty tähän päivään. Samalla kuitenkin vanhoja tuttuja Ace of Base -elementtejä on säilytetty jotta bändi kuuloistaisi omalta itseltään. Jotakin sinistä on puolestaanVision of Blue -kappale. Kun puhutaan lainatusta niin bändi lainaa oikeastaan takaisin niitä dancesoundeja joihin he ovat itse olleet aikoinaan antamassa vaikutteita mm. Lady Gagan kautta.      

Mr. Replay edustaa sitä vanhaa ja tuttua reggaevaikutteista Ace of Base dancea. Lex Marshall lähetti laulunäytteen Ace of Baselle ja varmaan yllättyi itsekin kun kuuli että bändi haluaa rakentaa kappaleen hänen lähettämänsä materiaalin ympärille. Marshallin letkeä sanailu toimiikin kappaleessa oikein hyvin. Lisäksi kappaleessa ääneen pääsevät bändin uudet naislaulajat Clara Hagman ja Julia Williamson unohtamatta alusta asti mukana ollutta Ulf Ekbergia. 

Kyllähän ruotsalaiset ovat aina osanneet popsoppansa keittää makeaksi ja Mr. Replay ei tätä stereotypiaa riko. "Nananana" ja "o-o-ooo" -lauluosuudet osoittavat juuri sitä häpeämätöntä helppojen mutta toimivien juttujen käyttämistä kappaleiden mausteena josta ruotsalaiset tunnetaan niin hyvässä kuin joskus pahassakin. Kyllähän tämä kolisee minunlaiselleni jonka Ace of Base koukutti kuuntelemaan musiikkia eräällä luokkaretkellä loppukeväästä 1993. Mutta jääköön se tarina toiseen kertaa ja todettakoon että Ace of Basen paluu on mielestäni hieno juttu ja Mr. Replay on piristävä kappale jonka reggaepoljento toimii jopa marraskuussa.

Arvosana: 7,0/10

Ace of Base - Travel To Romantis (Love To Infinity Radio Remix)

Artisti: Ace of Base
Kappale: Travel To Romantis (Love To Infinity Radio Remix) (1998)
Albumi: Cruel Summer
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I travel to romantis, everytime I think of you."

Tämänpäiväinen sattuman sanelema on kaksi kertaa kaksi: se on blogin toinen kerta kun sama artisti saa toisen biisin ja se on myös toinen remix. Albumikin voisi olla sama kuin ensimmäisessä Ace of Base poiminnassa mutta ei aivan. Flowers albumi julkaistiin Euroopassa 1998, mutta Arista joka edusti Ace of Basea Amerikassa halusi muokata levyn enemmän amerikkalaistyyliseksi. Niinpä lähes kaikkia kappaleita muokattin ja yksi lisättiin. Mutta loppujen lopuksi paremmin kaupaksi olisi käynyt ruotsalaistyylinen musiikki ruotsalaisbändiltä eikä liikaa amerikkalaistettu, sillä sitä oli tarjolla rapakon takana jo omastakin takaa. 

Travel To Romantis on varsin tekijänsä näköinen biisi; Jonas Berggren oli tämän kappaleen kohdalta pääasiallisessa sävellysvastuussa eikä remix muuta alkuperäisversiota kovin radikaalisti. 1998 Jonas sävelsi mieluiten juuri tällaisia iloisia dancekappaleita, osa jopa hieman hassuttelun puolelle asti meneviä. Flowers levyn aikaan aiemmin päälauluvastuussa ollut Linn Beggrenin halusi taka-alalle joten hänen siskonsa Jenny Berggren sai enemmän lauluvastuuta. Tämän kappaleen kohdalla työnjako olisi joka tapauksessa saattanut olla sama, Jenny oli siskoksista se jonka ääni paremmin sopi iloisiin kappaleisiin. 

Kuten nimikin antaa jo ymmärtää, Travel To Romantis on rakkauslaulu. Siinä päähenkilö uppoutuu mietteisiinsä kesken työpäivän ajatellen rakastaan. Mielessä pyörivät aurinkoiset hiekkarannat joissa kirmatataan yhdessä auringonlaskuun asti. Näissä haaveissa pyöritään kappaleen loppuun asti eikä ehditä siihen vaiheeseen asti kun töissä pomo tulee koputtelemaan olkapäälle ja rikkoo päiväunelmoinnin.

Vaikka remix jääkin kakkoseksi alkuperäiselle, onneksi kappaletta ei ole muutettu tunnistamattomaksi. Aurinko ja tanssittavuus ovat yhä tallella. Mutta silti tämänpäiväisen kappaleen opetus on: "If it ain't broke, don't fix it."     

Arvosana: 6,0/10

Ace of Base - Cecilia

Artisti: Ace of Base
Kappale: Cecilia (1998)
Albumi: Flowers
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Simon and Garfunkel had a little problem."

Blogin ensikertojen teemaviikko jatkuu sillä tämänkertainen on ensimmäinen epävirallinen jatko-osa aiemmalle kappaleelle. Lisäksi ensi kertaa kahden peräkkäisen päivän kappaleet ovat ilmestyneet samana vuonna. Ace of Basen Cecilia on eräänlainen jatko Simon and Garfunkelin samannimiselle biisillle. Tämä ei jää epäselväksi ruotsalaisnelikon laulussa, sillä aiempaan viitataan niin monin tavoin, jopa itse herrat Simon ja Garfunkel tulevat mainituiksi.

Ace of Basen Flowers albumin kappaleilla oli usein tyylillisiä lainoja varsinkin Motownin kultakauden tuotoksista ja Cecilia on puolestaan teemallista jatkoa sanoituksellisesti tunnetummalle Cecilia -kappaleelle, mutta mitään kovin samaa kappaleissa ei sävelen osalta ole. AoB:n kappaleessa laulaa nainen ja S&G:n mies. Jos oikein hakemalla hakee niin molemmissa on hieman samanlaista koputtavaa ja hakkaavaa rytmiä, mutta yhteneväisyys on silti hyvin hatara.

Cecilia on tyylillisesti ehkä jopa hieman euroviisumaista dancepoppia. Kappaleen rytmi on hakkaava mutta keskitempoinen. Naa-na-naa-na taustalaulut ovat mukava retromauste joka sopiikin yleiseen ideaan. Konetorvet ja jouset muodostavat rytmin ohella kappaleen taustan selkärangan. Jenny Berggren (se tummempi Berggrenin sisaruksista) tekee sopivan kepeän laulusuorituksen.

Cecilian ollessa teemallinen jatko-osa sanoitus koostuukin pääasiassa kysymyksistä joita yhä esitetään salaperäiselle Cecilialle. Mutta vastauksia saadaan yhtä vähän kuin 25 vuotta aiemmin. Cecilia elää yhä ikuisesti emmekä vieläkään saa tietää palasiko hän kotiin yksin vai jonkun kanssa. Ei olisikaan ollut sopivaa ottaa toisen bändin kappaletta ja pilata sen arvoitusta omalla tulkinnalla vaan on parempi tehdä kunnianosoitus klassikolle. Cecilia pysyköön yhtä arvoituksellisena kuin Mona Lisan hymy.

Arvosana: 6,0/10