Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dive. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dive. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sarah Brightman - Johnny Wanna Live

Artisti: Sarah Brightman
Kappale: Johnny Wanna Live (1993)
Albumi: Dive
Mieleenjäävin lause: "Got to give his skin away for coats they wear on summer days, oh no, Johnny wanna live."

Kovin montaa biisiä jotka olisi kirjoitettu jonkin asian puolesta ei ole blogissani käsitelty. Pientä täydennystä tuo Johnny Wanna Live joka löytyi Sarah Brightmanin vuoden 1993 Dive albumilta. Kappaleen teema on eläinsuojelullinen ja erityisesti turkisvastaisuus. Ilmestyessään kappale oli coveriksi hyvin tuore, sillä alkuperäisversion levytti Sandra vain vuotta aiemmin. Yhdistävä tekijä on Frank Peterson joka oli Brightmanin tuottaja ja joka oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Enigmamies Michael Cretun kanssa. Cretu oli tuohon aikaan puolestaan Sandran puoliso. Johnny Wanna Live on alunperin Cretun, Petersonin sekä Klaus Hirschburgerin yhdessä tekemä. 

Siinä missä Sandra julkaisi Johnny Wanna Liven remiksatun version kokoelmansa uutena täkybiisinä jätettiin Brightmanin tapauksessa kappale vain Dive albumin rivibiisiksi. Olisikin ollut typerää yrittää julkaista samaa singleä vuoden välein paitsi jos ensimmäinen julkaisuyritys olisi jäänyt vaille suurta huomiota. Ehkä Sandran hieman tunteellisempi tulkinta on kappaleen sanoma huomioon ottaen toimivampi vaikka toki Brightmanin versiollakin on ansionsa. Dive albumin teema oli meri ja se kuuluu myös Johnny Wanna Liven sonar -tyylisissä ääniefekteissä.

Nykyään turkikset ovat epäsuosittuja, mutta toisin oli vielä 80-luvulla lapsuudessani jolloin vanhemmillani oli kettutarha. Omaa lapsuuttani vierestä seuraaminen kun sadat ketut menettivät joka keväisin nahkansa ei järkyttänyt. Se oli tuolloin normaalia maalaiselämää. 90-luvun alussa turkistarhauksen kannattavuus huononi nahkojen ostohinnan alentumisen myötä ja niin myös vanhempani lopettivat tarhaustoiminnan. En näe turkistarhausta nykypäivänä tarpeellisena koska ne menisivät lähinnä luksustuotteiksi ja meillä on runsaasti muita eettisempiä materiaaleja itsemme vaatettamiseen. 

90-luvun alussa turkiksia vastaan oli enemmän syytä kohdistaa huomiota ja toki epäkohta ei ole tänäkään päivänä täysin poistunut. Mutta miksi kappaleessa lauletaan Johnnysta eikä eläimestä? Sandra on vastannut haastattelussa että Johnny kuvastaa kappaleessa kaikkia eläimiä yleensä. Ehkä ajatuksena on että nimi tekee asiasta samaistuttavamman. 

Sarah Brightman on minulle niitä artisteja jotka tulkitsevat viihdyttävästi vaikka puhelinluetteloa mutta en ole niinkään varma siitä oliko Johnny Wanna Live tarpeellinen coverointi. Tuotannollisesti ja tulkinnallisesti kaikki on kunnossa, mutta edelleen olen sitä mieltä että Sandran versiossa oli enemmän tunnetta. Joskus teknisesti paljon huonompi laulaja voi voittaa lahjakkaamman siinä miten tunnetasolla tavoitetaan kuulija. Myös äänimaailma on Brightmanin versiossa hieman liian pullisteleva ja täyteen ahdettu. Sanoille ja sanomalle jää vähemmän tilaa.

Kuulin Johnny Wanna Liven ensin Brightmanin versiona ja vaikka usein käy niin, että se ensin kuultu versio pitää puolensa niin tässä tapauksessa seison myöhemmin kuullun version leirissä. Vaikken olisi ikinä kuullut Sandran versiota ei kyseessä olisi silti Dive albumin kohokohtia. Tämän tiesivät ehkä Peterson ja Brightmankin jättäessään kappaleen suosiolla albumin täytebiisiksi. Ja tyylillisesti Johnny Wanna Live istuu albumikokonaisuuteen oikein hyvin. Erikseen en tätä kuunteluun poimisi, mutta jos päätän kuunnella Diven läpi ei sormeni missään kohti eksy kappaleen ohitusnappia kohti. 

Arvosana: 5,5/10

lauantai 14. tammikuuta 2012

Sarah Brightman - Island


Artisti: Sarah Brightman
Kappale: Island (1993)
Albumi: Dive
Mieleenjäävin lause: "Like living on an island, I'm lost no land in sight."

Sarah Brightman löysi nyt jo hyvin tutuksi tulleen crossover klassisen tyylinsä Dive albumilla vuonna 1993. Tärkeä elementti oli mm. Enigman kanssa työskennellyt ja Gregorian projektia tuottanut saksalainen Frank Peterson josta tuli myös Sarah Brightmanin puoliso. Dive albumi aloitti myös teema-albumien sarjan, jossa jokainen albumi sidottiin jonkin väljän teeman ympärille, tässä tapauksessa veden. Dive ei vielä ollut suuri kaupallinen läpimurto mutta loi pohjaa myöhemmälle menestykselle joka toden teolla alkoi Time To Say Goodbyen myötä.

Eri tyylien sekoittaminen ja pop-lauluun kykenevä klassinen ääni ovat kaksi Sarah Brightmanin tuotannon kantavaa voimaa minulle. Esimerkiksi Luciano Pavarotti oli varmasti oman alansa  huippu mutta hän ei olisi kyennyt normaaliin laulutyyliin edes halutessaan. Brightman pystyy liikkumaan näiden kahden laulutyylin sisällä vaivattomasti ja hänen parhaimmat kappaleensa useimmiten rakentuvatkin tälle. Island on perushyvää Brightmania mutta siitä puuttuu toinen puoli edellämainituista laulutyyleistä. Hieman ohueksi jäävä sanoitus ei  osaa päättää ollako filosofinen, rohkaiseva vai hieman haikea.

Tuotantopuoli on kunnossa eikä Brightman petä tulkinnassaan mutta silti Islandia kuunnellessa ei pääse sitä tunnetta pakoon että kyseessä on perustason täytebiisi joka on omimmillaan oman teema-albuminsa sisällä eikä erikseen. Kokonaisuus on hieman liian mahtipontisen laiskanpulskea eikä lähes neljän ja puolen minuutin kesto auta asiaa. Jälleen kerran voisi kuvitella että puolikkaan tai jopa kokonaisen minuutin leikkaaminen olisi tehnyt hyvää. Etten syyllistyisi liialliseen negatiivisuuteen sujuvasti kuunneltavan biisin kohdalla täytyy mainita että pidän synteettisistä steel pan soundeista sekä rummuista kokonaisuutena. Voikin sanoa että rytmipuoli toimii melodiapuolta paremmin. Jos Island olisi tehty vedestä, se olisi sokerittomasta mehutiivisteestä tehtyä hieman laihaksi sekoitettua mehua.

Arvosana: 5,0/10
Maakohtaisten estojen vuoksi en saa Islandia linketettyä Youtuben kautta mutta se on kuunneltavissa Spotifysta: Sarah Brightman - Island