Artisti: Ace of Base
Kappale: Whispers In Blindness (1995)
Albumi: The Bridge
Mieleenjäävin lause: "Swedish summer nights are hot."
Sattuman sanelemat palaa kesätauolta "rakkaan" länsinaapurimme tuottamalla hempeilybiisllä mikä ei minun tapauksessani ole paha asia. Ace of Base oli minulle se bändi joka teininä teki minusta musiikin kuuntelijan ja avasi oven kaikelle sille muulle musiikille mitä tässäkin blogissa pääsen kappale kerrallaan esittelemään. Vuoden 1993 debyyttialbumi Happy Nation on minulle hyvin merkityksellinen ja vuonna 1995 ilmestynyt seuraaja The Bridge on varmaankin se albumi jonka olen kuunnellut useimman kerran läpi elämäni aikana. (Tai sitten Abban The Visitors.)
The Bridge on siitä harvinaislaatuinen dancepopalbumi että sen sävellys- ja sanoitustyöhön ovat osallistuneet kaikki bändin jäsenet. Useinhan dancelevyt ovat joko jonkun tuottajan projekteja tai sitten sävellystyö on yhden tai kahden jäsenen heiniä. Whispers In Blindness on yhtyeen ehkä mieleenjäävimmän jäsenen eli Linn Berggrenin (se vaaleampi) säveltämä ja sanoittama. Ace of Base on julkaissut harvoin sloveita singleinä vaikka mielestäni heidän levyiltään olisi löytynyt monia hyviä julkaisuehdokkaita Don't Turn Aroundin ja vain radiopromona rapakon takana julkaistun Everytime It Rainsin lisäksi.
Ace of Basen hyvin puhtoisessa ja siistissä julkaisuhistoriassa Whispers In Blindness kuuluu siihen sensuelleimpaan ja intiimeimpään päähän. Ei sillä että tämäkään teksti saisi edes 12-vuotiasta teinityttöä punastumaan mutta kaikkihan on aina suhteellista. Kappaleessa on mukavia itämaisia mausteita muuten hieman tasaisehkon konepoljennon keskellä ja Linnin persoonallinen ääni saa ansaitsemansa tilan. Kappaleen sanoitus noudattaa samaa klassista teemaa kuin esimerkiksi Will You Still Love Me Tomorrow. Tyttö olisi valmis antamaan kaikkensa pojan kanssa kunhan poika vain pystyisi vakuuttamaan hänet siitä että kyse on muustakin kuin yhden kerran jutusta.
Whispers In Blindess on esimerkki kappaleesta jollaisen olen kuvaillut tässä blogissa monta kertaa aiemminkin. The Bridge on hyvä albumikokonaisuus jonka osana Whispers In Blindness toimii huomattavasti paremmin kuin näin irralleen nostettuna. Erinomaisen albumin heikoimmasta päästä oleva kappale on useimmiten parempi kuin keskivertoalbumin parhaimmisto. Whispers In Blindess kaipaisi jonkin koukun jotta se nousisi sen tietyn maagisen rajan yli kappaleeksi jonka haluaisi erikseen kuunnella. Mukava biisi mutta ei yhtä kuuma kuin ruotsalaiset kesäyöt.
Arvosana: 6,0/10
Hienoa, että joku on arvostellut yhden mun alltime favorite -biiseistä. Oon monessa asiassa ihan samaa mieltä, mutta levyn heikoimpia omasta mielestäni tämä ei ole. Lopun "trees are whispering" kuiskailut kuulostaa niin hienolta! Olipa ihanaa löytää tästä jonkun muun mielipide netistä. The Bridge on kyllä suosikkialbumini :).
VastaaPoista