BWO - Obsession

Artisti: BWO
Kappale: Obsession (2006)
Albumi: Halcyon Days
Mieleenjäävin lause: "I can wait night and day be the sky blue or gray."

Olen pitänyt lähes kaikesta mitä Ruotsin omintakainen popälykkö Alexander Bard on keksinyt tuottaa, säveltää tai sanoittaa. Ensikosketukseni hänen säveltämäänsä musiikkiin oli Trollin Jimmy Dean kappale joka oli suosiossa erityisesti kuudennen luokan luokkaretkellämme. Alettuani aktiivisemmin popmusiikin kuuntelun Army of Lovers oli yksi ensimmäisistä musiikillisista ihastuksistani. Bardin seuraava bändiprojekti Vacuum helpotti lukiolaispäiviäni ja Bodies Without Organs eli BWO antoi minulle uskoa että nolkytluvullakin tehdään vielä hyvää popmusiikkia. Gravitonas on ehkä se bändi joka saa minut ostamaan musiikkia digitaalisesti koska muuta formaattia ei ole tarjolla. On siis suhteellisen varmaa että mitä Alexander Bard keksiikin musiikillisesti Gravitonaksen jälkeen tai sen aikana tulee samaan huomioni.

Ei ole kovin yleistä että kappaleen säveltäjä ja sanoittaja joka ensin esittää alkuperäisversion versioi kappaleen vielä toisen kokoonpanon osana. Army of Loversin Obsession oli vuonna 1991 julkaistun Massive Luxury Overdose albumin yksi suurimmista  hiteistä heti sen suurimman eli Crucifiedin jälkeen. Vuonna 2006 Obsession ei saanut singlejulkaisua mutta oli kymmenes raita BWO:n Halcyon Days albumilla. En tiedä miksi Bard halusi versioida laulun uusiksi mutta ainakin yhtye oli esittänyt kappaletta livenä ennen albumijulkaisua. Ehkäpä kappale on ollut suosittu keikoilla ja täten versio on haluttu levyttää fanien iloksi.

Alkuperäisversio on Army of Loversia parhaasta päästä mutta BWO:n coveri ei ole parasta BWO:ia. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kyseessä olisi huono tuotos. Sanoituksen idea ei ole muuttunut versioiden välillä mutta tulkinnan sävy kylläkin. Army of Loversin pakkomielteinen rakastaja oli höpsömpi ja hieman säälittäväkin siinä missä BWO laulaja Martin Rolinski on vain kaipuuta tunteva ensirakastaja. Alexander Bard on sentään BWO:n versiossa äänessä väliosassa siinä missä hän oli päälaulaja originaalissa. Soundillisesti coveri on maltillisesti päivitetty 15 vuotta uudempaan kuosiin alkuperäistä kunnioittaen. Ehkä hieman liikaakin kunnioittaen sillä pieni irtiotto olisi voinut olla hyvästä.

Jos haluan kuulla Obsessionin teen sen alkuperäisversiolla ja BWO versio jää kuriositeetiksi. BWO:lla oli omintakeinen tyylinsä joten heidän ei olisi tarvinnut versioida mitään vanhaa uusiksi. Sujuvasti kuunneltava mutta ei must have.

Arvosana: 5,5/10

BWO - Marrakech

Artisti: BWO
Kappale: Marrakech (2006)
Albumi: Halcyon Days
Mieleenjäävin lause: "Mon jardin marocain."

Eri vuosikymmenten musiikillista arvoa miettiessä vastaan tuli kysymys: Mikä vuosien 2000-2009 aikana perustettu bändi tai aloittanut artisti on mielestäni paras? Aluksi kysymys tuntui vaikealta mutta hetken mietinnän jälkeen täytyi todeta että vaihtoehdot olivat aika vähissä. Ulkomaisista BWO (Bodies Without Organs) ja kotimaisista PMMP. Olen monta kertaa aiemminkin tässä blogissa maininnut että pidän lähes kaikesta musiikista jonka takana on Ruotsin omintakeinen popprofessori Alexander Bard. Hänen kaikista projekteistaan ehkä juuri BWO on se tasapainoisin ja "normaalein". Toki Army of Lovers sai suuremman hitin ja Vacuum oli hetken aikaa Venäjän suosituin ulkomainen bändi mutta BWO on tähänastisista se suurimman hittipotentiaalin omannut.

En tiedä mikä on innoittanut Bardin tekemään laulun Marokossa sijaitsevasta Marrakechin kaupungista, muttei siinä bändin kansainväliset laulunaiheet huomioonottaen ollut mitään tavatonta. Eksoottisesta paikasta laulaminen antaa hyvän syyn käyttää itämaisia sointukulkuja biisin mausteena kuten Marrakechin tapauksessa onkin tehty. Jos minun pitäisi muodostaa käsitys Marrakechista kaupunkina pelkästään tämän laulun perusteella, uskoisin että se on eksoottinen mutta rauhoittava paikka. Kun maailman suuret metropolit ovat alkaneet kyllästyttää ja tuottaneet vain sydänsuruja ja pettymyksiä, Marrakech on se keidas jossa voi nuolla niin fyysiset kuin henkisetkin haavansa.

Marrakech on melkein erinomainen biisi muttei ihan. Siinä on paljon elementtejä joista pidän; eksotiikka ja kaipaava tunnelma sekä loistavaäänien naistaustalaulaja jonka äänestä sai nauttia jo Vacuuminkin levyillä. Mutta miksi suuruuden rima heiluu ja viime hetkellä putoaa? Jos Marrakech olisi jonkun muun bändin tai artistin biisi, saattaisin pitää sitä nerokkaana Bard pastissina, mutta BWO on itse asettanut riman korkealle. Toki kyseessä on BWO:nkin tapauksessa keskivertoa parempi siivu, mutta aivan bändin top 10:iin tällä ei päästä. Marrakech ei sisällä kaikkein nokkelimpia Bard sanailuja vaikka siitä löytyykin esimerkiksi tällaista kelpoa riimittelyä: "Now I've found my thunderdome, the place I call home." Mutta näin kesän kynnyksellä ei kannata heittäytyä liian negatiiviseksi, juuri tähän aikaan vuodesta Marrakech kuulostaa parhaimmalta.  

Arvosana: 6,5/10