Kappale: Dark Island (1996)
Albumi: Voyager
Mieleenjäävin lause: Instrumentaali
Moni artisti palaa jossakin vaiheessa juurilleen, usein siinä vaiheessa kun trendien seuraaminen ei enää kiinnosta tai ei onnistu. Mike Oldfieldin kolme ensimmäistä albumia ammensivat paljon vaikutteita kansanmusiikista ja myöhemmissäkin levytyksissä on paljon poimintoja samasta lähteestä.
Kun Oldfield 1996 julkaisi levyllisen omia kelttiläistyylisiä tulkintojaan Voyager albumilla hän kuitenkin sai kritiikkiä trendillä ratsastamisesta. Myös Oldfieldin tuolloinen levy-yhtiö Warner pisti kapuloita rattaisiin vaatien muutoksia alun perin akustisesti levytetylle albumillle. Oldfield lisäsi levylle hieman new age henkistä konemattoa ja tämä riitti miellyttämään levy-yhtiön. Albumin musiikki on onneksi kornia kantta parempaa.
Dark Islandia voisi ensikuulemalla luulla perinteiseksi kansansävelmäksi, mutta kyse on alunperin Iain Maclachlanin vuonna 1958 säveltämästä kappaleesta. Oldfieldin sovituksessa on paljon samaa tyyliä kuin hänen uransa alkuaikojen levytyksissä, mutta nyt kaikki kuulostaa puhtaammalta ja hiotummalta. Tämä on mielestäni jopa heikkous, sillä esimerkiksi Tubular Bells mielestäni hyötyy hieman rosoisesta levytyksestä joka luo tunnelmaa. Dark Island on toki kaunis melodia ja Oldfieldin kitaratyöskentely on ensiluokkaista ja persoonallista kuten aina.
Lähes kuuteen minuuttiin yltävä kesto ei ole Dark Islandin ongelma, edellä mainittu särmän puute ja liiallinen siloittelu sen sijaan on. Mutta parhaina hetkinään kappale saavuttaa jotakin keskiarvoaan suurempaa, erityisesti kohdissa joissa rytmisoittimet nousevat esiin on klassista Oldfield tenhoa. Tällainen musiikki on sopivinta rentoutumiseen ja fiilistelyyn. Dark Island on parhaimmillaan kun sulkee silmänsä ja antaa mielensä kulkea musiikin synnyttämissä sielunmaisemissa.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti