Kappale: Gloria (2010)
Albumi: Maailma tarvitsee sankareita
Mieleenjäävin lause: "Piru periköön päivän sen kun kaadun nuolista vihollisten."
En varmaankaan ikinä olisi arvannut Teräsbetonin debyyttilevyn aikoihin että joskus minunkin levyhyllystäni voisi löytyä heidän levynsä. En toki inhonnut bändiä sivuhaahan fantasiametalli roolipeliharrastustani. Mutta en ole ikinä ollut varsinainen metallipää ja Teräsbetonista ei oikein ikinä osannut sanoa ovatko he tosissaan vai pilke silmäkulmassa. Taivas lyö tulta oli toki helppoa radiokuunneltavaa ja Orjatar ihan kelpoa machismorokkia. Mutta ne eivät olleet biisejä joilla bändi olisi saanut myytyä musiikkinsa minulle. Bändi menetti suurimman nosteensa ensilevyn jälkeen mutta yllättäen pidin heidän Älä mene metsään -singlestään jonka menestys jäi pieneksi. Bändin käytyä polttamassa siltoja Euroviisuissa oli seuraava levy varmasti vaikea.
Vuonna 2010 julkaistun Maailma tarvitsee sankareita albumin nimiraita oli se biisi mikä möi bändin minulle ainakin siinä määrin että saatoin poimia albumin alekorista muutamalla eurolla. Mutta koska edellämainittu biisi ei ole tämänkertainen Sattuman sanelema ei siitä tällä kertaa enempää. Levyn päättää 7:07 minuuttia pitkä Gloria joka on hieman progevaikutteinen sankarihardrock. Tarina soturikuninkaasta joka tietää jossakin kohden matkaa kohtaavansa päiviensä pään on laulun teema. Kunniallinen sankari jo eläessään odottaa saavansa arvonsa mukaiset hautajaiset ja nimensä jäävän elämään historiaan.
Teräsbetonin heikkous on ajoittainen taipumus lipsahtaa korniuden puolelle mutta Gloria ei kuulu tähän joukkoon. Aina silloin tällöin löytyy tällainen pitkähkö moniteemainen rockteos joka miellyttää minua. En pidä suuremmin Iron Maidenista tai Bruce Dickisonin soolotuotannosta mutta Tears of the Dragon on hieno biisi reggaeväliosineen. Aivan samalla tasolle ei Gloria yllä sillä se ei sytytä palon tunnetta vaikka kauas ei jäädäkään.
Pidän keskiaikaistyylisestä rauhallisesta melodiasta ja gloria huudoista. Ehkä juuri ne kohdat joissa biisin pitäisi lähteä lentoon jäävät hiukan latteiksi. Tietenkin haikeus ja mahtipontisuus ovat hankalia keskenään naitettavia ja nyt ruuvi on väännetty enemmän ensimmäisen puolelle. On hyvä saavutus minunkaltaiselleni viisufanille jos yli seitsenminuuttinen biisi ei tunnu pitkältä. Gloria ei varmaankaan soisi omissa hautajaisissani mutta jonkun roolipelihahmoni kuoleman yhteydessä se voisi ollakin paikallaan.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti