Kappale: Marrakech (2006)
Albumi: Halcyon Days
Mieleenjäävin lause: "Mon jardin marocain."
Eri vuosikymmenten musiikillista arvoa miettiessä vastaan tuli kysymys: Mikä vuosien 2000-2009 aikana perustettu bändi tai aloittanut artisti on mielestäni paras? Aluksi kysymys tuntui vaikealta mutta hetken mietinnän jälkeen täytyi todeta että vaihtoehdot olivat aika vähissä. Ulkomaisista BWO (Bodies Without Organs) ja kotimaisista PMMP. Olen monta kertaa aiemminkin tässä blogissa maininnut että pidän lähes kaikesta musiikista jonka takana on Ruotsin omintakeinen popprofessori Alexander Bard. Hänen kaikista projekteistaan ehkä juuri BWO on se tasapainoisin ja "normaalein". Toki Army of Lovers sai suuremman hitin ja Vacuum oli hetken aikaa Venäjän suosituin ulkomainen bändi mutta BWO on tähänastisista se suurimman hittipotentiaalin omannut.
En tiedä mikä on innoittanut Bardin tekemään laulun Marokossa sijaitsevasta Marrakechin kaupungista, muttei siinä bändin kansainväliset laulunaiheet huomioonottaen ollut mitään tavatonta. Eksoottisesta paikasta laulaminen antaa hyvän syyn käyttää itämaisia sointukulkuja biisin mausteena kuten Marrakechin tapauksessa onkin tehty. Jos minun pitäisi muodostaa käsitys Marrakechista kaupunkina pelkästään tämän laulun perusteella, uskoisin että se on eksoottinen mutta rauhoittava paikka. Kun maailman suuret metropolit ovat alkaneet kyllästyttää ja tuottaneet vain sydänsuruja ja pettymyksiä, Marrakech on se keidas jossa voi nuolla niin fyysiset kuin henkisetkin haavansa.
Marrakech on melkein erinomainen biisi muttei ihan. Siinä on paljon elementtejä joista pidän; eksotiikka ja kaipaava tunnelma sekä loistavaäänien naistaustalaulaja jonka äänestä sai nauttia jo Vacuuminkin levyillä. Mutta miksi suuruuden rima heiluu ja viime hetkellä putoaa? Jos Marrakech olisi jonkun muun bändin tai artistin biisi, saattaisin pitää sitä nerokkaana Bard pastissina, mutta BWO on itse asettanut riman korkealle. Toki kyseessä on BWO:nkin tapauksessa keskivertoa parempi siivu, mutta aivan bändin top 10:iin tällä ei päästä. Marrakech ei sisällä kaikkein nokkelimpia Bard sanailuja vaikka siitä löytyykin esimerkiksi tällaista kelpoa riimittelyä: "Now I've found my thunderdome, the place I call home." Mutta näin kesän kynnyksellä ei kannata heittäytyä liian negatiiviseksi, juuri tähän aikaan vuodesta Marrakech kuulostaa parhaimmalta.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti