Hilton McRae - Knowing Me, Knowing You

Artisti: Hilton McRae
Kappale: Knowing Me, Knowing You (1999)
Albumi: Mamma Mia! Original Cast Recording featuring the songs of ABBA
Mieleenjäävin lause: "No more carefree laughter, silence ever after."

Tulin aikoinaan ostaneeksi monia Abbacovereita sisältäviä levyjä, mutta sitä mukaa kun niiden määrä levyhyllyssä kasvoi, kynnys ostaa uusia kasvoi samaa tahtia. Vaikka Abba ehti 10 vuoden aktiiviuran aikana levyttää runsaasti musiikkia lähes albumi per vuosi tahtiin, niin suurin osa covereista on kuitenkin niitä Abba Goldista tuttuja suurimpia hittejä. Kun kyse on lempiyhtyeestäni niin lienee luonnollista etten pidä yhtään coveria alkuperäisen veroisena. Rehellisyyden nimissä parhaat coverit sentään pääsevät tallomaan alkuperäisten kantapäitä. Valitettavasti tämänpäiväinen yrittäjä ei onnistu Knowing Me, Knowing Youn tulkinnassa Evan Dandoakaan paremmin.

Abban kunnianpalautus tapahtui vuonna 1992 kun aika oli kypsä uuden sukupolven löytää bändi ja vanhojen fanien tulla ulos kaapista. Itsenikin voitaneen laskea tuon aallon faneihin. Seuraava aalto tuli Mamma Mia! -musikaalin myötä 90-luvun lopussa ja pienempi toinen aalto elokuvaversion myötä 2008. En ole ikinä nähnyt musikaalia mutta elokuvaversio on harmitonta hupia joskin laulusuoritusten taso on siinä hyvin kirjava. En oikeastaan tiedä miksi aikoinaan ostin Lontoon näyttämömusikaalin alkuperäisversion soundtrackin. Ehkä olin kiinnostunut miltä musikaali kuulosti koska silloin ei ollut vielä Youtubeja ja vastaavia. En ole ko. levyn ylin ystävä ja siitä löytyy vain muutama mielenkiintoinen yksityiskohta jotka eivät osu Hilton McRaen laulamaan Knowing Me, Knowing Youhun.

Hilton McRae on skotlantilainen veteraaninäyttelijä joka on tehnyt pitkän uran niin näyttämöllä (Mamma Mia!, Miss Saigon) kuin elokuvissakin (Jedin paluu, Ranskalaisen luutnantin nainen). Voi olla että hänen tulkintansa Knowinging Me, Knowing Yousta toimii näyttämöllä paremmin kuin levyllä mutta pelkästään kuuntelemalla tulee aivan liian musikaalimainen vaikutelma. McRaen ääni ei ole kaikkein voimakkain tai sävykkäin ja voinkin hyvin uskoa hänen bravuurinsa olevan enemmän satiirin ja avant garden puolella. 

Uskon tämän version tarkoituksena olleen tehdä siitä hyvin yhteislaulettava jolloin yleisö pääsee helposti mukaan. Ongelma vain on että minä harvoin tulen laulaneeksi (ala-asteen musiikinopettajakin sanoi että laulan kuin harakka) edes tarttuvimpien rallien mukana. Ehkä vika onkin siinä, että tällaiset soundtrackit ovat enemmänkin katselukokemuksen mieleenpalautuksia varten ja juuri tämä kokemus minulta puuttuu. Koska jotakin hyvääkin täytyy aina sanoa niin hyvä biisi tietää mittansa ja tästä onkin tajuttu tehdä yli minuutin alkuperäistä lyhyempi. Knowing Me, Knowing You on alkuperäisversiona klassikko, mutta tässä muodossa voin suositella sitä korkeintaan vain musikaalin teatterissa nähneille.    

Arvosana: 4,5/10

Siobhan McCarthy - The Winner Takes It All

Artisti: Siobhan McCarthy
Kappale: The Winner Takes It All (1999)
Albumi: Mamma Mia! Original Cast Recording
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "The winner takes it all, the loser has to fall."

Maailmassa on monia menestyneitä ideoita jotka varmaankin ensi kertaa sanoiksi puettuina ovat voineet aiheuttaa lähinnä kielteistä pään pyöritystä. "Otetaan läjä Abban suurimpia hittejä, rakennetaan jonkinlainen löyhä tarina niiden ympärille ja tehdään siitä musikaali." Yli 42 miljoonaa katsojaa ja yli 2 miljardin dollarin tuloja myöhemmin kukaan ei enää kiistäne idean toimivuutta, ainakaan taloudellisesti.

Siobhan McCarthy esitti Donnan roolin alkuperäisessä Lontoon versiossa Mamma Mia! -musiikalista. Hän oli alun alkaenkin mahdottoman tehtävän edessä joutuessaan versioimaan erästä Abban suurimmista klassikoista. Toisaalta tällaisten kappaleiden tapauksessa kukaan ei oletakaan että alkuperäisen tasolle päästäisiin. Siobhan McCarthyn kunniaksi on sanottava että hän on mielestäni laulajana hieman Donnan roolin elokuvaversiossa esittänyttä Meryl Streepia parempi. Viisainta lienee suhtautua päivän kappaleeseen vain yhtenä lukemattomista Abba-covereista.

Tuotantopuoli on hyvissä käsissä sillä puolet Abbasta eli Benny Andersson ja Björn Ulvaues toimivat niin Lontoon teatteriversion musiikin kuin levynkin tuottajina. Alkuperäisen loistoon eivät toki edes B&B yllä, mutta musiikillinen toteutus on silti hyvä. Vain kappaleen äänimaailma tuntuu ainakin näin levyltä jäävän jotenkin kapeaksi ja latteahkoksi, ehkä sitten teatterin lavalla asiat olisivat toisin. 

Siobhanin irlantilaiset juuret kuuluvat hänen laulussaan selvästi ja se on ehkä persoonallisin ominaisuus tämän coverversion kohdalla. Hänen laulusuorituksensa ei ole ollenkaan hassumpi, mutta loppuhuippennuksen aikana tuntuu että hän jatkaa laulamista hieman liian pidättyväisesti. Todennäköisemmin olettaisi että musikaaliversiot menisivät pieleen yliampuvan esittämisen vuoksi mutta tässä on esimerkki päinvastaisesta.

The Winner Takes It All on tässä muodossaan varsin mukiinmenevä versio erinomaisesta kappaleesta. Pakkohankinta se ei liene kuin korkeintaan Mamma Mia! -musikaalin suurimmille ystäville, mutta jokainen alkuperäisversiosta pitänyt kuunnellee tämänkin läpi sujuvasti.

Arvosana: 6,0/10